Tiitinen, Tiitinen, Tiitinen

Tiitinen vakoilijoita ja veijareita

Pekka Ervasti & Seppo Tiitinen

Otava 2018

Teoksessa ovat suojelupoliisin johtajan, eduskunnan pääsihteerin ja kansanvallan taustavaikuttajan odotetut muistelmat.

Isäpuoli kuunteli käsitykseni mukaan kymmenet radiouutiset päivässä, joten Seppo Tiitisestä tuli lapsuuden ja nuoruuden aikana hyvin tuttu henkilö. Lukemattomien uutisten vuoksi en juuri koskaan kuuntele radiota tai katso uutisia televisiosta, vaan luen tiedot sanomalehdistä, nykyisin digilehdistä.

Poliittisen toimittajan Pekka Ervastin ja Tiitisen keskusteluista ja muistiinpanoista on koottu tietoa täynnä oleva ja mielestäni hilpeä kirja, joka kertoo poliittisista vaikuttajista 1970-luvulta vuoteen 2015, jolloin Tiitinen jäi eläkkeelle.

Kirjan aloitus: Nimeni on Tiitinen. Seppo Tiitinen. En pidä Bondeista, mutta jo teoksen ensimmäiset sanat huvittivat. Bondien väkivalta on ällöttävää ja elokuvissa näyttelijäpappojen huomattavasti nuoremmat seurustelukumppanit aiheuttivat lievää pahoinvointia. 

Tiitinen puhui arvostavasti ahkerista vanhemmistaan, kertoi olleensa koulussa pinko ja mainitsee, miten sisällissota oli vaikuttanut perheen elämään. Punaiset olivat tappaneet isän sedän, mutta syynä saattoi olla naisjuttu, koska myllerryksessä aatteelliset ja henkilökohtaiset asiat sekaantuivat. Hän mainitsee Varkauden pahamaineisen Huruslahden arpajaiset, joissa joka kymmenes antautunut punainen ammuttiin. Kammottavia tekoja aikana, joka ei toivottavasti koskaan palaa.

Tiitinen kirjoitti ylioppilaaksi keväällä 1966. Laudaturin ylioppilaat eivät enää kävelleet automaattisesti oikeustieteellisen ovista sisään, joten edessä olivat pääsykokeet.

Oikeustieteellinen

Hyvin kävi, koska nimi löytyi hyväksyttyjen listalta. Lukijan opiskeluajan kuvaukset olivat kiinnostavia. Opiskelijan majoittuminen Helsingin Hauhontien opiskelijakortteerissa ja myöhemmin enemmistökommunistin luona olivat mielenkiintoisia.

Opiskelija ei vielä niihin aikoihin saanut uutta ja edullista yksiötä keskustasta, kävelymatkan päässä yliopistolta.

Opiskelu jatkoi ja lähes ainoat huvitukset opiskelun aikana olivat elokuvat.

Opetusministeriöön

Alle kolmen vuoden kuluttua opiskelun aloittamisesta Tiitinen valmistui oikeustieteen kandidaatiksi. Vuonna 1969 isä otti yhteyttä Leppävirran edustajaan pojan työpaikasta ja paikka järjestyi toisen henkilön kautta opetusministeriön tilapäisenä esittelijänä. Isä auttaa -käytäntö toimi hyvin jo 60-luvun lopussa.

Isäpuoleni kertoi mielellään työhaastattelusta, johon hän osallistui ja tuli valituksi tehtävään 90 hakijan joukosta. Syynä oli valinnan tehnyt henkilö, joka oli kiinnostunut tytöstä, jonka kanssa isäpuolen isä seurusteli. Haastattelija luuli, että kyseinen naishenkilö oli isäpuolen äiti, mutta näin ei ollut. Molempien miesten ihastus ei kiinnostunut toisesta heistä ja oli lopettanut seurustelun toisen kanssa. Isäpuolen isä oli myöhemmin tavannut vaimonsa.

Piiri pieni pyörii -tiedon avulla työpaikka löytyi Tiitiselle. Ei välttämättä koulutuksen ja osaamisen perusteella vaan sen perinteisen eli tuttuuden, kuten nykyisinkin. Kannattaa kaveerata LinkedInissä.

Erikoisupseerikoulutus

Loppututkinnon suorittaneena Tiitinen haki erikoisupseerikoulutukseen. Hän aloitti Savon prikaatissa ja päätyi reserviupseerikouluun Haminaan.

Jonain päivänä matkustan Haminaan ihailemaan mm. vanhankaupungin rakennuksia. En muista käyneeni Haminassa, vaikka vierailin lapsena Miehikkälässä.

Myöhemmin Tiitinen palasi Savon prikaatiin Mikkeliin ja johti jopa 300 varusmiestä.

Tiitinen piti armeija-ajasta. ”Hän pahoitteli sitä, että kurinpitotilanteissa törmäsi hirveisiin elämänkohtaloihin. Armeijaan joutui reppanoita, jotka joutuivat kamaliin tilanteisiin. Varusmiesten henkistä tilaa ei tutkittu.”

Tiitinen tutustui ihmisiin, jotka myöhemmin menestyvät urallaan oltuaan aktiivisia Teiniliitossa. Wikipedian mukaan Suomen Teiniliitto, oppikoulun oppilaiden valtakunnallinen etujärjestö, toimi vuosina 1939–1984.

Takaisin Opetusministeriöön

Mainintoja oli liikuntatieteellisen tiedekunnan siirtymisestä Helsingistä Jyväskylään, peruskoulun toteutuksesta Suomessa, joka oli aloitettu Lapista 1972 lähtien. Aloitin koulunkäynnin Etelä-Suomessa samana vuonna ja muistaakseni kävin kolme vuotta kansakoulua ja neljäntenä vuonna alkoi peruskoulu.

Valtionhallinnossa opetusministeriö oli Tiitisen mukaan todellinen edistyksen kehto ja kausi oli hänelle merkittävää aikaa.

Suopoon 30-vuotiaana (Tiitisen toiveesta Suopo eikä Supo)

Urho Kekkosen toiveesta Tiitinen pyydettiin päälliköksi Suopoon, suojelupoliisiin.

Tiitinen sai kollegaltaan ohjeen, jonka mukaan koskaan ei pidä valehdella.

Suopossa Tiitinen arvosti Miss Kaarinaa, Kaarina Kykkästä, josta tuli hänen sihteerinsä. Sihteeri tiesi kaiken sen, mitä Suopossa piti tietää. Tiitinen teki ehdotuksen Miss Kaarinan, naispuolisten työntekijöiden ja päälliköiden palkkojen nostamisesta ja ehdotus hyväksyttiin. Arvostan!

Tiitinen kävi kerran kuukaudessa juttelemassa presidentti Kekkosen ja myöhemmin presidentti Koiviston kanssa mm. Suomessa toimivista eri maiden vakoilijoista.

