Siskot ja Simot jouluposteljoonina

Jos haluat ilahduttaa tuntemattoman vanhuksen joulua, niin kirjoita joulukortteja Siskot ja Simot -järjestön puolesta vanhuksille ja vie kortit alla mainittuihin kirjastoihin viimeistään ensi viikon maanantaina 9.12.2019.

Toivotetaan joulumieltä ja -iloa heille kaikille!

*

Siskot ja Simot -sivulta

Tehdään yhdessä kaikkien aikojen joulukorttitempaus ja viedään joulun iloa ikäihmisille!

Osallistuminen on helppoa: teet vain joulukortin ja tuot sen keräyspaikkaan 25.11.-9.12. Siskot ja Simot toimittavat korttisi perille.

Kirjoita korttiin joulutervehdyksesi ja oman nimesi lisäksi Siskot ja Simot (esim. Hyvää joulua! T: Siskot ja Simot sekä Maija). Jos laitat kortin kirjekuoreen, jätäthän kuoren auki. Postimerkkiä et tarvitse.

Voit myös haastaa isomman porukan joulukorttitempaukseen mukaan: päiväkotiryhmän, työyhteisön, seuran, yhdistyksen… Joulukorttitempaukseen osallistuminen on helppo tapa tehdä hyvää ja yhdessä voimme “tonttuilla” iloa tuhansien ikäihmisten jouluun!

Siskojen ja Simojen jakamat joulukortit ovat erittäin tärkeitä, koska ne saattavat olla saajilleen ainoita. Jo yhdellä kortilla tuot joulumieltä ikäihmisen päivään!

Joulukorttitempauksessa mukana ainakin seuraavien paikkakuntien Siskot ja Simot (keräyspisteet täydentyvät keräyksen alkuun saakka):

Espoo: Entressen kirjasto, Sellon kirjasto, Ison omenan kirjasto, Tapiolan kirjasto
Helsinki: Helsingin keskuskirjasto Oodi (ala-aula), Itäkeskuksen kirjasto
Keskustakirjasto Oodissa korttipaja torstaina 28.11. klo 10-13
Hyvinkää: Hyvinkään kaupunginkirjasto, Onnensilta (korttipajassa voi askarrella kortteja keskiviikkoisin klo 10-13)
Jyväskylä: Jyväskylän pääkirjasto, Sinelli, Matara
Järvenpää: Järvenpään kirjasto, Askarteluliike Taitaville, Vaatepuu
Kerava: Keravan kirjasto
Lahti: Harjulan Setlementti, Mea Manna
Mikkeli: Mikkelin kirjastoNurmijärvi: Kirkonkylän kirjasto, Klaukkalan kirjasto, Rajamäen kirjasto
Pori: Itätuulen kirjasto, Satasairaalan kirjasto, Viikkarin Valkama
Porvoo: Porvoon pääkirjasto
Rauma: Korttipaja ma 25.11. klo 13-15 Mansikkapaikan olohuone, Steniuksenkatu 6
Savonlinna: Kirjasto Joeli, K-Citymarket, Prisma
Tampere: Vaatepuu, Tampere-talo
Turku: Palvelutalo Kotikunnas, aula
Korttitalkoot
ti 26.11. klo 13.30 Kulkurin Valssissa (Kuralankatu 2)
pe 29.11. klo 10 Ruskon seurakuntakeskus ja klo 13 Vahdon seurakuntatalo
to 5.12. klo 9-11 Liedon kunnantalon aulatilat
Tuusula: Hyrylän, Kellokosken ja Jokelan kirjastot
Vantaa: Tikkurilan kirjasto, Myyrmäen kirjasto
Vihti: Pääkirjasto

Kurkkaa paikallisten toimintaryhmien Facebook-sivuilta lisätietoja.

Espoo
Helsinki
Hyvinkää
Jyväskylä
Järvenpää
Kerava
Lahti
Nurmijärvi
Porvoo
Rauma
Savonlinna
Turku
Tuusula

Jos omalla paikkakunnallasi ei ole toimintaryhmää mutta haluat osallistua joulukorttitempaukseen joko askartelemalla tai järjestämällä oman keräyspisteen tai tapahtuman niin ota meihin yhteyttä! Me autamme järjestelyissä. Tavoitat meidät osoitteesta toimisto@siskotjasimot.fi tai numerosta 044 9733844.

Nyt kaikki Välittämisen joulukeikalle!

*

Kuvan olen jonain vuonna ottanut joulukoristellusta Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta, jossa kannattaa vierailla mm. Museokortilla.

*

Kauniisiin jouluisiin kukkaistutuksiin pääsee ilmaiseksi tutustumaan Talvipuutarhassa Töölönlahdella.

Kaularankaortoosi

Niskasärky jatkui kolmen akupunktiokerran jälkeen, joten pyysin reseptin lihaksia rentouttavaan lääkkeeseen Sirdaludiin.

Jouduin käyttämään lääkettä ennen syöpädagnoosiani selkäkivun vuoksi. Ikävä kyllä lääke väsytti minua, joten nukuin pommiin siirryttyäni toiselle osastolle ja heräsin esimiehen soittoon. En enää uskaltanut käyttää relaksanttia, vaan yritin taltuttaa kovan kivun lääkkeillä. Huono ja toimimaton päätös, mutta lintsariksi pitkään epäiltynä tilanne oli erittäin kiusallinen. En tiedä, kuuliko silloinen esimies koskaan, että minulla oli pitkälle edennyt verisyöpä, joka aiheutti hyvin monenlaisia oireita.

Niskakipuun Sirdalud ei tuntunut auttavan enkä voinut tautihistoriani vuoksi käyttää särkyyn tepsiviä lääkkeitä. Olen niin pystyyn myrkytetty lääkkeillä, ettei relaksantti enää väsyttänyt. Hyvä tilanne, jos esimerkiksi tyrannosaurukset hyökkäävät, koska olen pahanmakuinen ateria.

Kävin röntgenissä, jossa kuulemma näkyi pitkäaikaisen toimistotyöntekijän eteenpäin kallistuva niska, välilevymuutoksia ja monilla tähän ikään kuuluvaa nivelrikkoa. Niskan kallistuminen oli pahin ja muut kohdat onneksi lievempiä, lähes harrastuksia. Nuorempana lauloin kuorossa, mutta ikä vaikuttanee harrastuksiin. Suosittelen Et itkeä saa Argentiina -kappaletta, etenkin kertosäettä.

Lääkäri soitti niskatutkimusten jälkeen ja sairauslomapäiväni aikana, kertoi tilanteesta ja ehdotti lääkkeiden lisäksi niskatukea, jonka saisin ostettua lääkärikeskuksesta 30 eurolla.

Olen ostanut liudoittain erilaisia lääkkeitä ja silmätippoja, jotka eivät ole sopineet minulle, joten etsin netistä halvempaa ortoosia. Mielessäni näin täysin turhan niskatuen lepäilemässä eteisen kaapissa.

Kannattaa opiskella proviisoriksi ja hankkia apteekki esimerkiksi huitsin pöpeliköstä tai keskeltä ei mitään, niin pian on käytössä kaunis huvila, liudoittain matkoja eksoottisiin kohteisiin (ooh, Malediivit!) ja upea kelohonkamökki Lapissa. Erittäin hyvä bisnes, jota suosittelen, vaikka en pidä kelohongasta.

Mikäli Alkot, apteekit ja mättöruokapaikat yhdistettäisiin toimimaan samassa yrityksessä, niin meillä olisi vielä enemmän miljonäärejä.

Löysin Pohjois-Haagan Respectalta halvimman kaularankaortoosin ja lähdin sovituskierrokselle voidessani iltapäivällä hieman paremmin. Eihän se mitään, jos taas särkee, mutta huimaus ja väsyminen piinasivat aamupäivällä.

En varannut aikaa, mutta olin yksin liikkeessä ja sain loistavaa palvelua. Mietin halvinta vaihtoehtoaa ja sain sovittaa valkoista, hyvin kevyttä ja rouhetäytteistä kauluria, joka oli liian korkea eikä tukenut niskaani.

Liikkeessä työskennellyt (fysioterapeutti?) aloitti suosittelemalla sinistä kauluria, mutta halusin mustan. Musta maksoi yli 40 euroa, joten halusin mieluummin halvemman sinisen. Sininen ja oikean korkuinen kauluri sopi minulle kuin nenä päähän, joten maksoin alle 20 euroa ja lähdin kotimatkalle.

https://kuvasto.respecta.fi/p/13534-kaularankaortoosi-neckok/

Menin seuraavana päivänä töihin ja otin kaulurin mukaani.

Lisäsin kaulurin ja selitin kaikille kysyjille, että olen ollut snagarilla (käännös: nakkikioski) tappelussa ja voitin, mutta yllättäen kukaan ei uskonut minua. Näytän liian kiltiltä.

Käytän niskatukea työpäivän aikana, mutta otan sen pois kahvi- ja lounastauoilla. Ortoosista on ollut todella paljon apua, koska joudun ottamaan harvoin gramman Para-Tabseja. Vahvemmat lääkkeet eivät onnistu, koska annan ne ylen. Onneksi lievemmistä kipulääkkeistä on hyötyä.

Kotona en käytä niskatukea, vaan yritän kiinnittää huomiota niskan asentoon. Pitäisi vahvistaa mm. yläkroppaa kuntosalilla.

