Skillojen keskellä ja yleistä pahuutta

Kävimme pitkäperjantaina ihailemassa Talvipuutarhan kukkia, kuten hyvin moni muukin. Puutarhan pihalla kukkivat krookukset ja pääsiäisliljat.

Yleisölle suljetun alueen rinteissä kukoistivat siniset skillat.

Vastaanotossa oli kakkupöytä, joten osa vierailijoista osti täytekakkupalat. Talvipuutarhassa on useita pöytiä, joissa voi syödä joko omia eväitä tai kasvihuoneessa (harvoin, luulisin) myytäviä tuotteita.

Kasvihuoneessa kukoistivat moniväriset orkideat, perunanarsissit, orvokit, erilaiset mehikasvit ja mm. violetit hyasintit.  Kauniit kukat, joita ei voi voimakkaan tuoksun vuoksi ottaa jouluna kotiin. Hennoin tuoksu on lukemani mukaan valkoisessa hyasintissa.

Elämä olisi ehkä helpompaa, jos rakastaisi kodin ”raikasteita” eli kauhulle haisevia kukkaistuoksuja, autoihin myytäviä ”tuoksuvia” kuusia ja kestäisi monien pesuaineiden karmean löyhkän. Puhdas tuoksuu puhtaalta, eikä haise pesu- tai huuhteluaineilta.

Hanami su 19.5.2019, Roihuvuori

Pensaissa on jo suuret lehdet, leskenlehdet, valkovuokot ja onnenpensaat kukkivat ja päivä päivältä luonto näyttää paremmalta.

Pian lähistöllä kukoistavat vaaleanpunakukkaiset kirsikkapuut. Hanamia juhlitaan Roihuvuoressa sunnuntaina 19.5.2019 klo 12–18:30.

Vältän ihmismassoja myös ulkona, joten käyn aina ennen juhlia ihailemassa viehättäviä kukkia.

Universal Stone

Olen kuurannut kylpyhuoneen kaakeleiden saumoja erilaisilla pesuaineilla, mutta edes rautakaupan järeät tuotteet eivät tuntuneet tepsivän. Höyrypesurilla sai kätevästi puhdistettua lattiaa, mutta saumat näyttivät epäilyttäviltä. Muistin kaapissa olevan Universal Stone -purkin ja pesin laattasaumoja sienellä levittämäni hajustamattoman ja myrkyttömän tökötin ja kaakeliharjan avulla. Toimii!

Muiden sairauksiin reagoiminen

Luen edelleen useita syöpäpotilaspalstoja, koska myeloomasta paranemisestani huolimatta oletan, että sairaus palaa minun jossain vaiheessa. Ei pitäisi olettaa.

Törmäsin jo edesmenneen potilaan kirjoituksiin. Hän oli muille sairastuneille vihainen, koska edes allogeeninen kantasolusiirto ei parantanut häntä. Muilla oli hänen mielestään vain mitättömiä pikkuoireita, mutta hän ilmoitti olevansa todella sairas.

Ymmärrän, että tilanne oli hänelle surullinen ja vaikea, mutta en ymmärrä muiden potilaiden katkeraa syyllistämistä. Jokaisella sairastuneella on omat oireensa ja murheensa, koska kyse on parantumattomasta syövästä, jota onneksi voidaan hoitaa nykyisin monilla eri lääkkeillä.

Eihän hän edes tiennyt muiden tilanteista, koska monet sairastuneet kirjoittavat vain joistain sairauteen liittyvistä oireistaan. Osalla syynä on se, etteivät he halua pelotella muita omalla tilanteellaan.

Ferritiini

Keskustelupalstoilla herjattu ferritiini tuntuu olevan tietämättömien kriitikkojen suosittuna puheenaiheena. ”Kenelläkään ei ole mitään ongelmia ferritiinin kanssa ja syynä alhaisiin arvoihin ovat vain laiskuus ja hyvin todennäköisesti yleinen pahuus jäkätijäkätijäkäti.” Yleisen ja erityisen pahuuden tietenkin allekirjoitan.

Varastoraudan puutteesta kärsii yli 10 prosenttia naisista ja yli kolme prosenttia miehistä. En usko, että aiheesta tietämättömiä on noin 85-87 prosenttia. Hehee!

Nuorempana sain bussipysäkeillä ja rautatieasemilla ympärilleni selittämään liudan höperöitä ja juoppoja, jotka luulivat minua hämäävien kasvojeni perusteella kiltiksi ja mukavaksi. He erehtyivät pahasti. Vanhenemisen etuna on, että saa olla kaikessa rauhassa.

Vuosia sitten kävimme sisareni kanssa katsomassa isovanhempia kahdessa eri sairaalassa, koska toinen oli vaikeassa verisuonileikkauksessa ja toinen oli hoidossa sydänoireittensa vuoksi. Täydessä junassa oli kärttyisä ikähenkilö, joka olisi halunnut kipeän jalkansa vuoksi pitää itsellään neljä paikkaa. Teimme pitkää päivää ja isovanhempien tilanne huoletti, joten rohkenimme istua mummelin viereen. Puhuimme matkalla sairaalakäynneistä ja vihainen neiti tai rouva tuijotti meitä pistävästi koko matkan ajan. Lähtiessämme hän tokaisi, että näköjään RAHVAS matkustaa junassa. Olin niin häkeltynyt, että vain tuijotin häntä. En tietenkään voinut sanoa ikäilkiölle mitään. Nyt tähtään siihen, että mitä enemmän ikää tulee, sitä varmemmin puhun muista matkustajista rahvaana. Ehkä.

