Millä te saatte kolesterolin pysymään alhaalla, jos ette ole juoppoja?
Arvoni oli normaali ennen allogeenista siirtoa, mutta lääkitys on nostanut luvun pöyristyttävän korkeaksi. Sain tänään statiinit eli alamäki alkaa, mutta voisin sponsoroida muutosta mättämällä enemmän vihanneksia, hedelmiä, kuitua ja liikkumalla enemmän näillä kortisonin aiheuttamilla keitetty makaroni -jaloilla.
Kaksi puhdasta luuydinnäytettä, joten lääkitystäni vähennettiin. Saan kortisonia enää 4 mg päivässä, joten pöhösikanaama katoaa vähitellen.
Neljä nikamaa murtui selästäni 7/2012 ja selkäni on nyt kipeä pahimman murtuman kohdalta. Soitin torstaina sairaalaan ja kysyin selän lääkityksestä.
Hoitaja kertoi, että labratulosten perusteella sairastan jälleen maksan hyljintäreaktiota. Edellinen hyljintä maaliskuussa. Vyöruusu- ja selkäkipuihin syömäni Para-Tabs särkylääkkeet pois käytöstä maksarasituksen vuoksi. Tilalle palasi Oxynorm, huumejohdannainen kipulääke. Adursal-maksansuojalääkkeet (7 kpl/päivä) käyttöön.
Pahimmassa tapauksessa saan takaisin suuren kortisoniannoksen 32 mg (16+16). Lääkärin mukaan reagoin kortisoniin poikkeuksellisen voimakkaasti. Kuntoni heikkenee, en pysty nousemaan ylämäkiä tai portaita ja pöhötyn ikävästi. Tappelen vielä kortisonia vastaan, mutta taisteluni taitaa olla turhaa.
*
Edellinen oli kuusi vuotta sitten tekemäni Facebook-merkintä, jota täydensi hapannaama.
Eilen oli vuorossa silmieni sarveiskalvojen tutkimus Silmä- ja korvasairaalassa. Pääsin sisään Haartmaninkatu 4 C -alaovesta, vaikka ilmoittautuminen ei enää onnistunut klo 15 jälkeen ala-aulassa.
Aulassa oli meneillään remontti, joten takkia ei saanut ripustettua lukittuun naulakkoon.
Aikaa oli jäljellä, joten pistäydyin uteliaana aiemmin remontoidussa kahviossa, johon oli mielestäni lisätty ikkuna käytävään ja nousin hissillä viidenteen kerrokseen.
Vanhoista valkoisista hisseistä oli tehty tavarahissejä. Niillä piti toisinaan nousta kolmanteen kerrokseen, jos huimauksen vuoksi ei voinut kiivetä portaita.
Laitoin takin aulan kaappiin ja sain kauniin punaisen muovilapion avaimenperäksi. Ihmiset mitä ilmeisimmin unohtavat avaimenperiä mukaansa, koska lelulapion huomaa nopeasti taskusta tai käsilaukusta.
Istuin käytävällä odottamassa ja luin vuoden 2017 naistenlehden, jossa oli vuosihoroskooppi eli ilmeisesti lehti oli tammikuusta. Me härät emme jaksa lukea horoskooppeja, joten olisi pitänyt mieluummin lukea jokin vanha sisustuslehti. Olen päätellyt, että jossain on hyvin kummallinen kauppa, joka myy käpälöityjä ja repaleisia ikivanhoja lehtiä odotushuoneisiin.
Hoitaja käveli ohi ja kysyi kaikkien nimet. Hän lupasi, että pääsen pian vastaanotolle. Hän näytti rehelliseltä, joten uskoin häntä. En halua kertoa, että odotin viimeksi P U O L I T O I S T A tuntia silmiäni tutkinutta lääkäriä. Pystyinkö riittävästi korostamaan sanaa puolitoista? Hahaa!
Hoitaja puhui totta ja pääsin mukavan nuoren miespuolisen lääkärin vastaanotolle. Kerroin, ettei edellisen lääkärin (en hienotunteisesti maininnut mitään puolentoista tunnin odottamisesta) määräämistä Softacort 3,35 mg/ml -hydrokortisoninatriumsulfaattitipoista (ihanan pitkä kortisonisana, joka kannattaa sanoa hyvin monesti uudelleen) ollut apua tai hyötyä.
Sain tippabingossa seuraavan vaihtoehdon eli Hyprosan 3,2 mg/ml -silmätipan. Liuosta myydään pullossa, jossa ei ole silmäni kirkkaanpunaisiksi muuttavaa säilöntäainetta. Toivottavasti kyseiset tipat sopivat silmilleni.
Lääkärin ehdottamista allergiatipoista ei ole ollut apua.
Olen edelleen karmea roskaaja, koska tyhjiä Oculac-pipettejä menee muovinkeräykseen 20-25 kappaletta päivässä. Vaihtoehtoa ei ikävä kyllä ole olemassa.
Ystävällinen lääkäri tuijotti silmiäni silmävimpaimella ja suurennuslasilla ja siirsi silmäluomia pumpulipuikolla. Hoitaja tiputti silmiini puuduttavia tippoja ja lääkäri mittasi toisella silmävimpaimella silmänpaineen enkä onneksi sairasta glaukoomaa.
Katselin silmälasit päässä seinällä näkyviä – tai näkymättömiä – kirjaimia ja näen yhtä hyvin oikealla ja yhtä huonosti vasemmalla kuin ennenkin. Neuvo: älkää ottako aivoaneurysmamötikkää vasemman silmän taakse silmähermoa vahingoittamaan.
Vältyin tällä käynnillä pupillia suurentavilta tipoilta, joiden jälkeen näyttää normaalia hupaisammalta ja tarvitsee aurinkolasit.
Tietokoneella työskentely kuivattaa silmiä, joten töissä tietokoneen alla on useita avattuja silmätippapipettejä pienen Amergrip-pussin päällä ja muovipussi, johon laitan käytetyt tipat. Roskapussin vien kotiin, jotta saan laitettua tyhjät pipetit muovinkeräykseen.
Oikeissa taskuissani ja käsilaukussani on aina useita avattuja pipettejä Amergrip-pusseissa. Kyllä, tuote oli aemmin Minigrip. Vasempaan taskuun laitan käytetyt pipetit. Äärettömän selkeä logiikka.
Kotona silmätippapipettejä ja avattuja pipettejä on yöpöydällä, eteisessä ja keittiössä.
Nuori työkaveri ihmetteli lähellä olevia tietokonenäyttöjäni töissä. En käytä työskennellessäni silmälaseja, joten lähellä olevilta näytöiltä voi paremmin lukea tekstit. Tein oikean päätöksen ennen kaihileikkausta, joka omalta osaltaan kuivasi silmiä, kun valitsin, että haluan nähdä lähelle. Likinäköisyyteen, joka todettiin 14-vuotiaana, ehti vuosien aikana tottua.
Silmälaseista pidän ulkoillessa, koska ne suojaavat silmiä mm. tuulelta, sateelta, lumelta, pölyltä ja ötököiltä.
Ihmettelin ja ihmettelen edelleen töihinpaluutani tai uuteen työhön siirtymistä vakavien sairauksieni ja vaikeitten oireitteni jälkeen. Ilmeisesti pääkoppani olisi pitänyt murtua, jotta olisin päässyt sairauslomalle. Hyvin moni lievemmin sairastunut ikäiseni on jo eläkkeellä. Eihän toisten taudeista tietenkään tiedä riittävästi.
Seuraava aamukäynti on keväällä eli vaikeasta käänteishyljinnästä kärsiviä silmiäni tutkitaan kahdesti vuodessa. Lääkärin mukaan olen kostuttanut silmiäni hyvin, koska verkkokalvo oli siisti ja hyvässä kunnossa. Toivottavasti sama lääkäri on myös seuraavalla kerralla, vaikka todennäköisyys on hyvin pieni ruuhkaisessa sairaalassa.
Kiitin lääkäriä ja hoitajaa, palautin lapion (ja avaimen) käytävällä olleeseen lokeroon ja sain takkini takaisin.