Korruptio

Korruptio kukki idänkaupassa, joten 9.1.1985 pidettiin idänkauppayritysten korkeimmalle johdolle kurinpalautuspalaveri Eteläranta kympissä. Pöytäkirjan mukana kuulolla olivat Neste, Wärtsilä, Valmet, Nokia, Rauma-Repola, Enso-Gutzeit, Yhtyneet Paperitehtaat, A. Ahlström, Kemira, Kone, Tampella, W. Rosenlew, Kymi-Strömberg, Rautaruukki, Outokumpu, Orion, Lohja, Partek ja Fiskars, A.Puolimatka.

Poissaoleville firmoille järjestettiin myöhemmin pari paikkotilaisuutta.

”Yhden taskulaskimen saattoi antaa, mutta ei sataa. Kaikki jalometallit olivat kiellettyjä, samoin minkki, timantit ja silkka raha. Mustaan pörssiin soveltuvaa elektroniikkaa oli syytä karttaa.”

Oi aikoja, kun uskoin rehelliseen ja kunnialliseen Suomeen, jossa ketään ei lahjota.

Vihtori, tuttu KGB-mies

Kekkonen tutustutti Tiitisen Neuvostoliiton suurlähetystön lähetystöneuvokseen, kenraali Viktor Vladimiroviinja miehet tapasivat toisiaan kerran kuukaudessa mm. Vladimirovin ja hänen rouvansa Pietarinkadun kodissa.  

Kenraali oli tuohtunut Leningradin puoluejohtajasta Grigori Romanovista, joka oli tyttärensä häitä varten lainannut Meissenin posliinikuppikokoelman tsaarien palatsista Pietarhovista. Juomisen jälkeen kupit oli paiskottu seinään.

Romanovin nousujohteinen ura meni pirstaleiksi Nkp:ssa.

Toivottavasti puoluejohtaja käytti jatkossa tukevia muoviastioita.

Vuonna 1992 eduskunnan pääsihteeriksi

Seppo Tiitinen toimi pitkäaikaisimpana eduskunnan pääsihteerinä vuosina 1992–2015.

Hyviä puolia

Teos on sympaattinen kertomus Tiitisestä, vaikuttavasta ja osaavasta miehestä. Kannatan aina ihmisiä, jotka arvostavat oopperaa.

Kirjan luettuani kadun, etten päässyt oikeustieteelliseen. Suopon tehtävä ja vakoilijoiden tarkkaileminen pätevien alaisten avulla vaikutti kiehtovalta ja matkustaisin mielelläni yhtä paljon yhteiskunnan piikkiin, kuin Tiitinen matkusti ministeriön, Suopon ja myöhemmin eduskunnan palveluksessa. Vanhaan hyvään aikaan vielä lennettiin bisnesluokassa. Toisaalta en usko, että matkustushalukkuuteni riittäisi syyksi siihen, että pääsisin suojelupoliisiin töihin.

Tiitisen elämä vaikuttaa hyvin kiinnostavalta, joten teos kannattaa lukea.

Stasi-lista

Stasi-lista julkaistaan vuonna 2050, joten listaa odotellessa.

Valokuva ei liity Seppo Tiitiseen, vaan Helsinkiin. Taidamme saada etelään lumisen joulun. 

Mainokset

Suomen Turuus

Keskiviikkona klo 9 lähdin TE-palveluiden bussilla RekryExpoon Turkuun. Luulin olevani hyvissä ajoin paikalla 20 minuuttia ennen lähtöaikaa. Enpä ollut, koska bussissa istui jo parikymmentä ihmistä.

Laitoin toiveikkaasti kassin viereeni, jottei kukaan tulisi yskimään päälleni. Eipä onnistunut, koska viereeni halusi istua nuori nainen. Siirsin tietenkin kassini pois penkiltä, vaikka bussissa oli vielä paljon tyhjiä paikkoja. Kävi tuuri eikä hän yskinyt, mutta kännykkää käyttäessään, riisuessaan tai pukiessaan takkia hän löi minua parikymmentä kertaa kyynärpäällä kylkeen. Kylkeni ei arvostanut tilannetta yhtään.

Olin niin väsynyt, että nukahdin useita kertoja matkan aikana. Bussi pysähtyi Espoon Ikean lähellä olevalla pysäkillä, Lohjalla, josta ei noussut kyytiin matkustajia ja myöhemmin Salossa. Olin umpiunessa, joten en päässyt laskemaan salolaisia. Pidän fiksuna, että Varsinais-Suomi järjestää ilmaisia matkoja ulkopaikkakuntalaisille, koska työvoimaa tarvitaan.

Jokin tunneli oli suljettu, joten kiersimme messukeskukseen Raision kautta. Turku oli tietenkin muuttunut todella paljon niistä ajoista,jolloin työskentelin siellä ylioppilaskirjoitusten jälkeen.

Perillä kerroin Etelä-Suomen työvoimatoimiston edustajille, että palaan pois Turusta toisella bussilla. Halusin käydä messujen jälkeen taidenäyttelyssä. Maksoin narikkalipun (kaks viiskeet) infossa ja kiertelin kojuilla. Kysyntää oli lähinnä ruumiillisen työn tekijöille, joten en tyrkyttänyt itseäni telakalle tai varastoon. Toimistotyöntekijänä TYKS eli yliopistollinen keskussairaala kiinnosti, mutta jonot kojulle olivat pitkiä. Katson tiedot netistä.

Roskaajasuomalaiset osallistuivat messuille, koska lattioilla oli karkkipapereita.

Sani Leino

Olin katsonut etukäteen ohjelman ja menin kuuntelemaan modernin myyntityön ammattilaisen ja LinkedIn-”tutun” Sani Leinon luennon. Hän muistutti yksilön tärkeydestä ja siitä, että jokainen on oman alansa asiantuntija.

Juttelin hyvän ja hauskan luennon jälkeen hänen kanssaan ja kysyin työnhakuvinkkejä kuuden syöpäsairauslomavuoden ja 53-vuotiaana työttömäksi jäämisen jälkeen.

LinkedIn-viestini luki alkusyksystä 11 700 ihmistä,mutta kukaan ei ottanut minuun yhteyttä. Soitan yrityksiin, lähetän hakemuksia ja täytän rekrytointiyritysten sivuille tietojani.

Onneksi pääsen erittäin hyvältä vaikuttavaan rekrytointiyritykseen haastateltavaksi ensi viikolla.

Ei minun järkeni mihinkään hiipunut rankkojen ja pitkien hoitojen aikana. No, tilapäisesti hiipui mm. aivoaneurysmaleikkauksen jälkeen, mutta eiköhän se ollut ymmärrettävää, kun pää kaiverrettiin auki. Solumyrkkyjäkään en tiputtaisi keneenkään enkä syöttäisi karmeita lääkkeitä, jollei olisi ihan pakko.

Sani Leinon neuvojen mukaan jatkan LinkedIn-markkinointia ja otan yhteyttä yrityksiin. Ongelmani on, että koen monet ”vähän mä tein hyvää ja olin ihan ihana ja todella kiva” -viestit ongelmallisiksi, joten niiden julkaiseminen tuntuu viheliäiseltä. Jos autan tai tuen jotain, niin kertominen tuntuu nololta rintaanpaukuttamiselta. Ei tietenkään pitäisi ajatella noin näinä Vähän mä olin hyvä -aikoina.

