Robottibussi 94R, Kivikko

Huvittelin perjantaiaamuna matkustamalla Kivikosta robottibussilla Kivikon liikuntapuistoon ja takaisin.

Kivikkoon pääsee Munkkiniemi-Kontula -bussilla 57 ja lähin pysäkki on Kivikontie. Auton voi parkkeerata McDonald’sin pihaan.

Ensimmäinen robottibussi lähti klo 9:10. Luotin aikatauluun ja kävelin – väärälle – pysäkille hyvissä ajoin. Robottibussi 94R ei lähde pysäkiltä, jolta lähtevät Kontulan suunnasta tulevat 57 ja 94B, vaan omalta pysäkiltään McDonald’sin edestä. Oma moka eli olisi kannattanut katsoa pysäkki HSL:n sivulta

Vieressä ollut rakennustyö viivästytti siirtymistä, koska minun piti ylittää tie ja palata takaisin Mäkin puolelle.

Robottibussin piti lähteä seuraavalle matkalla klo 9:30, joten lähtöön oli yli vartti aikaa. Tapoin aikaa ja join kaakaota Mäkissä. Nousin varmuuden vuoksi pöydästä viisi minuuttia ennen bussin lähtöä, vein tarjottimen keräilyyn – ja katsoin, kuinka bussi ajoi kohti liikuntapuistoa klo 9:26.

Puhuin puhelimessa, kun robottibussi lähestyi uudelleen Mäkkiä ja kävelin pysäkille. Bussi lähti liikkeelle ennen kuin ehdin pysäkille. Hahaa! Kaksi myöhästymistä robottibussista oli koomista. Bussin edestakainen ajo kesti vain 10 minuuttia, joten odotusajat eivät onneksi olleet pitkiä.

Jäin pysäkille, jolle tuli muutama muu ihminen ja pääsin viimein robottibussiin. Penkkejä on kahdeksan, mutta istuimet on suunniteltu sirojen ranskalaisten istumapaikoiksi eivätkä suomalaisahtereille. Neljän hengen paikalle mahtui kätevästi kolme matkustajaa ja minä leiriydyn vastapäätä niin, että molemmilla puolillani oli tyhjä paikka. Ei tartuntoja levittäviä yskijöitä tai herttaisia nojailijoita.

Kannattaa laittaa turvavyöt kiinni, koska matkanteko oli melko töksähtelevää. Robottibussi kulkee korkeintaan 18 kilometriä tunnissa eli Metropolia ammattikorkeakoulusta valmistuneet autoinsinöörit eivät pääse kaahaamaan, vaikka bussi olisi tyhjä. Saatoin kysyä asiaa.

Meno oli melko haasteellista useiden äkkipysäysten vuoksi. Onneksi kaksi nuorta miestä oli turvanamme bussissa. Robottibussi on ranskalainen, joten neljää autoinsinööriä on koulutettu sekä Ranskassa että Suomessa. Yksi heistä lähti opiskelemaan, joten kolme heistä jatkaa bussin kuljettamista marraskuun puoliväliin arkipäivisin klo 9-15.

Kuulin bussissa, että ensimmäinen klo 9:10 lähtö myöhästyi, joten he lähtivät neljä minuuttia etuajassa seuraavalle kierrokselle. Aikatauluihin ei välttämättä kannata luottaa.

Lopultakin pääsin robottibussiin, joka on kiinnostanut vuosien ajan! Ensimmäinen mahdollisuus oli Hernesaarenrannassa (olin liian kipeä), seuraava Otaniemessä (kokeilu loppui, ennen kuin matkustin Espooseen), Tampereen Hervannassa (en ehtinyt paikalle, vaikka suunnitteilla oli), Suvilahdessa (harkitsin, mutta unohdin) ja nykyinen vaihtoehto eli Kivikko. Jesh! Matkaan lähdin/-mme.

Robottibussilla pääsi kätevästi Kivikon hiihtohallin eteen. Hiihtokausi alkaa maanantaina 8.10.2018 ja hallissa on mm. 850 metrin kierros.

https://www.hel.fi/helsinki/fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/liikunta/sisaliikuntapaikat/liikuntahallit/kivikon-hiihtohalli

Jos jäästä tehdyt pöydät viehättävät, niin Kivikon hiihtohallissa toimii kesällä Talvimaailma, jossa voi järjestää vaikka lastenkutsut, laskea jäämäkeä tai ajaa huskyvaljakoilla:

https://winterworld.fi/fi

Turistit vierailevat mielellään hallissa.

Bussi pysähtyi hetken ajan hiihtohallin luona ja kuljettaja varmisti, voisiko joku täyttää tabletilla olevan kyselyn. Palautettuani tabletin robottibussin ajoittain-kuljettajalle töyssähtelevä matka jatkui kohti Kivikkoa.

Kukaan ei jäänyt pois ja kuljettajien mukaan harvemmin kukaan tulee kyytiin hiihtohallilta. Kesällä matkustajia oli enemmän eli nyt on rauhallisempaa.

Bussi kulkee automaattisesti, mutta peliohjaimella voi kuljettaa robottibussia manuaalisesti, jos autot ohittavat bussin. Kätevää, jos joskus tulee äkillinen mieliteko kaahata (18 km/t) tiehensä pikkubussilla. Kaappaaminen on väärin ja kaahaaminen on mahdotonta, joten kannattaa hillitä hurja luontonsa.

Robottibussin ikkunat menivät huuruun, koska meitä oli neljä matkustajaa ja kaksi ohjaajaa ja tuulilasinpyyhin piti laittaa päälle bussin etuosasta, koska satoi.

Luin Ylen sivuilta, että robottibussi maksaa 300 000 euroa eli ihan pikkurahalla ei pikkubussilla ajeta.

Vähän mä säästin, koska matka oli ilmainen.

 

Olipa kerran itikka,

jolla oli rättisitikka.

Ja sen sitikan takapenkillä

kävi itikka iltalenkillä.

Värssyjä-sivu

 

Robottibussi käynnistyy Kivikossa

https://www.hsl.fi/uutiset/2018/robottibussilinja-94r-kaynnistyy-kivikossa-15157

 

Mainokset

Vanhoina hyvinä aikoina vai uusina vielä parempina aikoina?

