Rahaa bushhilipphuun?

Kävelin asemalta lauantaina kirjasto kymppiin, kun lähellä ollut mieshenkilö tiedusteli minulta ”oliskho rhouvallha anthaa rhahaa bushhilipphuun?”  Harmi, etten kuullut häntä ollenkaan, kun hän kaipasi rahaa ja ihan takuuvarmashthi bussilippuun. Kerrassaan ikävää.

Jos onnistun välttämään kansioittensa kanssa liikkuvat feissarit (ennätykseni: kuusi), niin joku takuuvarmasti kerjää minulta rahaa. Täytyy opetella näyttämään häijymmältä.

Musiikkitalo-eksyminen

Mietin kävellessäni, etten ole ainoa Musiikkitalo-eksyjä. Olin viimeksi ajoissa konserttisalissa orkesterin korvia riipivästä soitinten virittelystä huolimatta ja todella monet ihmiset etsivät paikkaansa.

Paikkanumerot olivat kuluneet pois reunapenkkien lapuista, koska ihmiset tarttuivat kangaslappuun ja tutkivat paikannumeroita, jotka eivät enää näkyneet.

Paikallani istui eläkeläisrouva, joka ilmoitti ystävälleen, että hän löysi hyvän paikan ja istuu tässä! Seisoin kauempana ja mietin, minne menen istumaan, koska saliin jää aina tyhjiä paikkoja. Onneksi kyseinen rouva hieman ennen konsertin alkua siirtyi omalle paikalleen ja pääsin varaamalleni paikalle.

Itse asiassa istuin ideaalipaikalla eli jos joskus palaan rapakuntoon, niin tiedän, mihin kohtaan varaan uuden paikan. Olen niin katala, etten kerro paikan numeroa, mutta suosittelen (tietenkin) takariviä, jos portaiden kiipeäminen on haasteellista.

Vaahtokarkkijahti jatkui

Kävin kirjaston jälkeen sekä Asematunnelin karkkikaupoissa että Stockalla, mutta en onnistunut löytämään kurpitsaa muistuttavia vaahtokarkkeja. Pitänee ostaa jotain muuta.

Päädyin lohilindströminpihveihin, joita myytiin lokakuussa kanta-asiakashintaan. Hyvä vaihtoehto, jota kannattaa kokeilla.

Niissä on kapriksia, joita tarvitaan ehdottomasti.

Ruoka kertoo puoluekannan

Lueskelin bussimatkalla ilmaisjakelulehteä ja huomasin jutun, jonka mukaan ruokavalinta kertoo Yhdysvalloissa puoluekannan. Jutun mukaan demokraatit suosivat kasvispurilaisia, republikaanit lihapurilaisia. Demokraatit tilasivat avokadosalaattia, linssikeittoa ja burritoja, republikaanit caesarsalaattia, Wonton-keittoa ja kebabtuutteja.

Hetkinen, tuutteja?

Olisikohan käännösvirhe lehdessä, joka kirjoittaa naisurheilijoista nuorukaisina? Vai olikohan kyseinen bussimatkalla minua huvittanut nuorukaiskirjoitus aikoinaan Uutislehti 100 -julkaisussa?

Kotuksen mukaan lehti saattoi olla nuorukaiskohdassa oikeassa:

https://www.kotus.fi/nyt/kolumnit/kieli-ikkuna_(1996_2010)/nuorikko_ja_nuorukainen

Harvemmin tulee Kotimaisten kielten keskusta vastustettua, mutta nuorukaiskohdassa olen valmis väittelemään. Nuorukainen on mies. Näin ovat näreet.

Makean nälkään demokraatit valitsivat muffinin, republikaanit brownie-suklaaneliön.

The Time selvitti ruokavalinnat viime vuonna nettiruokapalvelu Grubhubin kautta. (HS Metro 25.10.2017)

Eikö minulla ole lainkaan puoluekantaa, kun pidän kasvishampurilaisista ja brownieista?

Alkoholilla mieltään päivittäin virkistänyt tuttu paheksui aina brownie-mättäjiä, koska he kuulemma olivat jääkaappi-pakastimen kokoisia. Mietin aina kiinnostuneena, miltä punertavanenäisen henkilön työkaverit näyttivät ja ennen kaikkea millaisia ovia yrityksellä oli käytössä?

Käänteishyljintäpeikko

Mietin kirjoittaessani käänteishyljinnästä, ettei minun ole tarkoitus pelotella ketään oireillani.

Olin vuosia ennen myeloomadiagnoosia koko ajan kipeänä (flunssia, kurkunpääntulehduksia, influenssia, silmä- ja korvatulehduksia jne.) eli olin todella huonossa kunnossa jäädessäni sairauslomalle. Uskon, että kurja kuntoni saattoi vaikuttaa siihen, että elimistöni rettelöi myöhemmin siirrettä vastaan. Uskon, mutta en tiedä.

Jouduin töissä kieltäytymään minulle tarjotusta kiinnostavasta tehtävästä toisella osastolla, koska olisin tehnyt työtä yksin eikä minulla ollut sijaista. Olin koko ajan kipeä, joten mielestäni olisi ollut asiakkaita kohtaan epäreilua suostua kyseiseen työhön.

Tilanne on täysin toisenlainen, jos joku sairastuu yllättäen ollessaan hyvässä ja terveessä kunnossa. Monilla oireet ovat vähäisempiä, kortisoni ei turvota näyttämään syöttösialta tai pitkäkään käyttö ei hajota niveliä eikä hyljintää ole maksassa ja munuaisissa.

Vyöruusultakin vältytään.  Vyöruusulääkitykseen takertuisin allogeenisen kantasolusiirron jälkeen, koska monilla puhkeaa vyöruusu sen jälkeen, kun sairaalassa on päätetty, että kyseisestä lääkkeestä luovutaan. En enää halua yli vuoden jatkuvaa hermosärkyä.

Toisaalta minulla ei ole minkäänlaista koulutusta lääketieteestä, joten kunnon ihmisenä en ottaisi kantaa aiheeseen. Otan kuitenkin potilaana ja syön edelleen vyöruusulääkettä. Tosin Valaviria halvempaa versiota eli Acyraxia, jossa 70 kappaletta saa äärettömän edullisesti eli alle 80 eurolla…

Kestovinkki: ei todellakaan kannata sairastua.

”Vyöruusualueella särky saattaa kestää kuukausia, harvoin vuosia iho-oireiden häviämisen jälkeen. Pitkittynyttä hermosärkyä esiintyy joka viidennellä yli 80-vuotiaista, mutta vain 5 %:lla alle 60-vuotiaista.” (Duodecim Terveyskirjasto)

Kas, kävipä minulla ”tuuri” vyöruusun kanssa, kun hermokivut jatkuivat alle 50-vuotiaana yli vuoden.

Tiedoksi:

”Vyöruusurakkuloiden peittäminen hydrokolloidisiteellä (apteekista) estää virusten leviämisen ympäristöön tehokkaammin kuin peittäminen harsositeellä tai laastarilla.” (Duodecim Terveyskirjasto)

Joillain käänteishyljintäpotilailla käänteishyljintäoireet ovat huomattavasti hankalampia ja vaativat käyntejä sairaalassa, kortisoniheikkous edellytti rollaattorin tai pyörätuolin käyttöä tai happilaittetta kotona.

Osa potilaista kuntoutui hyvin nopeasti siirron jälkeen. Tuuripeliä.

Toisaalta hämmästyin siitä, että lääkekuluni ovat paljon suurempia kuin monilla sairaammilla potilailla silmätipparyöpyn vuoksi ja lääkekattoni täyttyy yleensä huomattavasti aikaisemmin. Ei tosin tänä vuonna, kun korvattavia Oculaceja ei myyty noin puoleen vuoteen ja jouduin maksamaan korvaamattomista tipoista törkeän summan.

Olen matkan varrella miettinyt, että ”juotan” silmilleni halpaa ja kätevästi sekoittamaani suolavesiliuosta (kelpo äyskärillinen merestä?) silmätippojen sijaan, mutta sekä hematologi että silmälääkäri vastustivat oivallisen säästäväistä ideaani.

Ideaalimaailmassa voisin käyttää öljymäisempiä tai geelimäisempiä tippoja eli silmiä pidempään suojaavia tippoja kuin Oculaceja. Harmi, että ärtyisät (olin kirjoittamassa kärttyisät) silmäni ovat toista mieltä asiasta.