Palasin C-ovelle, joka oli jo lukittu, joten haahuilin takaisin sairaalaan. Henkilökunnan edustaja ystävällisesti opasti minut E-ovelle, kun kysyin häneltä, miten pääsen poistumaan sairaalasta. Ulkona opastin C-ovella seisonutta eläkeläisrouvaa, joka ihmetteli, missä E-ovi sijaitsee. Opastus oli mielestäni melko huono, mutta toisaalta onnistun eksymään tutuissakin paikoissa.
Harkitsin käynti Pasilan Tripla-ostoskeskuksessa, jossa on käynyt jo yli miljoona ihmistä. Miljoona? Käsittämätöntä.
Talvipimeyden vallattua jo kaupungin suuntasin kotiin ennen rosvojen ja susien hyökkäystä. Henkivartiokaartinani voisi olla navakasti aseistettu alaskanmalamuuttilauma.
Oikeudenmukaisessa maailmassa metsissä jahdatuilla söpöillä hirvillä olisi rynnäkkökiväärit turvanaan. ”Sain kaadettua pari pientä ja ilkeää sekä yhden tuhdin ja humalaisen”, kerrottiin hirvien suosikkijulkaisussa.
Aiemmin pidin enemmän dobermanneista henkivartiokaartissani, koska lapsuudenkodissa oli ihana Oula, joka rakasti perhettä ja inhosi kaikkia muita. Ennen alaovien koodeja rappukäytävissä riitti myyjiä ja kerjäläisiä kieltotauluista huolimatta. He eivät pitäneet Oulasta, joka kertoi räyhäämällä mielipiteensä vieraista ovikellonsoittajista.
Sileäkarvainen mäyräkoiralauma ei todennäköisesti pelota edes rosvoja.
Niskani jumittui viikko sitten aiheuttaen pahoinvointia ja huimausta. Lääkitsin kipua ja väsymystä useamman päivän ajan liikunnalla, Para-Tabseilla ja levolla. Häikäisevän valon vuoksi mietin, jatkuuko migreeni, josta oletin jo päässeeni.
Sain varattua ajan tutkimuksiin, lääkäri tunnusteli arkaa niskaani ja ohjasi minut akupunktioon toiselle lääkärille. Hän varmisti ensin, että akupunktioneuloja voi käyttää minulle.
Niskani kunnon vuoksi lääkäri suositteli sairauslomaa, mutta työnteko tuntui mielestäni paremmalta idealta.
Kerroin lääkärille sekä aivoaneurysmaleikkauksesta että allogeenisen kantasolusiirron parantamasta myeloomasta. Huomasin saamastani lapusta myöhemmin, että myelooma oli muuttunut myelooiseksi leukemiaksi. Ei, ei leukemiaa, vaan myelooma.
Pääsin akupunktioon jo seuraavana aamuna. Otsikon mikkipunkduuri on hyvin todennäköisesti pilapiirtäjä Kari Suomalaisen piirroksesta ja vaikuttaa vielä tehokkaammalta, fiksummalta ja salapoliisimaisemmalta kuin akupunktio.
Ilmoittauduin automaatilla, siirryin yläkertaan ja katselin aulassa ohjelmaa eläinsairaalasta. Lääkäri haki minut, ohjasi pieneen huoneeseen ja kertoi tehneensä akupunktioita jo 45 vuotta.
Kerroin hänelle sarastaneeni myeloomaa enkä leukemiaa, mutta tiedolla ei ollut merkitystä akupunktiossa.
Riisuin puseron pois ja istuin tuolille. Lääkäri pisti kapeat neulat lapaluideni yläpuolella olevalle alueelle ja yhden neulan hän pisti oikean käden nimettömän ja peukalon välissä olevalle kämmenselälle. Pisto oli ainoa, joka tuntui.
Kysyin hoitokertojen määrää, joita oli kolme ja toinen varaus kannattaisi tehdä loppuviikolle. Hoidossa kuulemma aloitetaan alempaa ja edetään kipeää niskaa kohti.
Lääkäri sai neulat paikoillee, sammutti huoneesta valot ja siirtyi omaan huoneeseensa noin 20 minuutiksi.
Istuin huoneessa ja mietin ehkä 8000 ajatusta niistä päivittäisestä viidestäkymmenestätuhannesta. Kiinnostavia ja lähinnä hyviä mietteitä. Eniten piinasi hieman raollaan oleva yläkaappi ja se, ovatko ikkunat sisäpihalle? Näin säleverhon alalaidasta taloja, joita en tunnistanut. Hillitsin itseni enkä sulkenut kaappia tai nostanut säleverhoja ja kurkistanut ulos.
Lääkäri palasi huoneeseen ja nyppi selässäni ja kämmenselässäni olevat neulat neulankeräyslaatikkoon. Sain lääkäriltä neljän euron laskun neuloista. Neulat maksavat 40 senttiä kappaleelta, joten ehkä minussa oli 10 neulaa. Äärettömän mielenkiintoinen matemaattinen ongelma. Äärettömän!
Varmistin, että ikkuna on sisäpihalle. Huojentava tieto.
Menin ala-aulaan, varasin uuden ajan ja maksoin laskun. Lähellä oleva kahvila mainosti jäätelöä, joten menin tutkimaan tilannetta. Jäätelöä olisi saanut kahden tunnin odotuksen jälkeen. Onneksi mainos oli kadulla, joten varmaan moni muukin luulee saavansa jäätelöä mennessään kahvilaan.
Matkustin töihin ja voin huonosti loppupäivän. Kuvotti, väsytti, huimasi ja häikäisi. Istuin osan päivästä aurinkolasit päässä, kuten migreenivuosina. Sairausloma olisi hyvin todennäköisesti ollut parempi idea.
Päivä oli haasteellinen järjestelmäongelmien vuoksi. Harmi, ettei minusta ole it-alalle. Lukemani mukaan heillä on ilahduttava palkka ja hyvin, hyvin, hyvin monet yksityiset ja yritykset tarvitsevat heidän palvelujaan säänöllisesti lukemattomien ja toistuvien it-ongelmien vuoksi. Minulla on outo illuusio siitä, että hyvin palkatut tekevät poikkeuksellisen hyvää työtä eikä ongelmia ole juuri koskaan.
Saatan olla väärässä.
Ymmärtääkseni on tärkeää, että kivasti ja luonnonmukaisesti sisustetuissa it-tiloissa on loputtomasti Cokista, kookosvettä ja goji-marjoja, viherseinä ja rentouttavia lepotuoleja mietiskelyä ja keskittymistä varten. Minua ei haittaisi yhtään, jos järjestelmät toimisivat paremmin esimerkiksi mietiskelytuokioiden vuoksi.
Useammissa toimistoissakin kannattaisi olla puolapuita, joissa voisi rentoutua venymällä vaikka kahvitauoilla.
Heräsin tiistaina aikaisin ja ihmettelin kohinaa. Ulkona satoi kaatamalla ja seuraavaksi jyrisi ukkonen. Kuvittelin, että oli lämmintä ja aurinkoista, mutta kerrankos sitä erehtyy.
Sunnuntaiaamuna kaatosade uusiutui parin hellepäivän jälkeen. Lauantai-iltana ukkonen mellakoi, mutta yhtään salamaa en onnistunut näkemään.
Lauantai-iltana bussipysäkille jättämäni ja kiinni solmimani roskasäkki oli ”ystävällisesti” heitetty – avonaisena – bussikatoksen päälle. Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta saada säkkiä alas katolta, joten ilmoitin tilanteesta kaupungille. Eihän alkoholilla itseään 99 prosentin todennäköisyydellä vahvistama heittäjä käsitä saati välitä, että maksan joka ikisestä roskapussista ja -säkistä. Ehkä hän on tottunut siihen, että perhe saa kaikki rahat yhteiskunnalta?
Lupiinit, keltaiset irikset, paheksutut kurttulehtiruusut, koiranputket ja apilat kukkivat. Kieloja näin myynnissä keskustassa Stockmannin edessä olleella romanialaisella ja bussista näin, että niitä kaupattiin Hakaniemen torilla. En kulkenut metsänreunassa kukkimisaikaan. Voimakkaan kielontuoksun vuoksi ihailen kukkia vain kaukaa.