Uusia töitä on kiinnostavaa tehdä ja uusiin ihmisiin on mielenkiintoista tutustua töissä ja vapaa-aikana. Kuinka monen teistä työkaveri on juossut pakoon kiukkuista urosnorsua safarialueella?

On mukavaa asua kodissa, joka on tullut tutuksi kymmenen vuoden aikana. Nykyisellä alueella olen asunut neljäntoista vuoden ajan. Valintakriteereinä olivat muuttaessani loistava kirjasto, auringonkukkapelto ja koti, josta oli esteetön maisema. Verhoja ei tarvinnut koskaan sulkea eli tähtitaivasta pystyi katsomaan, jos heräsi yöllä. Suosittelen vastaavia kriteereitä.

Ajoittain huomaan kaipaavani aiempaa elämää, jolloin tärkeät läheiset olivat vielä hengissä ja monia ystäviä, joihin olin tutustunut nuorena. Työkaverit olivat tuttuja, asuin kotipaikkakunnalla ja matkustin usein ulkomaille. Työni oli piristävän kiireistä, vastuullista ja itsenäistä, vaikka työskentelin ryhmässä.

Kaikki muuttuu, mutta ihmisen oma mieli ei aina seuraa perässä samassa tahdissa.

Toivottujen koirien eli sileäkarvaisen mäyräkoiran ja sen lemmikin eli irlanninsusikoiran tilalle muutti kaksi kissaa, joista on ollut seuraa ja hupia. Läheisellä viljelyalueella kuljeskelee silittämisestä pitävä kissa, jonka valjaissa kerrotaan lemmikin löytävän kotiin. Vaaleanpunaiset malvat kuvasin muutama vuosi sitten samalla alueelta.

Ripustin eteiseen nurinpäin punaisen mekon, jotta muistan korjata hajonneen taskunpohjan. Kävelin seuraavana päivänä pari kilometriä kauppaan ja huomasin vasta palattuani kotiin, että olin unohtanut kääntää vaatteen. Niskassa oli kokolappu ja vaatteet sivussa pesuohje. Nauratti.

Oma elämä muuttui radikaalisti vuosien aikana. En ollutkaan enää se, joka tuurasi muita heidän sairastaessaan tai heidän lastensa sairastaessa, vaan se, joka joutui jäämään pitkälle sairauslomalle. Onnekkaasti paranin ja palasin työkokeiluun – ja toivottavasti pian töihin.

Pidän vaihtelusta, joten jokainen työpäivä on ilahduttava.

 

Taiteiden yötä vietetään Helsingissä torstaina 23.8.2018.

https://www.helsinginjuhlaviikot.fi/taiteidenyo/

Gustav Mahlerin 8. sinfonia perjantaina 24.8.2018 klo 19 suorana lähetyksenä Musiikkitalon Mediaseinällä Kansalaistorilla. Radion Sinfoniaorkesterin kapellimestarina on Hannu Lintu.

https://www.helsinginjuhlaviikot.fi/ohjelma/gustav-mahler-8-sinfonia/

 

 

Pötyä, Prisma yms.

Lounas

Mat, Iso Roobertinkatu 20, Helsinki

Todella hyviä salaatteja, kalapihvejä, pinaattilättyjä, soccaa (kikherneleipää) ja paljon muuta.

Pihka, Kasarmikatu 21, Helsinki

Kymmenen euron lounas 31.8.2018 saakka. Kuulemma erinomaista ruokaa ja jälkiruokapöytä.

Designmuseo ja lakukorvapuusti

Kiirehdin lounastauolla Designmuseoon katsomaan Daniel Rybakkenin (s. 1984) Daylights and Objects -näyttelyn, joka päättyy sunnuntaina 26.8.2018. ”Hänen teoksensa sijoittuvat usein taiteen ja designin välimaastoon.”

Valaisimia, Artekille suunniteltuja peilisarjoja, naulakoita jne. oli inspiroivaa katsella.

https://www.finnishdesignshop.fi/haastattelu/daniel-rybakken-yhdistaa-taiteen-ja-tekniikan

Luulin vierailleeni Sarpanevan näyttelyssä, mutta erehdyin eli sekoitin Emmassa olleeseen näyttelyyn. Kiersin pikaisesti katsomassa mm. tuttua lasitaidetta. Sarpaneva-näyttely päättyy sunnuntaina 23.9.2018.

Olin lukenut luotettavasta lähteestä, että kahvio myy lakukorvapuusteja, joten ostin pullan mukaani. Ok-versio, mutta syystä tai toisesta oletin, että lakua olisi ollut enemmän.

PS Pitää nähdä Niinistön muotokuva, joka on Ateneumissa vielä sunnuntaina 2.9.2018. Melkein jo kävin – useamman kerran.

https://ateneum.fi/nayttelyt/suomen-tasavallan-presidentti-sauli-niiniston-muotokuva-2017/

Museoinspiraatiota

Gumbostrand, keskellä ei mitään eli tarkemmin sanottuna Helsingin ja Porvoon välillä.

Marita Liulia: Aurum 1.6.–2.9.2018

Haluan ehdottomasti Gumbostrandiin, joka on kaukaisten metsien (peltojen?) keskellä osoitteessa Vainuddintie 72, Sipoo.

Marita Liulian Kultakausi jäi näkemättä Mäntässä, joten kunnollisessa maailmassa pääsisin uuteen näyttelyyn.

Tarjolla on taidetta, merenranta ja bistro, mutta hankala sijainti autottomalle.

Autollisten ystävien, sukulaisten ja tuttavien kirist-, taivutteluyritykset eivät ole vielä onnistuneet, mutta jatkan uhk-, suostuttelemista. Lupasin (tietenkin) mm. maksaa bensat ja tarjota kolme saavillista capuccinoa mökkeilevälle ystävälle. Seuraan tilannetta.

Erkkola

Rantatie 25,Tuusula

Rakastettu Martta Wendelin, joka päättyy sunnuntaina 16.9.2018.

Pitää nähdä!