Puhuin työpäivän aikana puhelun, jonka jälkeen olin niin surullinen, että päätäni särki niskatuesta huolimatta, joten oli pakko ottaa kipulääkkeitä. Keskustelin poikkeuksellisen älykkään ja erittäin kiinnostavan ihmisen kanssa, jolle oli tapahtunut vuosia sitten ikävä tapahtuma, joka näkyi edelleen hänen elämässään. Hän puhui elämästään rauhallisella ja tyynellä tavalla, mutta mainitsi hankalista tilanteistaan. Olisin hyvin mielelläni käynyt juttelemassa hänen läheistensä kanssa, jotka eivät ymmärtäneet auttaa mitättömän pienessä, mutta soittajalle hyvin tärkeässä asiassa. Terveet ihmiset eivät välttämättä käsitä sairastuneiden tilannetta, vaan porskuttavat iloisina omissa maailmoissaan.

Elätän edelleen toivoa siitä, että jonain päivänä minut valitaan yritykseen tai yhdistykseen, jossa suunnitellaan ja välitetään räätälöityä apua ja tukea sairastuneille tai vammautuneille ihmisille eikä kukaan joutuisi pärjäämään yksin.

Verisyöpien ja nivelreuman arvoitus

Verisyöpien ja nivelreuman arvoitus

Risto Isomäki

Reuma-lehti 3 2018

 

Tieto- ja tieteiskirjailija, tiedetoimittaja ja ympäristöaktivisti Risto Isomäen kirjoituksessa mainitaan hänen isänsä, professori Heikki Isomäki. Isä työskenteli Heinolan Reumasairaalassa ja Heinolan koulukunta totesi ensimmäisenä maailmassa, että nivelreuma tulee tunnistaa mahdollisimman pian puhkeamisen jälkeen.

Varhaisessa vaiheessa aloitetut hoidot pystyivät usein pysäyttämään niveltuhon.

Heikki Isomäen kansainvälisesti siteeratuin tutkimus liittyi nivelreumaatikkojen syöpäsairastavuuteen. Tilastojen mukaan nivelreuma lisäsi leukemian, lymfooman ja myelooman riskiä. Muita syöpiä nivelreumaan sairastuneilla oli normaali määrä tai normaalia vähemmän.

Kukaan ei osannut selittää yllättävää tutkimustulosta ja tieto on edelleen yhtä arvoituksellinen.

Uusien tutkimusten mukaan siipikarjatilalliset sairastuvat kolme kertaa normaalia useammin leukemiaan, lymfoomaan tai myeloomaan. Jättimäisen EPIC-tutkimuksen (European Prospective Inspection into Cancer and Nutrition) mukaan kanan syöminen lisää verisyöpien riskiä. Riski kasvaa 56–280 prosenttia jokaista 50 gramman tilastollista päiväannosta kohti.

Kanojen teurastamista vastaavilla ihmisillä on yhdeksän kertaa normaalia suurempi mahdollisuus sairastua maksa- tai haimasyöpään.

Jossittelu: jos kanojen virukset vaikuttavat syöpiin, niin eikö niitä kannattaisi Risto Isomäen mielestä tutkia enemmän? Mahdollisuutena voisi olla lääketieteen Nobel.

 

Reuma-lehti

https://www.reumaliitto.fi/fi/reumaliitto/ajankohtaista/reuma-lehti

Heikki Isomäki (1935–2012)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Heikki_Isom%C3%A4ki

Nivelreuma Duodecim

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00051

Risto Isomäki (s. 1961)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Risto_Isom%C3%A4ki

Risto Isomäen teoksiin kannattaa tutustua. Hyytävänä pidin Sarasvatin hiekkaa -kirjaa (Tammi 2005), jossa napajäätiköiden sulamisen vuoksi rantojen ydinvoimalat ovat riski. Juttelin kirjasta aikoinaan työkaverin kanssa, joka ilmoitti, ettei hän halua lastensa vuoksi lukea kauhujuttuja. Pidin tilannetta ymmärrettävänä.

Isomäen kirjaa siteerattiin myöhemmin Japanin Fukushiman yhteydessä 11.3.2011, tsunamin aiheuttamassa maailman toiseksi pahimmassa ydinvoimalaonnettomuudessa.  Jokainen suomalainen ja etenkin jokainen Suomessa syöpään sairastunut tietää pahimman ydinvoimalaonnettomuuden.

 

Vanhoina hyvinä aikoina vai uusina vielä parempina aikoina?

Uusia töitä on kiinnostavaa tehdä ja uusiin ihmisiin on mielenkiintoista tutustua töissä ja vapaa-aikana. Kuinka monen teistä työkaveri on juossut pakoon kiukkuista urosnorsua safarialueella?

On mukavaa asua kodissa, joka on tullut tutuksi kymmenen vuoden aikana. Nykyisellä alueella olen asunut neljäntoista vuoden ajan. Valintakriteereinä olivat muuttaessani loistava kirjasto, auringonkukkapelto ja koti, josta oli esteetön maisema. Verhoja ei tarvinnut koskaan sulkea eli tähtitaivasta pystyi katsomaan, jos heräsi yöllä. Suosittelen vastaavia kriteereitä.

Ajoittain huomaan kaipaavani aiempaa elämää, jolloin tärkeät läheiset olivat vielä hengissä ja monia ystäviä, joihin olin tutustunut nuorena. Työkaverit olivat tuttuja, asuin kotipaikkakunnalla ja matkustin usein ulkomaille. Työni oli piristävän kiireistä, vastuullista ja itsenäistä, vaikka työskentelin ryhmässä.

Kaikki muuttuu, mutta ihmisen oma mieli ei aina seuraa perässä samassa tahdissa.

Toivottujen koirien eli sileäkarvaisen mäyräkoiran ja sen lemmikin eli irlanninsusikoiran tilalle muutti kaksi kissaa, joista on ollut seuraa ja hupia. Läheisellä viljelyalueella kuljeskelee silittämisestä pitävä kissa, jonka valjaissa kerrotaan lemmikin löytävän kotiin. Vaaleanpunaiset malvat kuvasin muutama vuosi sitten samalla alueelta.

Ripustin eteiseen nurinpäin punaisen mekon, jotta muistan korjata hajonneen taskunpohjan. Kävelin seuraavana päivänä pari kilometriä kauppaan ja huomasin vasta palattuani kotiin, että olin unohtanut kääntää vaatteen. Niskassa oli kokolappu ja vaatteet sivussa pesuohje. Nauratti.

Oma elämä muuttui radikaalisti vuosien aikana. En ollutkaan enää se, joka tuurasi muita heidän sairastaessaan tai heidän lastensa sairastaessa, vaan se, joka joutui jäämään pitkälle sairauslomalle. Onnekkaasti paranin ja palasin työkokeiluun – ja toivottavasti pian töihin.

Pidän vaihtelusta, joten jokainen työpäivä on ilahduttava.

 

Taiteiden yötä vietetään Helsingissä torstaina 23.8.2018.

https://www.helsinginjuhlaviikot.fi/taiteidenyo/

Gustav Mahlerin 8. sinfonia perjantaina 24.8.2018 klo 19 suorana lähetyksenä Musiikkitalon Mediaseinällä Kansalaistorilla. Radion Sinfoniaorkesterin kapellimestarina on Hannu Lintu.

https://www.helsinginjuhlaviikot.fi/ohjelma/gustav-mahler-8-sinfonia/

 

 

Paluu työhön

Työnteko on ihanaa ja tämä on vilpitön mielipiteeni. Käsittelen kiinnostavia tietoja, kirjoitan juttuja ja saan osallistua tekemiseen, josta on aidosti hyötyä useille ihmisille. Voiko oikeasti olla mitään parempaa?

Väsymys oli vuosien sairastamisen jälkeen hankalaa, mutta kuukausien edetessä ja etäpäivien ansiosta elämä sujui mukavasti. Rutikuivat silmäni kestävät koneen tuijottamisen, vaikka joudun kostuttamaan silmiäni säännöllisesti.

Töissä on hauska tutustua uusiin ihmisiin, joilla on tietoa kiinnostavista asioista.

Olen edelleen ihmeissäni siitä, että oireiden sahattua vuosikausia paremmasta huonompaan palasin aiempaan elämääni, jossa työ on aina ollut erittäin tärkeää.

Miina

Kävin verikokeessa ja tapasin Miinan, joka oli tullut paikoille valkoisella bussilla ja käytti Ti-Ti Nalle -paitaa. Meillä oli kiinnostava ja ystävällismielinen keskustelu terveyskeskuksen laboratorion odotustiloissa.

Tuttu hoitaja kertoi tehneensä 47 vuotta töitä ensin sairaanhoitajana ja myöhemmin laboratoriossa. Hänet oli pyydetty eläkkeeltä takaisin töihin. Ilahduttavan pitkä ura ja mielenkiintoinen historia, kun toimintatapoja on vuosien kuluessa uudistettu lukemattomia kertoja. Hän on aina ystävällinen potilaita kohtaan, josta olen iloinen.

Näin myöhemmin uudelleen Miinan, kun ohitin neuvottelun odotustilan ja hän äänekkäästi halusi toisen pikkuisen kädestä nallen tarmokkaasti kiskomalla. Ei ole helppoa olla vanhempi, vaikka Miina oli söpö.

Verenluovuttajia kaivataan SPR:n toimipisteissä

Verenluovuttajia on helteiden vuoksi reilu neljännes vähemmän, joten kävijöitä kaivataan.

Kiitos kaikille teille, jotka olette pelastaneet mm. syöpäpotilaita, onnettomuuksissa ja leikkauksissa verta menettäneitä!

