HSL, Helsingin seudun liikennelaitos

Helsingin julkisen liikenteen käyttäjänä arvostan kuljettajia, jotka ovat ajoissa pysäkillä, ajavat tasaisesti unohtaen kiihdytykset ja äkkijarrutukset ja kohtelevat matkustajia kohteliaasti. Pidän kuljettajista, jotka keskittyvät ajamiseen ja matkustajiin ja puhuvat puhelimessa vapaa-aikanaan

Valtaosa kuljettajista on asiallisia ja käyttäytyy fiksulla tavalla, mutta toisinaan löytyy kuljettajia, joiden käytös on hätkähdyttävää.

Raivopäiset pysähtyjät ja kiivaat lähdöt pysäkiltä

Lastenvaunut, käytävällä seisovat ja heikkokuntoiset matkustajat menevät nurin jo pysäkillä. Kyseisillä kuljettajilla tuntuu olevan mielenkiintoinen raivo matkustajia kohtaan

Bussipysäkillä on bussi, jossa on kotimatkabussin numero ja bussi on lähdössä oikeaan suuntaan – ehkä

Syntymäpäiväni sujui töissä melko rauhallisesti. Vain kaksi asiakasta haukkui minut puhelimessa: toinen karjumalla minulle koko puhelun ajan ja toinen nimittämällä minua aivottomaksi idiootiksi. Ymmärsin tietenkin, että heidän tapansa huolehtia asioistaan oli minun syytäni. Mietin, käsittivätkö kyseiset ihmiset, että linjan toisessa päässä oli toinen ihminen?

Kävelin poikkeuksellisesti päätepysäkille bussin viereen odottamaan. Bussin numero oli oikea, bussipysäkki oli oikea, mutta kuljettaja piti bussin oven kiinni. Odottelun jälkeen bussin ovi aukesi ja kuljettaja pauhasi, että bussi lähtee ihan eri suuntaan ja bussissa lukee EI LIIKENTEESSÄ. Ilmeisesti kyseinen tieto oli bussin edessä, koska info ei näkynyt bussin sivulle.

Miksi ihmeessä kuljettaja kiukuttelee asiakkaille, joiden vuoksi hänelle maksetaan työstään palkkaa? Ei oikeasti ole minun vikani, jos hänen puolisonsa on karannut postinkantajan kanssa.

Bussi jättää juoksijat pysäkille tai odottaa heitä kaikkia

Kiireinen kuljettaja vie muut matkustajat ajoissa perille, mutta ystävällinen kuljettaja voi hidastaa muiden matka-aikaa odottamalla bussiin juoksijoita.

Olisi ilahduttavaa, jos matkustajat odottaisivat bussia pysäkillä ja kaikilla olisi jo kortti tai puhelin käytettävissä eikä taskun, kassin, lompakon tms. pohjalla ja kiivaan etsinnän kohteena.

 Viikonloppuisin matkalippuja ostavat us-ko-mat-to-man hitaat maksajat ja arkipäivänä saattaa toivoa, että tuplarattaiden ja noin kuuden muun lapsen kanssa liikkuva menisi vasta seuraavalla bussilla. Kokonainen koululuokka voi herättää kiireisenä aamuna matkustajissa epätoivoa, koska bussiin nouseminen tai bussista lähteminen kestää pienen ikuisuuden eivätkä seuraavaan bussiin vaihdot onnistu.

Bussipossuttelijat eli matkustajat

Valtaosa bussinkuljettajista kieltää kahvimukin, jäätelön, limsapullon tai -tölkin kanssa bussiin nousemisen, jotta bussi pysyisi siistinä muita matkustajia varten. Arvostan heidän käytöstään, vaikka osa pysäkille jääneistä matkustajista reagoi ala-arvoisesti kiroilemalla tai jopa potkimalla bussia. Hienotunteisena en mainitse kyseisten ihmisten ikää (nuori) tai sukupuolta (yleensä mies).

Lähes joka bussiin tunkee joku kahvimukin tai karjalanpiirakkapussin kanssa tai pikkuiselle tungetaan vaunuihin banaani, pasteija tai kahdeksan sokeripalan pillimehu. Bussiin tulee ikävää sotkua ja hajua hyvin lyhyiden matkojen aikana bussien kieltotauluista huolimatta.

Voisitteko juoda kahvit ja syödä ruoat kotonanne, kiitos.

Hei haloo, pitää leimata!

Bussien leimauslaitteet ovat hämmästyttävän usein rikki, joten bussiin noustessa ei voi leimata korttia. Menin bussiin, näin toimimattoman laitteen ja jatkoin matkaa. ”Kohtelias” kuljettaja ilmoitti ”Hei haloo, takaisin leimaamaan!” ja hei haloona palasin laitteelle ja leimasin korttini. Enpä osannut arvata, että tällä kertaa toimitaan toisin.

Arvelen, että kuljettajat palkataan heidän ajotaitojensa vuoksi eikä käytöksen.

Kuljettajapula?

Harmi, että kuljettajista tuntuu olevan pulaa, koska bussien lähtöajat eivät aina onnistu.

Tööttääminen, jatkuva

Kuljettajia on hyvin monista maista, joten kuljettajien tapa toimia voi selittyä myös kuljettajan kotimaan tavoilla. Suomessa ei töötätä koko ajan, mutta monissa muissa maissa tööttääminen on osa liikennekulttuuria.  Valitettavasti, koska meteliä on muutenkin riittävästi.

Vaihto bussista toiseen

Osa kuljettajista ajaa ohi, vaikka pysäkillä olisi useita ihmisiä bussiin yrittämässä. Kyykytys on kiva kyykytys, oletan.