Luin ala-asteella mainoskuvassa näkyvän Sara ja Sarri matkustavat -kirjan. Lainasin uudelleen Anni Swanin kirjoittamat kirjat, joista muistin yllättävän vähän. Ensimmäisessä Sara ja Sarri -kirjassa köyhä pukeutui rikkaaksi ja häntä palvottiin (onneksi tilanne on muuttunut, hehheh) ja toisessa nuoret tytöt, pikkuserkukset, matkustivat Mussolinin Italiassa. ”Jännittäviä” seikkailuja oli tietenkin molemmissa kirjoissa, jotka olivat mielestäni ikävystyttäviä. Onko aika ajanut Swanin ohi? Syy voi olla myös siinä, että ala-astevuosistani on aikaa. Ala-aste on tietävämpien mukaan nykyisin alakoulu ja yläaste on yläkoulu eikä kaunokirjoitusta osaa kohta kukaan.

Nuorena pyöräilin Tuusulan näyttelyihin, mutta etäisyyden vuoksi en enää. Jonkun (todennäköisesti minun) pitäisi ensin täyttää vuosia käyttämättömänä olleen pyörän renkaat ja tutkia ketjut. Tautisena en uskaltanut fillaroida, koska minua huimasi. Terveenä ollessani pyörä katsoo minua syyttävästi parvekkeelta, johon toin sen turvaan pyöräkellarista. Uhkana oli, että joku vie pyörän kierrätettäviin tyhjien renkaiden vuoksi.

Autollinen ystävä on jo luvannut lähteä Erkkolan näyttelyyn!

Designmuseossa Josef Frank pe 12.10.2018–17.3.2019

Svensk Tennin näyttely muotoilija-arkkitehti Josef Frankin töistä. Upeaa suunnittelua, jota on ehdottomasti nähtävä.

http://www.designmuseum.fi/fi/exhibitions/josef-frank/

Luettavaa

Aatos Erkko yksityinen valtiomies

Lauri Karén

Otava 2018

Lainasin ministeri Erkon (1932–2012) elämästä kirjoitetun kirjan. Toimittajana oli Helsingin Sanomien pitkäaikainen ulkomaantoimittaja Lauri Karén (1927–2006), joka kuului Erkon luotettuihin. Kirja pohjautuu kahdenkeskisiin keskusteluihin 2000-luvun alussa. Ministeri halusi olla muutakin, kuin kohtalon sanelema perinnönhoitaja.

Yllättävä ja ainoa Aatos Erkon hyväksymä elämäkerta itsestään.

Mielestäni erittäin kannatettava ja ilahduttava teko Erkkojen historiassa

  • Erkot perustivat vuonna 2002 Jane ja Aatos Erkon säätiön, joka jakaa avustuksia tieteeseen ja taiteeseen

 

Kaunista ja vihreää

Susanna Rasku

WSOY 2017

”Ajattele vihreää uudella tavalla!”

Kukkala-blogin kirjoittama viehättävä teos, jossa puutarha kukoistaa parvekkeella ja kesäkukkien, perennojen ja oksien avulla saa kauniita asetelmia.

Päätän säännöllisesti ryhtyä kunnon ihmiseksi ja hankkia kotiini viherkasveja. Annoin edelliset pois kuusi vuotta sitten, ennen allogeenista kantasolusiirtoa, koska multa oli riski terveydelle. Seuraavaksi muistan kaksi tihulaista, jotka mm. kaatoivat jukkapalmun useita kertoja, kaivoivat multaa kukkaruukuista ja riipivät oksia viherkasveista. Toistaiseksi kotia ilahduttaa kissojen vehnänoras.

Ideaalimaailmassa kotona olisi Naava-viherseinä, joka näyttäisi kauniilta ja parantaisi huoneilmaa. Kuinkahan korkealle viherseinän voisi laittaa, jotta seinässä ei nukkuisi pari kissaa, joilla on silputtu lehtikasa tassuissaan?

 

Suomalainen vuosi

Jukka Viikilä

Otava 2018

Kertomukset seuraavat vuoden kulkua.

RAHA-kohdassa kerrotaan köyhien tuhlaavaisuudesta ja rikkaiden säästäväisyydestä. On varmasti kammottavaa ostaa jäätelö, koska 200 000 euron tiliotteella näkyy, miten pieni ostos vahingoittaa suurta lukua.

”Siksi rikas nähdään aina ilmaisien asioiden lähellä: lukemassa, käyskentelemässä luonnossa, tapaamassa ystäviään, kirjoittamassa runoja.”

Ooh, melkein kuin minä, jos unohdetaan runot. Tosin noin 200 000 euroa puuttuu tililtä.

 

Sivuhenkilö

Saara Turunen

Tammi 2018

”Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon voittaja vuodelta 2015.”

Teos, jota lukiessani mietin, että kurkistelen ikkunasta jonkun taitavasti kuvattuun arkeen. Tarkka kuvaus kodista, jota hyvin mielelläni sisustaisin, kertomuksia palkituksi tulemisesta ja muiden suhtautumisesta.

Kirjoittajan kiinnostava maailma aukeaa tekstistä.

 

Kiinnostava sarja Areenalla 18.8.2018

Prisma: kyllä lääkäri tietää

Michael Mosley on kiinnostavien terveysväitteiden äärellä vielä reilun vuorokauden ajan ensimmäisessä osassa.

Toisesta osasta selviää mm. mikroaaltouunin oletettu vaarallisuus, adrenaliinikynän käyttö anafylaktisessa reaktiossa sekä ateriavälien tiivistämisen ja pidemmän paaston yhteys vointiin ja veriarvoihin.

Kyseiset veriarvot kohenivat kahdessa viikossa.

 

Onnittelu

Hauskaa 30-vuotispäivää, S!

 

 

 

 

 

Polttaako kesäkatu kuuma?