Haagassa kannattaisi käynnä ihailemassa alppiruusuja, mutta puistoruuhkan vuoksi taidan käydä katsomassa viehättävällä hautausmaalla kukoistavia atsaleoja.
RAHAA! Ei.
Töissä oli surkuhupaisa tilanne. Nuoret työkaverit juttelivat korotuksesta, joka kaikille maksetaan toukokuun viimeisenä päivänä. Oletin heidän puheittensa perusteella, että kyseessä on jokin yleiskorotus. Nettipalkassa ei näkynyt mitään tietoja, vaikka työkaverien palkanlaskentasovelluksissa näkyi. Otin yhteyttä ulkoistettuun palkanlaskentaan ja varmistin tilanteen. Harjoittelija lähetti viestini yrityksen henkilöstöosastolle ja sain molemmilta tahoilta tiedon siitä, että kyse oli aiemmin esimiehen kanssa tehtyjen neuvottelujen kautta tehdyistä korotuksista palkkaan. Aloitin tänä vuonna, joten korotukset eivät koskeneet minua.
Opetus: älä kuuntele muiden jutteluja. Opetus 2: seuraa paremmin uutisointia palkankorotuksista, koska pieni korotus maksettiin jo huhtikuussa. Opetus kolme: älä oleta ikinä mitään.
Oletanpas!
Aikalisä
Luin irlantilaisen Marian Keyesin kirjoittaman teoksen Aikalisä, jonka Kristiina Vaara suomensi 2018.
Lahjakas Keyes kirjoittaa turhan monien halveksimaa tarinaa naisten maailmasta, mutta surulliset ja murheelliset aiheet ovat teoksissa mukana. Kirja oli kiinnostava, hauska ja täynnä mielenkiintoisia persoonia, vaikka aihe oli mielestäni epämiellyttävä. En lisää mitään pettämisestä.
Heli Isomäen ja Nina Uusitalon Aivotaidot (2017) oli kiinnostavaa luettavaa. Toisinaan tuntuu, että meillä kaikilla on liskonaivot, jotka saavat hyökkäämään, pakenemaan tai jähmettymään. Mielestäni sukupuolen mukaan.
Kumpi puoli aivoista ohjaa sinua? Vasen eli järkipuoli, jossa loogisuus, rationaalisuus, objektiivisuus ja kielellinen puoli vaikuttavat? Vai oikea, tunnepuoli, kokonaisvaltaisuuden, aistivuuden, subjektiivisuuden ja ei-kielellisen puolen vaihtoehto? Jälkimmäisessä jyllää kolmiulotteinen hahmottaminen. Pohdin, puuttuuko kyseinen puoli kokonaan, jos ei osaa taskuparkkeerata?
Aivojen huoltamisen vuoksi pitää nukkua riittävästi, syödä monipuolisesti, liikkua ja aktivoida ja rentouttaa aivoja.
Aivohuoltovinkki: aktivoidu fyysisesti 20 minuutin välein. Kävele!
Tulee välttää päihteitä, ylikuormitusta, yksipuolisia virikkeitä, negatiivista stressiä, passiivista käyttöä, vammoja ja sairauksia. Unitutkijoiden mukaan 24 tunnin valvominen vastaa yhden promillen humalatilaa.
Kiusallisessa tilanteessa kukaan ei kysy mitään, kun saa sekä aivoaneurysma- että myeloomadiagnoosit ja leikkaukset ja hoidot alkavat solumyrkkyineen.
Lyhyen ajan sisällä kaksi eläkeikäistä on puhunut minulle ja sanonut ”meidän ikäisemme ihmiset”. Ensimmäinen reaktio: kauhistus. Seuraaava reaktio: aika muuttaa ruokavaliota, liikkua enemmän, meikata, laitattaa hiukset ja pukeutua paremmin. Roskienkeräily on hidasta ja laiskaa etenemistä, koska roskia riittää kiusallisen paljon.
Lisäys, aiheellinen: pitää teipata rypyt sileämmiksi pakkausteipillä.
Arvion mukaan ihmisellä on vuorokaudessa noin 50 000 ajatusta, minkä edellinen esimerkki osoitti. Loput 49 994 ajatusta käytin johonkin muuhun.
Ihmiset unohtavat mitä sanoit, he unohtavat mitä teit, mutta he eivät koskaan unohda mitä sait heidät tuntemaan.
Maya Angelou
Totta. Vuosia sitten tapahtuneet tilanteet palautuvat hyvin mieleen niin hyvissä kuin ikävissä tilanteissa. Sekä omat nilkkiteot että muiden kutaleiden aiheuttamat tilanteet.
Mindfulness
Kun olet epävarma, miten tulisi toimia, hengitä rauhassa kymmenen kertaa.
Elämä
Jos olet masentunut, elät menneessä. Jos olet ahdistunut, elät tulevaisuudessa. Jos olet tyytyväinen, elät tässä hetkellä.
LaoTzu
Hyvä neuvo etenkin nykynuorille, joista surullisen moni on masentunut ja kiitettävän moni ymmärtää hakea apua tilanteeseen.
Kirjassa on useita harjoitustehtäviä, joiden avulla voi tutkia omaa mieltä, reaktioita ja toimintatapoja. Suosittelen teosta.
Omenapuut, koristekirsikat ja hyvälle tuoksuvat valkoiset, lilat ja purppuranväriset syreenit kukkivat. Näin rikotun lasipurkin vierellä kevätkaihonkukkia ja violetteja orvokkeja.
Korkeella puussa vaa-aaris
Luin isästä, jonka kaksivuotias osaa 200 linnun nimet ja tunnistaa lintujen ääniä. Tarvitsen näköjään seurakseni kyseisen kaksivuotiaan, koska tunnistan huomattavasti vähemmän lintuja. Nuori työkaveri oli nähnyt Korkeasaaressa variksia, jotka hän hetkeä myöhemmin muisti kiukkuisiksi hanhiksi. Ehkä vielä pärjään sepelkyyhkytietoineni.
Kilpparitoisto
Syöpähoitovuosieni aikana aloin kerätä roskia lähialueelta, koska arvostan siisteyttä. Näin surullisen videon, jossa merikilpikonnan nenästä kiskottiin pitkää mehupilliä ja eläinparan kuonosta virtasi verta. Mietin vieläkin, olinko kiitollinen kilpikonnaraukkaa auttaneille miehille vai kiukkuinen siitä, että he satuttivat eläintä. Ehkä he olivat avomerellä eikä mahdollisuutta kilpikonnaparan kivuttomaan auttamiseen ollut.
Metsät ja merenpohjat ovat täynnä muovia, mm. Australian kauniit koralliriutat tuhoutuvat ja monet alueet näyttävät sikoläteiltä (pahoitteluni fiksuille possuille), mutta roskaaminen jatkuu.
Läheisen pikaruokaravintolan voisi mielestäni siirtää roskia arvostavalle alueelle. Oletan, että sellaisia on olemassa, koska asuinlueen ohi ajavat heittävät pakkauksia pitkin tienvieriä.
Suklaarusinadilemma
Tänään siivosin lähialuetta ja hämmästelin kerrostalon pihaa, josta keräsin hetken ajan roskia. Taloyhtiössä jollain on tapana pudottaa kahvia täynnä olevia suodatinpusseja ikkunasta pensasaidan taakse. Siivosin pahimmat sotkut.
Menin melskaavien nuorten kanssa samaan bussiin ja siivosin kauempana olevan alueen kaupan luona ja löysin ensimmäistä kertaa maahan heitettyjä suklaarusina-askeja. Oletukseni: kyseisen lajin harrastajat ovat yleensä siistejä, kuten salmiakkien syöjät.
Useita Twix-suklaapatukan papereita oli heitetty maahan. Trendi- vai tarjoussuklaata?
Kurkkunurkka
Siivosin taloyhtiölle menevän käytävän alla ja ihmettelin, mitä Mäkkäriroskien alla oli. Joku ns. yhteiskunnan valio ei pidä suolakurkunviipaleista, joten hän oli heittänyt niitä pariin kohtaan arviolta 83 viipaletta tupakantumppien lisäksi. Mietin hetken ja nypin viipaleet ja tumpit maasta. Roskikselle oli nurkkauksesta matkaa noin 30 senttiä.