Täysi bussi on tietenkin eri asia, mutta hyvin harvoin on kyse matkustajien määrästä.

Viime tipassa pysäkille ajavat kuljettajat

Talvella matkustajat odottavat usein lumisateessa tai hyytävässä viimassa, mutta kuljettaja ajaa viime hetkellä pysäkille. Kuljettajalla oli aiemmin kiirettä, kun hän jutteli toisen kuljettajan kanssa, seisoi tupakalla tai puhui puhelimessa. Matkustajien kannalta tilanne on viheliäinen.

Monilla alueilla täysin välttämätön henkilöauto tuntuu Helsingissä järjettömältä, kun julkisella liikenteellä pääsee ovelta ovelle. Parhaat kuljettajat ajavat ajoissa pysäkeille, suhtautuvat ystävällisesti ihmisiin, jättävät kuittailut tekemättä asiakkaille ja ajavat bussia muita kunnioittaen.

Hankala päivä?

Valtaosa ihmisistä tervehtii ja monet kiittävät kuljettajia, mutta ikävämpiäkin matkustajia ikävä kyllä mahtuu joukkoon.

Toivoisin, että kuljettajat muistaisivat, että heillä on voinut olla huono päivä, mutta jollain toisella on voinut olla vielä huonompi. 

Pyyntö kuljettajille: olisitko inhimillinen ihminen toisille ihmisille. Kiitos!

Mainokset

Oliiviöljysaippuaa, taidetta ja kissoja

Aurinkoisena sunnuntaipäivänä vuorossa oli Magritten näyttely Amos Rexissä.

Kävin näyttelyssä edesmenneen äidin muistoksi. Äiti vei meitä lapsina mm. Amos Andersonin taidemuseoon. Museot, etenkin taidemuseot, olivat tärkeitä ja kiinnostavia pienestä lähtien.

Pidin Magritten taidokkaista mainosjulisteita ja näyttely kiinnosti hauskojen fantasiatöiden vuoksi. Kukapa ei haluaisi nähdä vaaleanpunaista, pitkähiuksista hevosta, jonka pään päällä ”sarvena” on pieni torni? Oliko kyseessä yksisarvinen vai -torninen?

https://amosrex.fi/tule-meille/lasten-amos-rex/

Surrealistisia ja kekseliäitä töitä tehneen belgialaisen taiteilijan Rene Magritten (1898–1967) taidetta voi käydä katsomassa vielä sunnuntaina 19.5.2019 Amos Rexissä Helsingissä.

https://amosrex.fi/nayttelyt/magritte/

Seuraavassa salissa katossa leijuvan betonikuution ali käveli äiti kahden pienen pojan kanssa. Jälkimmäisen pojan lenkkareiden pohjat välkkyivät värivaloja ja pikkuisella oli nalle kainalossa. Jos nallea kantava menee mielenkiintoisia ääniä tehneen betonilohkareen ali, niin menen minäkin. Emme litistyneet. Amsterdamilaisen taiteilijakollektiivin Studio Driftin näyttely päättyy sunnuntaina.

Yli 30-senttinen käsilaukku piti jättää lokeroon, samoin takki. Hyytävän kylmä näyttely, joten pikainen kierros onnistui. Takkikohta kiinnosti, koska en keksinyt, mitä olisin voinut piilottaa näyttelyssä takin alle.

Elokuvan luonnossa leijuvia kiviä oli kiinnostavaa katsoa. Ränsistyneet kerrostalot olivat surullisia, mutta kivien kulku rakennusten läpi ilahdutti. Videoesitys oli vihreää, ihmeellistä, kiehtovaa ja mielenkiintoista katsottavaa.

Käyn toisinaan näyttelyssä ystäväni kanssa, joka laittaa kätensä muutaman sentin päähän maalauksista näyttääkseen jotain kiinnostavaa kohtaa. Teko karmii sieluani, vaikka hän ei tietenkään koske maalauksiin. Maalauksiin täytyy pitää kunnioittava etäisyys, jottei niihin tule epäilyttäviä ihmispöpöjä.

https://amosrex.fi/nayttelyt/studio-drift-elemental/

Museo on suljettu näyttelyvaihdon ajan 20.5. – 18.6.2019.

Sydämiä kissalle ja toiselle kissalle

Prisma lopetti kesän ajaksi elinten myynnin, mitä pidän katalana. Meitä kissanomistajia asuu liuta lähialueilla ja kylmäsäilytystä vaativan tuotteen raahaaminen kauempaa on hankalaa etenkin kesäkuumalla.

Sydämiä ei ollut Stockmannin alakerran Food Market Herkussa Aleksilla, joten tein retken toiseen Herkkuun, jota vierastan rähinäympäristön vuoksi.

Soitin etukäteen infoon ja varmistin, että myynnissä on possunsydämiä. Info käveli katsomaan ja vahvisti, että on, ainakin kymmenen! Menin paikalle haisuvesiosaston ohitse, jatkoin liukuportaat alas ja suuntasin neuvotulle porsaansydänpaikalle. Hyllyssä oli yksi ainoa sydän ja liuta possunkieliä ja -munuaisia. No, löytyi ainokainen paloiksi leikattava ja pakastettava sydän.

Possunsydämet haisevat kaameille, mutta kaksi kotona asuvaa turkillista rakastaa niitä, joten kissojen ruokavalio pysyy ennallaan.

Kissanhoidon käsikirja

Luin Päivi Ylikorven kirjoittaman kiinnostavan teoksen Kissanhoidon käsikirja(Art House 2018), jota suosittelen muillekin. Aiheena oli – ei niin yllättäen – kissan elämä pennusta senioriin, ruokinta, virikkeet, hoito, lääkärikäynnit jne.