Monet silmätippapullot ovat hankalia, koska ne todellakin kärttyisät silmäni eivät kestä säilöntäaineita. Kaikissa silmätipoissa niitä ei ole, mutta Kela ei korvaa kyseisiä tippoja. Kivaa tasapainoilua.

Tapaan silmälääkärin marraskuun lopussa ja kuulen siinä vaiheessa, onko käänteishyljinnästä kärsiville silmille tarkoitetuista Ikervis-tipoista ollut mitään hyötyä. Väitän ettei ole, mutta toivottavasti olen väärässä.

Käänteishyljintä voi olla hankalaa, mutta vaihtoehto allogeeniselle kantasolusiirrolle on huonompi. Kannattaa mieluummin keikkua täällä edelleen, vaikka kyynelnesteettömät silmät vaativat kostutustippoja todella usein.

Ilmoittautuminen ja unohdus

Ilmoittauduin jokin aika sitten erittäin mielenkiintoiseen tapahtumaan ja jäin odottamaan vastausta, jota ei koskaan kuulunut. Arvelin, että joku muu oli valittu kyseiseen tilaisuuteen.

Tapasin kutsun lähettäjän ja varmistin tiedon häneltä. Koko tilaisuus oli peruuntunut, mutta hän ei muistanut, että minäkin ilmoitin itseni osallistujaksi. Hetken ajan oli aika mitätön olo, kun minut oli kokonaan unohdettu.

Ymmärrän kyllä, että syynä unohtamiseen oli kiire. Toisaalta sain sanottua hänelle, että seuraavalla kerralla osallistuisin mielelläni.

Ötökkä kävelylenkillä

Pikkuinen siimahäntä ei huomannut minua ja tuli melkein kiinni lenkkariini, kun olin kävelylenkillä. Liikuttavaa. Seisoin ötökän edessä, jotta pyöräilijät eivät kaahaisi eläimen yli ja sain pitkään katsella pihlajanmarjojen maistelua.

Selviytyminen, toinen osa

Kuulin myeloomaa koskevassa nettikokouksessa norjalaiselta potilaalta, että Survival- eli selviytyminen-kirjoitus on käännetty tai tullaan kääntämään eri kielille. En kuullut kyseistä tietoa messuilla, kun ohjekirjasta esiteltiin.

Tein turhan työn kääntäessäni tekstin ensimmäisen osan. Toisaalta en tiedä, koska viralliset käännökset julkaistaan, joten kääntänen lyhentäen myös toisen osan.

Sataa ja lumi sulaa pois

Olen todella tyytyväinen.

Katsoin juuri ulos ja taas sataa lunta. Plääh.

No, kohta on kevät!

Muumi-mietteitä

Hyviä Muumi-mietteitä ja upeita valokuvia Tuulia ja tyrskyjä -blogissa:

https://tuultajatyrskyja.blogspot.fi/2013/09/mietteita-muumien-tapaan-2.html

 

Näyttää paljon siistimmältä, kun tiskit ovat piilossa sängyn alla seuraavaan sateeseen asti.

Muumimamma

Mainokset

Onko tämä sinun?

Tupakka-aski

Asioin viikolla ruokakaupassa ja takanani ollut naishenkilö kysyi kohteliaasti, onko tupakka-automaatissa oleva aski minun? Vajosin melkein maan alle kuultuani kysymyksen ja vastasin, että ei, ei ole. Ojensin edellisen asiakkaan unohtaman askin myyjälle. Mietin, haisenko minä jostain syystä tupakalle vai näytänkö minä tupakoijalle vuosien tautisuuden takia ja olin todella nolo hänen esittämänsä kysymyksen jälkeen. Mietin, että kotona on pestävä myös ulkovaatteet, jos niissä on tupakanhajua.

Kotiin kävellessäni havahduin siihen, että hän tietenkin kysyi minulta, koska unohtunut aski oli kohdallani automaatissa. Hän oli selkäni takana eikä nähnyt naamaani, joten voinen unohtaa kasvokritiikin.

Kaikki te vanhenette. Niin se vaan on.

Paluu töihin -ryhmä, Suomen Syöpäpotilaat

Osallistuin torstaina Paluu töihin -ryhmään Malmilla ja juttelimme pari tuntia keskenämme. Kerroimme taustamme ja toiveemme uudesta työstä.

Juttelimme upeiden Picture this -korttien avulla tilanteestamme ja tulevaisuudestamme.

http://verkkokauppa.pesapuu.fi/product/138/picture-this

Kauniit kortit, joilla oli hyvä kuvata nykytilannetta ja töihin paluuta. Valitsin ”uinuvaan” nykyhetkeen söpön koalan, koska kaikki on vielä selkäkuntoutuksen aikana auki ja käytän energiaani lähinnä blogin kirjoittamiseen. Tuleva tilanne on kiinnostava, kun pääsen vuosien jälkeen ensin työharjoitteluun ja seuraavaksi työhön. Pidättehän peukkuja, että löydän mielenkiintoisen tehtävän! Samaa tietenkin toivon kaikille muille osallistujille.

Täytimme lomakkeen, jossa sai määritellä tärkeimmän ja kiinnostavimman työtehtävän. Minulla ensimmäisenä oli kirjoittaminen, toisena oli mahdollisuus (ajoittaiseen) etätyöhön ja kolmantena olivat fiksut ja kivat työkaverit.

Olisi ilahduttavaa, jos kirjoitukseni kiinnostaisivat niin paljon, että voisin kirjoittaa esimerkiksi myeloomasta ja allogeenisesta kantasolusiirrosta kirjan. Minulle ehdotettiin yhteydenottoa kustantamoihin, mutta ajatus tuntuu vielä vieraalta.

Työkaveri ehdotti vuosia sitten, että kirjoittaisin rakkausromaaneja. En oikein usko, että minulla on lahjoja kyseiseen toimintaan. ”Ihana 52-vuotias neito kulki kesäisellä niityllä/syksyisten lehtien hehkussa/kimmeltävien hankien keskellä/hiirenkorvaisten koivujen lomassa?” Hahaa! Eiköhän iästä pidä pudottaa pois vähintään 25 vuotta ja juttuun tulee ehdottomasti ympätä järjettömän kallis käsilaukku, tietenkin Pariisi, käsittämättömän komea mies, romanttinen Jardin des Tuileries ja pulloittain samppanjaa. Romanttisella aamiaisella tarjolla on croissanteja ja mansikkahilloa kaakaokupillisten kera. Seuraavaksi vuorossa on silmiin ja vähän impressionistiseen taiteeseen tuijottelua Orsayn taidemuseossa. Tuota – ei.

Meitä oli neuvotteluhuoneessa neljä osallistujaa ja viides osallistui kokoukseen päätteen kautta toiselta paikkakunnalta. Hyvä ryhmä, erittäin mukava ja inspiroiva ohjaaja Marketta Liljeströmja ja uskon, että tulevistakin tapaamisista on hyötyä.

Pidin sudenpentuparista eli pehmoleluista sohvalla ja minisudesta kaapin päällä. Mielestäni tuotteita kannattaisi tilata ja kaupata potilaille esimerkiksi potilastapaamisissa, koska sudet ovat söpöjä.

Kävimme vielä kahvilassa parin osallistujan kanssa tapaamisen jälkeen ja puhuimme mm. taustoihimme ja töihimme liittyneistä asioista ja kerroin myeloomasta ja allogeenisesta kantasolusiirrosta. Minulla oli semiseniili olo, koska olen unohtanut jo paljon sairauteen ja siirtoon liittyneitä asioita, koska viime vuosina ongelmana on ollut käänteishyljintä. Pitää kerrata tietoja, jotta voin vastata ensi kerralla täydentää vastauksiani.

Kuinka paljon luovuttajalta otetaan ja potilaalle tiputetaan luuydintä allogeenisessa kantasolusiirrossa? Litra?  Otan mielelläni vastaan tarkempaa tietoa. Tunnistin itseni seuraavasta ESMO-kohdan Einstein-kuvauksesta. Tiesin määrän vuosia sitten, mutta en enää muista. Siirrosta on mennyt yli viisi vuotta.

https://www.kaikkisyovasta.fi/tietoa-syovasta/syopataudit/myelooma/#myelooman-aiheuttajat

Pari tuntia vierähti nopeasti ja ehdotin kotiinpaluuta, koska possunsydänpopsijat jo odottivat minua kotona. Kahlasin lähes kaulaan ulottuneessa hangessa bussipysäkille, matkustin ruuhkabussissa ja kävelin loppumatkan kotiin.