Pieni koskelonpoika oli lehtijutun mukaan kuollut syötyään tupakantumpin. Häpeäisin, jos eläin kuolisi oman siivottoman käytökseni vuoksi.
Tölkit on, ei tölkitön
Sain matkalla nostettua maasta ehjän lasipullon ja viisi tölkkiä. Olin tyytyväinen siitä, etteivät tölkit päätyneet autojen litattaviksi. Turhan moni tölkki päätyy.
Kylki
Kiipesin kiven päälle, jotta yltin korkealla oleviin roskiin, kivi heilahti ja kylkiluuni iskeytyivät kiviaitaan. Ei käynyt juuri kuinkaan, joten asetin kiven parempaan kohtaan ja yletin sateessa kastuneeseen t-paitaan, jonka nostin roskapussiin. Vaatteen vieressä oli kuusi muovipussiin pakattua koiranjätettä. Ihmiset ovat niin viehättäviä.
Käyttämättömiä koiranjätepusseja löysin kymmenen. Ilmeisesti on vaikeaa sekä taluttaa koiraa että pitää kädessä pusseja, koska niitä oli suuri määrä roskina.
Jätesäkillinen
Kolmen tunnin aikana keräsin yhteensä neljä pussillista roskia. Nostin autohallin metallirappusten alle jätetyt kaljalaatikot roskapussien kanssa jätesäkkiin, jonka jätin bussipysäkin roskasäiliön viereen. Pari aiempaa roskapussia olin saanut tungettua roskapönttöihin.
Ikisotkua
Palasin bussilla kotiin ja katsoin siivottomia alueita, jolta hiljattain keräsin suuren määrän roskia. Hankala tilanne, kun roskaajia on valtavasti ja meitä siisteydestä pitäviä on huomattavasti vähemmän.
Kurja syöpäloinen
Siivosin syöpähoitovuosieni aikana, koska tunsin olevani kurja loinen, kun Kunnon Työssäkäyvät Kansalaiset joutuivat elättämään minua. Ajattelin, että osallistuin edes jollain tavoin yhteiskunnan toimintaan, vaikka usein heikotti ja/tai huimasi.
Työhön palattuani kerään roskia, mutta ehkä minun pitäisi ryhtyä roskaajaksi, kun olen palannut kunnon kansalaiseksi? Elämä on haasteellista, kun on liudoittain päätöksiä tehtävänä.
Minun olisi järkevintä tehdä iltaisin jotain, josta ”palkka” olisi enemmän kuin 85 senttiä kolmen tunnin työstä.
Hyvää palautetta
Kuulin että olin saanut töissä hyvää palautetta useilta asiakkailta. Mukavaa, etten ole vain aivoton idiootti, jolle voi karjua.
Linnanmäelle?
Perjantaina olisin päässyt työkavereiden kanssa tiimipäivää viettämään Linnanmäelle, mutta olin ehtinyt sopia muuta menoa.
Töistä lähtiessäni satoi, tuuli ja lämpötila olin noin yhdeksän astetta. Olin hyvin tyytyväinen siitä, etten päätynyt palelemaan huvipuistoon, vaikka seura olisi ollut hauskaa.
Huvituksia?
Torstaina kävin hammaslääkärissä ja pari lohjennutta paikkaa korjattiin. Puudutukset ovat turhia, mutta inhoan hampaan ympärille tungettavaa metriisinauhaa, joka pureutuu ikeneen. Tarkastusaika hammaslääkärissä on kesäkuussa, joten olin tyytyväinen siihen, että lohkeamat paikattiin ensin. Hematologisen poliklinikan paastolabra on muutaman viikon kuluttua ja heinäkuussa menen suuhygienistille.
Kaipaan aikaa, jolloin suunnitelmat tarkoittivat jotain muuta kuin labra- tai lääkärikäyntejä. No, lyhyt loma lähestyy ja tiedossa on matka sukujuhliin.
PS Pidän vääryytenä sitä, etteivät sukujuhlat ole Lissabonissa.
Remontti ja rhodoja
Olen nyt jo pöyristynyt siitä, että lähikirjasto menee remonttiin ja suljetaan ainakin vuodeksi. Pitääkö lukea uudelleen omien kirjahyllyjen kirjoja remontin aikana vai joudunko hakemaan varaamani kirjat kaukaisista kirjastoista? Äärettömän traumaattinen tilanne.
Onneksi Haagan rhodopuistossa voi pian ihailla alppiruusuja ja atsaleoja, joista osa jo kukkii.
Kävin tällä viikolla Silmäklinikan Sarveiskalvo- ja etuosakirurgian yksikössä, jossa
lääkäri myöhästyi vain puolitoista tuntia.
Silmäklinikka on jo vuosia ollut paikka, jossa saa vietettyä arvioni
mukaan puoli turhauttavaa päivää. Tunnen suurta myötätuntoa henkilökuntaa
kohtaan, joka joutuu selittämään usein iäkkäille ja kivuista kärsiville
asiakkaille pitkät jonot. Onneksi olin terveenä paikalla.
Aikani oli yhdeksältä aamulla, joten menin paikalle varttia ennen
ja ilmoittauduin ala-aulassa. Minut
ohjattiin viidenteen kerrokseen, jonne menin poikkeuksellisesti hissillä.
Hissin ovi oli niin raskas, että oven työntäminen auki oikeassa kerroksessa
tuntui tavoitteelta.
Osasto oli remontoitu. Odotustilassa oli paljon ihmisiä, joten
tartuntoja pelkäävänä odotin vastaanotolle pääsyäni syrjemmällä. Siirryin yhdeksän
aikoihin odotustilaan.
Puoli kymmeneltä hoitaja haki minut pienempään odotustilaan
odottamaan vastaanotolle pääsyä. Keskustelin reumaa ja Sjögrenin syndroomaa
sairastaneen eläkeläisrouvan kanssa mm. autoimmuunisairauksista ja
silmäongelmista. En yleensä ole sairaalajuttelija, mutta tietenkin vastaan, jos
minulle puhutaan.
Hoitajat ja lääkärit vaelsivat pienen tilan kautta huoneisiin ja
me istuimme ihmettelemässä, koska pääsemme vastaanotolle. Ihmettelyaikaa oli
minulle varattu puolitoista tuntia ja mm. nivelkivuista kärsineelle rouvalle ”vain”
tunti.
Pääsin vastaanotolle, jossa vanhempi mieslääkäri pyysi anteeksi
myöhästymistä ja kertoi, ettei hän tiennyt, missä hänen olisi pitänyt olla.
Muistelin haikeana vanhoja hyviä aikoja, kun sihteerit ja vastaanottoapulaiset
opastivat hajamielisiä lääkäreitä ja taluttivat heidät oikeaan huoneeseen. Huoneessa
oli kaksi hoitajaa eli oletukseni mukaan hoitaja ja harjoittelemassa oleva
hoitaja.
Seuraavaksi lääkäri näki aiheelliseksi ilmoittaa, että vahingoitan
silmiäni silmätippoja tiputtamalla ja aiheutan itselleni silmätulehduksen.
Totta, minulla oli vuosi sitten silmätulehdus eli hän oli oikeassa näiden lähes
seitsemän vuoden aikana eli silmätulehduksia on ollut ihan tulvimalla. No, ehkä
niitä oli joskus aiemminkin, mutta NS. keljuilu sapetti.
Tilanne voisi olla toinen, jos hän eläisi minun elämääni, jossa
joudun käyttämään 25 silmätippapipettiä päivässä. Käsien desinfiointi ei
yleensä onnistu ja minulla on Minigrip-pussissa mukana liuta avattuja
silmätippapipettejä. Avaan pipetit mieluummin kotona pestyillä ja puhtailla
käsillä kuin likaisilla, joten olen kehittänyt minulle toimivan ratkaisun.
En ehkä aloittaisi keskustelua potilaan – tai asiakkaan – kanssa noin,
jos olisin PUOLITOISTA tuntia myöhässä. En tietenkään kiinnittänyt aikaan juuri mitään huomiota, kun minun olisi
pitänyt olla töissä ja jokainen hetki Silmäklinikalla veisi minulta työaikaa.