Oli ilo päästä aikoinaan sairaalasta, kun veriarvojani nostamaan oli erikseen tilattu kahdeksan ihmistä. Ns. yleisveri ei riittänyt, vaan piti saada minulle viritettyä verta. Kiitos teille luovuttajille siitä, että pääsin kotiin! t. B+

https://yle.fi/uutiset/3-10304437

Helteen tilalle sadetta ja ukkosta

Oli hauska herätä paahteen jälkeen luontoa virkistävään sateeseen. Kissa makaa reporankana parvekkeella ja nauttii viilenneestä säästä. Toinen kissa rötköttää sängyn jalkopäässä.

Hain kissojen vuoksi kellarista tuulettimet, joten saamme tyyninä päivinä viilentävää ilmaa kotiin.

Kuulin niihin ihmisiin, jotka rakastavat helteitä, joten kuumuus on ollut ihanaa. Kuumalla ilmalla on hämmästyttävää, kun kotona tarkenee ilman villasukkia eikä ulos lähtiessä tarvitse kääriytyä lukemattomiin vaatekerroksiin. Suihku viilentää mukavasti useamman kerran päivässä ja rutikuivat silmät pitävät korkeasta ilmankosteudesta.

Luin joskus neuvon, jonka mukaan ranteiden huuhteleminen kylmällä vedellä auttaa helteisinä päivinä. En tiedä, meneekö samaan höpsismiin, kuin punkit lepänlehdissä. Tuulettimen edessä kuulemma kannattaa pitää suurta, jäädytettyä vesipulloa, joka viilentää ilmaa. En ole vielä kokeillut, mutta pidän ideasta.

Säännöllisestä juomisesta on tietenkin hyötyä. Pidän kylmästä vedestä, joten jäähdytän vesipullot jääkaapissa.

Talvella tauotta palelevana ymmärrän niitä, joille kuumat ilmat ovat tukalia. Onneksi meillä on vuodenajat, joten syksyn viileys ja luonnon kaunis värikkyys lähestyy.

Uutistenlukijoiden ulkonäkövinkit?

Näin katkelman esityksestä, jossa uutistenlukijat lauloivat saamistaan palautteista ja mietin, että joidenkin ihmisten kannattaisi ehdottomasti lukea enemmän ja jättää toisten ihmisten ulkonäkö rauhaan.

KUKA lähettää viestin tv:ssä esiintyvän ihmisen solmion väristä, mummomekosta tai ”turhista silmälaseista”?

Enemmän omiin asioihin keskittymistä ja vaikka reipasta ulkoilua – vähemmän (vieraiden) ihmisten solvaamista, kiitos.

https://yle.fi/uutiset/3-10313251

Palaan takaisin Excelin pariin.

Hyvää viikonloppua!

 

 

 

 

Kiitos! – ja työnhaku

Maalis-kesäkuu

Maaliskuussa alkanut työkokeiluni jatkui kesäkuun loppuun.

Mahdollisuus työntekoon parin kuolemantuomion ja kuuden rankan sairauslomavuoden jälkeen tuntui ihmeelliseltä. Olin onnekas ja paranin aivoleikkauksen ja allogeenisen kantasolusiirron avulla. Oli ilahduttavaa päästä jälleen takaisin tekemään työtä, josta oli hyötyä muille ihmisille.

Olin tyytyväinen siitä, että minut hyväksyttiin välittömästi osaksi ryhmää ja sain poikkeuksellisen ystävällistä kohtelua työkavereilta. Kiitos esimies, että valitsit minut ja sain sinulta useita hyviä neuvoja ja kiitos työkaveri, että autoit minua monissa asioissa ja opastit uusissa tehtävissä! Sain huomaavaiselta toimittajalta palautetta kirjoittamistani jutuista ja neuvoja hyvistä, kirjoittamista koskevista kirjoista. Kiitos!

Kirjoitin juttuja haastattelemistani henkilöistä ja useammasta liikuntaa tukevasta kaupungista. Naputtelin koulutukseen liittyviä tietoja Exceliin eli kiinnostavaa tekemistä riitti. Pääsin useampaan lyhyeen koulutukseen ja sain kotona lukea liudan mielenkiintoisia lehtiä, joita tuli toimistolle. Ei, en enää usko, että reumaan sairastutaan palelemisen vuoksi, kuten aiemmin oletettiin.

Pääsin mukaan työryhmän virkistyspäivänä lounaalle Löylyyn (kuvassa) ja jälkiruoalle Caruseliin. Voin mielin vilpittömin kehua hyvää seuraa, tyylikästä ravintolaa, aurinkoisia merimaisemia, portobellosienellä täytettyä kasvishampurilaista (vuohenjuuston sai onneksi vaihdettua cheddariin) ja lakujäätelöä. Menomatkalla pääsimme silittämään hyvin pientä ja söpöä staffinpentua, joten päivä oli täydellinen.

Oli ilahduttavaa olla hyväksytty osa työryhmää ja tehdä vaihtelevia töitä kauniissa ympäristössä. Töihin oli joka päivä mukavaa mennä.

Heinä-elokuu 

Pääsin työkokeiluun toiseen järjestöön heinäkuun alussa ja työskentelen jälleen kiinnostavien asioiden parissa mm. kirjoittaen ja Excel-taulukoita kooten.

Maisemat ovat kuin pittoreskista pariisilaisesta hotellista ja kunto paranee kiipeämällä portaat töihin.

Kiitos ystävälliselle esimiehelle, joka valitsi minut töihin ja uusille kollegoille, joilta sain mielenkiintoisia työtehtäviä. Teen osan töistä toimistolla ja osan etänä, kuten aiemmassakin työpaikassa ja pidän ratkaisusta.

Työkokeiluni päättyy elokuun lopussa.

Sinebrychoffin taidemuseo

Viime viikon lounastauolla kiirehdin käymään Sinebrychoffin taidemuseossa, joka oli (minulle) yllättäen remontissa. Yläkertaan pääsee, mutta olisin mielelläni nähnyt uuden näyttelyn.

Sain kohteliaalta vartijalta esitteen seuraavasta Tunteet estradilla -näyttelystä, joka alkaa torstaina 13.9. ja päättyy sunnuntaina 3.3.2019.  Näyttely kuvaa, miten teatteri on vaikuttanut maalaustaiteeseen.

Työnhaku syyskuun paikkaan

Etsin uutta työtä syyskuussa 50 prosentin palkkatuella eli yhteiskunta kiitettävästi sponsoroi minua pitkän sairauslomani jälkeen. Onneksi paranin ja pääsin takaisin tekemään työtä, joka on aina ollut minulle hyvin tärkeää.

Olen kiinnostunut esimerkiksi kirjoittamisesta, työstä sijoitus- tai rahoitusyhtiöissä tai toimistotehtävistä, mielellään Helsingissä.

Toivottavasti löydän uuden työpaikan ja monipuolista tekemistä. Uuden oppiminen on ollut hauskaa, kuten aiemminkin.

Adele Jennynä, BBC Music

Löysin hauskan videon YouTubesta, joten teillekin kulttuuria sunnuntai-iltapäivää piristämään.

 

Haikaranpesä

Olen aina rakastanut syntymäpäiviäni, joten pyrin joka vuosi siihen, että päivä on mahdollisimman onnistunut. Ostan usein edellisenä päivänä leikkokukkia ja mietin mieleiseni aamiaisen, jonka nautin kaikessa rauhassa. Valitsen kauniit vaatteet ja kengät, vietän mukavan päivän ja tapaan illalla ystäviäni. Käymme syömässä, kiinnostavassa näyttelyssä tai konsertissa.

Olen syntynyt aurinkoisena äitienpäivänä Naistenklinikalla ja väitän, että joka vuosi syntymäpäivänäni paistaa aurinko. Taivas on heleänsininen, lippu liehuu tangossa, puissa on vaaleanvihreät lehdet, kirsikkapuut kukkivat, nuoret raparperit kasvavat lähellä olevalla viljelypalstalla ja kevät etenee muutenkin ilahduttavasti.

Paras mahdollinen merkkipäivä -toivomus ei aina onnistu, koska niskaan voi yllättäen rytistä jotain ikävää, joka herättää murehtimaan seuraavina aamuöinä. Kaikki se, mihin uskoo, romutetaan muutamalla lauseella ja tilannetta on vaikea ymmärtää. Eipä siinä mitään muuta voi tehdä, kun tähdätä siihen, että päivä on ensi vuonna parempi tai alkaa juhlia nimipäiviä.

Sie sind so gross

Historian hämärissä järjestettiin nimipäiväkekkereitä ja olin lapsena monena vuonna auttamassa tyylikkäästi pukeutunutta äidinäitiä eli isoäitiä. Pitkä, 170-senttinen isoäiti teetti kauniit vaatteensa ompelijalla. Pidin eniten hänen tummansinisestä leningistään, jossa oli valkoisia pieniä pilkkuja ja viehättävä pitsikaulus.

Nuorena häntä oli hakenut tanssimaan saksalainen herra, joka oli todennut isoäidin noustua pöydästä, että isoäiti on pitkä, mutta tanssii todella hyvin. Kaikkia mielipiteitä ei kannata sanoa edes auf Deutsch, vaikka ylettyisikin tanssipartneriaan olkapäähän. Pituustilanne on nykyisin toisenlainen, kun useimmat nuoret ovat vakaan käsitykseni mukaan 195-senttisiä.

Elegantit tädit tulivat joka vuosi kukkakimppujen kanssa vierailulle isoäidin luokse. Pidin eniten ruusujen, freesioiden ja neilikoiden käsittelystä. Leikkasin tuoreet imupinnat, lisäsin virkisteen veteen ja laitoin kukat aiemmin esille nostamiini maljakoihin. Täytin kahvipöytään tarjottavia, kaadoin vieraille kahvia, keräsin astioita ja tiskasin.