ESMO:n Tiedettä edunvalvojille -koulutuksen kuulumiset

Jos et osaa selittää jotakin yksinkertaisesti, et ymmärrä asiaa tarpeeksi hyvin.

Albert Einstein

”Emma Andersson Suomen Syöpäpotilaat ry:stä osallistui 13.-15.10.2017 Münchenissä järjestettyyn European Society for Medical Oncologyn (ESMO) koulutukseen aiheesta Science for Advocates – tiedettä edunvalvojille. Tapahtuma oli tarkoitettu potilas- ja järjestöaktiiveille, mutta mukana oli myös lääketieteen ammattilaisia sekä opiskelijoita. Koulutukseen osallistui reilu 40 henkilöä 23 eri Euroopan maasta.”

https://www.syopapotilaat.fi/ajankohtaista/tiedotteet/esmon-tiedetta-edunvalvojille-koulutuksen-kuulumiset/

Pro Finlandia : Suomen tie itsenäisyyteen 1, Näkökulma: Ranska ja Italia (2014)

Kirja, joka kannattaa lainata ja lukea. Teoksessa on kiehtovaa tietoa Suomen historiasta ja kertomuksia mm. suomalaisten taiteilijoiden vaikutuksesta muutokseen Suomessa.

Muistin, että Eugen Schauman (1875–1904) ampui Nikolai Bobrikovin (1839–1904) Senaatintalossa, mutta täytyy tunnustaa, ettei minulla ollut aavistustakaan siitä, että kyseessä on nykyinen Valtioneuvoston linna. Kiusallista, mutta onneksi sain hiljattain valistusta asiassa.

Kirjassa mainittiin useita kertoja Alfred Dreyfus (1859–1935). Tunnistin nimen ja tiesin häpäisevän tuomion, mutta en enää muistanut, mistä viatonta juutalaista tykistöupseeria syytettiin. Tietenkin vakoilusta.

Mietin aina unohdettuani jotain tuollaista, että Aino- tai Reino-tossuja käyttäessäni en enää muista säveltäjiä, taiteilijoita, kirjailijoita – tai edes omaa nimeäni.

Jatkossa voitte kutsua minua Auroraksi.

 

Toivotan oikein hyvää ja kiinnostavaa viikonloppua etenkin teille, jotka osallistutte hematologisten syöpien koulutustilaisuuteen!

Lumikyttäys

Luvattiin lunta, ts. uhattiin lumella keskiviikkoiltana klo 21 ja kyttäsin taivaalle vielä pikkutunneille, mutta eipä satanut lunta. Satoi vettä. Ei olisi pitänyt nukkua illalla pystyasennossa sohvalla, koska olin vielä aamuyöllä hereillä.

Torstaiaamuna maa oli märkä eli joko satoi räntää, joka suli tai vesisade jatkui yöllä. Ennen yhdeksää alkoi sataa lunta. Lumisade ja luminen maailma näyttivät sievältä, vaikka +25 astetta on parempi ja +30 on paras.

Helsingin Sanomien mukaan satanut lumi suli loskaksi.

Levain leipomo-ravintola, Kankurinkatu 6, Helsinki

Menin tiistaina kymppiratikalla Designmuseon pysäkille ja jatkoin Merimiehenkatua pitkin kohti Levainia. Yritin värvätä ystävääni mukaan retkelle, mutta hänellä oli muuta menoa.

Käväisin Roobertin herkku -karkkikaupassa, koska etsin lahjaksi kurpitsanmuotoisia vaahtokarkkeja. Oransseja, naamallisia vaahtokarkkeja oli myynnissä, mutta litteinä eikä pyöreinä versioina, joten karkit jäivät ostamatta.

Jatkoin matkaa ja etsin leipomo-ravintolaa Albertinkadulta, koska kuvittelin olevani oikealla kadulla. Pysäytin pinkissä toppatakissa kulkeneen vastaantulijan ja kysyin häneltä, missä kahvila sijaitsee. Hän tervehti minua kuin tuttua ja totesi viettävänsä vapaapäivää ja olevansa vain käymässä alueella.

Puhuin hematologilleni.

Olen tavannut hänet viime vuosien aikana lukuisia kertoja, mutta en tuntenut häntä, koska paras tunnistuskeino eli sairaalavaate puuttui. Pahoittelin hänelle tilannetta. Mielestäni lääkäreiden pitäisi ehdottomasti liikkua 24/7 valkoisissa takeissaan, niin heidät olisi helpompi havaita. Hän oli iloinen tapaamisestamme, juttelimme hetken ja hän jatkoi matkaa. Oli hassua törmätä tuttuun keskellä arkipäivää Punavuoressa, koska useimmat kaverini ovat töissä. Toisaalta heilläkin tietenkin saattaa olla vapaapäiviä.

Arvelin olevani väärällä kadulla ja jatkoin matkaa Kankurinkadulle.  Ohitin matkalla Annan Suklaatehtaan Merimiehenkatu 23 -osoitteessa. Liike on auki lauantaisin klo 12–16 ja yrityksellä on Facebook-sivu. Tiedoksi, jos joku toinen mahdollisesti arvostaa suklaata. Ostoksia voi aina perustella joululla tai pääsiäisellä. Uskoakseni äitienpäiväkin käy syyksi kaupantekoon, koska äitienpäivään on enää seitsemisen kuukautta.

Olen syntynyt äitienpäivänä ja suosittelen samaa muillekin.

Näin Kanniston leipomon, joten tiesin olevani oikealla kadulla, koska jossain kartassa oli mainittu kyseinen yritys ja huomasin Levainen samalla puolella tietä. Menin sisään ja ystävällinen henkilökunnan edustaja tarjosi heti apuaan. Pöydällä oli röykkiö hyvältä näyttäviä artesaanileipiä (kallein maksoi 10 euroa eli oikein, että punavuorelaisilla hipstereillä on pätäkkää) ja liuta erilaisia leivonnaisia. Halusin maistaa pastel de nataa eli vaniljakiisselileivonnaista, joten pyysin yhden mukaan ja sain ostettua puolikkaan leivän (en tosin siitä kympin leivästä) ja valitsin vielä myyjän suositteleman croissantin. Sain tuotteet mukaan kauniisti pakattuina.

Liike on avattu viisi kuukautta sitten ja varmistin riittääkö asiakkaita. Onneksi heitä riittää, koska lähiseudun asukkaat ja yrityksissä työskentelevät käyvät kahvilassa. Levainista on ollut kirjoitus mm. Helsingin Sanomissa ja Mondon nettisivuilla, josta minä huomasin tiedot.

https://www.hs.fi/paivanlehti/15072017/art-2000005291259.html

Kävelin Viiskulmaan ja matkustin ykkösen ratikalla pitkää kiertoreittiä Kurviin. Jostain hämärästä syystä kuvittelin, että ratikka menee rautatieaseman ohi, mutta eipä mennytkään, vaan ajoi Arkadiankadun suuntaan ja ohitti mm. Elite-ravintolan, Oopperan ja Talvipuutarhan. Olisi pitänyt jäädä pois Lasipalatsin luona.

Kurvista eli Hämeentien mutkasta pääsin oikeaan suuntaan menevään bussiin. Tuuli oli niin hyytävä, että olin umpijäässä parin minuutin odottelun jälkeen ja sisäelimeni aivan varmasti kalisivat. Kiva, että tulee talvi ja lunta ja lehdet putoavat puista ja palella saa lokakuusta huhtikuun loppuun. Grrr. Kannatan edelleen vakaasti talviunta.

Kävin vielä apteekista hakemassa Acyrax-vyöruusunestolääkettä (ei ole tullut toista vyöruusua, joten hyvin toimii Valavirin tilalla) ja ostin Protopic-voidetta ärtyneisiin silmänympäryksiin, koska lääkärin merkintä lääkkeen käytöstä näkyi jo apteekissa. Käänteishyljintää kokevat potilaat saavat Protopicista Kela-korvauksen ja lääkäri oli lisännyt kyseisen tiedon. Kiva, ettei tarvinnut odottaa uutta Kela-korttia.

Kissoille ostin vehnänoraan. Tiedoksi, että S-marketeissa ja Prismoissa on parhaimmat vehnänorasruukut.

Maistoin kotona ostamaani leivosta, joka oli hyvää, mutta ei päässyt suosikkilistalleni. Haluan edelleen käydä Lissabonissa. Juureen leivottu leipä oli erittäin hyvää ja rapeakuorista, joten suosittelen Levain-leipomoa.