Jatkuvan helteen aiheuttamia tilanteita:

  • kuljettajan mukaan ilmastoidussa bussissa on 36 astetta (kuljettajaparat)
  • ulkona lämpötila oli 30 astetta, joten mietin viileneekö huomenna? Ei, 31 astetta.
  • irtomyynnissä olevat herkkukurkut loppuvat Prismasta jo iltapäivällä (suolaa!)
  • kauppojen juomatilaukset on kuulemma tehty aiempien kesien myynnin mukaan, joten vesihyllyt ovat usein tyhjiä
  • nektariinit ja minivesimelonit ovat hyviä
  • ilmastointilaitteet loppuivat aikapäiviä sitten
  • kotona lämpötila on 30,5 astetta, joten ei palele
  • kissoista irtoaa grosseittain karvoja eli sulkasato on meneillään
  • ulkona oli tänä aamupäivänä pilvistä, tuulista (jesh!) ja vain 26 astetta
  • ilmankosteus on 72 prosenttia

Työnhaku

Jatkan työpaikan etsimistä. Ideaalimaailmassa pääsisin johonkin monipuoliseen ja kiinnostavaan toimistotyöhön. Jatkan hakemusten lähettämistä ja toivon, että 50 prosentin palkkatuki, jonka saan vuoden ajan, vetoaa työnantajiin.

Aiemmin sain palautetta hyvänä asiakaspalvelijana, mistä olin tyytyväinen. Olen hyväntuulinen eikä asiakkaille hiiltyminen ole koskaan kuulunut toimenkuvaani.

Introvertti, ekstrovertti ja Naisten treffit 

Olen mielestäni sosiaalinen introvertti, koska kaipaan aikaa lukemiseen. Ystävieni mielestä olen puhelias ekstrovertti, joten tietenkin etsin nyt uusia ystäviä. Hehee.

Liityin Facebookissa Naisten treffit -ryhmään, jonka kautta naiset löytävät Suomessa mm. lenkkeily-, teatteri- ja konserttiseuraa. Toistaiseksi olen seurannut ilmoituksia, mutta ehkä sieltä löytyisi kävely- tai museoseuraa? Pidän siitä, että päätös lähtemisestä tehdään nyt eikä kahden viikon kuluttua. Suosittelen ryhmää, joka vaikuttaa kiinnostavalta.

Mummotunneli, Helsinki

Näin ilmoituksen, jonka mukaan Pete Parkkonen esiintyi Mummotunnelissa Aleksanterinkadulla. Olen käynyt paikassa liian nuorena, joten harkitsin käyntiä ystäväni kanssa. Parkkosen nimi oli hämärästi tuttu, joten kuuntelin hetken häntä hetken Youtubessa.

Tulin siihen tulokseen, että odotamme iltaa, jolloin taitava sellisti soittaa. Edellinen oli vinkki kaikille taitaville sellisteille.

Uskoisin, että odotusaika on pitkä.

Valomerkki

Anna-Leena Härkönen kertoi Valomerkki-kirjassaan ikävistä kirjallisuuskriitikoista. Toivottavasti teksti oli kuvittelua eikä totta.

Sain välittömästi oivallisen idean: tahdon kirjallisuuskriitikoksi, joka ei kirjoita kirjoja, mutta pääsee kuittailemaan muiden kirjoittamista tekstistä. Loistotyö! Harmi, että tarvittava koulutus puuttuu, joten täytyy jatkaa omien tekstien kirjoittamista ja kritisoimista.

Svenskt Tenn, Hanasaari, Espoo 25.5.- su 26.8.2018

Avoinna joka päivä klo 10–20. Vapaa pääsy.

Kävin kuumana päivänä bussilla ja metrolla näyttelyssä, joka oli viime vuonna remontoidussa suomalais-ruotsalaisessa kulttuurikeskuksessa Hanasaaressa.

Kulttuurikeskus on rakennettu 1975 ja toi mieleeni Ähtärissä olevan hotelli Mesikämmenen. Mesikämmen on hyvä vaihtoehto, jos haluaa mennä katsomaan Pyry- ja Lumi-pandoja eläinpuistoon.

Reilun kilometrin kävely lähimmältä Koivusaaren metroasemalta auringonpaahteessa kannatti. Olin pöyristynyt siitä, etten nähnyt merenalaiselta metroasemalta haita, rauskuja, hummereita tai mitään muitakaan kotimaisia merieläimiä. Mielestäni merimaisemaikkuna olisi sopinut hyvin metroasemalle.

Pulmana oli Hanasaaren suunta, mutta onneksi metroasemalla ollut ystävällinen mies tiesi, kummassa suunnassa on Lauttasaari. Kiitin ja lähdin vastakkaiseen suuntaan ihailemaan merta ja purjeveneitä.

Katsoin, koska paluubussi lähtee Hanasaaren lähellä olevalta bussipysäkiltä.  Tunnin kuluttua. Kulttuurikeskukseen oli lyhyt kävelymatka.

Toisessa kerroksessa oleva Svenskt Tenn -näyttely oli pienehkö, mutta kiinnostava. Pidin tekstiileistä ja kodikkaasta tunnelmasta. Ala-aulassa oli mukavaa lukea näyttelyn jälkeen vesiteoksen solistessa taustalla.

Kävelin pysäkille, jossa paahduin kymmenisen minuuttia eikä odottamani 192V-bussi tullut paikalle. Onneksi pääsin pitkänmatkanbussin kyytiin ja kätevästi Kamppiin. Halusin ihailla kauniita maisemia paluumatkalla.

Hertta-sarja 

Kauan sitten R-kioskeissa myytiin romanttista lukemista (yleensä) nuorille naisille eli kirjoituksia mm. sairaanhoitajista, lentoemännistä ja sihteereistä, jotka osallistuivat ”tapaa miehen, seurustelevat, kohtaavat kriisin, selvittävät kriisin, jatkavat seurustelua, menevät kihloihin” -kertomuksiin.

Ystäväni kertoi lukeneensa kirjan Hertta Kuusisesta, joten tietenkin tiedustelin häneltä, kuuluuko kyseinen kirja Hertta-sarjaan? Ei kuulemma kuulunut.