Yhdestä asiasta olen oikeasti ylpeä eli siitä, että allogeeniseen kantasolusiirtoon menevät saavat ehkä jotain vinkkejä eristyshuoneessa olemisesta kirjoittamieni tekstien perusteella, vaikka siirrostani on yli kuusi vuotta aikaa. Olen iloinen myös siitä, jos jotakuta toista huvittavat kokemukseni, joita usein pidän hassuina.

Opiaatti-ininä Helsingin Sanomissa

Luin digilehdestä kirjoituksen, jonka mukaan Yhdysvalloissa ihmiset kärsivät opiaattien vuoksi ja ikävä kyllä kuolevat käytön vuoksi kaduille. Syyllisenä on – tietenkin – suku, jonka yritykset valmistavat ja markkinoivat kyseisiä lääkkeitä.

Toisinaan muistan haikeana aikaa, jolloin jokainen ihminen vastasi ihan itse tekemisistään, ymmärsi tupakan olevan riski terveydelle ja käsitti, että kahvi voi olla kiehuvan kuumaa tai sen, ettei kolmiolääkkeitä tarvitse syödä ihan jokaiseen kipuun.

Vuonna 2017 20–84 -vuotiaista miehistä 13 prosenttia ja naisista 10 prosenttia tupakoi päivittäin. (THL) Nostan päivittäin kaduilta roskia ja valtaosa roskista on tupakka-askeja. Tupakoijia on vähän, mutta tyhjiä askeja ja tupakantumppeja on todella paljon. Samoin nuuskapurkkeja, vaikka nuuskaa ei myydä Suomessa. On se ihmeellistä.

Ruokakauppojen lähellä kuitit ylittävät tupakka-askit eli ilmeisesti sekä tupakointi, että kaupassakäynti lisäävät roskaamista. Oikeudenkäyntejä, anyone?

Lisäininä silmätippojen tarpeettomuudesta

Näin silmätippayrityksen mainoksen, jota useampi nokkelana itseään pitävä ihminen kävi kommentoimassa. Tipat ovat kuulemma turhuutta. Ystävällinen (toki) vinkki seuraavaan kertaan: jos on aihe, josta et tiedä yhtään mitään, niin älä kommentoi. Ikinä.

Pidin silikonitulppamaininnasta (niistä ei ollut apua minulle), Sjögrenin syndroomaa sairastavan ja reumapotilaan kommenteista. Fiksua kommentoida, jos ymmärtää asiasta jotain.

Pidän myös kyseisistä silmätipoista, vaikka Kela-tipoista silmilleni sopivat vain Oculacit.

Luennon jälkeen

Luennon jälkeen kiertelin vielä kojuilla, mutta en ottanut yhtään karkkia kulhoista eli en voi messukäynnin perusteella vetää suklaatehtaita oikeuteen. Nyyhkistä.

Kuuntelin hetken Viking Linen esiintyjää, joka etsi työntekijöitä laivoille ja vilkutin valkoiselle maskottikissalle, joka istui luennoitsijan jalkojen juuressa. Kissa vilkutti minulle, joten messukäynti oli onnistunut.

Varmistin, mistä etsimäni bussi 32 lähtee, mutta päädyin lähempää lähtevään bussiin 100. Maksoin kolme euroa kuljettajalle ja matkustin aurinkoista reittiä Turun kauppatorille. Tori oli kaivettu auki ja ympäröity aidoilla, mutta tieto oli mennyt minulta ohi. Wiklundia rempattiin, mutta löysin kaupan ja kävin ostamassa lisää vettä.

Kantarellikeitto ravintolassa ja kävely Onnibussin pysäkille Tuomiokirkon luo. Vaelsin katsomaan aiempaa kotiamme Hämeenkadulla ja huomasin bussilipun olevan edelleen voimassa, joten matkustin Varissuolle katsomaan entistä työpaikkaani. Vieressäni istunut ystävällinen poika neuvoi, missä kohtaa jään pois, koska maisemat olivat kummasti muuttuneet vuosien aikana.

Jäin pois ostoskeskuksen pysäkille, nousin rullaportaat, kävelin kauppakeskuksen toiseen päätyyn ja mietin, minne suunnata. Kiipesin ylämäen, jota ei ollut, kun oli 20-vuotias. Kummasti pykäävät nykyisin mäkiä.

Ilahduin huomatessani, että päiväkoti on edelleen samassa paikassa, missä se oli ikuisuus sitten. Läheinen leikkipuisto oli muuttunut tenniskentäksi eli joko lapsia treenataan jo 3-6 -vuotiaina TAI leikkipuisto oli siirretty toiseen paikkaan. Todennäköisesti tai.

Alueen asukkaat olivat muuttuneet 33 vuoden aikana eli Varissuolla asuu nykyisin paljon maahanmuuttajia.

Palasin lähtöpysäkille ja bussin lähtöön oli vielä aikaa. Käväisin Varissuon leipomossa, jossa myytiin ihanalta näyttäviä vehnäleipiä, kuten litteitä ”rieskamaisia” naan-leipiä. Kaikki pakkaukset maksoivat euron eli hyvä bisnes asiakkaiden kannalta. Naaneja en ostanut, mutta ostin ruutua muistuttavia pitkiä sämpylöitä ja seesaminsiemenillä päällystettyjä leipiä. Olipa kätevä kahden euron tuliainen minulta minulle.

Sisällissota, Wäinö Aaltosen museo – su 13.1.2019

Bussilla takaisin keskustaan ja tietenkin jäin väärällä eli päätepysäkillä pois. Olisi kannattanut jäädä edellisellä. Kävelin iltahämärässä (kello oli jo peräti neljä) kohti Wäinö Aaltosen museota ja Sisällissota-näyttelyä.

Ylitin hyvin valaistun sillan, joka soitti kaunista musiikkia ja kannatan vastaavia siltoja muuallekin.

Jatkoin Museokortilla vaikuttavaa ja surullista näyttelyä kiertämään. Paras tai ehkä pahin teos oli taiteilijan, jonka tekijää en järkyttyneenä huomannut. Taitavat amerikkalaisnäyttelijät Julianne Moore (s.1960) ja Alec Baldwin (s. 1958) puhuivat elämistään vainottuina ihmisinä mm. syyrialaisnaisena ja homoseksuaalina miehenä. Oli surullista ja kauhistuttavaa kuunnella kertomuksia vainosta ja väkivallasta, joita kyseiset ihmiset joutuivat kokemaan.

Tietoa näyttelystä:

”Yksi näyttelyn keskeisimmistä teoksista on Candice Breitzin (lisäsin lihavoinnin) vaikuttava videoinstallaatio Love Story, 2016, jossa esiintyvät mm. Julianne Moore ja Alec Baldwin. Breitz esittää teoksellaan kysymyksen ketä me kuuntelemme ja kenen äänellä puhumme. Ovatko tarinat oikeiden ihmisten todellisista kokemuksista vaikuttavampia, jos kertojana on tunnettu Hollywood-näyttelijä?”