Totean jälleen, että kukaan ei maksa mielipiteistäni mitään eli kirjoitukseni eivät ole maksettuja mainoksia, mikä on tietenkin äärettömän ja käsittämättömän väärin. Otan edelleen vastaan matkoja ja majoituksia mm. Portugaliin, Japaniin, Islantiin, Kroatiaan ja etenkin Lontooseen. Myös muita kohteita saa vapaasti ehdottaa ja lahjoittaa.

Cornwall! Ehdottomasti Cornwall!

Toivotan lämpimämpää säätä.

 

 

Sanoisinko Sauerkraut

Hapankaaliin lupa

Soitin hematologisen poliklinikan hoitajalle ja varmistin, voiko siirtopotilas syödä hapankaalia.

Tieto on varmistettava tapauskohtaisesti, totesi hoitaja eli poliklinikalla varmistetaan siirtoajankohta, potilaan vointi jne.

Hematologi vahvisti tilanteen vastaanotolla.

Mäntyuute

Riitta Ryynänen, Maaseudun tulevaisuus 12.10.2015

Männyn yhdisteistä voi löytyä apua esimerkiksi eturauhassyövän hoitoon sekä lihavuuden ehkäisyyn.

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mets%C3%A4/m%C3%A4ntyuute-avuksi-sy%C3%B6v%C3%A4n-ja-lihavuuden-hoitoon-1.130409

Uute toimi ainakin hiirillä.

Monet syöpäpotilaat kirjoitustensa perusteella uskovat mm. Havupuu-uutejuomaan.

”Tällä mainiolla tuotteella saattaa hyvinkin olla hyvinvointiasi lisääviä vaikutuksia, mutta valitettavasti emme voi kertoa niistä tämän enempää.” (Ruohonjuuri)

En ole testannut tuotetta.

Syöpäpotilaan ravitsemusopas, Suomen Syöpäpotilaat

Ladattavassa oppaassa on käytännön ohjeita syövän hoidon aikana.

Tietoa:

  • ravitsemuksen merkityksestä syövän hoidon aikana
  • ruokahaluttomuudesta
  • pahoinvoinnista
  • ruoansulatusongelmista
  • ruokailuvinkkejä

https://www.syopapotilaat.fi/opas/syopapotilaan-ravitsemusopas/

(Suomen Syöpäpotilaat)

Kalaöljykapselit – varmista

Netistä eli ehtymättömän tiedon (?) lähteestä löysin kommentin, jossa lääketieteen tohtori suositteli kaikille syöpäpotilaille kalaöljykapseleita.

Jokaisen syöpäpotilaan kannattaa varmistaa poliklinikalta, ovatko kalaöljykapselit sallittuja.

Minulla ne eivät olleet maksan käänteishyljinnän aikana. Tyrniöljykapselitkin kiellettiin, vaikka olisin hoitanut niillä kuivia silmiäni.

Loimulohi – kysy

Minä sain luvan loimulohen syömiseen, kun kylmä- ja lämminsavulohi olivat allogeenisen kantasolusiirron jälkeen kiellettyjä.

Useampi potilas ei ole saanut lupaa loimuloheen.

Kannattaa jälleen kerran varmistaa tieto poliklinikalta.

Lihastohtori

Lihastohtori eli akatemiatutkija, dosentti ja liikuntatieteiden tohtori Juha Hulmi jakaa (blogissaan) näyttöön perustuvaa tietoa treenistä, ravinnosta, lihaksista, terveydestä ja fysiologiasta yhdessä vieraskirjoittajien kanssa.

”Mitä jos esimerkiksi kertoisimme, että rappusten kulku alaspäin on vähintäänkin yhtä hyvästä kuin niiden ylös kipuaminen? Eräässä tutkimuksessa 12 viikon rappusien alas kulkeminen paransi useita veriarvoja, luustoa ja kuntoa paremmin kuin rappusien ylös kapuaminen. (Chen ym. 2017) Tämä ei todellakaan tarkoita, että suosittelemme hissin käyttöä, vaan päinvastoin sitä, että kuljet rappuja molempiin suuntiin hyötyjen maksimoimiseksi!”

https://lihastohtori.wordpress.com/2017/09/29/eksentrinen-treeni/

Kiitos hyvästä vinkistä, S!

Lainasin Lihastohtori-kirjan ja aloitin rappusten laskeutumisen rappusten nousemisen lisäksi. Portaat ovat paras tapa kohottaa kuntoa, totesi joskus suosikkihoitajani Mira hematologisella poliklinikalla.

Hyvää palautetta

Hematologi mainitsi minulle viime torstaina, että hän on tyytyväinen siitä, että olen parantunut myeloomasta allogeenisen kantasolusiirron avulla, koska lähtötilanteeni oli erittäin huono.

Aina on mielestäni toivoa, vaikka olisi minkälaiset diagnoosit todettu samaan aikaan.

Eläkeuudistus.fi

Kävin tarkastamassa oman eläkeikäni Pidempään työssä, täyttä elämää -sivuilta (eläkeuudistus.fi).

Alin eläkeikä on 65 vuotta ja kaksi kuukautta ja tavoite-eläkeikäni on 67 vuotta ja kaksi kuukautta eli minulla on noin 13–15 työvuotta jäljellä tautivuosien jälkeen.

Onneksi työtä on kiitettävästi tarjolla kaikille halukkaille…

Onkohan nuorempien eläkeikä jo 85 vuotta, kuten aikoinaan töissä veikkasimme? Työtä tehdään vapisevina, rollaattoreihin nojautuen – ja ne vastaavat puhelimeen, jotka kuulevat, jos puhelin on vielä käytössä.

Kaksikymmentä vuotta minua nuoremman eli 1985 syntyneen alin eläkeikä on 67 vuotta ja tavoite-eläkeikä on 69 vuotta 11 kuukautta. Ei ihan 70 vuotta, mutta lähes.

Olisi hyvin mielenkiintoista tietää, minkä ikäiset ja minkä ikäisinä eläkkeelle lähtevät ihmiset ovat olleet tulevia eläkeikiä suunnittelemassa.

Tripsteri

Matkustamisesta kiinnostuneiden kannattaa seurata Tripsteri-sivua, johon kirjoittavat mm. Mondo-matkaoppaiden kirjoittajat.

”Tripsteri on jatkuvasti kasvava matkaopas, jonka kirjoittajat kertovat lukijoille rehellisesti läpikotaisin tuntemistaan kohteista. Oppaan tulot menevät suoraan kirjoittajille.” (Tripsteri)

Erittäin mielenkiintoista tietoa on tarjolla ja hotellit kannattaa varata sivuilla olevien linkkien kautta, niin kirjoittajat saavat korvauksen tekemästään työstä.

https://www.tripsteri.fi/

Mondo 8/2017

http://www.mondo.fi/suomi/helsingin-ihanat-kahvilat

Katsoin Mondon sivua ja löysin Punavuoresta Levain-ravintolan, jossa toimii myös leipomo.

Portugali on vielä kokematta, joten haluan ehdottomasti maistaa mm. Pastéis de Nata-leivonnaista.

http://www.levain.fi/

Ei tarvitse matkustaa maailman ympäri käsittääkseen, että taivas on kaikkialla sininen.

Goethe

 

 

Krysanteemeja, muttei Milavidaa

Tiistaina matkustin tapaamaan 95-vuotiasta isäpuoltani. Hän ilahtuu vierailusta, mutta väsyy nopeasti, joten kävin ensin Sara Hildénin taidemuseossa Tampereella. Häshtääk Museokortti, häshtääk Tampere ja tietenkin häshtääk Hildén ynnä häshtääk Robert Longo (s. 1953). Voisin myös tviitata Oli kiva kulttuuri_reissu <3, mutta en nyt millään ehdi.

Yhtään selfietä en tietenkään ottanut, mutta monet taideteokset olivat upeita. Ymmärrän selfien, jos kuvattava on todella, todella, todella kaunis tai aivan käsittämättömän komea valtaosan ihmisistä mielestä (ei omasta tai äidin), mutta muuten en. Pahoittelen ääretöntä rajoittuneisuuttani.

Kävelin Särkänniemeen linja-autoasemalta ja kävin katsomassa, mitä Rosson tilalle oli rakennettu Hämeensillan luona. Valoisasta Puisto-ravintolasta saa myös lounasta. Ravintolassa on salaattipiste, kahvio ja pieni ruokakauppa, jossa myydään mm. tuoreita marjoja ja vihanneksia. Minulla ei ollut vielä nälkä niin aikaisin, joten kiersin pikaisesti ravintolan ja jatkoin matkaa.

https://www.raflaamo.fi/fi/tampere/puisto

Katukylteissä mainittiin ilahduttavista Tampereen Valoviikoista, jotka alkavat 27.10.2017 Kiitos kaikesta valosta, jota tuotte pimenevään Suomeen! Vaikka kohta on todellakin joulu taas, metsän pieni väki juhlii jne. jne.