Pöydässä oli joko hedelmäpäällysteinen (karmea) täytekakku tai Primulan marenkipäällysteinen omenahyve, jota rouvat ja neidit söivät hopealusikoillaan. Pidin lapsena tyylikkyyden huippuna kauniissa hopeisessa kaaressa olleita hedelmäveitsiä, joilla pilkottiin omenoita, päärynöitä ja viinirypäleitä.

En ollut vain väijymässä marenkikakun rapean sokerista pintaa (pohjassa tai omenoissa ei ollut hurraamista) ja ihanan makeaa vaniljakastiketta, vaan pidin oikeasti isoäidin juhlista.

Espooseen

Lähdin helatorstaina erittäin ajoissa matkaan ja kiirehdin bussipysäkille puoli yhdeltätoista aamupäivällä. Mukava naapuri oli samassa hississä ja pahoittelin, etten ehdi auttaa häntä mökkitavaroiden kantamisessa, koska bussi on juuri lähdössä. Kiirehdin pysäkille – eikä kyseinen bussi koskaan tullut paikalle. Naapuri seisoi kantamuksineen toisella puolella tietä. Hän on mukava eikä varmasti paheksunut, kun en auttanut häntä, mutta minua nolotti.

Lähdin kävelemään seuraavalle pysäkille, mutta bussi ajoi vastaan ja palasin takaisin. Päädyin odottamaan vielä lähes kymmenen minuuttia, koska kyseessä oli seuraava bussi.

Jäin metropysäkin luona pois ja rohkenin mennä hurjalla alueella olevaan metroon. En hienotunteisena mainitse, että tarkoitan Sörnäistä, jonka lähellä joskus asuin Torkkelinmäellä. Onneksi perinteinen rähinä- ja huojumisympäristö oli sillä kertaa rauhallinen.

Jäin pois pari pysäkkiä myöhemmin, koska unohdin leimata matkakorttini. Kävin ostamassa lisää juotavaa, leimasin seutulipun ja palasin metrotunneliin. Melko tyhjässä vaunussa viereeni istui siisti nuori mies, jolla ei ollut rajoitteita siinä, miten lähellä istutaan seuraavaa matkustajaa. Hän oli varmasti mukava ihminen, mutta olin tyytyväinen, kun hän jäi pois Urheilupuistossa ja minä jatkoin Matinkylään. Löysin etsimäni bussipysäkin ja kiertelin 20 minuuttia ostoskeskuksessa. Olisin perillä jo puoli yhdeltä, kuten ystävänikin, vaikka varauksemme oli klo 13.

Menin bussiin, joka lähti eri suuntaan kuin oletin, mutta enhän minä tunne suurta ja kaukaista Espoota juuri lainkaan. Matkan kestettyä jo jonkin aikaa aloin epäillä tilannetta ja kysyin edessäni istuneelta, menemmekö vesitornin suuntaan. Emme menneet, joten päädyin Hylje- enkä Haukilahteen.

Katsoin tänään kartasta, missä ihmeessä kävin ja huomasin netistä viihtyisältä vaikuttavan Nokkalan majakan, joka toimii merenrannalla. Mukavaa, kun koko seinä on lasia! Pitänee ottaa majakka käyntikohteeksi jossain vaiheessa. Mielenkiintoista nähdä, mihin kaupunginosaan tai paikkaan sillä kertaa päädyn kiitettävän eksymisvaistoni vuoksi. Näkisinkö vahingossa Suvisaariston tai mahdollisesti Inkoon?

https://www.nokkalanmajakka.fi/syojajuo.php

Jäin pois bussista ja ihailin hetken aikaa vehreää luontoa ja valkovuokkoja. Sama bussi ajoi hetken kuluttua päätepysäkiltä takaisin ja pääsin lopulta oikeaan suuntaan. Jäin pois Haikaranpesän vesitornin lähelle, nousin ylämäen ja näin ystäväni. Reilun tunnin matkaani meni vaivaiset kaksi ja puoli tuntia.

Jos menette metrolla kyseiseen ravintolaan ja jäätte pois Matinkylässä, niin kannattaa ylittää tie ja mennä Otaniemen suuntaan bussilla 111.

Ystävälleni paikka oli tuttu, koska hän on käynyt siellä joululounaalla. Hän on ilmiselvästi rutinoitunut vesitorniravintolakävijä. Minulle käynti oli ensimmäinen.

Helatorstaina eläkeläispariskunnat toivat tyylikkäillä autoillaan (en huomannut, mutta ystäväni huomasi) lapsenlapsiaan tai perheitään Haikaranpesään. Nousimme hissillä ylös ja saimme hyvällä paikalla olleen pöydän, josta näimme Helsingin, Espoon ja meren. Buffet-tarjoilu, joten aloitimme kalapöydästä, jossa oli mm. lämminsavu- ja graavilohta ja siikaa.

Katselin uteliaana lämpimiä ruokia. Tarjolla oli lohta ja punaviinihärkää, jonka selitin toiselle ystävälleni olleen punajuurihärkää. Näin voi käydä, vaikka olisi ateisti – tarkoitan absolutisti. Maistoin pääruokapöydästä myöhemmin palan paistettua lohta, mutta keskityimme alkuruokapöytään.

Maisemat olivat upeat ja jälkiruokapöytä oli huomaavaisesti lähellämme, joten käynti oli ehdottomasti kannattava. Kun tarjolla on mm. suklaa-pähkinä -, kinuski-, sitruuna-lakritsi, marja- ja juustokakkua, leipäjuustoa, lakkahilloa, tuoreita hedelmiä, tuulihattuja, vaniljakastiketta ja kahdenlaista jäätelöä, niin päivä vaikuttaa hyvältä.

Näimme ikkunasta mm. Johanneksenkirkon tornit, Suurkirkon, Pasilan linkkitornin, Redin korkean kerrostalon ja upean merenrannan.

Parvekkeelle pääsi kiertämään, kuvaamaan ja ihailemaan mm. Haukilahden satamaa ja Suvisaaristoa. Alhaalla oli aurinkoista ja lämmintä, mutta korkealla oli tuulista, joten palasimme sisälle. Maisemia olisi mielellään ihaillut pidempään.

Asuinpaikkana vuonna 1968 valmistunut, ufon mallinen ravintola olisi huikea ja näin jo mielessäni kissat ravaamassa kilpaa ympyrämäisen keskustan luona. Kukaan ei ole ilmoittanut mitään syytösten perusteella lahjaksi saamastani asunnosta, joten olen pettynyt tilanteeseen. Asuisin hyvin mielelläni Eirassa.

Elannon piti Wikipedian mukaan pitää Haikaranpesä-ravintolaa, mutta ravintolaa hoitaa jo toinen sukupolvi saman perheen jäseniä. Uskoin lapsena, että vuonna 2000 eläisimme Jetsonit-sarjakuvan tyylistä elämää ja lentäisimme autoilla. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Haukilahden_vesitorni

Totesin paluumatkalla, että täytän 18 vuoden kuluttua 70 vuotta ja voimme silloin palata takaisin juhlimaan Haikaranpesään. Olimme molemmat järkyttyneitä tilanteesta, koska en minä ennen ollut näin vanha. Mietin asiaa uudelleen ja muistin, että kyseiseen päivään menee enää 17 vuotta. Päätimme pitää uudet kekkerit, kun täytän 60 vuotta.

Kiitin hyvästä syntymäpäivälahjasta ja kävelimme yhdessä puolentoista kilometrin matkan Niittykummun metroasemalle. Jo neljäs asema jännittävän länsimetron varrelta eli nähtynä on jo Tapiola, Lauttasaari, Matinkylä ja Niittykumpu. Ooh!

Rautatientorilta hajaannuimme, kiirehdin bussiin ja olin viimeisenä jonossa odottamassa bussiin pääsyä. Kuljettaja sulki oven edelläni olleen matkustajan jälkeen ja lähti matkaan. Toivon, ettei hän huomannut minua. Pyhäpäivä, joten seuraava kotibussi lähti 20 minuuttia myöhemmin. Kuljettajan teko sopi hyvin aamupäivän jatkoksi, joten lähdin matkaan samaan suuntaan kulkevalla bussilla, valokuvasin kukkia Koskenrannassa ja pääsin seuraavalla bussilla kotiin.

Pitkä päivä

Pääsin keskiviikkona lähtemään aiemmin töistä esimiehen luvalla ja tein pari tuntia eilen sisään.

Ostin menomatkalla Kaisaniemen metroaseman kahvilasta savujuustopatongin, jonka huomaavainen myyjä teki minulle. Kiva ja edullinen kahvio Picnicin vieressä ja palvelu on aina erittäin nopeaa ja ystävällistä. Kannattaa käydä!

Olin yksin toimistolla, joten sain huudattaa musiikkia kiitettävästi. Kuuntelin yhtä suosikeistani eli Top Gunin Take my Breath Away -kappaletta. Tom Cruise oli aika nätti nuorena, mutta hänkin vaikuttaa vanhenevan. Mikä on tietenkin melko yllättävää.

https://www.youtube.com/watch?v=fUis9yny_lI

Etsin päivän aikana tietoja netistä ja käytin Exceliä. Juttelin rekrytointikonsultin kanssa. Hyvä, että saimme puhuttua jo perjantaina, joten en häiritse yksityispuhelullani työkavereita maanantaina.