Tarinat olivat vaikuttavia, vaikka esiintyjinä olivat näyttelijät. Eivät mielestäni näyttelijöiden vuoksi.

Minulla oli raakojen kertomusten jälkeen niin paha mieli,että kiersin katsomassa toimistokäytävässä Aaltosen veistoksia nähdäkseni jotain normaalimpaa.

Kävelin näyttelyn jälkeen uudelleen Wiklundille ja kiirehdin Tuomiokirkon pysäkille, jossa odotin bussia yli vartin. Järjetön odotusaika, mutta en halunnut myöhästyä. Bussi pysähtyi kauas jalkakäytävästä ja sain hilattua itseni kaiteen avulla sisään. Pitkä päivä alkoi ilmeisesti tuntua. Kiipesin portaat yläkertaan. Bussi oli ihanan hiljainen noin puolen kilometrin ajan, kunnes nuoret nousivat kyytiin Hämeenkadulta. Onneksi edessäni istuneet nukahtivat matkalla ja vain yksi nuori mies jaksoi puhua puhelimessa koko matkan ajan.

Kahdeksalta illalla olin Kampissa, josta kiirehdin bussipysäkille – ja odotin melkein 10 minuuttia. Kotona olin ennen yhdeksää eli pitkä ja mielenkiintoinen päivä Suomen Turuus.

Huomenna Turussa kannattaa suunnata joulumarkkinoille.

Tervetuloa Vanhan Suurtorin Joulumarkkinoille

Koe taianomainen joulutunnelma Turun Vanhalla Suurtorilla neljänä viikonloppuna

24.–25.11., 1.–2.12., 8.–9.12. ja 15.–16.12.2018 klo 11–17.

Joulumarkkinoilta löydät nähtävää ja tehtävää koko perheelle. Torin täyttävät käsityöläisten laadukkaat myyntituotteet ja jouluiset herkut sekä monenlaiset musiikki-, teatteri- ja sirkusesitykset. Pukin pajalla tapaat Joulupukin perheineen!

Vanhalla Suurtorilla voit lisäksi nauttia talvisesta säästä lämpimän mehun kera, tehdä löytöjä joulukoristeiden vaihtopisteessä sekä hengähtää jouluhulinan keskellä Vanhan Raatihuoneen salin tunnelmallisissa joulukonserteissa.

Vanhan Suurtorin Joulumarkkinat järjestää Turun Suurtorin keskiaika ry.

https://www.suurtorinjoulumarkkinat.fi/

Robottibussi 94R, Kivikko

Huvittelin perjantaiaamuna matkustamalla Kivikosta robottibussilla Kivikon liikuntapuistoon ja takaisin.

Kivikkoon pääsee Munkkiniemi-Kontula -bussilla 57 ja lähin pysäkki on Kivikontie. Auton voi parkkeerata McDonald’sin pihaan.

Ensimmäinen robottibussi lähti klo 9:10. Luotin aikatauluun ja kävelin – väärälle – pysäkille hyvissä ajoin. Robottibussi 94R ei lähde pysäkiltä, jolta lähtevät Kontulan suunnasta tulevat 57 ja 94B, vaan omalta pysäkiltään McDonald’sin edestä. Oma moka eli olisi kannattanut katsoa pysäkki HSL:n sivulta

Vieressä ollut rakennustyö viivästytti siirtymistä, koska minun piti ylittää tie ja palata takaisin Mäkin puolelle.

Robottibussin piti lähteä seuraavalle matkalla klo 9:30, joten lähtöön oli yli vartti aikaa. Tapoin aikaa ja join kaakaota Mäkissä. Nousin varmuuden vuoksi pöydästä viisi minuuttia ennen bussin lähtöä, vein tarjottimen keräilyyn – ja katsoin, kuinka bussi ajoi kohti liikuntapuistoa klo 9:26.

Puhuin puhelimessa, kun robottibussi lähestyi uudelleen Mäkkiä ja kävelin pysäkille. Bussi lähti liikkeelle ennen kuin ehdin pysäkille. Hahaa! Kaksi myöhästymistä robottibussista oli koomista. Bussin edestakainen ajo kesti vain 10 minuuttia, joten odotusajat eivät onneksi olleet pitkiä.

Jäin pysäkille, jolle tuli muutama muu ihminen ja pääsin viimein robottibussiin. Penkkejä on kahdeksan, mutta istuimet on suunniteltu sirojen ranskalaisten istumapaikoiksi eivätkä suomalaisahtereille. Neljän hengen paikalle mahtui kätevästi kolme matkustajaa ja minä leiriydyn vastapäätä niin, että molemmilla puolillani oli tyhjä paikka. Ei tartuntoja levittäviä yskijöitä tai herttaisia nojailijoita.

Kannattaa laittaa turvavyöt kiinni, koska matkanteko oli melko töksähtelevää. Robottibussi kulkee korkeintaan 18 kilometriä tunnissa eli Metropolia ammattikorkeakoulusta valmistuneet autoinsinöörit eivät pääse kaahaamaan, vaikka bussi olisi tyhjä. Saatoin kysyä asiaa.

Meno oli melko haasteellista useiden äkkipysäysten vuoksi. Onneksi kaksi nuorta miestä oli turvanamme bussissa. Robottibussi on ranskalainen, joten neljää autoinsinööriä on koulutettu sekä Ranskassa että Suomessa. Yksi heistä lähti opiskelemaan, joten kolme heistä jatkaa bussin kuljettamista marraskuun puoliväliin arkipäivisin klo 9-15.

Kuulin bussissa, että ensimmäinen klo 9:10 lähtö myöhästyi, joten he lähtivät neljä minuuttia etuajassa seuraavalle kierrokselle. Aikatauluihin ei välttämättä kannata luottaa.

Lopultakin pääsin robottibussiin, joka on kiinnostanut vuosien ajan! Ensimmäinen mahdollisuus oli Hernesaarenrannassa (olin liian kipeä), seuraava Otaniemessä (kokeilu loppui, ennen kuin matkustin Espooseen), Tampereen Hervannassa (en ehtinyt paikalle, vaikka suunnitteilla oli), Suvilahdessa (harkitsin, mutta unohdin) ja nykyinen vaihtoehto eli Kivikko. Jesh! Matkaan lähdin/-mme.

Robottibussilla pääsi kätevästi Kivikon hiihtohallin eteen. Hiihtokausi alkaa maanantaina 8.10.2018 ja hallissa on mm. 850 metrin kierros.

https://www.hel.fi/helsinki/fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/liikunta/sisaliikuntapaikat/liikuntahallit/kivikon-hiihtohalli

Jos jäästä tehdyt pöydät viehättävät, niin Kivikon hiihtohallissa toimii kesällä Talvimaailma, jossa voi järjestää vaikka lastenkutsut, laskea jäämäkeä tai ajaa huskyvaljakoilla:

https://winterworld.fi/fi

Turistit vierailevat mielellään hallissa.