Oliiviöljysaippua

Testasin oliiviöljysaippuan sopimista hiustenpesuun.

Osastolla on useita nuoria naisia, heillä kaikilla on pitkät hiukset ja jokainen heistä kertoi pesevänsä hiuksensa kerran viikossa. Olen kuivaihoinen, joten hiukseni eivät rasvoitu, mutta kuuluin nuorempana hiukset pestään kerran päivässä -ihmisiin. Nykyisin pesen hiukseni joka toinen päivä, koska pidän hiljattain pestyistä hiuksista.

Ostin oliiviöljysaippuan Ruohonjuuresta ja pesin palasaippualla hiukseni. Pesun jälkeen en pessyt puhtailta tuntuneita ja näyttäneitä hiuksiani kahdeksaan päivään eli käsittämättömän pitkään aikaan. Saippua oli tehokas puhdistaja, jonka jälkeen hiukset näyttivät hyviltä ja siisteiltä pitkään.

Kannattaa kokeilla, jos ei halua kantaa shampoota kotiin.

OpenHouse Helsinki pe-su 17.–19.5.2019

”OpenHouseHelsinki avaa ja Rautatieaseman tornin, maanalaisen jäähdytysvesivaraston sekä Aino Aallon puutarhan – ilmaiset opastetut kierrokset vievät salattuun Helsinkiin.”

Puutarhapäivä oli ja meni

Eilen 15.5.2019 oli Puutarhapäivä, joten vieläkin sapettaa autottomana, etten päässyt kiertämään kaikissa mahdollisissa lähiseudun puutarhoissa. Esteenä oli tietenkin työ, josta poistumista kesken päivän pidetään epäilyttävänä.

Pääsin lapsena käymään suurissa kasvihuoneissa, joissa kasvatettiin tomaatteja ja kurkkuja. Olisi huikeaa kierrellä paprika- tai viiniköynnöskasvihuoneessa. Lisäsin kyseiset kasvihuoneet Kun matkustan ympäri Eurooppaa -listalleni, jossa ovat jo persikkapuut, Amsterdam, Orsayn impressionistimuseo Pariisissa ja Kroatian Krkan kansallispuisto.  Onko kauniimpaa sanaa kuin Montenegro, joka kuulostaa 20-luvun tyylikkäältä kaunottarelta?

Parvekeamppeleissa voisi kasvaa ikimansikoiden sijaan pensasmustikoita.

Torilive

Turun Kauppatorin alle tulevan Toriparkin rakentaminen on aiheuttanut ongelmia. Maa on painunut ympäröiviltä kaduilta jopa 10 senttiä, joten maanalaisen pysäköintipaikan rakennustöitä on jouduttu keskeyttämään.

Turun kaukaista ja tuhoisaa paloa näyttää seuraavan Turun keskustan vajoaminen.

Oma rajoittunut kommenttini: täyttäkää kuoppa, pelastakaa mm. Eerikinkatu ja suosikaa julkista liikennettä.

KOP-kolmioon, digitaalisen suunnittelutoimisto Taisteen toimistolle kuudenteen kerrokseen, on asennettu Torilive, josta voi tarkkailla rakennustöitä:

https://torilive.fi/

Kalajulisteen kuvasin aiemmin Kansallismuseon näyttelyssä. Kiinnostavia julisteita ja kiehtovia vintage-julisteita myy Come to Finland:

Plastiikkakirurgille

Ystävällinen lääkäri katsoi otsassani olevaa paranemassa olevaa ruhjetta, jota ei koskaan tikattu tulehdusriskin vuoksi. Hän ehdotti, että korjautan otsaan jäävän jäljen plastiikkakirurgilla.

Elämme selvästi eri finanssitaloudellisessa todellisuudessa, koska en ikinä korjauttaisi hieman ruhjoutunutta ikänaamaani plastiikkakirurgilla.

Suurin syy on raha eli käyttäisin kyseiset eurot, jos niitä olisi, mieluummin kotiin ja matkustamiseen. Unelmamaailmassa matkustaisin Reykjavikin kautta Bostoniin ja pääsisin ihailemaan Harvardin yliopistoa joko kirsikkapuiden kukkiessa tai syksyn värikkäiden lehtien aikaan.

Kun pidän Englannista, niin käsittääkseni minun kuuluu pitää myös Uudesta-Englannista. Merenrantaa, viehättäviä majakoita, kauniita rakennuksia ja erittäin kiinnostava historia, vaikka napostelijahait hieman hirvittävät.

Mahdollisesti ostan apteekista jotain voidetta tai öljyä, joka edistää otsakuopan paranemista.

Tehokas yskälääke, tehokas yskälääke!

Aerobec Autohaler -inhalaatiosumuteliuoksesta tuntuu olevan hyötyä pitkäaikaisen yskän hoidossa. Ottaminen on surkuhupaisaa, koska minua yskittää sekä sumutteen käyttö että suussa oleva lääke, mutta yskä tuntuu hyytyvän sumutteen jälkeen. Lääkäri selvästi tiesi, mitä hän minulle ehdotti.

Pakkaus maksoi alle 21 euroa eli inhimillisen vähän. Tuntuu turhauttavalta ostaa vuodesta toiseen kalliita lääkkeitä, joita ei voi käyttää, koska ne eivät sovi minulle. Hyvänä esimerkkinä olivat monet kipulääkkeet.

Vien rahat mielelläni Yliopiston Apteekkiin. Apteekkareilla menee erittäin hyvin, vaikka en tue heitä lääkeostoillani. Kannattaa suositella lapsille proviisoritutkintoja ja apteekkareiksi hakeutumista.