Päätän joka vuosi mennä katsomaan Kukkaisviikkojen tarjonnan kesä-heinäkuussa – ja joka vuosi unohdan mennä. Ohjelman perusteella kaupunki ei peitykään kukkiin eli minulla on selvästi ollut väärä käsitys tapahtumasta. En enää tunne traumaa käymättömyydestä.

Pistäydyin vierailun arvoisessa Tampereen kauppahallissa, koska niin kuuluu tehdä ja ostin isäpuolelle pullakorppuja. Kuten olen maininnut, niin hän pitää teestä, johon hän sekoittaa purkkikaupalla hunajaa – ja rakastaa sokerikorppuja.

Kävelin Finlaysonin kirkkoa kohti ja kävin katsomassa kirkon ulkoseinässä olevia, talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden miesten muistotauluja. Naisilla oli valtavasti tekemistä kotirintamalla, kun miehet puolustivat Suomea. Kaunis, vuonna 1879 rakennettu kirkko, johon kävisin mielelläni tutustumassa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Finlaysonin_kirkko

Tallipihan puodit olivat auki, mutta en käynyt tällä kertaa kiertämässä niitä. Tallipiha on viihtyisä paikka etenkin lapsiperheille.

https://www.tallipiha.fi/tapahtumat-tallipihalla

Pidin kirkon viereen rakennetuista As Oy Tampereen Charlotte -rakennuksista, jotka on rakennettu erittäin viehättävälle paikalle kirkon, Tallipihan ja Näsipuiston läheisyyteen. Katsoin myynti-ilmoituksen ja pidin avaralle pihalle aukeavista ikkunoista. Huoneistojen pelkistetty sisustus hieman yllätti, ts. ei pitäisi seurata Vancouverin tyylikkäitä miljoonataloja Remppa ja muutto -sarjassa.

Kiipesin Näsipuistoon ja kävin nykimässä upean Näsilinnan ovea. Ihan turhaan, koska Milavida-museo on netin mukaan auki talvisin perjantaista sunnuntaihin. Pihalla oli kyltti, jossa todettiin museon olevan auki maanantaista perjantaihin, joten minulta jäi varmaan huomaamatta aukioloaika talvella. En toisaalta ollut ainoa ovennykijä.

Palaan museoon ja kahvilaan jonain viikonloppuna.

https://fi.wikipedia.org/wiki/N%C3%A4silinna

Kävelin puistotietä ja kävin katsomassa suihkulähdettä, jonka ohi aikoinaan säännöllisesti ajoimme. Kaunis puisto, johon kannattaa käydä tutustumassa etenkin syysvärien hehkuessa. Sisäinen moukkani väittää, etten ole ennen käynyt Näsipuistossa. Sisäinen moukka voi olla oikeassa.

Kävelin Särkänniemeen ja näin yläportin luona kyltin, jonka mukaan alaportti on auki. Kävelin alaportille, joka oli vielä kiinni. Onneksi näin huvipuiston edustajan aidan takana ja varmistin häneltä, miten pääsen taidemuseoon. Yläportista. Alaporttineuvo tarkoitti vain huvipuiston Karmivaan karnevaaliin syyslomaviikolla tulevia. Kävelin takaisin saman reitin, kiipesin yläportille, ohitin Näsinneulan, katselin raitiovaunua esittävää taideteosta ja menin Museokortteilemaan.

Ostin ostanut K-supermarketista suuren, keltaisen krysanteemikimpun tuliaiseksi ja mietin museossa, minne tungen kukat, koska kaapit olivat pieniä. Laitoin ne sivukaappiin, jota ei saanut lukkoon. Jostain syystä oletan, että pahimmat roistot eivät käy taidemuseoissa ja jos käyvät, niin tuskin vohkivat kukkia tai korppuja. Saatan hyvinkin olla väärässä, mutta kukat (ja korput) pysyivät tallella käyntini ajan. Kukaan ei edes haukannut korpuista. Olisin pitänyt haukkaamista ikävänä käytöksenä.

Kiersin yläkerran ja ihailin meren aaltoa ja burkhaan verhottujen naisten kauniita silmiä. Suosikkini oli punaisista ruusuista koottu lattialla ollut teos, joka oli reunustettu musteella. Musteesta oli varoituksia työn ympärillä eli eiköhän joku ns. häshtääk ole käynyt upottamassa pienet tai vähemmän pienet kätösensä tai mahdollisesti puhelimensa musteeseen. Häshtääk musta häshtääk muste, häshtääk sottaa. Häshtääk?

https://www.tampere.fi/sarahilden/nayttelyt/robert-longo.html

Säännöllisenä Sara Hildén -museokävijänä (kävin edellisen kerran ihan hiljattain, lukiossa) näin alakertaan menevät portaat, mutta semiseniilinä unohdin ne ja poistuin kukkineni museosta. Kävin alakerran valoisassa Sara-kahvilassa (kaunis maisema!) syömässä sieniparsapiirakkapalan ja kahvilaan tuli kaksi museossa kiertänyttä miestä sisäovesta. Ai niin, alakerta… Varmistin heiltä, jatkuuko Longon näyttely alakerrassa. Jatkuu. Jos ei olisi jatkanut ja alakerrassa olisi ollut osa vakionäyttelyä, niin olisin ehkä mennyt museoon uudelleen 35 vuoden kuluttua.

Olin heittänyt lippuni roskiin museossa, joten kiipesin ulkoportaat ja kysyin kassalla työskennelleeltä mieheltä, voinko palata näyttelyyn? Onneksi voin eikä minun tarvinnut maksaa uutta lippua. Museokorttia voi käyttää samassa museossa vain kerran päivässä, ts. näin rajoitetaan tilannetta, jossa koko epärehellinen suku/yhteisö/kaveripiiri käy samalla kortilla museossa. Laitoin kukat takaisin kaappiin, laskeuduin portaat ja katsoin hämärässä alakerrassa olleet taideteokset. Hain kukkani kaapista, kiitin ja poistuin.

Kävelin Taidemuseon lähellä olevalle pysäkille ja odottelin bussia. Minulla kävi hyvä tuuri ja isäpuolen lähelle menevä bussi tuli ensimmäisenä paikalle enkä joutunut vaihtamaan bussia hänen paikkakunnallaan.

Kävelin perille, katsoin postilaatikkoon, soitin ovikelloa ja menin avaimellani sisään. Isäpuoli katsoi tv:tä, mutta hän ilahtui käynnistäni. Pesin käteni, laitoin pesukoneen pyörimään, leikkasin kukkiin tuoreet imupinnat, poistin alhaalla olevia lehtiä ja laitoin kukat maljakkoon. Pesin uudelleen kädet, keitin isäpuolelle teetä ja laitoin korput tarjolle. Olin ostanut museon Café Sarasta pari maustekakkupalaa ja jaoimme toisen palan. Toisen palan pakastin eli ensi kerrallakin on tarjolla suklaalla päällystettyä maustekakkua.

Juttelimme ehkä tunnin ajan ja isäpuolta alkoi väsyttää. Ehdotin, että hän menee nukkumaan. Viikkasin hänen nukkuessaan pyykkejä, tiskasin ja siivosin hieman hänen kotonaan. Nypin eteisen matolta kasan syystuulen heittämiä lehtiä. En imuroinut, koska en halunnut herättää isäpuolta. Siivooja oli onneksi tulossa parin päivän kuluttua käymään.

Luin hetken ajan olohuoneessa Kaskukirjaa, jossa oli mm. Serpin tarinoita ja kotihoitaja tuli katsomaan isäpuolta. Hän oli, kuten kaikki muutkin kotihoitajat erittäin ystävällinen ja suhtautui isäpuoleen huomaavaisesti ja kohteliaasti. Olen aina todella iloinen nähdessäni heitä, koska olen tyytyväinen siitä, kuinka kauniisti he kohtelevat hoidokkiaan. Kotihoitaja kätteli minua, kerroin olevani korttien lähettäjä (lähetän joka viikko postikortin) ja hän ilahtui saadessaan kasvot korttipostittajalle. Isäpuoli on kertonut hänellekin käynneistäni. Mukavaa, että isäpuolella on seuraa päivisin. Olen erityisen ilahtunut siitä, että hän tunnistaa edelleen minut muistisairaudestaan huolimatta.