Bussi pysähtyi hetken ajan hiihtohallin luona ja kuljettaja varmisti, voisiko joku täyttää tabletilla olevan kyselyn. Palautettuani tabletin robottibussin ajoittain-kuljettajalle töyssähtelevä matka jatkui kohti Kivikkoa.

Kukaan ei jäänyt pois ja kuljettajien mukaan harvemmin kukaan tulee kyytiin hiihtohallilta. Kesällä matkustajia oli enemmän eli nyt on rauhallisempaa.

Bussi kulkee automaattisesti, mutta peliohjaimella voi kuljettaa robottibussia manuaalisesti, jos autot ohittavat bussin. Kätevää, jos joskus tulee äkillinen mieliteko kaahata (18 km/t) tiehensä pikkubussilla. Kaappaaminen on väärin ja kaahaaminen on mahdotonta, joten kannattaa hillitä hurja luontonsa.

Robottibussin ikkunat menivät huuruun, koska meitä oli neljä matkustajaa ja kaksi ohjaajaa ja tuulilasinpyyhin piti laittaa päälle bussin etuosasta, koska satoi.

Luin Ylen sivuilta, että robottibussi maksaa 300 000 euroa eli ihan pikkurahalla ei pikkubussilla ajeta.

Vähän mä säästin, koska matka oli ilmainen.

 

Olipa kerran itikka,

jolla oli rättisitikka.

Ja sen sitikan takapenkillä

kävi itikka iltalenkillä.

Värssyjä-sivu

 

Robottibussi käynnistyy Kivikossa

https://www.hsl.fi/uutiset/2018/robottibussilinja-94r-kaynnistyy-kivikossa-15157

 

Vanhoina hyvinä aikoina vai uusina vielä parempina aikoina?

Uusia töitä on kiinnostavaa tehdä ja uusiin ihmisiin on mielenkiintoista tutustua töissä ja vapaa-aikana. Kuinka monen teistä työkaveri on juossut pakoon kiukkuista urosnorsua safarialueella?

On mukavaa asua kodissa, joka on tullut tutuksi kymmenen vuoden aikana. Nykyisellä alueella olen asunut neljäntoista vuoden ajan. Valintakriteereinä olivat muuttaessani loistava kirjasto, auringonkukkapelto ja koti, josta oli esteetön maisema. Verhoja ei tarvinnut koskaan sulkea eli tähtitaivasta pystyi katsomaan, jos heräsi yöllä. Suosittelen vastaavia kriteereitä.

Ajoittain huomaan kaipaavani aiempaa elämää, jolloin tärkeät läheiset olivat vielä hengissä ja monia ystäviä, joihin olin tutustunut nuorena. Työkaverit olivat tuttuja, asuin kotipaikkakunnalla ja matkustin usein ulkomaille. Työni oli piristävän kiireistä, vastuullista ja itsenäistä, vaikka työskentelin ryhmässä.

Kaikki muuttuu, mutta ihmisen oma mieli ei aina seuraa perässä samassa tahdissa.

Toivottujen koirien eli sileäkarvaisen mäyräkoiran ja sen lemmikin eli irlanninsusikoiran tilalle muutti kaksi kissaa, joista on ollut seuraa ja hupia. Läheisellä viljelyalueella kuljeskelee silittämisestä pitävä kissa, jonka valjaissa kerrotaan lemmikin löytävän kotiin. Vaaleanpunaiset malvat kuvasin muutama vuosi sitten samalla alueelta.

Ripustin eteiseen nurinpäin punaisen mekon, jotta muistan korjata hajonneen taskunpohjan. Kävelin seuraavana päivänä pari kilometriä kauppaan ja huomasin vasta palattuani kotiin, että olin unohtanut kääntää vaatteen. Niskassa oli kokolappu ja vaatteet sivussa pesuohje. Nauratti.

Oma elämä muuttui radikaalisti vuosien aikana. En ollutkaan enää se, joka tuurasi muita heidän sairastaessaan tai heidän lastensa sairastaessa, vaan se, joka joutui jäämään pitkälle sairauslomalle. Onnekkaasti paranin ja palasin työkokeiluun – ja toivottavasti pian töihin.

Pidän vaihtelusta, joten jokainen työpäivä on ilahduttava.

 

Taiteiden yötä vietetään Helsingissä torstaina 23.8.2018.

https://www.helsinginjuhlaviikot.fi/taiteidenyo/

Gustav Mahlerin 8. sinfonia perjantaina 24.8.2018 klo 19 suorana lähetyksenä Musiikkitalon Mediaseinällä Kansalaistorilla. Radion Sinfoniaorkesterin kapellimestarina on Hannu Lintu.

https://www.helsinginjuhlaviikot.fi/ohjelma/gustav-mahler-8-sinfonia/

 

 

Pötyä, Prisma yms.

Lounas

Mat, Iso Roobertinkatu 20, Helsinki

Todella hyviä salaatteja, kalapihvejä, pinaattilättyjä, soccaa (kikherneleipää) ja paljon muuta.

Pihka, Kasarmikatu 21, Helsinki

Kymmenen euron lounas 31.8.2018 saakka. Kuulemma erinomaista ruokaa ja jälkiruokapöytä.

Designmuseo ja lakukorvapuusti

Kiirehdin lounastauolla Designmuseoon katsomaan Daniel Rybakkenin (s. 1984) Daylights and Objects -näyttelyn, joka päättyy sunnuntaina 26.8.2018. ”Hänen teoksensa sijoittuvat usein taiteen ja designin välimaastoon.”

Valaisimia, Artekille suunniteltuja peilisarjoja, naulakoita jne. oli inspiroivaa katsella.

https://www.finnishdesignshop.fi/haastattelu/daniel-rybakken-yhdistaa-taiteen-ja-tekniikan

Luulin vierailleeni Sarpanevan näyttelyssä, mutta erehdyin eli sekoitin Emmassa olleeseen näyttelyyn. Kiersin pikaisesti katsomassa mm. tuttua lasitaidetta. Sarpaneva-näyttely päättyy sunnuntaina 23.9.2018.

Olin lukenut luotettavasta lähteestä, että kahvio myy lakukorvapuusteja, joten ostin pullan mukaani. Ok-versio, mutta syystä tai toisesta oletin, että lakua olisi ollut enemmän.

PS Pitää nähdä Niinistön muotokuva, joka on Ateneumissa vielä sunnuntaina 2.9.2018. Melkein jo kävin – useamman kerran.

https://ateneum.fi/nayttelyt/suomen-tasavallan-presidentti-sauli-niiniston-muotokuva-2017/

Museoinspiraatiota

Gumbostrand, keskellä ei mitään eli tarkemmin sanottuna Helsingin ja Porvoon välillä.