Mukava farmaseutti neuvoi, että Apteekkariliiton sivulla on videoita, joissa neuvotaan inhalaattorien käyttö. Löysin maininnan videoista Apteekkariliiton sivulta, mutta hakutoiminnolla en löytänyt mitään. Kyllästyin etsimiseen ja luin lääkkeen tuoteselosteen, joka pitää (ts. pitäisi) aina lukea. Opasteesta ja kuvista oli apua.

Kuoreet

Ostin kissoille kuoreita, jotka pakastin ja tarjosin niille jo yhden erän, joka melkein viehätti kissoja. Ongelmana oli, että kalat haisivat kammottaville ja haju ei kadonnut edes kissankupit pesemällä tai tuulettamalla.

Kerrassaan kaamea katalien kuoreiden kosto.

Mrs Wilson, Areena

Jos haluat nähdä käsittämättömän ja ikävä kyllä todellisen tarinan brittinaisen elämästä, niin suosittelen kolmiosasista minisarjaa Mrs Wilson Areenalla.

Jos sinusta tuntuu, että kaikenlaista outoa sattuu ja tapahtuu elämässä, niin sarjan jälkeen huomaat elämäsi olleen rauhallista ja tasapainoista.

SKAM, Ranska

Jos olet henkisesti noin 16-vuotias, niin Ranskassa kuvattua SKAMia voi seurata YouTubelta. Eräs tuntemani henkilö teki niin, koska Lucas ja Eliott ovat niiiiin nättejä.

Kirjasto

Lainasin laillistetun ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen kirjan Pötyä pöydässä Älä usko kaikkea mitä ravinnosta sanotaan, joka on Kirjapajan julkaisu vuodelta 2018.

Jos pelkkä höpsismi ja/tai mutuhoidot eivät kiinnosta, niin suosittelen teosta.

Aloitin lukemalla kasvisraudasta, koska minua aikoinaan huvitti (anteeksi) sairaanhoitaja, joka kehotti syömään persiljaa parantaakseni hemoglobiiniarvoa. Kirjan mukaan sadassa grammassa persiljaa on rautaa lähes 3 mg eli lähes 20 prosenttia naisen päivittäisestä raudantarpeesta. Upeaa! Toisaalta 100 grammaa tarkoittaa 50 ruokalusikallista. Hehee!

Kirjoittaja mainitsee myös surkuhupaisan veriryhmädieettikirjan, jonka lainasin ja jolle nauroin. Miljoonatulot kirjoittajalle ei yhtään mistään, mutta tulipahan kirjoitettua jotain.

Minun pitää pyrkiä vastaavaan. Keltainen väri on kaunis, parantava ja aurinkoinen, joten suosittelen väriä vaatteissa, leikkokukissa ja sisustuksessa. Tarkemmin kaiken mahdollisen parantavasta aiheesta voit lukea kirjassani, jota myydään 67,90 eurolla, jäsenhintaan 60 eurolla tai 130 eurolla, jolloin kirjassa on mukana kuivattu keltainen kukka, joka on tietenkin paranemisen symboli.

Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta

Mikko With

Myllylahti 2019

”Kaunistelematonta tekstiä kahdeksan vuoden ajalta kolmen alaikäisen lapsen äidistä, joka sairastui rinta- ja munasarjasyöpään.” Kirjoittajana on aviomies, joka menetti vaimonsa ja jäi huolehtimaan lapsista ja kirjassa on katkelmia Tiinan blogimerkinnöistä.

vasenrintanijamuutasairasta.blogspot.com

Kenenkään ei pitäisi koskaan sairastua vakavasti ja toivoisin, että ainakin nuorien lasten vanhemmat säästettäisiin viheliäisessä tautibingossa. Heidän ei ole aika lähteä eikä yhdenkään lapsen pitäisi menettää vanhempaansa tai vanhempiaan.

Kukkia

Koskenrannassa bongasin lumikelloja, mutta yhtään leskenlehteä en ole vielä nähnyt.

Aurinko lämmittää (muistathan ostaa älyttömän kallis värikirjani, jonka nimeä melkein mietin vielä!), joten kevät lähestyy ilahduttavasti.

Kuolemaa nopeampi

Kuolemaa nopeampi lähikuvia elämästä

Eija-Riitta Korhola

Tammi 2019

Huomenna tapaamme,

kuolema ja minä.

Syösköön hän miekkansa mieheen

joka on valveilla.

Mutta kuinka kirveleekään muisto jokaisesta hetkestä

jotka petturimaisesti tuhlaan.

Dag Hammarskjöld, Kiinnekohtia

Eija-Riitta Korhola kertoi katsoneensa elokuvaohjaaja Dennis Potterin haastattelun, jossa mies oli katkera haimasyövästään, poltti ketjussa ja otti kipuihinsa morfiinia ja samppanjaa. Mies rakasti elämää ja hänen silmänsä olivat avautuneet Nyt-hetken ihmeellisyyteen.

Ymmärrän, mitä Korhola tarkoitti. Uskon, että valtaosa syöpäpotilaista havahtuu siihen, että meneillään oleva hetki on tärkein, koska huomisesta ei tiedä. Eihän kukaan tiedä, mutta tilanne konkretisoituu, kun on saanut diagnoosin vakavasta sairaudesta ja toisinaan elinaikaennusteen.

Korholan rinnassa tuntui möykky delhiläisessä hotellissa ja diagnoosin hän sai puhelimessa Amsterdamissa. Tutkimukset yksityissairaalassa, magneettikuva ja miete tyttäriä lämmittävistä huiveista, jos äiti on poissa. Poikaa lämmittävä tuote oli äidin ajatuksissa. Vuosi ennen syöpädiagnoosia Eija-Riitta Korhola osti puhelimessa myydyn syöpävakuutuksen, joten hän pääsi nopeasti hoitoon ja aggressiivinen syöpä selvisi.