Oli noloa olla pitkään kipeänä ja nyt jouduin käymään tutkituttamassa kuivia silmäni,
joissa on kroonista käänteishyljintää allogeenisen kantasolusiirron jälkeen.
Lääkäri ilmoitti, että silmissäni on kosteutta. Olihan niissä, koska olin juuri
lisännyt Oculacia. Silmäni olivat kunnossa.
Listasin jälleen tipat, joista ei ole apua. Tämäkin silmälääkäri
tarjosi Thealoz Duo – tippoja eli lääketehtaan myyjä on saanut useamman
lääkärin uskomaan, että tipoista on apua. Harmi, ettei niistä ollut minulle
mitään hyötyä. Kerroin käyttäneeni Ikervis-silmätippoja niin pitkään, etteivät
tipat enää kirvelleet. Harmi, ettei niistä ollut apua, kuten joillekin
potilaille. Kyllä, olen kokeillut geelimäisiä Kelan korvaamia tippoja, jotka
eivät sopineet. Olisi mukavaa, jos saisin täyttää No can do – lomakkeen etukäteen,
jotta samaa keskustelua ei käytäisi joka vastaanotolla.
Kerroin, että mietin lääkäriaseman ulkoportaille mätkähtämiseni
jälkeen parina päivänä näkemiäni lasiaisia. Näen niitä toisinaan, kuten
useimmat vanhemmat ihmiset, mutta kaatumisen jälkeen silmissäni vilisivät
haileammat ja tummemmat pilkut useamman päivän ajan. Näkö ei muuttunut, joten
en pelännyt verkkokalvon irronneen. Lääkäri tutki silmäni pitkän pumpulipuikon
avulla eli istuin tuolissani ja hän työnsi tutkimuslaitteen eteeni. Laitoin
leukani telineeseen, nojasin otsani ohjattuun kohtaan ja lääkäri tuijotti
silmiini. Olen liian lyhyt laitteeseen, joten joudun aina kurottelemaan, jotta
istun oikeassa asennossa.
Silmälääkäri päätti, että silmiini laitetaan pupilleja suurentavat
tipat, jotka hoitaja lisäsi viereisessä huoneessa. Vanhempi rouva istui
edelleen odotustilassa, joten toivoin, että hän pääsee minun jälkeeni vastanotolle
ja huomasin myöhemmin, että hän pääsi. Kysyin hoitajalta, kauanko odotan
pupillien suurenemista ja vastauksena oli 15–30 minuuttia ja minun kannattaisi
istua lähellä huonetta. En hetkeäkään olettanut, että pääsisin niin pian
takaisin vastaanotolle. Vaelsin hyvin ruuhkaiselta käytävältä yskättömämpään ala-aulaan.
Silmäklinikan kahvio oli remontissa 6.5. saakka, joten
kirjoittelin viestejä alakerrassa. Reumaa sairastavalla rouvalla oli ollut
lyhyt vastaanotto, joten näin hänet uudelleen. Hänellä oli kaulassaan kaunis
kultainen ketju, joten varoitin häntä kaduilla liikkuvista korurosvoista.
Joltain hänen ystävältään oli viety koru, mutta ei rosvojen kanssa tarvitse edes
jutella, jos he haluavat ryöstää arvoesineitä. Toivotimme toisillemme hyvää vointia.
Palasin odotustilaan, jossa istuivat eläkkeellä oleva äiti ja
hänen tyttärensä. Aulaan tuotiin pyörätuolissa vanhempi mies, joka näytti
söpöltä tontulta. Hän istui selin meihin ja kysyi, mikä päivä tänään on? En
heti huomannut, että hän puhuu meille, koska olen tottunut kovaäänisiin matkapuhelinräpättäjiin.
Lopultakin sain käytettyä kuvaavaa sanaa räpättäjä! Mies toisti kysymyksensä,
joten kerroin päivän ja hän kiitti tiedosta. Hoitaja kävi katsomassa silmieni suurentuneita
pupilleja ja odotus jatkui. Hyvä tietenkin, että useampi pitkään odottanut
potilas pääsi vastaanotolle. Kerroin kahviosta puhuneella äidille ja tyttärelle,
että kahvio on remontissa, jotta he eivät suotta suunnista alakertaan.
Noin 45 minuutin odottelun jälkeen pääsin takaisin vastaanotolle.
Hoitaja pudotti silmiini puuduttavia tippoja ja lääkäri pyysi minua katsomaan
ylös, alas, oikealle ja vasemmalle. Silmissäni ei onneksi ollut mitään
ongelmia, joten hän pyysi soittamaan, jos vielä näen lasiaisia.
Tutkimuksen jälkeen lääkäri määräsi minulle kortisonitippoja,
joiden käyttöä voin kokeilla. Toivottavasti kyseisistä tipoista on jotain
hyötyä. Vastaanoton jälkeen odotin käytävällä, että hoitaja tuo minulle
reseptin ja tiedon seuraavasta vastaanotosta. Sain hetken kuluttua lapun, jossa
aikani oli syyskuussa klo 10:30. Pyysin, että saan klo 8 olevan ajan, koska työn
kannalta aika on hankala. Puolitoista tuntia myöhästyneen lääkärin päätöksen
mukaan en saanut, joten soitan myöhemmin Silmäklinikalle ja pyydän sekä ajan
että mielellään myös lääkärin vaihtamista. Sain vielä työpaikkaa varten lapun,
koska vietin Silmäklinikalla kaksi ja puoli tuntia.
Laitoin aurinkolasit silmiäni suojaamaan ja bussimatkan jälkeen pääsin
töihin jo klo 12:20. Onneksi minulla oli plussaa saldossa. Avasin tietokoneen
ja lähdin lounaalle.
Hyvä, etteivät näkemäni lasiaiset olleet haitallisia, mutta muuten
käynti tuntui turhalta rahanmenolta happaman lääkärin tutkittavana. Suosikkini
Silmäklinikalla on ollut superystävällinen ja taitava mies, joka muistaakseni toimi
ylilääkärinä Lauttasaaren silmäsairaalassa.
Koivut jo
lehtii
Terve Suomeni maa. Lämpimien huhtikuun päivien vuoksi koivuissa on
jo yhtä isot lehdet kuin äitienpäivänä, joten olen hyvin tyytyväinen.
Kohta on vappu, jolloin voi ostaa teekkarien hauskana pitämää Äpy-lehteä.
Äiti piti mieskuoron esityksistä, joten monena vuonna kävimme vappuaamuna
kuuntelemassa laulua, jossa ilmassa leivokset leikkiä löivät.
Ullanlinnanmäellä olen tietenkin käynyt, mutta vappujuopottelu ei
ole koskaan kiinnostanut enkä enää mene Havis Amanda – ryysikseen palelemaan
tai käytä hassua lakkia.
Magnolia
ja viitasammakko
Kaisaniemessä kukkivat jo magnoliat, joten aika suunnata magnoliatarkastusretkelle
Viikin arboretumiin ja jatkaa sammakkolammelle kuuntelemaan viitasammakoiden
haukuntaa.
Koetilan
lehmät la 4.5.2019, kirmaushetki klo 11:10
Viikin koetilan lehmät kirmaavat laitumelle lauantaina 4.5. klo 10–13
eli reippaat isykät ja äitykät ajavat jälleen letkana laitumien lähelle
kävelyteitä pitkin. Oi niitä kaukaisia aikoja, kun lapset ja aikuiset jaksoivat
vielä kävellä jopa kilometrin verran.
Busseilla 78, 57, 506 ja 550 pääsee kätevästi laitumien lähelle.
Taidetta
Kutsu minua nimelläsi André
Aciman
Ihastuin elokuvaan, pidin englanninkielisestä teoksesta ja
lainasin Antero Tiittulan viehättävästi suomentaman tekstin, jossa Elion ja
Oliverin elämä Italian auringossa avautui uudelleen. Kirja on kaunis
rakkaustarina kahdesta nuoresta miehestä, yliopistoprofessorin 17-vuotiaasta
pojasta ja 24-vuotiaasta amerikkalaisesta yliopisto-opiskelijasta, joka viettää
useita viikkoja Elion perheessä hedelmätarhojen keskellä.