Marita Liulia: Aurum 1.6.–2.9.2018

Haluan ehdottomasti Gumbostrandiin, joka on kaukaisten metsien (peltojen?) keskellä osoitteessa Vainuddintie 72, Sipoo.

Marita Liulian Kultakausi jäi näkemättä Mäntässä, joten kunnollisessa maailmassa pääsisin uuteen näyttelyyn.

Tarjolla on taidetta, merenranta ja bistro, mutta hankala sijainti autottomalle.

Autollisten ystävien, sukulaisten ja tuttavien kirist-, taivutteluyritykset eivät ole vielä onnistuneet, mutta jatkan uhk-, suostuttelemista. Lupasin (tietenkin) mm. maksaa bensat ja tarjota kolme saavillista capuccinoa mökkeilevälle ystävälle. Seuraan tilannetta.

Erkkola

Rantatie 25,Tuusula

Rakastettu Martta Wendelin, joka päättyy sunnuntaina 16.9.2018.

Pitää nähdä!

Luin ala-asteella mainoskuvassa näkyvän Sara ja Sarri matkustavat -kirjan. Lainasin uudelleen Anni Swanin kirjoittamat kirjat, joista muistin yllättävän vähän. Ensimmäisessä Sara ja Sarri -kirjassa köyhä pukeutui rikkaaksi ja häntä palvottiin (onneksi tilanne on muuttunut, hehheh) ja toisessa nuoret tytöt, pikkuserkukset, matkustivat Mussolinin Italiassa. ”Jännittäviä” seikkailuja oli tietenkin molemmissa kirjoissa, jotka olivat mielestäni ikävystyttäviä. Onko aika ajanut Swanin ohi? Syy voi olla myös siinä, että ala-astevuosistani on aikaa. Ala-aste on tietävämpien mukaan nykyisin alakoulu ja yläaste on yläkoulu eikä kaunokirjoitusta osaa kohta kukaan.

Nuorena pyöräilin Tuusulan näyttelyihin, mutta etäisyyden vuoksi en enää. Jonkun (todennäköisesti minun) pitäisi ensin täyttää vuosia käyttämättömänä olleen pyörän renkaat ja tutkia ketjut. Tautisena en uskaltanut fillaroida, koska minua huimasi. Terveenä ollessani pyörä katsoo minua syyttävästi parvekkeelta, johon toin sen turvaan pyöräkellarista. Uhkana oli, että joku vie pyörän kierrätettäviin tyhjien renkaiden vuoksi.

Autollinen ystävä on jo luvannut lähteä Erkkolan näyttelyyn!

Designmuseossa Josef Frank pe 12.10.2018–17.3.2019

Svensk Tennin näyttely muotoilija-arkkitehti Josef Frankin töistä. Upeaa suunnittelua, jota on ehdottomasti nähtävä.

http://www.designmuseum.fi/fi/exhibitions/josef-frank/

Luettavaa

Aatos Erkko yksityinen valtiomies

Lauri Karén

Otava 2018

Lainasin ministeri Erkon (1932–2012) elämästä kirjoitetun kirjan. Toimittajana oli Helsingin Sanomien pitkäaikainen ulkomaantoimittaja Lauri Karén (1927–2006), joka kuului Erkon luotettuihin. Kirja pohjautuu kahdenkeskisiin keskusteluihin 2000-luvun alussa. Ministeri halusi olla muutakin, kuin kohtalon sanelema perinnönhoitaja.

Yllättävä ja ainoa Aatos Erkon hyväksymä elämäkerta itsestään.

Mielestäni erittäin kannatettava ja ilahduttava teko Erkkojen historiassa

  • Erkot perustivat vuonna 2002 Jane ja Aatos Erkon säätiön, joka jakaa avustuksia tieteeseen ja taiteeseen

 

Kaunista ja vihreää

Susanna Rasku

WSOY 2017

”Ajattele vihreää uudella tavalla!”

Kukkala-blogin kirjoittama viehättävä teos, jossa puutarha kukoistaa parvekkeella ja kesäkukkien, perennojen ja oksien avulla saa kauniita asetelmia.

Päätän säännöllisesti ryhtyä kunnon ihmiseksi ja hankkia kotiini viherkasveja. Annoin edelliset pois kuusi vuotta sitten, ennen allogeenista kantasolusiirtoa, koska multa oli riski terveydelle. Seuraavaksi muistan kaksi tihulaista, jotka mm. kaatoivat jukkapalmun useita kertoja, kaivoivat multaa kukkaruukuista ja riipivät oksia viherkasveista. Toistaiseksi kotia ilahduttaa kissojen vehnänoras.

Ideaalimaailmassa kotona olisi Naava-viherseinä, joka näyttäisi kauniilta ja parantaisi huoneilmaa. Kuinkahan korkealle viherseinän voisi laittaa, jotta seinässä ei nukkuisi pari kissaa, joilla on silputtu lehtikasa tassuissaan?

 

Suomalainen vuosi

Jukka Viikilä

Otava 2018

Kertomukset seuraavat vuoden kulkua.

RAHA-kohdassa kerrotaan köyhien tuhlaavaisuudesta ja rikkaiden säästäväisyydestä. On varmasti kammottavaa ostaa jäätelö, koska 200 000 euron tiliotteella näkyy, miten pieni ostos vahingoittaa suurta lukua.

”Siksi rikas nähdään aina ilmaisien asioiden lähellä: lukemassa, käyskentelemässä luonnossa, tapaamassa ystäviään, kirjoittamassa runoja.”

Ooh, melkein kuin minä, jos unohdetaan runot. Tosin noin 200 000 euroa puuttuu tililtä.

 

Sivuhenkilö

Saara Turunen

Tammi 2018

”Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon voittaja vuodelta 2015.”

Teos, jota lukiessani mietin, että kurkistelen ikkunasta jonkun taitavasti kuvattuun arkeen. Tarkka kuvaus kodista, jota hyvin mielelläni sisustaisin, kertomuksia palkituksi tulemisesta ja muiden suhtautumisesta.

Kirjoittajan kiinnostava maailma aukeaa tekstistä.

 

Kiinnostava sarja Areenalla 18.8.2018

Prisma: kyllä lääkäri tietää

Michael Mosley on kiinnostavien terveysväitteiden äärellä vielä reilun vuorokauden ajan ensimmäisessä osassa.

Toisesta osasta selviää mm. mikroaaltouunin oletettu vaarallisuus, adrenaliinikynän käyttö anafylaktisessa reaktiossa sekä ateriavälien tiivistämisen ja pidemmän paaston yhteys vointiin ja veriarvoihin.

Kyseiset veriarvot kohenivat kahdessa viikossa.

 

Onnittelu

Hauskaa 30-vuotispäivää, S!

 

 

 

 

 

Polttaako kesäkatu kuuma?