Korhola mietti, voisiko hän olla yhteydessä entiseen mieheensä, professori Atte Korholaan. Heidän 30 vuotta kestänyt parisuhteensa oli päättynyt vuosia aiemmin ja aiheuttanut suurta surua. Surun ja rintasyövän korrelaatio näkyi lääkärin mukaan vastaanotoilla.

Eija-Riitta Korhola kertoo lapsuudestaan, uskostaan ja äitinsä Jumalasta. Äiti ymmärsi olla lyömättä Jumalalla, mitä arvostan. Uskonto on mielestäni tärkeää, mutta uskon tulisi olla suvaitsevaa, muita kannustavaa eikä koskaan tuomitsemista, syyllistämistä tai kenenkään rankaisemista.

Korholan saaman neuvon mukaan minimiin piti laittaa sokeri ja alkoholi. Jälkimmäisen karsiminen ei tuntunut, mutta salmiakinsyöjälle salmiakin karsiminen tuntui turhauttavalle.

Absolutistina jaan Eija-Riitta Korholan käsityksen. Alkoholi on pahaa, mutta ymmärtääkseni jokaisen suomalaisen kuuluu syödä salmiakkia.

Korhola on jo pitkään tehnyt talletuksia hyvinvointitililleen: riittävästi unta, terveellistä ruokaa ja kuntoilua. Tasapaino kannattaa säilyttää, kasviksia kannattaa pureskella ja pienikin määrä liikuntaa edistää hyvinvointia.

Lääkäri kertoi, miten hoidot vaikuttavat terveyteen. Korhola oli kiitollinen siitä, ettei hän menetä hoitojen vuoksi hampaitaan, vaikka hiukset ja jopa kynnet voivat lähteä. Kynsien lähteminen estetään kylmähoitohansikkailla ja -tossuilla.

Minun elimistössäni riehuneen tulehduksen vuoksi menetin hampaita enkä voi ottaa implantteja tilalle, koska leikkaus voi parantumisestani huolimatta olla riski verisyöpäpotilaalle. Onneksi hampaat eivät lähteneet näkyviltä paikoilta.

Korhola kertoi sairaudesta läheisilleen, mutta halusi välttyä julkisuudelta ja mahdollisilta törkeiltä herjausviesteiltä. Mikä saa ihmiset lähettämään törkyviestejä julkisuuden henkilöille?

Viikko diagnoosin jälkeen oli leikkauksen vuoro. Olen tyytyväinen siitä, että rankkaan syöpään sairastunut Korpela sai nopeasti apua. Oli pitkä aika odottaa lokakuun 2011 jälkeen, että pääsin aivoaneurysmaleikkaukseen helmikuussa 2012 ja myeloomahoidot voitiin aloittaa vasta toivuttuani leikkauksesta huhtikuussa 2012. Tiesin syöpäni aggressiivisuudesta ja huonosta ennusteestani.

Korholan kainalohaava tulehtui ja tulehduksen hoito oli kivuliasta.

Kirjoittajan maininnat syöpään kuolleista ystävistä tuntuivat surullisilta. Minusta tuntuu useamman vuoden jälkeen, etten toivu nuoren, allogeenisen kantasolusiirron saaneen naisen menehtymisestä. En koskaan tavannut häntä, mutta hän tuli tutuksi allogeenisen kantasolusiirron saaneiden potilaiden Facebook-palstalla. Nuoren ihmisen kuolema tuntui viheliäisen epäreilulta ja toivoin viimeiseen hetkeen saakka, että hän selviää.

Korholan kuvaukset Euroopan historiasta Berliinin muureineen ja Stasin vankeineen koskettavat, samoin hänen kirjallisuusmakunsa. Ei, hän ei lukenut koko Dostojevskin tuotantoa kolmessa päivässä, vaan lukemiseen meni lähes kuusi kuukautta vauvanhoidon ohella.

Solusalpaajien vaikutus makuaistiin tuli tutuksi monille potilaille. Ruoat ja juomat maistuivat kuvottaville. Lihas- ja luusäryt olivat ikäviä ja ne kestivät turhan pitkään.

Noonasta, syöpäpotilaiden sähköisestä seurantajärjestelmästä oli Korholalle apua. Kysyin Noonasta muutama vuosi sitten hematologiselta poliklinikalta, mutta en saanut lupaa järjestelmän käyttöön. En tiedä, onko tilanne jo muuttunut. Meidän allogeenisen kantasolusiirron saaneiden piti soittaa hoitajalle.

”Hanki oma syöpä ja viisastele sitten”, täräytti eräs syöpäpotilas väsyneenä lähimmäisten neuvoihin. Ruokavalioneuvoja, tietoja syöpään kuolleista ihmisistä ja paranemisvakuutuksia riitti hänellekin. Diagnoosini jälkeen erehdyin juttelemaan naapurin eläkeläismiehen kanssa, joka keskustelumme aikana kertoi viidestä (5) syöpään menehtyneestä veljestään. Olin pahoillani hänen puolestaan, mutta olisin halunnut välttyä tilanteelta. Onneksi vertaistuki auttoi, kuten Korholaakin.

Kaunis puhe Korholan äidistä ilahdutti, samoin murheiden kuuntelijana olleen sisaren käytös ja kuvaukset Korholan lapsista.