Olin jälleen paikalla käsittämättömän aikaisin eli seitsemän jälkeen ja lähdin puoli kuudelta. Kahdeksan tunnin päiviin alkaa jo tottua ja pari lisätuntiakin onnistui. Minun piti ostaa vehnänorasruukku kissoille, mutta suuntasin kotiin. Bussin seinällä kiipeili minileppäkerttu.

Kotona oli näköjään riehuttu ja kylpyhuone oli täynnä kissakarvatukkoja. Kevät ilmeisesti riehaannuttaa (entiset) mieskissat. Illalla oli onneksi rauha maassa, kun olin väsynyt.

Särky silmän takana

Vasemman silmän takana tuntuu usein kipua, vaikka aivoaneurysmaleikkauksesta on yli kuusi vuotta. Silmälääkärin mukaan kipu on normaalia, kun pään sisältöä on ronkittu. Hyvä tietää, niin en suotta kummastele särkyä.

Vuosien aikana luulisi jo tottuneen siihen, että aina jokin kohta särkee. Ystäväni laski, että olen ollut neljänneksen elämästäni kipeänä, vaikka olin pitkällä sairauslomalla ”vain” kuusi vuotta. Pidän edelleen ihmeenä sitä, että parannuin ja pääsin takaisin työelämään.

Myötätunto

Myeloomaa sairastavien murheet surettavat, samoin allogeenisen kantasolusiirron saaneiden. Toivon aina, että kaikilla olisi mahdollisimman hyvä tilanne ja vointi, vaikka kyse on rankoista sairauksista.

Blogi

Blogin lukijoita on yli 9600. Ilahduttavaa!

 

Vapaana syntynyt

Sain tammikuun hautajaisissa vieraalta ihmiseltä haukkumakirjeen. Kirjeen mukaan olin saanut lahjaksi asunnon ja matkoja.

Minua on vuosien ajan harmittanut kireä taloudellinen tilanteeni vakavien sairauksien vuoksi, joten etenkin asunto kiinnostaisi. Edellisen erehdyin myymään.

Lista paikoista, joissa toivoisin kyseisen asunnon olevan, mielellään äärettömän kauniissa rakennuksessa:

• Engelinaukio, Eira, merinäköala
• Ullanlinna, merinäköala tai avarat maisemat
• Munkkiniemi, Eliel Saarisen rivitalo (ehkä Koneen vanha pääkonttori sijainnin vuoksi)
• Turku, joenranta
• Tampere, koskenranta (pidän suuri-ikkunaisista lofteista ja leveistä ikkunalaudoista)
• Porvoon keskusta, vesistömaisema

Jos satut tietämään, että kotini on näillä alueille, niin otathan pian yhteyttä. Eläisin erittäin mielelläni syytösten mukaisesti.

Matkat oletan saaneeni kauan sitten, vaikka olin asian unohtanut. Kuvittelin aina, että maksoin ihan itse matkani.

Olen erityisen kiinnostunut mm. Melbournesta, Lissabonista, Oslosta, Kroatiasta, Miamista ja Torontosta. Kävisin mielelläni Afrikassa jollain vehreällä alueella. Taiwan kiinnostaisi, samoin Japani. Viehättävään Hong Kongiin palaisin koska tahansa.

Jos voisin, niin matkustaisin koko ajan. Kissat eivät pitäisi tilanteesta.

Työ

Saisin viedä kissat mukaani töihin eli selkeästi ideaalityöpaikka.

Kissat inhoavat matkustamista eikä kukaan halua olla pellettilaatikon läheisyydessä, joten lemmikit saavat pysyä kotona.

Sohvan alla ne voisivat töissä piileskellä, mutta kotiinpaluu voisi olla haasteellista.

En edes uskaltaisi viedä kissoja paikkaan, josta ne voisivat livahtaa kadulla. Pantoja en kissoille tunge, joten niillä ei olisi yhteystietoja. Siruja en ole kissoille laitattanut. Helsingin eläinsuojeluyhdistys (ikävämaineinen Hesy) oli tatuoinut niiden korviin ruksit. Siru oli todennäköisesti yhdistykselle liian kallis, totesi kissojen eläinlääkäri jossain vaiheessa.

Pitänee hankkia nätiksi työkaveriksi äärettömän söpö sileäkarvainen musta tai vaaleanruskea mäyräkoira ja sille lemmikiksi aivan ihana irlanninsusikoira. Ne voisivat nukkua sopuisasti pehmeällä matolla neukkaripöydän alla.

Silmät

Silmäni rettelöivät jälleen. Taitavat suuttua keväästä ja valosta, siite- ja katupölystä. Oculacia menee järjettömiä määriä ja toisinaan ”lääkitsen” silmiäni Bepanthen-tipoilla.

Kuulin Oculacittomana aikana (8,5 pitkää kuukautta ja loppuvuodesta 2017 kolme viikkoa) vilpittömän kysymyksen siitä, eivätkö muut reseptitipat oikeasti sovi silmilleni. Luulenko vaan niin kokeilematta niitä pidempään? Tuollaisten kysymysten kuuleminen saa miettimään kriminaalitekoja, joten jätin vastaamatta. Ihan tahallanihan minä käytin viime ja toissa vuonna pienistä tuloistani valtavan summan rahaa hyllytippoihin. Grrrr.

Katu-uutinen

Autot piti Helsingissä siirtää kylttien mukaan pois tietyiltä kaduilta. Kuulin, että niitä hinattiin samana iltapäivänä pois jo aiemmin pestyltä reiteiltä.

Mielestäni melko sumeaa logiikkaa, vaikka kannatankin joukkoliikennettä.

Talvipuutarha

Lauantaina näimme Töölönlahdenrannassa valkoisen (leukistisen) sorsan, joka tuli toisen urossorsan kanssa kerjuulle. Olin katala ja kuvasin sorsia, mutta en vienyt niille syötävää. Taitaisivat olla aika tuhteja sorsia, jos kaikki ohikulkijat kiikuttaisivat niille naposteltavaa.

Upea mandariinisorsa on hiljattain bongattu Järvenpäässä, Tampereella ja näköjään Longinojalla Malmilla Helsingissä:

http://longinoja.fi/2018/04/harvinainen-vieras-longinojalla-mandariinisorsa-innostaa-luontokuvaajia/

Minä pidän etenkin variksista, harakoista ja naakoista, jotka ovat skarppeja lintuja.

Nousimme Töölöntorille ja meidän piti mennä Mamma Rosaan syömään. Nettisivujen mukaan yritys aukesi lauantaina klo 12, mutta ovessa väitettiin klo 13.

Menimme kostoksi Picniciin lohisalaatille ja lämminsavulohiuuniperunoille. Olen varmaan kertonut, että ennen sairauslomalle jäämistäni tilasin joskus uupuneena ”tonniperunan uunikalalla” saman ketjun ravintolasta? Onneksi minua ymmärrettiin tehdessäni tilauksen. Työkaveria tilanne nauratti.

Runebergin kukan edusta näytti upealta, kuten aina. Kauniin, suuren kukkakimpun olisi saanut 52 eurolla. Ei, en ostanut, koska haluan ruokkia kissat.

Kävimme Talvipuutarhassa tutustumassa Japani-päiviin. Näimme mm. ikebana-asetelmia, tussimaalausta (kalligrafiavaihtoehtoina olivat mm. mänty ja kevät), paperintaittelua ja kasveihin kiinnitettyjä haikuja, joista kopioin yhden kirjoituksen loppuun. Kyseessä oli viehättävä ja hyvin suosittu tapahtuma. Pöydissä istui useita seurueita syömässä eväitä. En nähnyt yhtään bentoboksia, joten melkein tunsin pahaa mieltä. Ehkä bentoversioina toimivat perinteiset suomalaiset lasipullot? Helsingin Sanomat mainitsi, että nuoriso juo ja rettelöi nykyisin hyvin vähän tutkimusten mukaan. Erittäin hyvä tietää, että suomalaisten sivistys kehittyy vuosi vuodelta. Esitän parhaat kiitokseni teille, kunnolliset ja tunnolliset nuoret!

Ihmettelin koikarppien pientä allasta. Jos olisin 30 senttiä pitkä (ja oranssi) kala, niin haluaisin uida suuremmassa altaassa. Tipuja tai pupuja ei enää näe talvipuutarhassa, mistä olen tyytyväinen. Kalat saavat toivottavasti olla rauhassa. Wikipedian mukana koikarppi tarvitsee terveenä pysyäkseen paljon tilaa uidakseen. Nyyh.

Ulkona oli pyöreä orvokkipenkki, jossa kasvoi jotain keltaisia varsia. Ystäväni mukaan ne olivat maissia ja minun käsitykseni mukaan pinnalla kasvanutta valkoista parsaa tai mangoldia. Erittäin todennäköisesti olimme kumpikin väärässä.

Maisemat Talvipuutarhasta olivat tietenkin kauniit. Talvipuutarhassa olisi mielestäni mukavaa asua, mutta ympärillä hyörivät turistit ja puutarhurit voisivat ainakin päiväsaikaan häiritä majoittumista. Pylvässänkyni (hankittava-listalla) olisi koialtaan yläpuolella olevalla parvekkeella.

Musiikkia lämpiössä la 12.5.2015 klo 15

Olen jo pitkään laiminlyönyt Musiikkia lämpiössä -konsertteja Oopperassa. En mennyt lauantaina, mutta harkitsen seuraavaa käyntiä toukokuun 12. päivä.

Olen niin naatti työpäivien jälkeen, että menen kotiin. Taustalla saattaa olla kuuden vuoden sairausloma. Arkkitehtuurimuseo, Designmuseo, HAM ja Ateneum houkuttelevat, mutta koti vaikuttaa paremmalta paikalta.