Vaihdoin lakanat, kun hoitaja jutteli isäpuolen kanssa, hyvästelin heidät, vein roskat ja kävelin asemalle. Olen aina tyytyväinen, kun saan edes jotenkin autettua isäpuolen luona. Kotihoitajat tekevät paljon ja siivooja käy säännöllisesti, mutta edesmenneen äidin (äiti menehtyi 73-vuotiaana joulukuussa 2014 aivoissa olleeseen non-Hodginin MALT-lymfoomaan) poissaolon huomaa siitä, että monet pienet tehtävät jäävät tekemättä. Isäpuolen tytär käy onneksi usein miehensä kanssa, joten he huolehtivat mm. kauniista pihasta.

Juna tuli ajallaan asemalle ja sama juna jatkoi myöhemmin Helsinkiin. Päivälle tuli mittaa, kun heräsin ennen kuutta ja olin kotona yhdeltätoista illalla. Kotona oli innostunut vastaanotto possunsydänten pilkkojalle.

Menin nukkumaan, koska en nukkunut isäpuolen luona – ja leikatut uroskissat aloittivat harvinaisen hurjan tappelun. Olohuoneessa pyörittiin, sähistiin ja kiljuttiin. Nousin ja hyökkääjä eli mustaturkkinen Hiili juoksi minua karkuun sängyn alle (tilanne ”uhkaajana” huvittaa minua, vaikkei pitäisi) ja oranssivalkoinen, rauhallinen Nökö meni nojatuolin alle turvaan. En ole väkivallan ystävä, joten vastustan ehdottomasti sitä, että kotonani (ts. kotonamme) tapellaan.

Nukahdin onneksi melko pian kyseisen kissa-argumentoinnin jälkeen.

Heijastimia ja liukastumisia

Iltaisin on säkkipimeää ja kadut ovat liukkaita koko päivän ajan, joten kävelkää varovasti ja käyttäkää heijastimia. Valtaosa tapaturma-asemille päätyvistä on kiireisiä työikäisiä, joten kannattaa lähteä ajoissa liikkeelle. Murtunut ranne, kipeytynyt polvi tai katkennut jalka eivät todellakaan ole hyviä vaihtoehtoja.

ArkiDesign kauppaa mm. mustikka- ja puolukkaheijastimia sekä Kekkonen- ja ARGH-heijastimia.

http://www.arkidesign.fi/category/39/heijastimet

Vakuutusyhtiö Ifiä arvostan heijastinmuistutusten vuoksi:

https://turvakauppa.if.fi/heijastimet?p=2

Heijastava reppu on mielestäni tyylikäs ja sukkanauhaa muistuttava Visible-designheijastin on hauska idea.

Pidä läheisesi turvassa ja osta heille heijastimia.

Missä olet?

Tulin torstaina sairaalasta, kun minulle soitettiin tuntemattomasta numerosta. Arvelin, että Meilahden sairaalasta soitetaan. Soittaja esitteli itsensä, kertoi, että olen osallistunut leikattujen aivoaneurysmapotilaiden seurantaan Töölön sairaalassa ja varmisti, saako hän esittää minulle muutamia kysymyksiä.

Ilman muuta.

Hän kysyi, missä olen, joten vastasin automaattisesti, että olen ratikassa. Hän täsmensi, että asunko kotona vai olenko laitoshoidossa?

Onneksi kotona.

Hän kysyi, onko helmikuussa 2012 tehdyllä aivoaneurysmaleikkauksella ollut vaikutusta ajatteluuni?

Ei ole ollut.

Hän kysyi, miten tyytyväinen olin leikkaukseen ja aloitti sanasta erinomainen ja vastasin heti, että erinomainen. Hän ehti listata myös muut kolme vaihtoehtoa.

Minun täytyy puhua jatkossa hitaammin, jotten vahingossa keskeytä toisen listaa.

Kiitin häntä soitosta ja puhelu päättyi. Vasta Stockan kohdalla havahduin siihen, kuinka karmiva puhelun alku oli laitoskyselyineen. Minulla on käynyt erittäin hyvä tuuri myös aivoaneurysman kanssa.

Mainitsin myöhemmin sukulaiselle soitosta ja hän kysyi, puhuinko tuollaisista asioista muiden matkustajien kuullen? Mielestäni puhelussa ei ollut mitään epäilyttävää, joten totesin, että puhuin muiden kuullen. Lisäsin vielä, että kerroin samalla kaikkien pankkikorttieni pin-koodit, koska olin hiljattain kadottanut korttini ja pin-luvut on hyvä kertoa kaikille soittajille, jotka saattavat olla vaikkapa rehtejä ja reippaita poliiseja. Hän tietenkin kannatti äärettömän hyvää ideaani.

(Ei, korttini eivät ole kadonneet enkä tietenkään kertoisi.)

Hematologinen poliklinikka

Minulla oli aika Meilahden Kolmiosairaalassa klo 9:45, joten matkustin bussilla Naistenklinikan luo ja kävelin sairaalaan. Anemiavaiheessa päättelin, että kaikki sairaalat pykätään mäen päälle (tulvan varalta?). Sain koomisen heikossa kunnossa nousta mäkiä milloin Meilahden sairaalaan, Kirurgiseen sairaalaan, joka on erittäin viehättävä tai Herttoniemen sairaalaan, joka lopetti myöhemmin toimintansa. Pidin tekoa katalana, koska Herttoniemessä asui paljon iäkkäitä ihmisiä ja laboratoriossa oli lähes aina todella pitkät jonot.

Laboratoriopäiväksi suosittelen perjantaita, koska alkuviikossa ovat pahimmat ruuhkat.

Olin sairaalassa puoli tuntia ennen varaamaani aikaa, joten pesin kädet ja kävin kahviossa, joka on mielestäni viihtyisä ja palvelu on poikkeuksetta hyvin ystävällistä. Pidän kattovalaisimista – ja suosittelen juusto- tai kalkkunasämpylöitä tai -reissareita.

Viereisessä pöydässä oli herrahenkilö, joka sanoi puhelun aikana 20 kertaa ”tota noin. Mielestäni häntä oli mukavaa kuunnella. Parin ensimmäisen totanoinnin jälkeen laskin seuraavat ja ilahduin, kun hän pääsi täsmälliseen tasalukuun.

Bussissa ekaluokkalaiset keskustelivat yhdeksännestä luokasta peruskoulussa. Yhdeksännellä kuulemma opetellaan kaikkein vaikeimpia laskuja, esimerkiksi 90 miinus 90. Minä kävin erilaisen yläasteen, mutta kuten matemaattisesti lahjakas ystäväni totesi, että niin se koulumaailma muuttuu.

Sairaalan kahviossa näköjään tarjoillaan arkiaamuisin puuroa. Huomasin puuron vasta istuessani pöydässä. Pitänee palata paikalle riisipuuropäivänä ja laittaa aivan törkeästi kanelia ja vähän (tummaa ruokokideversiota, jos on) sokeria sekaan. Luulen, että sairaalan puurossa ei ole joulupuuron mantelia. Jos sai mantelin, niin kai voitti jotain? Pääsiköhän – tai ”pääsiköhän” naimisiin? Ei kai sentään. Wikipedian mukaan manteli tuo hyvää onnea.

”Kerrotaan, että presidentti Svinhufvud pyysi nakkaamaan puurokattilaan kourallisen manteleita, jotta kaikille puuronsyöjille varmasti riittäisi onnea.” Kätevää. Ukko-Pekka oli monin tavoin sympaattinen herrasmies ja poliittinen idolini. Pidän myös Risto Rytistä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/P._E._Svinhufvud

Vein takkini Kolmiosairaalan kaappeihin, koska päällysvaatteet pitää jättää kaappiin ennen Hematologista poliklinikkaa. Sain jälleen kerran toteutettua oivallista neuroosiani eli suljin melko vaivihkaa (harmi, että kaapit sanovat sulkiessa PIIP) kaikkien kaappien ovet, jotta rivi näytti siistiltä. Tornisairaalan aulan keltaisia kaappeja en sulje, koska niitä on liikaa. Fakta.

Leimasin automaatissa Kela-korttini, hematologin huone oli 33 ja odotin vartin käytävällä ihaillen kattoon ripustettuja Halloween-koristeita. Nappasin lasimaljasta Mariannen, joten mm. kurpitsanmallisia suklaita jäi vielä muille. Pidin koristelua hauskana ideana, josta kiitos ideoijille ja tekijöille!