En muista, että olisin lukenut Hertta-sarjaa, mutta huvittelin nuorena lukemassa joitain Harlekiineja ja vielä karmeampia teoksia eli Barbara Cartlandin tuotantoa. Hänen kirjoissaan oli aina nuori ja viaton 17-vuotias tyttö, johon satoja suhteita kokenut 37–39 -vuotias kreivi rakastui. Mutkia oli tietenkin matkassa ja lopuksi onnellinen parisuhde.

Näin hiljattain Cartladin kirjan kirjaston poistohyllyssä ja mietin, että postitan teoksen sisarelleni naurettavaksi. Olemme liian vanhoja lukijoita, joten päätin jättää kirjan hyllyyn.

Taustamusiikki

Kuuntelen erilaisten kilpailujen esiintyjiä, kun teen töitä tai kirjoitan. Etenkin osallistuvissa lapsissa on huippulahjakkuuksia. Jeffrey Li lauloi vähintään yhden koiran veroisen laulun.

Jeffrey Li: 13-Year-Old Sings Incredible Rendition Of ’You Raise Me Up’ – America’s Got Talent 2018

https://www.youtube.com/watch?v=w4AF87gInxY

 

Naivistit Iittalassa 19.5.–19.8.2018

Pari viikkoa sitten kävimme Naivistit Iittalassa -näyttelyssä. Helsingistä pääsee kätevästi paikalle R-junalla ja takaisin parin tunnin kuluttua toisella ärrällä.

Päivä oli ihanan lämmin, kuten aina Iittala-vierailulla. Pitäisiköhän sieltä hakea lämmittelypaikka talveksi, jos pakkasta on vain Etelä-Suomessa? Tosin minulla on hämärä mielikuva, että vuosia sitten kävin Iittalassa autolla ja maassa oli hyytävän kylmää lunta.

Kävelimme asemalta taidemuseoon ja matka kesti noin vartin. Seuraamme liittyi naispuolinen japanilainen turisti, joka suuntasi Iittalan lasimyymälään. Juttelimme hänelle matkan aikana ja puhuin mm. taidemuseosta ja Senaatintorilla olevasta armeijan tapahtumasta. Ystäväni mukaan mukava turistimme ei hahmottanut selityksiäni. Hän kertoi meille vierailevansa Helsingissä viisi päivää ja lisäsi, ettei hän puhu englantia. Oletettavasti hän oli oikeassa. Saatoimme hänet myymälän ovelle, toivotimme hauskaa päivää ja jatkoimme vanhalle puukoululle taidenäyttelyyn.

Iittalan taidenäyttelyn yhdeksän euron lippu kannattaa säilyttää, koska samalla lipulla voi vierailla uudelleen koko kesän ajan. Varmistin myyjältä, koska tietoa ei tänä vuonna ollut näyttelyn nettisivulla. Naivistit Iittalassa 30-vuotisjuhlanäyttelyn kunniaksi 30-vuotiaat pääsevät näyttelyyn maksutta.

Taidenäyttely on avoinna joka päivä – myös juhannuksena – klo 10–19.

Raija Nokkalan työt ovat vuodesta toiseen aivan ihania ja ilahduttavan värikylläisiä. Kukapa ei toisinaan tuntisi olevansa korkokengät jalassa sohvalla makaava lammas tai kalanruotoa toisessa kainalossa halaava kissa? Tulen joka vuosi siihen tulokseen, että Raija Nokkalan täytyy teostensa perusteella olla järjettömän mukava ihminen.

Minna Iso-Lähteenmäen taidokkaasti maalattuja kukka- ja lintumaalauksia olisin mielelläni ostanut. Ehkä teen kaupat ensi vuonna? Tai ostan jälleen liudan postikortteja ja ilahdutan niillä läheisiä, koska niin pitää ehdottomasti toimia.

Mopolla ajanut ”Terve, punasta maitoo” -peltilehmä viehättäisi taiteena. Kierrätysmateriaalista koottu 450 euron lehmäinvestointi edistäisi sekä kierrätystä että inspiraatiota. Esa Leppäsen taitavia teoksia oli jo viime vuonna näyttelyssä.

Päätän joka vuosi ostaa rikastuttuani Mia Bergqvistin värikylläisen ja taidokkaan maisemamaalauksen. Toistaiseksi rikastuminen on jäänyt väliin.

Heli Pukin hauskat maalaukset Karhusesta ja Kettusesta viehättävät aina yhtä paljon. Onko mitään parempaa, kuin selloa soittava siili ja viulistikettu? Kyseisen työn myönnän löytäneeni netistä, en näyttelystä.

http://www.ideri.fi/Tilaustyot

Kati Mikolan maalaukset saavat piristymään, vaikka elämä kuinka murjoisi. Kettu, karhu ja jänis rentoutuvat lippakioskilla, purjehtivat merellä, vaeltavat metsissä tai kaahaavat autoillaan pitkin hiekkateitä. Jokainen maalaus on elämäniloa täynnä! Mikolaa voi seurata Facebookissa.

Sirkka Koivulan viehättävistä teoksista olen pitänyt parinkymmenen vuoden ajan. Selasin hänen maalauksiaan Naisten Messuilla Wanhassa Satamassa itsenäisyyspäivän kieppeillä. Pienissä ja koskettavissa tauluissa on tunnelmallisia astioita, kukkasia ja pieniä poneja.

Seija Levannon kepeissä saarimaalauksissa on viehättäviä rakennuksia ja narulla liehuvia valkoisia lakanoita. Teokset saavat miettimään hyvää tulevaisuutta.

Katja Mesikämmenen villieläinmaalaukset ovat kiehtovia, värikkäitä ja usein romanttisia.

Kia-Maria Ahon sammakkotyöt ovat fantastisia. Bacchus-sammakolla on päässään rypäleseppele, räpylässään viinilasi ja edessään tarjottimellinen aprikooseja ja tummia viinirypäleitä. Olisin hyvin mielelläni sammakko Ahon tauluissa, vaikka en pidä viinistä. Kameli-Trump oli koominen, mutta hienostunut kamelinaaras oli erittäin tyylikäs. Asiasta viidenteen: maistoin hiljattain todella makeita ja kypsiä aprikooseja, joita luulin ensin oransseiksi luumuiksi. Harvinaista ja ilahduttavaa, koska Suomessa kaupataan yleensä raakoja versioita.