Toivottavasti reippauteni lisääntyy, kun maailma muuttui vielä valoisammaksi.

Villasukaton vasen jalka – se vapaana syntynyt

Esitän pahoitteluni nimen kähveltämisestä Elsa-leijonalle.

Hyisten käpälieni vuoksi nukun ympäri vuoden villasukat jalassa. Joka aamu herään niin, että vasen jalkani on vapauttanut itsensä villasukasta ja oikeaa lämmittää edelleen sukka.

Oletan, että vasen jalkani on syntynyt vapaaksi ja taistelee itsensä yön aikana ulos sukasta. Oikea jalka on ilmeisesti kiltimpi.

Rakkautta ruudun takaa (2017)                        

Maire Soiluva

Nappasin uteliaana mukaan kirjastosta keski-ikäisille tai vielä vanhemmille kirjoitetun kumppaninhakuoppaan.

Opin, että pitää olla mukava ja ystävällinen, vastata kaikille, päättää huono suhde kauniisti ja puhelinnumerona kannattaa olla prepaid. Haistattelu ei – yllättäen – ollut hyvä idea.

Ilmoitustekstejä ja kommentteja oli hauska lukea. Seuraa etsivät äijäfeministi, ulkonäköään kuivakkaaksi virkamieheksi kuvaillut, rintakarvoistaan luopumaton (?), ”jos tahdot pitää muovisia tekoripsiä, nauran niille” -mies jne. Seurallinen ja empaattinen mies vaikutti hyvältä.

Vaatisi varmaan lobotomian, että lähtisin toisen kerran etsimään seuraa netistä. Edellisestä yrityksestäni syytän aivoaneurysma- ja myeloomadiagnoosejani.

Alex (2017)                                                               

Alexander Stubb, Karo Hämäläinen

Luen kirjaa, jonka aiheena oli Alexander Stubb ja hänestä on erittäin kiinnostavaa lukea. Mitenkään en hänen ulkonäköönsä puutu, mutta hän on hyvin viehättävän näköinen, ilahduttavan urheilullinen – ja nuorempana vaalea. Nätti!

Syntyessään hän oli 5,5-kiloinen pallero. Äitiparka.

”Stubb oli nimi, joka annettiin nimettömille torppareille. Sen pohjana on ”stubbe”, ruotsin kielen kantoa tarkoittava sana. Nimi kuuluu samaan sarjaan, kuin Modig, Rolig, Järn, Stadigh ja Tapper.” Tapper-nimi viittaa mm. kuvanveistäjä Kain Tapperiin (1930–2004). Muistaakseni olen joskus tehnyt samassa kerroksessa töitä Stadighin kanssa. Olikohan hän jonkin aikaa toimitusjohtaja?

Tapasin Alexander Stubbin vuosia sitten, kun hän jakoi ystävällisesti hymyillen vaaliesitteitä Pohjoisesplanadin kahvioissa. Juttelin silloisen työkaverin kanssa, hymyilimme hänelle ja kumpikin kieltäydyimme esitteistä, koska olimme jo äänestäneet. Olin tietenkin äänestänyt naista, kuten olen äidiltä aikoinaan oppinut. Joskus olen joutunut tinkimään periaatteistani presidentinvaaleissa.

Fiksu Stubb vaikuttaa kunnon mieheltä, joka on jo opiskeluajoistaan lähtien elänyt yhdessä brittivaimonsa kanssa.

Politiikkaan en ota kantaa, koska tiedän aiheesta aivan liian vähän. Yleisöpalstoilla on aina valtava määrä kaikista asioista paremmin tietäviä, mutta minä en kuulu heihin.

Kummastelen vuodesta toiseen, miksi kyseiset ihmiset eivät ole mukana politiikassa ja miksi kukaan heistä ei työskentele esimerkiksi ministerinä? Pitäisihän heidän laajan tietämyksensä ja taidokkaan osaamisensa vuoksi päästä mukaan suomalaiseen politiikkaan, niin maan tilanne aivan varmasti paranisi kummasti lyhyessä ajassa.

Laitumellelasku Viikissä Helsingissä la 5.5.2018 klo 10–15

Lehmät kirmaavat laitumelle n. klo 11.10.

Paikalla on ihasteltavana maitoauto, Valion kuljetusauto, traktorirata, ja puuhanavetassa leikkilypsylehmät.

 

linnut saattoivat

toivon hyiseen kevääseen

ilon korville

 

Aamuihminen

Työni alkaa omasta päätöksestäni aamuisin ani varhain. Lähden matkaan ennen yskijöitä, jotka suosivat ruuhkavuoroja. Usein bussi on armeliaan hiljainen, mutta tilanteessa on poikkeuksia.

Aamulla äiti jutteli toisen äidin kanssa ja moni asia selvisi koko bussille matkan aikana.

KANANJALKOJA JA UUSIA PERUNOITA – NIISTÄ KAIKKI TYKKÄÄ!

Ihailin bussin ikkunasta kukkia ja toivoin, että ns. kananjalka jäisi pian pois.

MITÄ LISSULLE KUULUU? MILLAINEN SÄÄ SIELLÄ MAHTAA OLLA?

Kaivoin kirjan käsilaukusta ja luin itsekritiikistä. Itsekritiikki on ehdottomasti parasta, mutta kannattaa varata hieman energiaa myös yltiöreippaisiin ja ÄÄNEKKÄISIIN aamubussikeskustelijoihin.

Irti itsekritiikistä : löydä terve suhde itseesi / Ronnie Grandell (2018)

NIITÄ KANANJALKOJA KANNATTAA KYPSENTÄÄ KERRALLA ENEMMÄN, NIIN VOI TEHDÄ SEURAAVAKSI SALAATIN.

Valkoisia, keltaisia ja violetteja krookuksia, helmililjoja Tehtaankadulla, skilloja vanhoissa ja viehättävissä puutarhoissa (niitä taloja ei sitten kumota ja puutarhoja tuhota uudisrakennusten vuoksi!), lumikelloja syreenipensaiden alapuolella. Erittäin kaunista ja keväistä katsottavaa. Työpaikan takapihalla helottavat violetit krookukset, joten niitä piti käydä tänään katsomassa.

ON LUVATTU, ETTÄ TÄNÄÄN SATAA R Ä N T Ä Ä.

Räntää satoi iltapäivällä ja ihmisten sateenvarjoja peittivät tyylikkäät rakeet. Tunsin myötätuntoa ulkona työskenteleviä raksamiehiä kohtaan. Minusta ei olisi raksalle, koska osaan homehduttaa ajoittain vain vihreän ja hötöisen sitruunan jääkaappiin. Helsingissä on katuja revitty auki ja Kevan ”vakuutuspalatsia” rempataan Kaisaniemessä. Luotettavan lähteen mukaan ns. palatsista näkee Kansallismuseon tornin.

Iltapäiväihminen

Toisaalta toisinaan käy ihan järjettömän hyvä tuuri ja paluubussissa on iäkäs mies, jonka tabletista kuuntelevat uutiset kuulee koko bussi. Selkeä sivistämistarkoitus, oletan.

Busseissa arvostan ihmisiä, jotka selaavat niska kyyryssä kännyköitään eivätkä ikinä puhu kenellekään matkan aikana. Saatoin eilen matkustaa naapurin kanssa samassa bussissa ja toisinaan kälätän matkalla kavereille, joten olen ajoittain liittynyt häirikkökööriin.

Potilaan oikeuksien päivä

Kävin viime viikon keskiviikkona Biomedicumissa Potilaan oikeuksien päivillä ja tapasin Suomen Syöpäpotilaiden kojulla Marketan ja Emman. Juttelimme mm. väärin kirjoitetuista nimistä enkä ole ainoa, jolla on haasteellinen etunimi. Jäin siihen uskoon, että olen kirjoittanut virheellisesti Emman nimen. Onneksi erehdyin. Emma ON Emma, aivan kuten taidemuseo Espoossa. Hän on kunnon ihminen eikä hämäänny virheellisestä postista. Minä hämäännyn, kun saan Merja- tai Matti-viestejä. Toistaiseksi olen välttynyt kaksiosaiselta Merja-Mattiudelta.

Olisin halunnut kuunnella Biopankkitutkimus tarvitsee osallistuvan potilaan -luennon, mutta karkasin paikalta jo neljän jälkeen.

http://www.hus.fi/hus-tietoa/tapahtumat/Documents/POP%202018%20-ohjelma%20su-ru.pdf

OLKAn pisteellä selvisi, että potilaiden luona voisi mahdollisesti vierailla hematologisella osastolla. Olen joskus miettinyt OLKAn kurssia ja tukihenkilönä toimimista, mutta en halua kököttää tornisairaalan aulassa. Mikäli pääsisin syksyllä alkavalle kurssille, jolle riittää halukkaita, niin voisin käydä vierailua toivovien potilaiden luona osastolla. Fiksu ajatus, koska monet ovat huolestuneita siirrosta, kotoisin pitkien matkojen päästä ja mahdollisesti toivovat seuraa. Mietin asiaa, koska vastustuskykyni on jo parempi.

Sain ohjeen sähköpostihakemuksen lähettämiseen ja lyhyeen kuvaukseen sairaudestani kuuden vuoden aikana. Ehdotin kahdentoista sivun lyhyttä tiivistelmää, mutta lyhempikin teksti riittää. Hehee!

https://www.terveyskyla.fi/vertaistalo/tietoa-vertaistuesta/vertaistuki-sairaalassa

Asiakkaille oli tarjolla kahvia, kylmää vettä (ilahduttavaa, ettei kaikkien oleteta juovan kahvia) ja pienikokoisia muffinsseja mm. kaakao-, mantelilastu- ja pähkinäversiona. Sain napattua satunnaisia karkkeja, mutta tietenkin mietin kokonaisen leivonnaistarjottimellisen kippaamista kangaskassiini kiitokseksi käynnistäni.