Hematologi kutsui minut huoneeseensa, puhuimme rutikuivista silmistäni, joissa on krooninen käänteishyljintä ja jatkoimme selkäni kuntouttamisesta Fysiatrisen poliklinikan fysioterapeutin luona.  Totesin, että yritän välttää viimeiseen saakka viiden gramman OxyNormeja, koska elimistöni ei kestä vahvoja kipulääkkeitä. Gramman Para-Tabseja kolme päivässä, jos on ihan pakko ottaa jotain. Ainoat todella tehokkaat kipulääkkeet olivat laastareita, joita sain murtuneen selkänikaman vuoksi. Kyllä, niitä narkkarien suosimia, mutta minulle laastarit laitettiin selkään sekä sairaalassa että kotona. En nauttinut niitä vaarallisena (tai tappavana) välipalana.

Minulla oli ilo (?) riisuutua alusvaatteisilleni, mennä vaa’alle, joka menee heti päälle (ei tarvitse ensin tökätä varpaalla) ja istua paperilla verhotulle tutkimuspöydälle.

Hematologi mittasi verenpaineeni, tutki suuni, joka oli onneksi kunnossa ja mittasi melkein hajonneella sormivempaimella etusormestani happisaturaation, joka oli normaali.

Menin makaamaan tutkimuspöydälle ja lääkäri tutki jalkojani nipistelemällä, ettei minulla ole ihon käänteishyljintää (ei ole koskaan ollut) ja tunnusteli maksani. Ensimmäistä kertaa hän tutki rintani. Oletan, että poliklinikalla on uusi ohjeistus. Hän muistutti, että rinnat kannattaa tutkituttaa kerran vuodessa kohonneen syöpäriskin vuoksi. Syöpäriski on korkeampi sekä myeloomaan sairastumisen vuoksi että hormonilaastarien, joita sain ensin luuston vahvistamiseen ja vaihdevuosiin (grr ja räyh?) ja myöhemmin jatkoin niiden käyttöä gynekologin neuvosta. Kaikki ok, joten sain nousta pöydältä ja pukea. Palelijana kannatan ehdottomasti pukeutumista.

Hematologi kysyi, onko minulla vaihdevuosioireita. Totesin, ettei ole, vaikka toisinaan toivoisin viluisena, että olisi edes kuumia aaltoja. Lisäsin, ettei vaihdevuosia tarvita, koska olen jo muutenkin koko ajan vihainen. Vakava ja asiallinen hematologi purskahti nauruun. Hehee!

Varmistin häneltä Protopic 0,03 % -salvasta, jota käytän silmätipoista ärtyneisiin silmänympäristöihini. Selvisi, että minulla on kaksi ja puoli (2,5) vuotta sitten vanhentunut Kela-kortti, jonka vuoksi en saanut lääkkeestä Kela-korvausta. Jostain merkillisestä syystä olen luullut, että korvattavan voiteen voi määrätä vain ihotautilääkäri, mutta sekoitin muihin atooppiselle iholle määrättäviin takrolimuusivoiteisiin.

Kortin vanhenemiseen olisi kuulemma pitänyt kiinnittää huomiota apteekissa ja minun olisi pitänyt saada uusi Kela-kortti. Luulin, että tuollainen tieto siirtyy linjoja pitkin, joten enpä osannut tarkkailla kortin takana olevia vuosia ja kuukausia. Niitä näköjään kannattaa pitää silmällä. Hematologi ystävällisesti täytti lomakkeen, jonka hän lähettää Kelaan ja saan uuden Kela-kortin.

Kävin perjantai-iltana uteliaana apteekissa ja varmistin, koska ostin viimeksi kyseistä Protopic-voidetta. Kortti oli jo silloin vanhentunut, joten en saanut isommasta voiteesta korvausta. Ostin pikkuisen, kymmenen gramman putkilon, joka maksoi noin 20 euroa ja kesti pitkään. Minun pitää lääkärin lähettämän todistuksen ja Kelan postittaman uuden kortin jälkeen ostaa voidetta hammastahnatuubin verran eli 30 grammaa ja voidella ihan kaikki mahdolliset tahot ennen nukkumaanmenoa päästä varpaisiin, vaikkei pitäisikään. Kostoksi.

”Vältä ihon pitkäaikaista altistamista auringonvalolle tai keinotekoiselle ultraviolettivalolle (kuten solarium). Jos vietät aikaa ulkona Protopicin levittämisen jälkeen, käytä aurinkosuojavoiteita ja sopivia ilmavia vaatteita suojaamaan ihoa auringolta.” (Lääkeinfo.fi)

Kummastelen, että ihmiset edelleen riskeeraavat ihonsa terveyden solariumilla.

Lääkelistaani vähennettiin (jesh!) eli elokuussa 2012 saamani Sandimmun Neoral -hyljinnänestolääke jäi lopulta pois. Olen ottanut hyljinnänestolääkettä vain pienen annoksen aamuisin silmieni vuoksi. Pääsin eroon magnesiumista, jota voin ottaa tarvittaessa, jos jalkani sätkivät. Viimeiselle termille ON jokin virallisempi vaihtoehto. Eivät sätki, koska nukun villasukat jalassa kolmen untuvapeiton alla. Seuraava verikoe on puolentoista kuukauden kuluttua, joten toivon, etten saa maksan käänteishyljintää. Näin on aiemmin tapahtunut, mutta toivottavasti aikaa on mennyt jo riittävästi eikä maksani enää rähise.

Seuraava tapaaminen on pyynnöstäni vasta toukokuussa 2018, joten muutun tänä aikana paremmaksi ihmiseksi tai jotain. Lääkäri oletti, että haluan välttyä hänen tapaamiseltaan, mutta ei, haluan välttyä poliklinikkamaksuilta ja käyttää rahat johonkin hupaisampaan.

Perjantaina hammaspäivystys, Ruskeasuon hammashoitola

Etuhampaastani murtui tiistaina pala, kun matkustin tapaamaan isäpuoltani. Huomasin murtuman vasta kotona eli olen kulkenut Tampereella vähemmän somin hampain. Ei aavistustakaan, mikä pöperö hajotti hampaani. Soitin keskiviikkona ajanvaraukseen. Hoitaja ehdotti minulle useita aikoja torstaina, mutta en ehtinyt niihin poliklinikkakäynnin vuoksi. Hän pyysi minua soittamaan uudelleen torstaina. Soitin, mutta en jäänyt jonottamaan, joten soitin uudelleen perjantaina ja sain ajan hammaspäivystykseen Ruskeasuolle.

Olin ajoissa paikalla, otin ilmoittautumiseen numeron, ilmoittauduin ja odottelin vain 20 minuuttia. Pääsin vastaanotolle etuajassa eli jo klo 11:45, vaikka aikani oli klo 12. Kannatti olla ajoissa paikalla, koska minua varotettiin jonottamisesta.

Hoitaja haki minut ja kävelimme salin toiseen päähän hammaslääkärin vastaanotolle. Enpä ole ennen käynyt sermein rajatulla vastaanotolla eli sali oli täynnä pienehköissä avokopeissa hoidettavia potilaita.

Hammaslääkäri totesi, että hampaani on vain vähän murtunut eikä puoli hammasta puutu. Hmm. Yläetuhampaan murtuma oli aika törkeän näköinen, joten en jakanut hänen käsitystään. Hän paikkasi pikaisesti molempien vaurioituneiden etuhampaiden alaosat.

JOS teillä on joskus pikaliimapullo, jonka liima on tukkinut, niin älkää laittako neulaa putkiloon ja kiskoko neulaa pois etuhampaillanne… Näin on mahdollisesti käynyt historian hämärissä ja etuhampaat on jouduttu jo useamman kerran paikkaamaan kyseisen kerran jälkeen. Tosin noin törkeää lohkeamaa ei ole aiemmin ollut.

Nyt minulla on taas normaalit ihmishampaat, mistä olen iloinen. Pian on vampyyrihampaiden Halloween, mutta kyseiset hampaat pitää (onneksi) ostaa erikseen.

Kiitin heitä, laskeuduin hissillä aulaan ja huomasin hississä, että Metropolian suuhygienisti tekee rakennuksessa hoitoja. Netin mukaan hoitoon tarvitsee lähetteen terveyskeskushammaslääkäriltä. Harmi, ehdin jo kuvitella, että löysin kätevän ja todennäköisesti edullisen suuhygienistipaikan.