Jatkuvan helteen aiheuttamia tilanteita:

  • kuljettajan mukaan ilmastoidussa bussissa on 36 astetta (kuljettajaparat)
  • ulkona lämpötila oli 30 astetta, joten mietin viileneekö huomenna? Ei, 31 astetta.
  • irtomyynnissä olevat herkkukurkut loppuvat Prismasta jo iltapäivällä (suolaa!)
  • kauppojen juomatilaukset on kuulemma tehty aiempien kesien myynnin mukaan, joten vesihyllyt ovat usein tyhjiä
  • nektariinit ja minivesimelonit ovat hyviä
  • ilmastointilaitteet loppuivat aikapäiviä sitten
  • kotona lämpötila on 30,5 astetta, joten ei palele
  • kissoista irtoaa grosseittain karvoja eli sulkasato on meneillään
  • ulkona oli tänä aamupäivänä pilvistä, tuulista (jesh!) ja vain 26 astetta
  • ilmankosteus on 72 prosenttia

Työnhaku

Jatkan työpaikan etsimistä. Ideaalimaailmassa pääsisin johonkin monipuoliseen ja kiinnostavaan toimistotyöhön. Jatkan hakemusten lähettämistä ja toivon, että 50 prosentin palkkatuki, jonka saan vuoden ajan, vetoaa työnantajiin.

Aiemmin sain palautetta hyvänä asiakaspalvelijana, mistä olin tyytyväinen. Olen hyväntuulinen eikä asiakkaille hiiltyminen ole koskaan kuulunut toimenkuvaani.

Introvertti, ekstrovertti ja Naisten treffit 

Olen mielestäni sosiaalinen introvertti, koska kaipaan aikaa lukemiseen. Ystävieni mielestä olen puhelias ekstrovertti, joten tietenkin etsin nyt uusia ystäviä. Hehee.

Liityin Facebookissa Naisten treffit -ryhmään, jonka kautta naiset löytävät Suomessa mm. lenkkeily-, teatteri- ja konserttiseuraa. Toistaiseksi olen seurannut ilmoituksia, mutta ehkä sieltä löytyisi kävely- tai museoseuraa? Pidän siitä, että päätös lähtemisestä tehdään nyt eikä kahden viikon kuluttua. Suosittelen ryhmää, joka vaikuttaa kiinnostavalta.

Mummotunneli, Helsinki

Näin ilmoituksen, jonka mukaan Pete Parkkonen esiintyi Mummotunnelissa Aleksanterinkadulla. Olen käynyt paikassa liian nuorena, joten harkitsin käyntiä ystäväni kanssa. Parkkosen nimi oli hämärästi tuttu, joten kuuntelin hetken häntä hetken Youtubessa.

Tulin siihen tulokseen, että odotamme iltaa, jolloin taitava sellisti soittaa. Edellinen oli vinkki kaikille taitaville sellisteille.

Uskoisin, että odotusaika on pitkä.

Valomerkki

Anna-Leena Härkönen kertoi Valomerkki-kirjassaan ikävistä kirjallisuuskriitikoista. Toivottavasti teksti oli kuvittelua eikä totta.

Sain välittömästi oivallisen idean: tahdon kirjallisuuskriitikoksi, joka ei kirjoita kirjoja, mutta pääsee kuittailemaan muiden kirjoittamista tekstistä. Loistotyö! Harmi, että tarvittava koulutus puuttuu, joten täytyy jatkaa omien tekstien kirjoittamista ja kritisoimista.

Svenskt Tenn, Hanasaari, Espoo 25.5.- su 26.8.2018

Avoinna joka päivä klo 10–20. Vapaa pääsy.

Kävin kuumana päivänä bussilla ja metrolla näyttelyssä, joka oli viime vuonna remontoidussa suomalais-ruotsalaisessa kulttuurikeskuksessa Hanasaaressa.

Kulttuurikeskus on rakennettu 1975 ja toi mieleeni Ähtärissä olevan hotelli Mesikämmenen. Mesikämmen on hyvä vaihtoehto, jos haluaa mennä katsomaan Pyry- ja Lumi-pandoja eläinpuistoon.

Reilun kilometrin kävely lähimmältä Koivusaaren metroasemalta auringonpaahteessa kannatti. Olin pöyristynyt siitä, etten nähnyt merenalaiselta metroasemalta haita, rauskuja, hummereita tai mitään muitakaan kotimaisia merieläimiä. Mielestäni merimaisemaikkuna olisi sopinut hyvin metroasemalle.

Pulmana oli Hanasaaren suunta, mutta onneksi metroasemalla ollut ystävällinen mies tiesi, kummassa suunnassa on Lauttasaari. Kiitin ja lähdin vastakkaiseen suuntaan ihailemaan merta ja purjeveneitä.

Katsoin, koska paluubussi lähtee Hanasaaren lähellä olevalta bussipysäkiltä.  Tunnin kuluttua. Kulttuurikeskukseen oli lyhyt kävelymatka.

Toisessa kerroksessa oleva Svenskt Tenn -näyttely oli pienehkö, mutta kiinnostava. Pidin tekstiileistä ja kodikkaasta tunnelmasta. Ala-aulassa oli mukavaa lukea näyttelyn jälkeen vesiteoksen solistessa taustalla.

Kävelin pysäkille, jossa paahduin kymmenisen minuuttia eikä odottamani 192V-bussi tullut paikalle. Onneksi pääsin pitkänmatkanbussin kyytiin ja kätevästi Kamppiin. Halusin ihailla kauniita maisemia paluumatkalla.

Hertta-sarja 

Kauan sitten R-kioskeissa myytiin romanttista lukemista (yleensä) nuorille naisille eli kirjoituksia mm. sairaanhoitajista, lentoemännistä ja sihteereistä, jotka osallistuivat ”tapaa miehen, seurustelevat, kohtaavat kriisin, selvittävät kriisin, jatkavat seurustelua, menevät kihloihin” -kertomuksiin.

Ystäväni kertoi lukeneensa kirjan Hertta Kuusisesta, joten tietenkin tiedustelin häneltä, kuuluuko kyseinen kirja Hertta-sarjaan? Ei kuulemma kuulunut.

En muista, että olisin lukenut Hertta-sarjaa, mutta huvittelin nuorena lukemassa joitain Harlekiineja ja vielä karmeampia teoksia eli Barbara Cartlandin tuotantoa. Hänen kirjoissaan oli aina nuori ja viaton 17-vuotias tyttö, johon satoja suhteita kokenut 37–39 -vuotias kreivi rakastui. Mutkia oli tietenkin matkassa ja lopuksi onnellinen parisuhde.

Näin hiljattain Cartladin kirjan kirjaston poistohyllyssä ja mietin, että postitan teoksen sisarelleni naurettavaksi. Olemme liian vanhoja lukijoita, joten päätin jättää kirjan hyllyyn.

Taustamusiikki

Kuuntelen erilaisten kilpailujen esiintyjiä, kun teen töitä tai kirjoitan. Etenkin osallistuvissa lapsissa on huippulahjakkuuksia. Jeffrey Li lauloi vähintään yhden koiran veroisen laulun.