Oman pikkupojan ”äiti, et ole enää kaunis” -syytös huvitti. Seurasin aikoinaan Eija-Korholaa, koska hän oli osaava, taitava, tyylikäs ja poikkeuksellisen upea Linnan juhlissa. Ilahdun nähdessäni kauniita ihmisiä, joten hän oli jo ulkonäkönsä perusteella suosikkipoliitikkojani. Mitä ilmeisimmin hänen ulkonäkönsä oli epäilyttävä, koska mm. roskalehden toimittaja herjasi vuosien ajan hänen ulkonäköään. En lukenut kyseistä lehteä, joten en tiennyt tilanteesta. Ihmettelen, miksi kaunis ihminen olisi sen epäilyttävämpi kuin tavallisen näköinen? Kauniit ja viehättävät ihmiset tuovat iloa muiden elämään, joten heidän ivaamisensa on mielestäni turhaa.

Sädehoidon ja tulehtuneen ihon aiheuttama kutina hoitojen jälkeen tuntui piinalliselta. Onneksi hän keksi sekoittaa ruokasoodaa perusvoiteeseen ja palovammojen kutina lieveni.

Olin vuosia sitten leikkauksessa, leikkaushaavat tulehtuivat ja niistä tursusi vihreää mätää. Soitin sairaalaan, jossa leikkaus tehtiin ja hoitaja kysyi minulta ”oliko vaiva fyysinen vai psyykkinen?”. Mietitäänpä ihan yhdessä, kumpi… En saanut sairauslomaa, vaan minut ohjattiin työterveyteen, jossa sairauslomaani ei jatkettu. Sairauslomaa olisi heidän mukaansa pitänyt jatkaa sairaalassa, joka teki leikkauksen. Luovutin. Laitoin haavojen päälle harsositeitä, kävin töissä ja joka päivä pyykkäsin kaikki vaatteeni, koska mätivät haavat olivat tarttuneet kankaisiin ja liimanneet vaatteet kiinni minuun. Ei kannata kokeilla.

Kirjan luettuani mietin, kuinka äärettömän raskasta on toimia politiikassa. Teet ihan mitä tahansa, niin joku kritisoi. Osa näkee aiheelliseksi poliitikkojen vainoamisen tai loputtoman herjaamisen. Tiedot matkoista, kiinnostavien ihmisten tapaamisista ja illallisista kuulostavat upeilta, mutta elämä on usein yksinäistä ja päivät ovat pitkiä.

Oli kiinnostavaa lukea Eija-Riitta Korholan teos. Toivon, että hän pysyy jatkossa terveenä.

Eija-Riitta Korhola (s. 1959) on viestintään, konsultointiin, kirjoittamiseen ja hallitustyöskentelyyn keskittyvä entinen europarlamentaarikko.

Karhu, melkein geisha, agorafobia ja tatuointeja

Melkein geisha hurmaava ja hullu Japani   

Minna Eväsoja

Gummerus Kustannus Oy 2016

Melkein geisha on kiinnostava ja viehättävä kirja tohtorikoulutettavasta suomalaisnaisesta, joka opiskeli Japanissa ja rakastui Kiotoon.

Luin tekstin, jonka perusteella olisi hyvin mielenkiintoista puhua kirjoittajan kanssa ja kuunnella hänen tarinoitaan Japanista.

FT Minna Eväsoja (s. 1965) on japanilaisen estetiikan dosentti Helsingin yliopistossa sekä sairaan- ja terveydenhoitaja. 

Arvostin japanin kieltä, teeseremonioita, mainintaa luumupuunkukista lumen keskellä, tutustumista uusiin ystäviin, kauniita kimonoja, ikebanaa, bambuja, matriarkaalisia parisuhteita, fiksua Senseitä eli opettajaa, huoliteltuja geishoja, kylpemistä, kirsikankukkia ja huomaavaisuutta. Pidin kävelyretkistä vuoristossa, vaikka iho piti suojata ruskettumisen varalta japanilaisella päivävarjolla.

Pidin aikaisin kesäaamuina raakkuvista variksista.

Japani on mielessäni erittäin kaunis, hillittyjen, sivistyneiden ja lahjakkaiden ihmisten maa, joten osa kirjan kuvauksista oli hämmentäviä. Piinallisia tai surullisia olivat kauhistuttava maanjäristys ja jälkijäristykset, sinuttelusta moittiminen, naapurien tarkkailtavana ja juorujen kohteena oleminen, vuokraemännän jatkuva ravaaminen asunnossa, opiskelijalla hoidossa olleen ja piristyneen koiran kohtalo, myöhemmin ikävä sairaalakokemus pienten lasten kanssa, kahden tunnin tukala matka sulhasen kanssa täyteen ahdetussa bussissa (kaamea jo ajatuksena) ja hätkähdyttävä vaatimus eli neutraali ilme tilanteessa kuin tilanteessa.

Pääsin vuosia sitten kokeilemaan museossa, millaista olisi kokea maanjäristys. Pidimme kaiteesta kiinni, tunsimme viheliäisen tärinän ja heilumisen ja seurasimme putoavia esineitä. Tilanne oli erittäin epämiellyttävä, vaikka todelliseen järistykseen verrattuna mitätön.

Oma lisäys: luotettavilta ja kunnollisilta vaikuttaneiden opiskelukavereiden tai iäkkäiden japanilaismiesten ahdistelut olivat kiusallisia. Näkyykö miesten perimässä käytöksessä toisen maailmansodan aikana kauhistuttanut julmuus muiden maiden naisia ja lapsia kohtaan? Sodan jälkeen tietenkin kirjoitettiin voittajien historia, jossa omat rivit – muka – olivat hyveellisiä ja kunniallisia, mutta vihollisen sotilaat olivat hirviöitä. Pidin kauhistuttavana juttua, jossa kiinalaiset kertoivat kokemistaan kärsimyksistä japanilaisten kynsissä. Mikä saa sivistyneeltä vaikuttavan ihmisen tekemään viheliäisiä julmuuksia? Kyseisten ihmisten paikka olisi vankilassa, mutta sodassa tuntuu olevan oikeus tehdä ihan mitä tahansa.