Epäröinti, rakkaus, läheisyys, musiikki, kirjallisuus ja perheen
tärkeys korostuivat teoksessa, samoin ihastuminen, suhteen kehittyminen, naapurin
pikkutytön kohtalo, uiminen ja miesten tapaaminen vuosia myöhemmin Yhdysvalloissa.
Haikean kirjan luettuani uskoin jälleen rakkauteen ja hyvyyteen maailmassa.
Aciman esiintyy 17.–18. toukokuuta 2019 Helsinki Lit –
festivaaleilla Savoy-teatterissa.
Oodi
Helsingin Sanomien Oodi-kirjastoon on mennyt yllättävän suuri
rahasumma, koska kirjastossa on mm. vakituinen siivooja. Hyvä päätös, koska kaunis
kirjasto oli yllättävän epäsiisti jo alkuvaiheessa hiekan ja soran rahistessa
lattioilla.
The Queen’s Corgi – Official Trailer
Mm. presidentti Trump pääsi
mukaan esittelyfilmiin.
Kävimme pitkäperjantaina ihailemassa Talvipuutarhan kukkia, kuten hyvin moni muukin. Puutarhan pihalla kukkivat krookukset ja pääsiäisliljat.
Yleisölle suljetun alueen rinteissä kukoistivat siniset skillat.
Vastaanotossa oli kakkupöytä, joten osa vierailijoista osti täytekakkupalat. Talvipuutarhassa on useita pöytiä, joissa voi syödä joko omia eväitä tai kasvihuoneessa (harvoin, luulisin) myytäviä tuotteita.
Kasvihuoneessa kukoistivat moniväriset orkideat,
perunanarsissit, orvokit, erilaiset mehikasvit ja mm. violetit hyasintit. Kauniit kukat, joita ei voi voimakkaan tuoksun
vuoksi ottaa jouluna kotiin. Hennoin tuoksu on lukemani mukaan valkoisessa
hyasintissa.
Elämä olisi ehkä helpompaa, jos rakastaisi kodin ”raikasteita” eli kauhulle haisevia kukkaistuoksuja, autoihin myytäviä ”tuoksuvia” kuusia ja kestäisi monien pesuaineiden karmean löyhkän. Puhdas tuoksuu puhtaalta, eikä haise pesu- tai huuhteluaineilta.
Hanami su 19.5.2019,
Roihuvuori
Pensaissa on jo suuret lehdet, leskenlehdet, valkovuokot ja onnenpensaat kukkivat ja päivä päivältä luonto näyttää paremmalta.
Pian lähistöllä kukoistavat vaaleanpunakukkaiset kirsikkapuut. Hanamia juhlitaan Roihuvuoressa sunnuntaina 19.5.2019 klo 12–18:30.
Vältän ihmismassoja myös ulkona, joten käyn aina ennen
juhlia ihailemassa viehättäviä kukkia.
Universal Stone
Olen kuurannut kylpyhuoneen kaakeleiden saumoja erilaisilla pesuaineilla, mutta edes rautakaupan järeät tuotteet eivät tuntuneet tepsivän. Höyrypesurilla sai kätevästi puhdistettua lattiaa, mutta saumat näyttivät epäilyttäviltä. Muistin kaapissa olevan Universal Stone -purkin ja pesin laattasaumoja sienellä levittämäni hajustamattoman ja myrkyttömän tökötin ja kaakeliharjan avulla. Toimii!
Muiden sairauksiin
reagoiminen
Luen edelleen useita syöpäpotilaspalstoja, koska myeloomasta paranemisestani huolimatta oletan, että sairaus palaa minun jossain vaiheessa. Ei pitäisi olettaa.
Törmäsin jo edesmenneen potilaan kirjoituksiin. Hän oli muille sairastuneille vihainen, koska edes allogeeninen kantasolusiirto ei parantanut häntä. Muilla oli hänen mielestään vain mitättömiä pikkuoireita, mutta hän ilmoitti olevansa todella sairas.
Ymmärrän, että tilanne oli hänelle surullinen ja vaikea, mutta en ymmärrä muiden potilaiden katkeraa syyllistämistä. Jokaisella sairastuneella on omat oireensa ja murheensa, koska kyse on parantumattomasta syövästä, jota onneksi voidaan hoitaa nykyisin monilla eri lääkkeillä.
Eihän hän edes tiennyt muiden tilanteista, koska monet
sairastuneet kirjoittavat vain joistain sairauteen liittyvistä oireistaan.
Osalla syynä on se, etteivät he halua pelotella muita omalla tilanteellaan.
Ferritiini
Keskustelupalstoilla herjattu ferritiini tuntuu olevan tietämättömien kriitikkojen suosittuna puheenaiheena. ”Kenelläkään ei ole mitään ongelmia ferritiinin kanssa ja syynä alhaisiin arvoihin ovat vain laiskuus ja hyvin todennäköisesti yleinen pahuus jäkätijäkätijäkäti.” Yleisen ja erityisen pahuuden tietenkin allekirjoitan.
Varastoraudan puutteesta kärsii yli 10 prosenttia naisista ja yli kolme prosenttia miehistä. En usko, että aiheesta tietämättömiä on noin 85-87 prosenttia. Hehee!
Nuorempana sain bussipysäkeillä ja rautatieasemilla
ympärilleni selittämään liudan höperöitä ja juoppoja, jotka luulivat minua
hämäävien kasvojeni perusteella kiltiksi ja mukavaksi. He erehtyivät pahasti.
Vanhenemisen etuna on, että saa olla kaikessa rauhassa.
Vuosia sitten kävimme sisareni kanssa katsomassa isovanhempia kahdessa eri sairaalassa, koska toinen oli vaikeassa verisuonileikkauksessa ja toinen oli hoidossa sydänoireittensa vuoksi. Täydessä junassa oli kärttyisä ikähenkilö, joka olisi halunnut kipeän jalkansa vuoksi pitää itsellään neljä paikkaa. Teimme pitkää päivää ja isovanhempien tilanne huoletti, joten rohkenimme istua mummelin viereen. Puhuimme matkalla sairaalakäynneistä ja vihainen neiti tai rouva tuijotti meitä pistävästi koko matkan ajan. Lähtiessämme hän tokaisi, että näköjään RAHVAS matkustaa junassa. Olin niin häkeltynyt, että vain tuijotin häntä. En tietenkään voinut sanoa ikäilkiölle mitään. Nyt tähtään siihen, että mitä enemmän ikää tulee, sitä varmemmin puhun muista matkustajista rahvaana. Ehkä.
Pitkien syöpähoitojeni jälkeen ferritiiniarvoni oli enää 19 mikrogrammaa litrassa, vaikka arvon pitäisi ylittää 100. Hematologit eli verisyöpälääkärit huolestuivat tilanteesta, joten suolistoni magneettikuvauksen jälkeen syön rautalääkettä ja B12-vitamiinia ja toivon arvon nousevan, koska olen naurettavan väsynyt. Minulla ei onneksi ole suolistosyöpää.
Pitkään kestänyt flunssa-, poskiontelotulehdus- ja mononukeloositilanne sotki rautalääkkeen ottamista, koska sain antibioottikuurin. Kaksi vatsaa sekoittavaa lääkettä oli liikaa, joten luovuin tilapäisesti rautalääkkeistä.
Jääpalojen syöminen on ilahduttavaa ja voi liittyä alhaiseen ferritiiniin. Ooh, jääpalat ovat hyviä!
Raudansaantia voi parantaa juomalla
aterian yhteydessä mehua tai syömällä vitamiinivalmistetta. (HS
26.11.2018). Minulle tulee talvella appelsiinihimo ja joka kevät hillitön hinku
juoda appelsiinimehua. Väitin aiemmin, että kyse oli piristävän oranssista
väristä, mutta ehkä alhainen ferritiini sai aikaan reaktion? Mielestäni teoriani
on melko hyvä.
Keski-ikä, vuosien syöpähoidot ja rankka lääkitys varmasti väsyttävät, mutta ehdin jo huolestua siitä, etten eläimistä pitävänä muistanut työkaverien koirien rotuja. Kyse oli nolosta – ja tietenkin täysin kuvitellusta
– ferritiinipöperöpäisyydestä.