Selitin teoriaani seuraavana päivänä työkaverille ja hän varmisti, kippasinko oikeasti? Luulen, että olen ollut liian pitkään samassa työpakassa, kun reaktio oli tuollainen. Kjeh.

En kipannut, vaikka olen nähnyt turhan monta kertaa, miten ihmiset haalivat mm. karkkeja ja kyniä tapahtumista.

Kela-tasaantuminen

Mietin edellisen Kela-tekstin kirjoitettuani, mitä minä oikein vaahtosin? Helmikuu oli lyhyt kuukausi, joten käyttövaraa jäi yli 2,50 euroa päivältä. Kyllähän se sujuu, kun nuukasti elää.

Luin vuosia sitten johtoasemassa työskennelleestä miehestä, joka kertoi ostavansa halvempaa kalaa, kun käteen jäänyt eläke oli enää 6000 euroa kuukaudessa. Säästäväinen onneksi pärjää aina.

Lihastohtorin kirja

Lihastohtori 2: Hautaa Humpuuki – Tutkitulla Tiedolla Tavoitteisiin on tarjolla hänen blogisivullaan. Suosin mitä tahansa tekstiä, jonka kannessa on luotettavasti yksisarvinen.

https://wordpress.com/read/blogs/35231018/posts/5735

Bianca Castafioren sukua?

Viereeni istui hiljattain rouva Castafioren vanhempi serkku leoparditekoturkissaan. Hänellä oli upeasti paikoilleen lakatut hiukset, näyttävä meikki ja runsaat korut. Toivon aina, että viereeni istuu henkilö, joka ei halua nojata minuun, mutta aina ei onnistu. Oopperoiden edustajienkin pitää matkustaa ja uskon, että rouvan autonkuljettajalla oli vapaapäivä. Kävimme matkan aikana mielenkiintoisen keskustelun ja rouva oli oikein mukava.

He olivat köyhä perhe. Autonkuljettaja oli köyhä, sisäkkö oli köyhä, hovimestari oli köyhä ja kokki oli köyhä.

Uusisaaren paatti

Uunisaareen pääsee jo kuvan paatilla, joten kannattaa suunnata Kaivarinrantaan.

Miten saadaan hoikempia ja terveempiä suomalaisia?

Kuulin ryhmästä, joka kokoontuu miettimään, miten suomalaisista saisi hoikempia? Mitä sinä ehdotat? Keinojen pitäisi olla positiivisia eikä syyllistäviä.

Pidän negatiivisena keinona sitä, että hengitän huivin tai kämmeneni läpi, jos viereeni istuu tupakoija. Siirron jälkeen tupakanhaju on kiusannut paljon enemmän, kuin ennen siirtoa. Menetin useita kertoja hajuaistini siirron jälkeen esimerkiksi flunssan vuoksi, joten minua ei häirinnyt yhtään, jos joku poltti vieressäni. Nyt häiritsee ja harmittelen aamuisin bussissa tai ratikassa tupakkaa huokuvia matkustajia.

Pitäisikö olla maakuntien hoikkuuskampanja, palkintoja kävellyistä/hiihdetyistä/uiduista/pyöräillyistä kilometreistä, erilaisia kuntoilutapahtumia myös rapakuntoisille (pidän maraton-juoksijoita ihmeinä) tai kasvisten ja hyvän proteiinin hinnan alentamista valtion tuilla? Vähemmän sokeria ja pienemmät verot?

Raaka fenkoli on käsittämättömän hyvää. Totuus.

Kiinnostava ajatus, koska harva meistä haluaa hytkyä, lyllertää ja/tai puuskuttaa liikkuessaan. Juttelin hoikistuneen potilaan kanssa, joka kertoi olevansa iloinen siitä, että hän jaksaa taas liikkua hankalan leikkauksen jälkeen.

Totta, on ihanaa, että pystyy liikkumaan eikä koko ajan koske johonkin kohtaan!

Saattaisin ryhtyä hoikaksi ja lopettaa esim. töissä olevien rusinapikkuleipien syömisen, jos saisin oikein nätin miehen seurakseni. Nätti, Matt Bomer -tyylinen vaaleahiuksinen mies, jolla ei ole ollut tai tule olemaan tyttö- tai poikaystävää (ei muuten mitään vastaan, mutta uskon yksiavioisuuteen), olisi kaunista katsottavaa. Uskon, että kyseinen mies tietenkin etsii melkein 53-vuotiasta suomalaisnaista.

Kuulin määritelmän, jonka mukaan eräs mies harrasti suhteita ”kanoista kottikärryihin”. Suhtaudun yleensä muiden suhteisiin rauhallisesti, mutta huolestuin eläinkunnasta ja kummastelin kottareita. Toisaalta luin naisesta, joka oli kihloissa Eiffelin tornin kanssa, joten mitä minä mistään mitään tiedän.

Taidetta

Olin yksin töissä ja yläkerrassa upeaääninen sopraano lauloi Yön kuningattaren aarian. Kannustin BRAVOlla ja taputtamalla ja toivon, että kiitokseni menivät perille. Miten joku osaa laulaa niin kauniisti?

https://www.youtube.com/watch?v=C2ODfuMMyss

Kyllä Mozart tiesi mitä teki, vaikka vapaamuurarihääräystä hämmästelen. Toisaalta saavat miehet (ja toisinaan naiset) tietenkin käyttää nahkaesiliinoja tavatessaan toisiaan virallisissa merkeissä.

Luulin aiemmin, että vapaamuurarit olivat luotettavia ja kunnollisia kansalaisia, kunnes kuulin erään lajin edustajan ”satunnaisesta hairahduksesta”. Tympeää ja vastenmielistä käytöstä, koska uskollisuudella on tärkeä merkitys parisuhteissa. Pidän kiinnostavana sitä, että pettäjät todella usein epäilevät puolisoitaan uskottomuudesta käyttäytyessään itse ala-arvoisella tavalla.

Siinä lähtivät tyypiltä uskollinen, miestä huomattavasti älykkäämpi, hoikka ja hyvännäköinen vaimo, lemmikki ja kaunis asunto. Ei ollut apua lupauksista, uhkailuista, sukulaisille itkemisestä, omaisuuden kiristämisestä, avioeron estämisestä, väkivallasta tai mistään muustakaan narrintempusta. Langetkoon ikuinen häpeä katalan amiskorkeelaisen ja seuraavaksi petettävän uusiopuolison ylle.

Totean, että olen täysin puolueeton osapuoli, joka ei koskaan tai millään tavoin leimaa ketään.

PS Kannattaa välttää alkoholia ja vanukkaiden mutustamista. Mies todellakin söi lasten vanukkaat.

Bento-eväät

Näin netistä videon, jossa kokattiin ja koottiin eväitä bento-laatikkoon. Päätin välittömästi ryhtyä jonain päivänä bento-eväiden tekijäksi. Syynä oli puhtaasti bento-rasian esteettisyys ja värikylläisten annosten kauneus.

https://www.youtube.com/watch?v=CaItdegkoNE

http://riisa.net/index.php/2014/11/04/bento-bokseja-helsingista/

Vihreät parsat -resepti

Uuniin 175 astetta, leivinpaperi pellille ja lisää tyvestä kuoritut vihreät parsat. Paista 10 minuuttia.

Lisää päälle öljyä ja syö parsat.

Tuohon minäkin varmaan pystyisin, koska vihreät parsat ovat hyviä.

(Valkoinen tölkkiparsa on pahuutta. Fakta, jota ei pidä kenenkään kiistämän.)

Zucchini-kasvisravintola, Fabianinkatu 4

Kävelen toisinaan Zucchinin ohi töihin ja luen uteliaana ruokalistan. Nyhtökauraviillokki vaikutti hyvältä. Ravintola on ollut pienen ikuisuuden listallani ja jonain päivänä takuuvarmasti menen sinne. Kaverien mukaan kyseessä on erinomainen lounaspaikka.

Kanaviillokki tarkoitti koulussa epäilyttäviä rustoroiskeita harmaassa ja niljakkaassa kastikkeessa. Ruoka tarjoiltiin kumiperunoiden (saakohan kouluista vielä kumiperunoita?) ja mustaherukkahillon kera.

Onneksi oli näkkäriä.

Kiinnostava sivu, joka mainittiin LinkedInissä

BY PAPU

https://www.weecos.com/fi/stores/papu

Kannattaa tilata suomalaisia, vastuullisesti toimivien yritysten tuotteita, mm. mekkoja ja lastenvaatteita.

Vivaldin Kevättä täytyy jälleen kuunnella

https://www.youtube.com/watch?v=l-dYNttdgl0

Kurssi

Osallistuin koulutukseen ja kuulin, kuinka luennoijan työkaveri oli ateisti.

Ns. ateisti korjasi olevansa absolutisti.

Atsaleija, anarkisti, ametisti, ameeba tai antrasiitti – onko sillä oikeasti niin väliä?

 

 

 

 

 

Työkokeilu maalis-toukokuussa 2018

Aloitin maaliskuussa viestintäharjoittelijana kiinnostavassa järjestössä. Teen erittäin mukavien ihmisten kanssa työtä, jota rakastan. Järjestöllä on viihtyisät tilat alueella, joka kuuluu suosikkeihini Helsingissä.