Eino Viikilän koiraveistokset olivat juuri sellaisia, mitä jokainen tarvitsisi ikkunalaudalle istumaan. Kivitavarasavesta tehty 1500 euron Into sopisi erittäin hyvin tarkkailemaan katuliikennettä. Samoin Rauni Koivisto Jussi-herra (rusetilla)/Mr. Jussi (With a Bow Tie). Söpön pupuherran saa mukaansa 250 eurolla.

Reijo Kivijärven maalaismaisemia katsellessa tulee kodikas olo. Jos en olisi paatunut kaupunkilainen, niin haluaisin ehdottomasti asua kaukaisessa pöpelikössä, ihan siinä Ossuuskaupan vieressä. Sivuhuomautus: sain tänään sokeripalan ja pääsen kuuraamaan hellaa. Kieltäydyin ostamasta kokonaista pakettia, koska en ikinä saisi käytettyä sokeripalaröykkiötä. Jälleen tein aivan loistavan säästötoimenpiteen. Heh!

Lasimuseon nurkilla on jäätelökioski, joten sielullekin saa virkistystä esimerkiksi Mövenpickin vanilja-brownie -jäätelön tai sateenkaarijätskin avulla. Jälkimmäisessä Ingman-versiossa on näköjään päärynä- ja vaniljajäätelöä ja mansikkakastiketta.

Loma-ajaksi sopiva naivistikiertue Suomessa:

https://naivistit.fi/nayttelyt-naivisti/

Menkää, tutustukaa, valistukaa ja muuttukaa vielä paremmiksi ihmisiksi!

 

Tähän meidän kaikkien pitäisi tähdätä viimeistään 68-vuotiaina

Britains Got Talent 2018 Jenny Darren Surprises Everyone

https://www.youtube.com/watch?v=IaOhXji1t5M

 

 

 

Kirsikkapuisto

Tein eilen Pre-Hanami -retken Roihuvuoreen. Osa kirsikkapuista kukkii jo, mutta osa on vielä nupulla. Kannattanee helteiden vuoksi kiirehtiä paikalle jo tänään tai alkuviikosta katsomaan kauniita kukkasia.

Roihuvuoren Hanami-juhlaa vietetään la 18.5.2018

https://www.roihuvuori.fi/hanami/

Yritin värvätä kirsikkapuistoretkiseuraa, mutta toinen kaveri hoiti lasta ja toinen oli mökkitalkoissa. Reipasta, mutta kirsikankukat ja Japanilainen puutarha jäivät heiltä näkemättä. Roihuvuoren metsäpolkuja reunustivat hennot kielonlehdet.

Bussimatkan aikana istuin paahteisella puolella ja minun oli pakko siirtyä varjon puolelle, koska iho tuntui kärventyvän. Metropysäkillä bussin tyhjentyessä siirryin käytävän yli samaan aikaan kolmen tytön kanssa, jotka totesivat ihon palamisen auringossa ja tukalan kuuman bussin. Elämäämme olminvalkoisina.

Onneksi minulla oli lämmittävä talvitakki, joten tarkenin hyvin auringonpaisteessa. Ohuen villatakin olin sentään riisunut aiemmin, mutta onneksi oli kaksi päällekkäistä puseroa, jotten palellut lämpimässä säässä. Helsingissä oli parikymmentä astetta, mutta Kouvolaan luvattiin 25. Hyytävä merituuli kylmentää kiusallisesti rannikkokaupungit, joten sisämaassa tarkenee aina huomattavasti paremmin.

Agricolankujalla Torkkelinmäellä kukkivat jo magnoliat, joten niitä pitää suunnata katsomaan seuraavaksi. Pitänee käydä ensin tutkimassa magnoliatilanne Viikin arboretumissa.

Runorobotti

”Runorobotin erikoisalaa ovat japanilaiset haiku-runot, joissa yhdistyvät tunteet ja luontokuvat. Syötä robottiin kaksi itse valitsemaasi sanaa, jokin luontoon liittyvä asia (sade, kivi, sammal, lintu, meri tms.) ja jokin tunne (ilo, suru, hämmennys, onni, tms.). Robotti tekee antamiesi sanojen avulla haikun tavumäärää mukailevan runon. Antoisia runohetkiä!”

https://www.yostaja.fi/runorobotti

Tein (melkein itse) magnolia-runon:

magnolia pakeni

kiirettä saareen, jossa

lumoava asuu.

Mitä tahansa, jossa lukee haikuoi, on hauska klikata.

 

 

Haikaranpesä

Olen aina rakastanut syntymäpäiviäni, joten pyrin joka vuosi siihen, että päivä on mahdollisimman onnistunut. Ostan usein edellisenä päivänä leikkokukkia ja mietin mieleiseni aamiaisen, jonka nautin kaikessa rauhassa. Valitsen kauniit vaatteet ja kengät, vietän mukavan päivän ja tapaan illalla ystäviäni. Käymme syömässä, kiinnostavassa näyttelyssä tai konsertissa.

Olen syntynyt aurinkoisena äitienpäivänä Naistenklinikalla ja väitän, että joka vuosi syntymäpäivänäni paistaa aurinko. Taivas on heleänsininen, lippu liehuu tangossa, puissa on vaaleanvihreät lehdet, kirsikkapuut kukkivat, nuoret raparperit kasvavat lähellä olevalla viljelypalstalla ja kevät etenee muutenkin ilahduttavasti.

Paras mahdollinen merkkipäivä -toivomus ei aina onnistu, koska niskaan voi yllättäen rytistä jotain ikävää, joka herättää murehtimaan seuraavina aamuöinä. Kaikki se, mihin uskoo, romutetaan muutamalla lauseella ja tilannetta on vaikea ymmärtää. Eipä siinä mitään muuta voi tehdä, kun tähdätä siihen, että päivä on ensi vuonna parempi tai alkaa juhlia nimipäiviä.