Uskonto
Heinäkuussa 2018 helsinkiläismiehistä alle puolet kuului kirkkoon ja naisista alle 60 prosenttia. Maahanmuutto muuttaa tilannetta.
Monilla syöpäforumeilla on toivomus siitä, ettei uskonnosta puhuta, koska puhe voi loukata osaa kirjoittajista. Olen syntynyt uskovaiseen perheeseen ja kuulun edelleen kirkkoon, mutta ymmärrän kirkkoon kuulumattomien tai kirkosta eronneiden tilanteen erittäin hyvin. En ole koskaan pitänyt ns. miekkalähetyksestä tai pakanoille uimahousuja ja Raamattu -tyylistä, koska jokaisella on oikeus uskoa mihin lailliseen haluaa.
Useista palstan pitäjien esittämistä ohjeista huolimatta osa
tuo uskoaan julki todella paljon. Minun on vaikea ymmärtää tilannetta, koska
kyse on SYÖPÄpalstoista, ei uskonnolliseen keskusteluun liittyvistä palstoista.
Olisi varmaan kätevämpää, jos uskonnosta kirjoittavat
kaveeraisivat keskenään esimerkiksi Facebookissa ja kirjoittaisivat syöpäpalstalla
syöpään liittyvistä asioista.
Pahimpia oli näkemäni kirjoitus, jossa joku oli häätämässä uskontokirjoituksista
pahastuvia syöpäpalstalta. Kyseessä EI ole uskonto-, vaan syöpäpalsta.
Luin aiemmin kirjoituksen, jossa ”hurskas” kristitty näki aiheekseen haukkua toisen uskonnon edustajan syöpäpalstalla. Oli kiusallista lukea roskalehtityylisiä paasauksia politiikasta tai raivoavaa suhtautumista muihin uskontoihin tai homoseksuaaleihin. Miksi ihmeessä kahden aikuisen välisen suhteen pitäisi kiinnostaa muita ihmisiä?
Tietämätön, häijy ja valistumaton saa tietenkin olla, mutta muut pitää säästää omalta tietämättömyydeltä esimerkiksi 10 vuotta sitten kirjoitetuissa blogikirjoituksissa, joissa kehotetaan viheliäisiin rikoksiin.
Onneksi pahimpia raivoajia ja räyhähenkiä ei tarvinnut
seurata Facebookissa, vaan heidät pystyi estämään.
Jollain palstalla kirjoitti vihainen vanha mies
(jännittävää, että sukupuoli yhdistää kirjoittajia), joka luuli tietävänsä
kaikesta kaiken ja puuttui jatkuvasti muiden teksteihin tietämättä asiasta
yhtään mitään. Rasittavaa käytöstä.
Valtaosan rikoksista tekevät miehet, vankilat ovat täynnä
miehiä ja sodissa riehuvat miehet. Harmillista, miten testosteronin aiheuttama aggressiivisuus
näkyy niin monissa asioissa.
Toisaalta en tunne olevani mukava ihminen, kun haluaisin Isis-retkeilijöiden jäävän nykyisille asuinalueilleen ja toivoisin ”ystävällisesti”, että ihmisten ja historiallisten rakennusten kimppuun julmalla tavalla käyneet taistelijat tuomittaisiin Hammurabin lailla eli mitä muille teit, sen koet myös itse. Ratkaisuni on kaikkea muuta kuin humaani, mutta kauhujuttuja lukeneena näen oikeudenmukaisena, että jokainen maksaa siitä, miten on muita kohdellut.
Lopuksi oma ystävällinen ja huomaavainen neuvoni, joka ei
liity millään tavalla syöpähoitoihin, yleis- tai erityiskriminaaleihin tai
politiikkaan: puolison pettäminen on ala-arvoista. Erotkaa ensin ja aloittakaa
vasta eron jälkeen uusi suhde.
Ravintola Karl Johan,
Yrjönkatu 21
Kävimme eilen syömässä ravintola Karl Johanissa eli sain
syntymäpäivälahjani etukäteen. Kiitos, M!
Alkuruoiksi valitsimme lipstikkakeiton (pyysin pekonitta,
koska possut ovat fiksuja) ja vorschmackin, pääruoaksi otimme päivän tuoreen kalan
eli taimenen, perunoita ja tryffeleitä ja parsaa hollandaisekastikkeessa.
Kastike oli hyvää, mutta söin vain pienen määrän. Olen huono
hollandaisekastikkeisti, joka on melkein sana. Olin iloinen siitä, että kauniissa
annoksessa oli sekä vihreä että valkoinen parsatanko, koska suosin vihreää. Jälkiruokana
oli suklaamarkiisia ja mandariinisorbettia (ooh!) ja omenapiirakkaa,
kuusijäätelöä ja marenkia. Sain napsia marengit ystävän lautaselta eli
tapaaminen oli sekä keskustelun että ruoan puolesta erinomainen. Karl Johanissa
osataan kokata ja tarjoilija oli hyvin ystävällinen. Yllättävän paljon ihmisiä
käveli pitkin Yrjönkatua eli Helsinki ei ollut niin autio kuin olisi voinut
suljettujen ravintoloiden perusteella päätellä.
Harkitsin alkuruoaksi tartar-pihviä, jota aiemmin rakastin.
En tiedä, onnistuisiko syöminen enää, koska syön hyvin vähän punaista lihaa.
Pitäisi syödä enemmän jo – kuvittelemani, hehee – ferritiiniarvon vuoksi.
Kävelimme, ts. lämmittelimme rautatieasemalle Forumin
kautta, joten pääsimme ihailemaan Silmälasikeskus Forumin huikeita silmälaseja
Kukontorilla. Ainakin aiemmin silmälasit ostettiin yksittäiskappaleina
Ranskasta ja jo huikeiden lasien sovittaminen oli hauskaa.
Suonenveto
Herään aina välillä siihen, että oikeassa pohkeessa on viheliäinen suonenveto. Luin, että suonenvedot yleistyvät vanhetessa ja etenkin yli 50-vuotiailla on suonenvetoa. Jalan venytteleminen auttaa, mutta kipu on inhottava. Nestettä pitäisi juoda riittävästi, mutta juon nyt jo niin paljon, että suurempi nestemäärä olisi farssi. Suolatasapaino pitää säilyttää. Pitäisikö laittaa muutama merisuolakide suuhun ennen nukkumaanmenoa? Hmm. Jalkojen venyttely ennen nukkumaan menoa voi auttaa ja kipu saattaa olla lievempi. Magnesium mahdollisesti auttaa, joten pitänee kaivaa magnesium-purkki esille. Magnesiumarvoni olivat jossain vaiheessa niin korkeat, että magnesium kiellettiin kokonaan.
Opiaatit, efedriinit ja muut kodeiinit
Helsingin Sanomissa oli jälleen kirjoitus siitä, kuinka osa
jää heti koukkuun kipulääkkeisiin. Siinä vaiheessa, kun kivuista kärsiviä syöpäpotilaita
estetään saamasta tehokkaita ja toimivia kipulääkkeitä, menen kiljumaan
Eduskuntatalon portaille. En enää tarvitse vahvoja kipulääkkeitä, mutta ymmärtääkseni
portailla kiljuminen on oikea paikka.
Mm. mononukleoosia hoitanut lääkäri oli harmissaan siitä,
että vahvoja kipulääkkeitä myönnettiin myös lievempiin kipuihin, joihin niitä
ei pitänyt määrätä. Lähes kaikilla on
netti, joten luulisi, että ihmiset tutkisivat saamiaan lääkkeitä ja
perehtyisivät haittavaikutuksiin. t. Lyricaa en koskaan hakenut
Toisaalta valtaosa ei
jää koukkuun lääkkeisiin eikä meditaatioista jne. ole välttämättä mitään hyötyä
kivun taltuttamisesta. Eiväthän kaikki edes Suomessa juo alkoholia ja yhä harvempi
polttaa tupakkaa.
Pidän edelleen itseäni onnekkaana, koska pahoinvointireaktioiden vuoksi mikään vahva kipulääke (yök), alkoholi (pahaa, haisee, tyhmentää) tai tupakka (pahaa, haisee) eivät koukuttaneet.