Enpä kuollutkaan kahdesta vakavasta sairaudestani ja kurjasta ennusteestani huolimatta, vaan paranin vaikeimman elinsiirron avulla. Hah!

Vaihdoin alaa, koska halusin kirjoittaa. Kuuden vuoden sairausloman jälkeen oli haasteellista löytää työkokeilupaikka ilmaisena työntekijänä, koska kenelläkään ei ollut aikaa opastaa minua uudessa työssäni. Minua kiinnostivat tautisuusvuosien jälkeen järjestöt ja kulttuuripuolen yritykset. Soitin ja lähetin hakemuksia mielenkiintoisiin kohteisiin.

Blogista oli hyötyä, koska tekstejäni on lukenut lähes 8600 henkilöä. Hämmästyttävää, koska kirjoitan harvinaisesta syövästä, myeloomasta. Potilaiden määrä nousee eli 400 myeloomapotilasta löydetään vuosittain. Nouseeko määrä, koska syöpä tunnistetaan jo paremmin ja oikea verikoe osataan teettää vai mikä on syy siihen, että aiemmin diagnooseja sai 250–300 vuodessa? Miksi ns. nuoret (ts. nelikymppiset) potilaat sairastuvat eikä sairaus ole vain eläkeikäisten tauti?

En vieläkään tunnusta olevani eläkkeellä oleva tummaihoinen mies, joka on yleisin sairastuja.

Vuoden haastateltava

Etuhampaani murtuivat ennen ensimmäistä haastattelua ja sain hammaslääkärin vasta seuraavalle päivälle, joten yritin haastattelussa kätevästi venyttää ylähuulta hajonneita hampaita peittämään. Vasemmasta hampaasta puuttui kahdeksasosa ja oikeasta murtui alakulma. Hampaat oli paikattu viimeksi lokakuussa eli murtumisaikataulu oli aivan loistava.

Olen neuvonut tämän aiemmin: älä yritä avata pikaliimapulloa silmäneulalla, joka juuttuu pulloon. Jos yrität, niin älä kisko neulaa pois etuhampaillasi. Vuosia sitten tekemäni tuho vaikuttaa edelleen.

Haastattelu sujui hyvin ja sain jutella kivojen ihmisten kanssa. Sain etukäteen tiedon siitä, että heillä ei ole mahdollisuutta ottaa ketään töihin, mutta heillä saattaa olla tieto siitä, onko jossain toisessa järjestössä kiinnostusta työntekijään. Kiitin heitä lähtiessäni ja kerroin, että haastattelu oli ensimmäinen, johon pääsin. Olin sopinut pari muuta haastattelua kyseisen haastattelun jälkeen.

Hampaat

Hampaani paikattiin takuutyönä, mutta hampaat hajottaneen narskuttelun vuoksi minun pitäisi hankkia uusi hammaskisko. Aiemman kiskon heitin unissani joka yö lattialle, joten siitä ei ollut suurempaa hyötyä. Hammaslääkärien mukaan koirat mielellään syövät hammaskiskoja. Onneksi minulla on kaksi kissaa enkä näe niitä syömässä – saati sovittamassa – kiskoja.

Luin luotettavasta lähteestä, että hammaskiskona voi käyttää urheilijoille kaupattavia ja lämpimän veden avulla muotoiltavia kiskoja hammaslääkärin suostumuksella eikä erillistä suojaa tarvitse teettää. Ilahduttavaa maksaa suojasta 3,90 euroa verrattuna teetettyyn ja satasia maksaneeseen hammassuojaan.

Lattialle voi ehdottomasti heittää umpiunessa halvemmankin version.

Työkokeilupaikka

Ilahduin, että joku halusi haastatella minua ja positiivinen suhtautuminen haastattelussa oli mukavaa.

Sain haastattelun jälkeen viestin, jossa minulle ehdotettiin, että tulen kirjoittamaan tarinoita kyseiseen järjestöön kolmeksi kuukaudeksi. Ystävällinen esimies oli miettinyt minua varten työpaikan.

Olin todella iloinen ja kiitin viestistä, mutta halusin käydä ennen päätöstäni toisessa järjestössä, koska järjestön aihe oli minulle tutumpi. Kävin haastattelussa, tapasin mukavia ihmisiä ja kuulin työtehtävistäni, jotka olivat kiinnostavia, mutta eivät kirjoittamista.

Otin yhteyttä ensimmäiseen järjestöön ja työkokeiluni alkoi maaliskuussa. Tiesin aloittaessani, että jatkoa kolmen kuukauden jälkeen ei ollut tiedossa. Pääsin kuitenkin tekemään toivomaani työtä, joten olin tyytyväinen.

Ensimmäinen työpäivä

Helmikuun viimeisenä päivänä vasen silmäni tulehtui. Menin ensimmäisenä päivänä työpaikalle apteekin kautta, josta ostin silmätippoja ja käsidesiä. Ensimmäisessä haastattelussa olin murtunein, mutta myöhemmin korjatuin hampain ja torstaina, ensimmäisenä työpäivänä toinen silmäni oli lähes umpeen muurautunut. Vuoden työntekijä!

Sain tehdä etätöitä perjantaina, joten silmälläni oli aikaa parantua. Naputtelin juttua kotona ja olin iloinen siitä, etten ollut tartuttamassa ketään silmätulehdukseen.

Neljä, kuusi ja kahdeksan tuntia

Neljän tunnin työpäivät ensimmäisen kuukauden aikana tuntuvat hassuilta, vaikka pidän järkevänä hidasta työhön paluuta raatovuosien jälkeen. Olen onneksi pysynyt terveenä.

Tarinoita

Kirjoitan tarinoita ihmisistä, jotka ovat sairastuneet ja kaupungeista, jotka edistävät asukkaittensa liikunnallisuutta eri tavoin.

Työni on erittäin kiinnostavaa. Saan jutella mielenkiintoisten ihmisten kanssa, joilla on niin paljon erilaisia oireita, että oma pitkä tautihistoriani tuntuu mitättömältä. Haastattelemani ihmiset ovat uskomattoman positiivisia ja porskuttavat eteenpäin monenlaisten hankalilta vaikuttavista tilanteista huolimatta. Kaupunkien liikuntasuosituksia arvostan, koska liikunnallisuuden merkityksellä hyvinvointiin on kiinnitetty huomiota.

Aamiaissuositus?

Näin tiedon, jonka mukaan kahdessa desilitrassa sokeroitua jogurttia on enemmän sokeria, kuin 70 gramman jäätelötuutissa. Marja- tai hedelmäjukurtissa on kuusi ja puoli sokeripalaa ja jäätelötuutissa viisi sokeripalaa.

Tarinan opetus ei uskoakseni ole, että jäätelötuutti sopii paremmin aamupalaksi.

Seisomapöytä

Huomaavainen järjestö, koska minua varten hankittiin nostettava työpöytä, kuten muillakin järjestössä työskentelevillä. Toimistotyö kannattaa tehdä seisten, jos siihen on mahdollisuus.

Istuminen on tuhoisaa terveydelle, kuten jokainen tietenkin nykyisin tietää.

Kävellen keskustasta työpaikalle ja taukojumppa

Odotan jokaista työpäivää. Menen keskustaan bussilla ja kävelen töihin vaihtelevia reittejä pitkin kauniiden kaupunginosien kautta.

Jos olen yksin toimistolla, niin huvittelen Reumaliiton Liikkeestä hyvinvointia 2016 -jumpalla.

https://www.youtube.com/watch?v=KesPxl9e2Qc

Kirjoittamistyö

Miksi minä en aiemmin kirjoittanut työkseni, vaikka aiheesta puhuivat äidinkielenopettajat siitä lähtien, kun olin ala-asteella? Opin nelivuotiaana lukemaan ja luen satoja kirjoja vuodessa. Tein pitkään mielenkiintoisia töitä, mutta en koskaan aiemmin tuntenut samanlaista paloa tekemääni työhön, kuin nyt.

Työskentelisin mielelläni jatkossa kirjoittajana. Etsin uutta työpaikkaa mielellään Helsingistä kesäkuusta 2018 lähtien. Etätyökin on tietenkin mahdollista eli voin tehdä työtä kotoa jonkun palveluksessa.

Freelanceriksi minusta ei pitkän – ja kalliin – sairauslomani jälkeen ole. Oculac-silmätippahylly oli jälleen tyhjä apteekissa ennen vuodevaihdetta. Sain taas investoida rahaa pipetteihin, joita ei korvata, vaikka silmissäni on krooninen käänteishyljintä. Harmi, että rutikuivat silmäni kestävät vain yhdet korvattavat tipat. Kuinka moni riemastuu käyttäessään pelkkiin lääkkeisiin 2000 euroa vuodessa pienistä tuloista? Lisäksi olivat tietenkin erilaiset sairaalahuvitukset ja laskut niistä.

Palkkatuki

Yhteiskunta ystävällisesti sponsoroi minua maksamalla puolet palkastani ensimmäisen vuoden ajan. Pidän tekoa huomaavaisena korvauksena tautivuosistani. Toivottavasti löydän kesäkuussa yhtä kiinnostavan työpaikan, kuin nykyinen.  Kaunis korttelikin ilahduttaisi sielua ja esitän erityistoivomuksen lämpimän aurinkoisista päivistä.

Viestintäharjoittelijaterveisin,

Marja

 

Ajattele kuinka onnellinen olisit, jos juuri nyt menettäisit kaiken mitä sinulla on – ja sen jälkeen saisit sen kaiken takaisin.

Frances Rodman