Sie sind so gross

Historian hämärissä järjestettiin nimipäiväkekkereitä ja olin lapsena monena vuonna auttamassa tyylikkäästi pukeutunutta äidinäitiä eli isoäitiä. Pitkä, 170-senttinen isoäiti teetti kauniit vaatteensa ompelijalla. Pidin eniten hänen tummansinisestä leningistään, jossa oli valkoisia pieniä pilkkuja ja viehättävä pitsikaulus.

Nuorena häntä oli hakenut tanssimaan saksalainen herra, joka oli todennut isoäidin noustua pöydästä, että isoäiti on pitkä, mutta tanssii todella hyvin. Kaikkia mielipiteitä ei kannata sanoa edes auf Deutsch, vaikka ylettyisikin tanssipartneriaan olkapäähän. Pituustilanne on nykyisin toisenlainen, kun useimmat nuoret ovat vakaan käsitykseni mukaan 195-senttisiä.

Elegantit tädit tulivat joka vuosi kukkakimppujen kanssa vierailulle isoäidin luokse. Pidin eniten ruusujen, freesioiden ja neilikoiden käsittelystä. Leikkasin tuoreet imupinnat, lisäsin virkisteen veteen ja laitoin kukat aiemmin esille nostamiini maljakoihin. Täytin kahvipöytään tarjottavia, kaadoin vieraille kahvia, keräsin astioita ja tiskasin.

Pöydässä oli joko hedelmäpäällysteinen (karmea) täytekakku tai Primulan marenkipäällysteinen omenahyve, jota rouvat ja neidit söivät hopealusikoillaan. Pidin lapsena tyylikkyyden huippuna kauniissa hopeisessa kaaressa olleita hedelmäveitsiä, joilla pilkottiin omenoita, päärynöitä ja viinirypäleitä.

En ollut vain väijymässä marenkikakun rapean sokerista pintaa (pohjassa tai omenoissa ei ollut hurraamista) ja ihanan makeaa vaniljakastiketta, vaan pidin oikeasti isoäidin juhlista.

Espooseen

Lähdin helatorstaina erittäin ajoissa matkaan ja kiirehdin bussipysäkille puoli yhdeltätoista aamupäivällä. Mukava naapuri oli samassa hississä ja pahoittelin, etten ehdi auttaa häntä mökkitavaroiden kantamisessa, koska bussi on juuri lähdössä. Kiirehdin pysäkille – eikä kyseinen bussi koskaan tullut paikalle. Naapuri seisoi kantamuksineen toisella puolella tietä. Hän on mukava eikä varmasti paheksunut, kun en auttanut häntä, mutta minua nolotti.

Lähdin kävelemään seuraavalle pysäkille, mutta bussi ajoi vastaan ja palasin takaisin. Päädyin odottamaan vielä lähes kymmenen minuuttia, koska kyseessä oli seuraava bussi.

Jäin metropysäkin luona pois ja rohkenin mennä hurjalla alueella olevaan metroon. En hienotunteisena mainitse, että tarkoitan Sörnäistä, jonka lähellä joskus asuin Torkkelinmäellä. Onneksi perinteinen rähinä- ja huojumisympäristö oli sillä kertaa rauhallinen.

Jäin pois pari pysäkkiä myöhemmin, koska unohdin leimata matkakorttini. Kävin ostamassa lisää juotavaa, leimasin seutulipun ja palasin metrotunneliin. Melko tyhjässä vaunussa viereeni istui siisti nuori mies, jolla ei ollut rajoitteita siinä, miten lähellä istutaan seuraavaa matkustajaa. Hän oli varmasti mukava ihminen, mutta olin tyytyväinen, kun hän jäi pois Urheilupuistossa ja minä jatkoin Matinkylään. Löysin etsimäni bussipysäkin ja kiertelin 20 minuuttia ostoskeskuksessa. Olisin perillä jo puoli yhdeltä, kuten ystävänikin, vaikka varauksemme oli klo 13.

Menin bussiin, joka lähti eri suuntaan kuin oletin, mutta enhän minä tunne suurta ja kaukaista Espoota juuri lainkaan. Matkan kestettyä jo jonkin aikaa aloin epäillä tilannetta ja kysyin edessäni istuneelta, menemmekö vesitornin suuntaan. Emme menneet, joten päädyin Hylje- enkä Haukilahteen.

Katsoin tänään kartasta, missä ihmeessä kävin ja huomasin netistä viihtyisältä vaikuttavan Nokkalan majakan, joka toimii merenrannalla. Mukavaa, kun koko seinä on lasia! Pitänee ottaa majakka käyntikohteeksi jossain vaiheessa. Mielenkiintoista nähdä, mihin kaupunginosaan tai paikkaan sillä kertaa päädyn kiitettävän eksymisvaistoni vuoksi. Näkisinkö vahingossa Suvisaariston tai mahdollisesti Inkoon?

https://www.nokkalanmajakka.fi/syojajuo.php

Jäin pois bussista ja ihailin hetken aikaa vehreää luontoa ja valkovuokkoja. Sama bussi ajoi hetken kuluttua päätepysäkiltä takaisin ja pääsin lopulta oikeaan suuntaan. Jäin pois Haikaranpesän vesitornin lähelle, nousin ylämäen ja näin ystäväni. Reilun tunnin matkaani meni vaivaiset kaksi ja puoli tuntia.

Jos menette metrolla kyseiseen ravintolaan ja jäätte pois Matinkylässä, niin kannattaa ylittää tie ja mennä Otaniemen suuntaan bussilla 111.

Ystävälleni paikka oli tuttu, koska hän on käynyt siellä joululounaalla. Hän on ilmiselvästi rutinoitunut vesitorniravintolakävijä. Minulle käynti oli ensimmäinen.

Helatorstaina eläkeläispariskunnat toivat tyylikkäillä autoillaan (en huomannut, mutta ystäväni huomasi) lapsenlapsiaan tai perheitään Haikaranpesään. Nousimme hissillä ylös ja saimme hyvällä paikalla olleen pöydän, josta näimme Helsingin, Espoon ja meren. Buffet-tarjoilu, joten aloitimme kalapöydästä, jossa oli mm. lämminsavu- ja graavilohta ja siikaa.