Kodeiini- ja efedriinipitoista yskänlääkettä käytin kovan yskän taltuttamiseksi, en huvitteluna.
Syöpään sairastuessa useimmista sairastuneista tuntuu, että
koko maailma pysähtyy. Tulevaisuudesta ei tiedä, oma vointi kauhistuttaa,
hoidot huolestuttavat tai pelottavat ja todella moni sairastunnut miettii
kuolemista.
Olen jutellut monien syöpäpotilaiden kanssa, joita läheisten
reaktiot hämmästyttävät. Osa omaisista ei ymmärrä tai halua ymmärtää, että
syöpäpotilas on sairastunut vakavasti. ”On minullakin pitkittynyttä yskää.” Sehän
ikävää. Kannattaisiko käydä lääkärillä tai vähentää tupakointia?
Apua voi saada läheisiltä heikommassa vaiheessa, jos heillä on aikaa tai halua auttamiseen. Yli miljoona suomalaista elää yksin ja monet elävät parisuhteessa, joissa vain sairastunut huolehtii kotitöistä. Puolisot tai lähellä asuvat unohtavat – tai eivät käsitä, että he voisivat kokata ruokaa, auttaa siivouksissa edes joskus tai käydä kaupassa heikossa kunnossa olevalle potilaalle. Syöpäpotilaan voi olla vaikeaa palkata siivousapua, koska tulot romahtavat ja menot nousevat lääkkeiden, poliklinikka- ja sairaalamaksujen vuoksi.
Erittäin hyvä syy säästää siinä vaiheessa, kun on vielä
terve.
Ihmiset ovat erilaisia, joten osa ei oikeasti pysty
käsittämään, millaista elämää syöpäpotilas elää. Ei kyse ole mistään läheisten
elämän pitkää työpäivää tai -viikkoa seuraavasta uupumuksesta vaan tilanteesta,
jossa jo sängystä nouseminen tuntuu tavoitteelta.
Myeloomadiagnoosin saatuani luin Kristiina Heleniuksen
kirjan Mikä maa, mikä syöpä, jossa hän kertoi sairastuneensa imukudossyöpään,
Hodginin tautiin. Kirja oli kiinnostava ja teoksesta jäi mieleen, kuinka
Heleniuksen aviomies toi ruokaa vain itselleen – ei puolisolleen. Syöpä voi
koetella parisuhteita ja ärsyttää tervettä puolisoa, jolle kasaantuu huolta,
surua ja ylimääräisiä tehtäviä.
Syöpäpotilaalle voivat tietenkin olla vieraita lähipiirin opiskelukiireet, remontit, parisuhdekriisit, alkoholi- ja/tai mielenterveysongelmat, pettämiset, lasten fyysiset ja psyykkiset ongelmat ja muut sellaiset asiat, jotka eivät liity omaan elämään. Vaikeita ja surullisia tilanteita, joihin läheiset toivottavasti saavat apua.
Monien potilaiden mielestä hankalinta vakavassa
sairastumisessa oli, etteivät terveet ihmiset hahmottaneet sitä, että potilaan
riskinä oli kuoleminen. Moni hyvin sairas potilas kuuli läheisiltään
ikihupaisan Ethän sinä näytä sairaalta -kommentin. Ei, syöpää ei huomaa kuten
ruhjeita kolarin jälkeen. Syöpä tekee tuhoja ihmisessä itsessään.
Mm. Yhdysvalloissa monilla alueilla käytäntö on
toisenlainen. Naapurit, tuttavat ja ystävät tarjoutuvat apuun, hoitavat lapsia,
tuovat ruokaa ja toimivat siivouspartioina vakavasti sairastuneiden luona.
Välittäminen ja huolehtiminen ovat heille tärkeitä asioita.
Parhaissa suvuissa potilailla oli tukijoita ja hän saa apua.
Jos tukea saa, niin yhteydenpitoa on helpompi jatkaa tulevaisuudessa.
Jos ei saa, niin miksi vakavasti sairastunut ottaisi jatkossa
yhteyttä ”läheisiin”, jotka eivät kertaakaan vaivautuneet auttamaan raskaiden
ja vaikeiden hoitojen aikana?
Taiteena on Mia Bergqvistin Kasvunpaikka, jonka kuvasin
Naivistit Iittalassa -näyttelyssä viime kesänä. Vanhalla puukoululla olevat
teokset ovat lahjakkaita ja hauskoja, joten näyttelyyn kannattaa jälleen suunnata lauantaina
18.5. tai viimeistään sunnuntaina 25.8.2019.
Tiistain labrakäynnin jälkeen kävin hakemassa seitsemännen eli
ilmaisen Fibre Response – kuituruokasäkin kissoille, koska lauantaikäynti ei onnistunut.
Huomasin ovilapusta, että Veteira oli kiinni klo 11–12 operaation vuoksi, joten kävin syömässä lohta ja perunamuusia Ukko-Pekka – kahvilassa. Paikka oli sympaattinen, ruoka oli hyvää ja istuin ikkunapaikalla katselemassa ohikulkijoita. Alkuruoaksi sain salaatin, jonka pyydän seuraavalla kerralla ilman kastiketta kastikeantipatiani vuoksi.
Yritin löytää ravintolaa netistä, mutta en onnistunut. Lounasravintola on Töölön Yliopiston Apteekin ja Veteira-eläinlääkäriaseman välissä Mannerheimintiellä, Kelan ratikkapysäkin kohdalla. Kannattaa käydä! Paikka on auki klo 8-17 ja tiskin takana on ystävällinen mieshenkilö. ”Salakuuntelin” hänen ja toisen asiakkaan keskustelua ja opin, että rekkamatkalla Norjasta Suomeen kuljetustilaa kylmentävä laite voi reistailla matkan aikana useita kertoja. Vein lähtiessäni lautaseni ja lasini suomalaiselle kokille ja ilmoitin herroille, etten ”mitenkään kuunnellut heidän keskusteluaan, mutta sulivatko pakastepatongit?” Eivät onneksi sulaneet, mutta matka oli erittäin hankala.
Menin eläinlääkäriasemalle, jossa edellinen asiakas eli
pikkuinen koira nukkui odotustilassa punaisen peiton alla hammaspuhdistuksen
jälkeen. Söpöltä näyttänyt koira ja hyvä, että hampaat olivat puhtaat. Olen
tavannut eläinlääkärin aikaisemmin, joten selitin hänelle kaatuneeni eikä minua
ole mukiloitu. Jostain syystä tieto pitää kertoa melko tutuille ihmisille.
Ratikassa istuin kissanruokasäkki vieressäni enkä sanonut kenellekään mitään,
vaikka olisin hyvin mielelläni kertonut kaikille kompastumisestani.
Naamaröntgenin perusteella poskiontelot ovat tyhjät enkä onneksi telonut itseäni pahemmin mätkähtäessäni otsa edellä portaaseen. Kuulin kysymyksen siitä, miksi naamani osui portaaseen ja selitin, että minulla on niin hirvittävän iso pää, että naama menee tietenkin ensimmäisenä alas. Kasvoni ovat edelleen mustelmaiset ja kirjavat, mutta onneksi maan vetovoima kiskoo ruhjeita alaspäin.
Mistään verikokeista ei löydy syytä korkealle CRP:lle, joten
huomenna jälleen labraan ja maanantaina takaisin sisätautilääkärille.
Toivottavasti loput virustutkimukset selviävät maanantaihin mennessä.
Puhuin aiemman lääkärin kanssa ja väitin olevani terve. Harmi, ettei hän uskonut minua. Totesin, että tautisuus on noloa ja tunnen itseni lintsariksi. Hän totesi, että olen sinnikäs selviytyjä, koska aivoaneurysmaleikkauksen klipsi näkyi kuvissa, samoin ohimossani oleva pyöreä leikkausarpi. Myeloomahistoriani lääkärit jo tiesivät. Kovin ikävää, kun ei edes sinnikkäästi inttämällä voi vakuuttaa olevansa terve.
Hakkaava yskä jatkuu.
Edunvalvontavaltuutus
kannattaa tehdä ajoissa. Jos jotain sattuu, niin läheisten
on helpompi hoitaa asioita.
banaaninkuorella 