Jeffrey Li: 13-Year-Old Sings Incredible Rendition Of ’You Raise Me Up’ – America’s Got Talent 2018

https://www.youtube.com/watch?v=w4AF87gInxY

 

Naivistit Iittalassa 19.5.–19.8.2018

Pari viikkoa sitten kävimme Naivistit Iittalassa -näyttelyssä. Helsingistä pääsee kätevästi paikalle R-junalla ja takaisin parin tunnin kuluttua toisella ärrällä.

Päivä oli ihanan lämmin, kuten aina Iittala-vierailulla. Pitäisiköhän sieltä hakea lämmittelypaikka talveksi, jos pakkasta on vain Etelä-Suomessa? Tosin minulla on hämärä mielikuva, että vuosia sitten kävin Iittalassa autolla ja maassa oli hyytävän kylmää lunta.

Kävelimme asemalta taidemuseoon ja matka kesti noin vartin. Seuraamme liittyi naispuolinen japanilainen turisti, joka suuntasi Iittalan lasimyymälään. Juttelimme hänelle matkan aikana ja puhuin mm. taidemuseosta ja Senaatintorilla olevasta armeijan tapahtumasta. Ystäväni mukaan mukava turistimme ei hahmottanut selityksiäni. Hän kertoi meille vierailevansa Helsingissä viisi päivää ja lisäsi, ettei hän puhu englantia. Oletettavasti hän oli oikeassa. Saatoimme hänet myymälän ovelle, toivotimme hauskaa päivää ja jatkoimme vanhalle puukoululle taidenäyttelyyn.

Iittalan taidenäyttelyn yhdeksän euron lippu kannattaa säilyttää, koska samalla lipulla voi vierailla uudelleen koko kesän ajan. Varmistin myyjältä, koska tietoa ei tänä vuonna ollut näyttelyn nettisivulla. Naivistit Iittalassa 30-vuotisjuhlanäyttelyn kunniaksi 30-vuotiaat pääsevät näyttelyyn maksutta.

Taidenäyttely on avoinna joka päivä – myös juhannuksena – klo 10–19.

Raija Nokkalan työt ovat vuodesta toiseen aivan ihania ja ilahduttavan värikylläisiä. Kukapa ei toisinaan tuntisi olevansa korkokengät jalassa sohvalla makaava lammas tai kalanruotoa toisessa kainalossa halaava kissa? Tulen joka vuosi siihen tulokseen, että Raija Nokkalan täytyy teostensa perusteella olla järjettömän mukava ihminen.

Minna Iso-Lähteenmäen taidokkaasti maalattuja kukka- ja lintumaalauksia olisin mielelläni ostanut. Ehkä teen kaupat ensi vuonna? Tai ostan jälleen liudan postikortteja ja ilahdutan niillä läheisiä, koska niin pitää ehdottomasti toimia.

Mopolla ajanut ”Terve, punasta maitoo” -peltilehmä viehättäisi taiteena. Kierrätysmateriaalista koottu 450 euron lehmäinvestointi edistäisi sekä kierrätystä että inspiraatiota. Esa Leppäsen taitavia teoksia oli jo viime vuonna näyttelyssä.

Päätän joka vuosi ostaa rikastuttuani Mia Bergqvistin värikylläisen ja taidokkaan maisemamaalauksen. Toistaiseksi rikastuminen on jäänyt väliin.

Heli Pukin hauskat maalaukset Karhusesta ja Kettusesta viehättävät aina yhtä paljon. Onko mitään parempaa, kuin selloa soittava siili ja viulistikettu? Kyseisen työn myönnän löytäneeni netistä, en näyttelystä.

http://www.ideri.fi/Tilaustyot

Kati Mikolan maalaukset saavat piristymään, vaikka elämä kuinka murjoisi. Kettu, karhu ja jänis rentoutuvat lippakioskilla, purjehtivat merellä, vaeltavat metsissä tai kaahaavat autoillaan pitkin hiekkateitä. Jokainen maalaus on elämäniloa täynnä! Mikolaa voi seurata Facebookissa.

Sirkka Koivulan viehättävistä teoksista olen pitänyt parinkymmenen vuoden ajan. Selasin hänen maalauksiaan Naisten Messuilla Wanhassa Satamassa itsenäisyyspäivän kieppeillä. Pienissä ja koskettavissa tauluissa on tunnelmallisia astioita, kukkasia ja pieniä poneja.

Seija Levannon kepeissä saarimaalauksissa on viehättäviä rakennuksia ja narulla liehuvia valkoisia lakanoita. Teokset saavat miettimään hyvää tulevaisuutta.

Katja Mesikämmenen villieläinmaalaukset ovat kiehtovia, värikkäitä ja usein romanttisia.

Kia-Maria Ahon sammakkotyöt ovat fantastisia. Bacchus-sammakolla on päässään rypäleseppele, räpylässään viinilasi ja edessään tarjottimellinen aprikooseja ja tummia viinirypäleitä. Olisin hyvin mielelläni sammakko Ahon tauluissa, vaikka en pidä viinistä. Kameli-Trump oli koominen, mutta hienostunut kamelinaaras oli erittäin tyylikäs. Asiasta viidenteen: maistoin hiljattain todella makeita ja kypsiä aprikooseja, joita luulin ensin oransseiksi luumuiksi. Harvinaista ja ilahduttavaa, koska Suomessa kaupataan yleensä raakoja versioita.

Eino Viikilän koiraveistokset olivat juuri sellaisia, mitä jokainen tarvitsisi ikkunalaudalle istumaan. Kivitavarasavesta tehty 1500 euron Into sopisi erittäin hyvin tarkkailemaan katuliikennettä. Samoin Rauni Koivisto Jussi-herra (rusetilla)/Mr. Jussi (With a Bow Tie). Söpön pupuherran saa mukaansa 250 eurolla.

Reijo Kivijärven maalaismaisemia katsellessa tulee kodikas olo. Jos en olisi paatunut kaupunkilainen, niin haluaisin ehdottomasti asua kaukaisessa pöpelikössä, ihan siinä Ossuuskaupan vieressä. Sivuhuomautus: sain tänään sokeripalan ja pääsen kuuraamaan hellaa. Kieltäydyin ostamasta kokonaista pakettia, koska en ikinä saisi käytettyä sokeripalaröykkiötä. Jälleen tein aivan loistavan säästötoimenpiteen. Heh!

Lasimuseon nurkilla on jäätelökioski, joten sielullekin saa virkistystä esimerkiksi Mövenpickin vanilja-brownie -jäätelön tai sateenkaarijätskin avulla. Jälkimmäisessä Ingman-versiossa on näköjään päärynä- ja vaniljajäätelöä ja mansikkakastiketta.

Loma-ajaksi sopiva naivistikiertue Suomessa:

https://naivistit.fi/nayttelyt-naivisti/

Menkää, tutustukaa, valistukaa ja muuttukaa vielä paremmiksi ihmisiksi!

 

Tähän meidän kaikkien pitäisi tähdätä viimeistään 68-vuotiaina

Britains Got Talent 2018 Jenny Darren Surprises Everyone

https://www.youtube.com/watch?v=IaOhXji1t5M