Hakasalmen huvila

Jäin ratikasta pois Karamzinin huvilan kohdalla ja kiersin 100 ja rapiat -näyttelyn.

Hakasalmen huvila avattiin remontin jälkeen lokakuun puolivälissä.

http://hakasalmenhuvila.fi/nayttelyt/100-ja-rapiat/

Voi ei! Unohdin ”rypistyskoneen” eli en nähnyt itseäni satavuotiaana, joten pakko palata museoon. Tosin minulla ei ole pienintäkään aikomusta elää satavuotiaaksi, vaikka ihanalla, fiksulla ja huumorintajuisella mummilla oli vintti täysin kunnossa vielä 99-vuotiaana. Onneksi alakerran näyttely päättyy vasta 25.3.2018. Yläkerran näyttelyssä on mm. Signe Branderin vanhuksista (tai seniorikansalaisista) ottamia valokuvia. Yläkerran näyttelyosio päättyy 7.1.2018.

Viehättävä museo, jossa on aina ilahduttavaa käydä.

Sunnuntaisin klo 14 Hakasalmen huvilassa järjestetään konsertteja. Matineaan on vapaa pääsy, mutta käsiohjelmista veloitetaan. Hyvä keino tukea muusikoita, joten voisin ostaa ohjelman. Musiikkitalossa en osta, koska maksan jo järkyttävän kalliin (hehe) kolmen euron lipun. En yleensä osta mitään ohjelmia, koska kippasin niitä muuttojen aikana tukuittain keräykseen.  Painonnosto olisi kevyempi harrastus, kuin kirjojen ja lukemattomien esitteiden kuljettaminen mukana muutosta toiseen.

http://hakasalmenhuvila.fi/tapahtumat/konsertit-hakasalmen-huvilassa/

Etsiessäni uudelleen Karamzinin eli Hakasalmen huvilaa päädyin Nostalgia Shopin sivuille. Jos joku tarvitsee hauskoja esineitä vaikkapa joululahjoiksi, niin sivu vaikuttaa hyvältä. Tarjouksessa on Marilyn-valokuvakehys ja saatavilla on myös Suomen lippunauhakoriste joulukuuseen ja mikä tärkeintä: isoja merirosvorahoja. Tekeeköhän jokin yritys vielä valtavia salmiakkimerenneitoja, joita syödessä oli aikoinaan hyvin haastavaa puhua puhelimessa?

http://www.nostalgiashop.fi/product_info.php?products_id=604

Mennessäni Hakasalmen museoon hämmästyin pihalla olleita, hieman huojuvia herroja.

Laskeuduttuani portaat näyttelyn yläkerrasta (tiedoksi mm. pyörätuolipotilaille: talossa on hissi) huomasin, että kyseiset herrat vierailivat museon näyttelyssä ja tutkivat kiinnostuneita valokuvia. Olin todella iloinen siitä, että museoon on vapaa pääsy, joten jokaisella on mahdollisuus tutustua mielenkiintoisiin näyttelyihin.

Toivotan museon herroille ja meille kaikille mahdollisimman lämmintä ja kaunista syksyä.

 

Venytys, venytys, treenaa, treenaa

Menneistä ajoista 11.10.2017, Musiikkitalo

Kännykältä on helppo selata Ylen uutisia tai tutkia venytysohjeita. Tosin harvemmin näin tapahtuu konserttisalissa, esityksen aikana.

Alexei Ogrintchoukin & HKO

Kävin keskiviikkona klo 10 Menneistä ajoista -kenraaliharjoituksessa Musiikkitalossa ja kuuntelin Concertgebouw-orkesterin Alexei Ogrintchoukin (s. 1978) erittäin taitavaa oboensoittoa.

http://www.ogrintchouk.com/

Concertgebouw-konserttitalo

Kiinnostavalta vaikuttava ja sisustukseltaan romanttinen Concertgebouw Amsterdamista pääsi heti Minne mennä -listalleni:

https://www.concertgebouw.nl/en/

Susanna Mälkki johti Helsingin Kaupunginorkesteria, joka esitti Richard Straussin Oboekonsertto D-duurin, Erik Bergmanin Aubaden ja Richard Straussin Ruusuritari, sarjan. Viehättävä esitys, jota oli ilo kuunnella. Mahdollisesti tanssin valssia lahjakkaan orkesterin ympärillä, mutta onneksi vain mielessäni.

Pyyntö kenraaliharjoitusten yleisölle

Ennen konserttia lavalle tulee Musiikkitalon edustaja, joka pyytää yleisöä laittamaan matkapuhelimensa hiljaiselle ja kertoo, että ensimmäinen vaihe päättyy viimeistään klo 11:30, tauko kestää 20 minuuttia ja toinen osa päättyy viimeistään klo 13.

Yleisöä pyydetään poistumaan salista vain väliajalla tai konsertin päättymisen jälkeen.

Sisäinen moukka

Useiden kenraaliharjoitusten jälkeen minulla oli illuusio siitä, että ennen väliaikaa esitetään aina jotain sellaista, joka saa kuulijat poistumaan Musiikkitalosta ensimmäisen harjoituksen jälkeen eli väliajalla. Ts. riks-pam-kolin-kriiiih-räks -sointujen (sointujen?) vuoksi.  Arveluni oli, että ensimmäinen kappale edustaa ultramodernia musiikkia, joka joko riipii korvia tai hätkähdyttää, eikä millään hyvällä tavalla.

Olin väärässä.

Ogrintchouk pyysi ilmoittamaan meille, että hän soittaa vain osan kappaleista, koska illalla on konsertti. Hänen esityksensä oli virtuoosimainen, joten olisin mielelläni mennyt kuuntelemaan häntä myös illalla.  En mennyt, koska iltalippuja ei myydä kolmella eurolla.

Kapellimestari Susanna Mälkki

Hyväntuulista, taitavaa ja soittajien kanssa sujuvasti kommunikoivaa ylikapellimestaria oli jälleen ilo seurata ja kuunnella. Hän vaikuttaa aidosti iloiselta nähdessään yleisön, mitä pidän huomaavaisena.

Kyllä vain: kaksi vuotta lisää Susanna Mälkkiä sopii hyvin tämänkin konsertin perusteella

Vesa Sirén HS 11.10.2017

https://www.hs.fi/kulttuuri/konserttiarvostelu/art-2000005405171.html

Kuulijat

Olen mahdollisesti kerran jos toisenkin (ynnä kolmannen) kummastellut katsomon supattajia Musiikkitalossa. Mielenkiintoisesti kasvatetun nuorison mekastamisen melkein käsitän elokuvissa, mutta toivoisin, että eläkkeellä olevat juttelisivat vaikka kahvilla, eivätkä esityksen aikana.

Valtaosa kuulijoista tietenkin istui hiljaa ja seurasi ohjausta ja musiikkia.

Edessäni olleet kaksi henkilöä kuiskailivat ja juttelivat keskenään koko ajan, niin kapellimestarin ohjeistaessa muusikoita kuin esityksen aikanakin. Harmillinen tilanne, koska olisin mieluummin kuunnellut musiikkia ja kapellimestarin kommentteja soittajille, kuin heitä. Toinen heistä kaivoi matkapuhelimensa esiin, näytti toiselle – ja tietämättään minulle – venytysohjeita (ilahduttavaa reippautta, mutta…) ja selasi viimeisen kappaleen aikana kännykkäänsä ja tutki Ylen sivuja.

En ymmärrä. En. Kännykän valo häiritsee muita ja on mielestäni epäkohteliasta sekä esiintyjiä että muita kuulijoita kohtaan.

Viitisentoista eläkeläistä poistui salista esityksen jälkeen, vaikka Susanna Mälkki ohjasi edelleen soittajia eli tilaisuus jatkui. Kello ei ollut lähelläkään yhtä eli konsertin päättymisaikaa siinä vaiheessa. Ymmärrän, että kesken esityksen sairastuneet tai uupuneet poistuvat, mutta viisitoista samanaikaista sairastunutta oli mielestäni hämmästyttävää. Lähtiköhän pikkubussi kohti maakuntaa?

Arvoisat konserttien supattajahenkilöt ja kesken esitystä poistuvat: olisitteko kilttejä ja ystävällisesti käyttäisitte kolme euroanne vaikka Starbucksissa ja juttelisitte kahviossa esimerkiksi Ylen sivuista ja venyttelystä. Kiitos!

26 things you may not know about Richard Strauss

http://www.roh.org.uk/news/26-things-you-may-not-know-about-richard-strauss

Kuva: YOUR SOLE IS MINE!