Katselin uteliaana lämpimiä ruokia. Tarjolla oli lohta ja punaviinihärkää, jonka selitin toiselle ystävälleni olleen punajuurihärkää. Näin voi käydä, vaikka olisi ateisti – tarkoitan absolutisti. Maistoin pääruokapöydästä myöhemmin palan paistettua lohta, mutta keskityimme alkuruokapöytään.

Maisemat olivat upeat ja jälkiruokapöytä oli huomaavaisesti lähellämme, joten käynti oli ehdottomasti kannattava. Kun tarjolla on mm. suklaa-pähkinä -, kinuski-, sitruuna-lakritsi, marja- ja juustokakkua, leipäjuustoa, lakkahilloa, tuoreita hedelmiä, tuulihattuja, vaniljakastiketta ja kahdenlaista jäätelöä, niin päivä vaikuttaa hyvältä.

Näimme ikkunasta mm. Johanneksenkirkon tornit, Suurkirkon, Pasilan linkkitornin, Redin korkean kerrostalon ja upean merenrannan.

Parvekkeelle pääsi kiertämään, kuvaamaan ja ihailemaan mm. Haukilahden satamaa ja Suvisaaristoa. Alhaalla oli aurinkoista ja lämmintä, mutta korkealla oli tuulista, joten palasimme sisälle. Maisemia olisi mielellään ihaillut pidempään.

Asuinpaikkana vuonna 1968 valmistunut, ufon mallinen ravintola olisi huikea ja näin jo mielessäni kissat ravaamassa kilpaa ympyrämäisen keskustan luona. Kukaan ei ole ilmoittanut mitään syytösten perusteella lahjaksi saamastani asunnosta, joten olen pettynyt tilanteeseen. Asuisin hyvin mielelläni Eirassa.

Elannon piti Wikipedian mukaan pitää Haikaranpesä-ravintolaa, mutta ravintolaa hoitaa jo toinen sukupolvi saman perheen jäseniä. Uskoin lapsena, että vuonna 2000 eläisimme Jetsonit-sarjakuvan tyylistä elämää ja lentäisimme autoilla. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Haukilahden_vesitorni

Totesin paluumatkalla, että täytän 18 vuoden kuluttua 70 vuotta ja voimme silloin palata takaisin juhlimaan Haikaranpesään. Olimme molemmat järkyttyneitä tilanteesta, koska en minä ennen ollut näin vanha. Mietin asiaa uudelleen ja muistin, että kyseiseen päivään menee enää 17 vuotta. Päätimme pitää uudet kekkerit, kun täytän 60 vuotta.

Kiitin hyvästä syntymäpäivälahjasta ja kävelimme yhdessä puolentoista kilometrin matkan Niittykummun metroasemalle. Jo neljäs asema jännittävän länsimetron varrelta eli nähtynä on jo Tapiola, Lauttasaari, Matinkylä ja Niittykumpu. Ooh!

Rautatientorilta hajaannuimme, kiirehdin bussiin ja olin viimeisenä jonossa odottamassa bussiin pääsyä. Kuljettaja sulki oven edelläni olleen matkustajan jälkeen ja lähti matkaan. Toivon, ettei hän huomannut minua. Pyhäpäivä, joten seuraava kotibussi lähti 20 minuuttia myöhemmin. Kuljettajan teko sopi hyvin aamupäivän jatkoksi, joten lähdin matkaan samaan suuntaan kulkevalla bussilla, valokuvasin kukkia Koskenrannassa ja pääsin seuraavalla bussilla kotiin.

Pitkä päivä

Pääsin keskiviikkona lähtemään aiemmin töistä esimiehen luvalla ja tein pari tuntia eilen sisään.

Ostin menomatkalla Kaisaniemen metroaseman kahvilasta savujuustopatongin, jonka huomaavainen myyjä teki minulle. Kiva ja edullinen kahvio Picnicin vieressä ja palvelu on aina erittäin nopeaa ja ystävällistä. Kannattaa käydä!

Olin yksin toimistolla, joten sain huudattaa musiikkia kiitettävästi. Kuuntelin yhtä suosikeistani eli Top Gunin Take my Breath Away -kappaletta. Tom Cruise oli aika nätti nuorena, mutta hänkin vaikuttaa vanhenevan. Mikä on tietenkin melko yllättävää.

https://www.youtube.com/watch?v=fUis9yny_lI

Etsin päivän aikana tietoja netistä ja käytin Exceliä. Juttelin rekrytointikonsultin kanssa. Hyvä, että saimme puhuttua jo perjantaina, joten en häiritse yksityispuhelullani työkavereita maanantaina.

Olin jälleen paikalla käsittämättömän aikaisin eli seitsemän jälkeen ja lähdin puoli kuudelta. Kahdeksan tunnin päiviin alkaa jo tottua ja pari lisätuntiakin onnistui. Minun piti ostaa vehnänorasruukku kissoille, mutta suuntasin kotiin. Bussin seinällä kiipeili minileppäkerttu.

Kotona oli näköjään riehuttu ja kylpyhuone oli täynnä kissakarvatukkoja. Kevät ilmeisesti riehaannuttaa (entiset) mieskissat. Illalla oli onneksi rauha maassa, kun olin väsynyt.

Särky silmän takana

Vasemman silmän takana tuntuu usein kipua, vaikka aivoaneurysmaleikkauksesta on yli kuusi vuotta. Silmälääkärin mukaan kipu on normaalia, kun pään sisältöä on ronkittu. Hyvä tietää, niin en suotta kummastele särkyä.

Vuosien aikana luulisi jo tottuneen siihen, että aina jokin kohta särkee. Ystäväni laski, että olen ollut neljänneksen elämästäni kipeänä, vaikka olin pitkällä sairauslomalla ”vain” kuusi vuotta. Pidän edelleen ihmeenä sitä, että parannuin ja pääsin takaisin työelämään.

Myötätunto

Myeloomaa sairastavien murheet surettavat, samoin allogeenisen kantasolusiirron saaneiden. Toivon aina, että kaikilla olisi mahdollisimman hyvä tilanne ja vointi, vaikka kyse on rankoista sairauksista.

Blogi

Blogin lukijoita on yli 9600. Ilahduttavaa!