Hikoilusta Sensei mainitsi, että ajatukset keskittämällä ei hikoile, vaikka ilma on hyvin kosteaa. Oma lisäys: opiskelija ei onnistunut, mutta kyky sujuu mm. minulta kätevästi allogeenisen kantasolusiirron jälkeen. Englantia puhunut hematologi oli ilmoittanut potilasluennolla, että allosiirto on kuin amerikkalaiset Afganistanissa: he ampuvat kaikkia. Kertomus nauratti minua, mutta pitää paikkansa. Allosiirto voi helpottaa vointia tai parhaassa mahdollisessa tilanteessa parantaa potilaan, mutta aiheuttaa hämmästyttäviä ja/tai yllättäviä ongelmia siirron saaneissa. Toisaalta ilona voi olla hyvin vähäinen ja tuoksuton hikoilu.

Oma lisäys: loputtomat asuntotohvelit (mm. erilliset wc-tohvelit) ovat varmaan hätkähdyttäviä muistisairaille vanhuksille. Yhä useampi henkilö Japanissa sairastaa Alzheimerin tautia. Korkea ikä, diabetes ja korkea kolesteroli nostavat riskiä.

Asuintalossa ei ollut ilmastointia tai lämmitystä, joten lämpötila oli talvella seitsemän astetta ja sisällä piti pukeutua lämpimästi. Kaikkia kohtaan piti olla korrekti, vuokraemännän mukaan kauniisti käärittyjä lahjoja tuli antaa uusille naapureille, joten minua huvitti sillä hetkellä vähävaraisen opiskelijan lahja: muovikelmurullat 20 naapurille, kauniisti pakattuna.

Murtautuminen vuokrataloon hirvitti ja pidin surkuhupaisana sitä, ettei korttelipoliisi ymmärtänyt asukkaan huolta. Opiskelija sai neuvon heittää yakuza-rikolliset ulos isona ja riuskana ulkomaalaisnaisena. Opiskelija oli 168 senttiä pitkä ja painoi 47 kiloa. Googlasin uteliaana, miltä yakuzat näyttivät. He näköjään suosivat tatuointeja. Rikollisten vuoksi kylpylään ei Japanissa päässyt, jossa ihossa oli pienikin tatuointi.

Kalligrafiakohdassa olisin ollut todella turhautunut. Onneksi Minna Eväsoja käyttäytyi huomattavasti paremmin. En pidä teestä, joten teeseremoniaan osallistuminen olisi piinallista, vaikka seremonia on tyylikäs.

Sairaus oli Japanissa paheksuttavaa eikä nuhakuume ollut mikään tauti. Luennolle piti mennä suusuojus nenän edessä. Oma lisäys: olisi pulassa Japanissa, koska minulla on vasomotorinen nuha eli yliherkkyysnuha, joten on pakko niistää. Käännän pääni toiseen suuntaan, jos ohitan tupakoijan, koska tupakansavu ärsyttää nenääni.

Ideaalimaailmassa pääsisin käymään Arashiyamassa Kiotossa. Niiskunokan ja köyhyyden vuoksi pitänee pysyä kotimaassa. Tuloni putosivat tammikuussa korkean veroprosentin vuoksi. Tienaan 360 euroa vähemmän (mukana asumistuki) kuin sairauslomani aikana, mikä on erittäin hankalaa. Yritän pärjätä kissojen kanssa (ei, en luovu kissoista) niin kauan, kun minulla riittää joulukuussa ostamiani Oculac-silmätippoja. Niihin menee jatkossa 70 euroa kuukaudessa. Häpeäkseni jouduin hakemaan sairauslomani aikana asumistukea, koska asun kalliissa asunnossa. Halvempaa asuntoa en ole yrityksistäni huolimatta löytänyt. Sairauslomani aikana sain korkeampaa eläkeläisen asumistukea, koska eläkeläisillä on lääke- ja sairaalamenoja. Niitähän minulla ei tietenkään ole…

Haluaisin palata työhön ja maksajaksi, koska tukien vastaanottaminen on ikävää. Olen terve ja haluan töihin.

Nainen ikkunassa                     

A. J. Finn          

Otava 2018

Avoimia paikkoja kaihtava Anna ei pysty poistumaan kotoaan Harlemissa, tarkkailee naapureitaan ja näkee murhan. Mitä oikeastaan tapahtui?

Rikosromaanit ovat usein karkeita ja epämiellyttäviä, mutta Nainen ikkunassa -kirjan luin nopeasti. Päähenkilön henkiset ongelmat olivat vaikeita ja hänen mahdollisesti näkemänsä murha vaikutti epäilyttävältä.

Kirjan on kirjoittanut New Yorkissa asuva kustantaja Daniel Mallory (s. 1979), joka on opiskellut Oxfordin yliopistossa rikoskirjallisuutta ja toiminut kirjallisuuskriitikkona.

Pidin perinteisistä ja usein romanttista Agatha Christien (1890–1976) teoksista, koska niissä kuvattiin murhien lisäksi kauniita maisemia ja mielenkiintoisia ihmissuhteita. Hercule Poirot oli huikea yksilö ja pidin Tommy ja Tuppence -tarinoista. Brittiläinen Dorothy Sayers (1893–1957) oli loistava kirjoittaja ja olisin mielelläni tavannut hänen kirjojensa päähenkilön, aristokraattisen Peter Wimseyn. Luin ruotsalaisen salapoliisikirjailijan Maria Langin (1914–1991) tekstejä, joissa pidin Christer Wijkista, joka oli taitava ja kiehtova tutkija. Lahjoitin kirjat Kierrätyskeskukselle ja toivoin, että joku löysi hyllystä etsimänsä teoksen. Lahjoitin samalla Leena Lehtolaisen (s. 1964) taitavasti kirjoitetut Maria Kallio -kirjat, joita en enää pystynyt vastenmielisen kohdan jälkeen lukemaan. Luin tai yritin lukea monien muiden rikoskirjailijoiden tekstejä, mutta tympeän tarkasti kuvatut rikokset estivät lukemisen. Väkivalta on mielestäni kuvottavaa enkä halua lukea aiheesta tarkemmin.

Tietääkö karhu olevansa karhu?                     

Tuomas Kaseva, Touko Kauppinen, Juha Merimaa

HS Kirjat 2018

Yleisimmin kysyttyjä aiheita ovat kakka ja avaruus. Arvasin toisen, mutta en täsmennä.

Kysymykseen tietääkö karhu olevan karhu on Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen farmakologian professori Outi Vainio vastannut, ettei tiedä, koska karhu ei ole tunnistanut itseään peilikuvastaan.

Oma vähemmän tieteellinen väitteeni on, että totta kai tietää, koska muut karhut voivat olla hyvää seuraa tai tappeluseuraa ja/tai toisista karhuista voi löytää puolison.

Kysymyksiä

  • miksi mummo ei nuku talviunta (en ole mummo, mutta kannatan ideaa!)
  • mistä voin tietää, olenko unessa vai hereillä? (mietin tätä lapsena, kun näin usein samaa unta ja mietin sekä unessa että valveilla, kumpi maailma piti paikkansa)
  • kumpia on enemmän, puita vai ihmisiä?
  • onko maailmassa maita, jotka eivät ole koskaan sotineet?
  • haukottelevatko linnut?

Kuvittajana Tietääkö karhu olevansa karhu? -kirjassa on taitava Jukka Pylväs (s. 1974), jonka piirrosta peilaavasta karhusta lainasin artikkelikuvaksi.

Loistava ja hauska teos, joka kertoo lasten fiksuudesta. Nuorin kysyjä oli kaksivuotias.

Hiihtävät lapset

Kävelin lumipyryssä kirjastoon, ohitin muutamia ihmisiä ja kuulin, että nuori suomalaisnainen oli palannut Suomeen hiekkamyrskyn keskeltä. Lumipyry on mielestäni paljon parempi vaihtoehto mm. silmien kannalta.

Matkalla minut ohitti hiihtäen neljä suomalaista yläkoululaista, oletettavasti koulun suksilla. Pidän enemmän sanasta hiihtimet, joka rimmaa mukavasti luistimien kanssa. Kaikki neljä nuorta kaatuivat ja pari heistä kaatui useamman kerran. Tarjouduin auttamaan kävelytiellä kaatunutta tyttöä, mutta hän pääsi kätevästi ylös. Viereisellä pellolla kaatui poika, alamäessä kaatui toinen poika ja alemmalla kävelytiellä tyttö. He jatkoivat hiihtämistä ja kaksi heistä meni uudelleen nurin. Hienotunteisena en kerro, että poika ja tyttö. Kellonajasta päättelin, että koulu laittoi heidät hiihtämään.

Monet eläkeläiset hiihtävät pohjoisemmilla ja lumisilla alueina reippaina ja hyväkuntoisina useita kertoja viikossa, mutta helsinkiläisnuorille näin suuri määrä lunta on harvinaisempaa. Hiihtäminen tuntui olevan heille kaikille uusi kokemus tai suksien voitelu oli surkeaa. Onneksi ladut olivat hyvät ja kävelyteilläkin pystyi hiihtämään.

Palatessani kotiin hiuksiini oli jäätynyt useisiin kohtiin lunta. Ei, en käytä hattua, koska hattua käyttäessäni en kuule tai näe mitään. Ihan totta. Laitan hupun, jos on ihan pakko.

Verenluovuttajille maksuttomia veriryhmätatuointeja la 2.2.2019 Sanomatalossa Helsingissä

Kuviot näkyvät bloodtattoo-tekstissä.

https://www.veripalvelu.fi/bloodtattoo

Verenluovutus, Sanomatalo

Jos et halua, että sinuun kaiverretaan mustetta, niin suosittelen verenluovuttamista esimerkiksi Sanomatalossa. Kätevää, että ajan voi varata linkin kautta.

t. Luovuttaisin edelleen verta, jos voisin

maanantaisin
klo 12 – 19

tiistaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin
klo 11 – 19

torstaisin 
klo 8 – 19

Toimistossa on tarjolla aamupalaa torstaiaamuisin.

Ajanvaraus

Suosittelemme varaamaa luovutusajan etukäteen osoitteesta ajanvaraus.fi/veripalvelu

Pyrimme palvelemaan ajan varanneita mahdollisimman täsmällisesti, mutta otathan kuitenkin huomioon, että varauksesta huolimatta viivästyksiä voi tulla.

Suomalaisten veriryhmäjakauma (veripalvelu.fi)

A+ 35 % 
O+ 28 %
B+ 16 %
AB+ 7 %

A- 6 %
O- 5 %
B- 2 %
AB- 1 %

Olen B+ -veriryhmää ja luin, että Aasiassa B-ryhmä on huomattavasti vallitsevampi kuin Länsi-Euroopassa, jossa on enemmän A-ryhmän edustajia. (studio55.fi). Päättelin lukemani perusteella, että olen japanilainen. Hehee!

Parhaat kiitokseni kaikille teille, jotka huolehditte pienistä, sairastuneista, leikatuista tai loukkaantuneista ihmisistä luovuttamalla verta.