Pitkien syöpähoitojeni jälkeen ferritiiniarvoni oli enää 19 mikrogrammaa litrassa, vaikka arvon pitäisi ylittää 100. Hematologit eli verisyöpälääkärit huolestuivat tilanteesta, joten suolistoni magneettikuvauksen jälkeen syön rautalääkettä ja B12-vitamiinia ja toivon arvon nousevan, koska olen naurettavan väsynyt. Minulla ei onneksi ole suolistosyöpää.

Pitkään kestänyt flunssa-, poskiontelotulehdus- ja mononukeloositilanne sotki rautalääkkeen ottamista, koska sain antibioottikuurin. Kaksi vatsaa sekoittavaa lääkettä oli liikaa, joten luovuin tilapäisesti rautalääkkeistä.

Jääpalojen syöminen on ilahduttavaa ja voi liittyä alhaiseen ferritiiniin. Ooh, jääpalat ovat hyviä!

Raudansaantia voi parantaa juomalla aterian yhteydessä mehua tai syömällä vitamiinivalmistetta. (HS 26.11.2018). Minulle tulee talvella appelsiinihimo ja joka kevät hillitön hinku juoda appelsiinimehua. Väitin aiemmin, että kyse oli piristävän oranssista väristä, mutta ehkä alhainen ferritiini sai aikaan reaktion? Mielestäni teoriani on melko hyvä.

Keski-ikä, vuosien syöpähoidot ja rankka lääkitys varmasti väsyttävät, mutta ehdin jo huolestua siitä, etten eläimistä pitävänä muistanut työkaverien koirien rotuja.  Kyse oli nolosta – ja tietenkin täysin kuvitellusta – ferritiinipöperöpäisyydestä.

Uskonto

Heinäkuussa 2018 helsinkiläismiehistä alle puolet kuului kirkkoon ja naisista alle 60 prosenttia. Maahanmuutto muuttaa tilannetta.

Monilla syöpäforumeilla on toivomus siitä, ettei uskonnosta puhuta, koska puhe voi loukata osaa kirjoittajista. Olen syntynyt uskovaiseen perheeseen ja kuulun edelleen kirkkoon, mutta ymmärrän kirkkoon kuulumattomien tai kirkosta eronneiden tilanteen erittäin hyvin. En ole koskaan pitänyt ns. miekkalähetyksestä tai pakanoille uimahousuja ja Raamattu -tyylistä, koska jokaisella on oikeus uskoa mihin lailliseen haluaa.

Useista palstan pitäjien esittämistä ohjeista huolimatta osa tuo uskoaan julki todella paljon. Minun on vaikea ymmärtää tilannetta, koska kyse on SYÖPÄpalstoista, ei uskonnolliseen keskusteluun liittyvistä palstoista.

Olisi varmaan kätevämpää, jos uskonnosta kirjoittavat kaveeraisivat keskenään esimerkiksi Facebookissa ja kirjoittaisivat syöpäpalstalla syöpään liittyvistä asioista.

Pahimpia oli näkemäni kirjoitus, jossa joku oli häätämässä uskontokirjoituksista pahastuvia syöpäpalstalta. Kyseessä EI ole uskonto-, vaan syöpäpalsta.

Luin aiemmin kirjoituksen, jossa ”hurskas” kristitty näki aiheekseen haukkua toisen uskonnon edustajan syöpäpalstalla. Oli kiusallista lukea roskalehtityylisiä paasauksia politiikasta tai raivoavaa suhtautumista muihin uskontoihin tai homoseksuaaleihin. Miksi ihmeessä kahden aikuisen välisen suhteen pitäisi kiinnostaa muita ihmisiä?

Tietämätön, häijy ja valistumaton saa tietenkin olla, mutta muut pitää säästää omalta tietämättömyydeltä esimerkiksi 10 vuotta sitten kirjoitetuissa blogikirjoituksissa, joissa kehotetaan viheliäisiin rikoksiin.

Onneksi pahimpia raivoajia ja räyhähenkiä ei tarvinnut seurata Facebookissa, vaan heidät pystyi estämään.

Jollain palstalla kirjoitti vihainen vanha mies (jännittävää, että sukupuoli yhdistää kirjoittajia), joka luuli tietävänsä kaikesta kaiken ja puuttui jatkuvasti muiden teksteihin tietämättä asiasta yhtään mitään. Rasittavaa käytöstä.

Valtaosan rikoksista tekevät miehet, vankilat ovat täynnä miehiä ja sodissa riehuvat miehet. Harmillista, miten testosteronin aiheuttama aggressiivisuus näkyy niin monissa asioissa.

Toisaalta en tunne olevani mukava ihminen, kun haluaisin Isis-retkeilijöiden jäävän nykyisille asuinalueilleen ja toivoisin ”ystävällisesti”, että ihmisten ja historiallisten rakennusten kimppuun julmalla tavalla käyneet taistelijat tuomittaisiin Hammurabin lailla eli mitä muille teit, sen koet myös itse. Ratkaisuni on kaikkea muuta kuin humaani, mutta kauhujuttuja lukeneena näen oikeudenmukaisena, että jokainen maksaa siitä, miten on muita kohdellut.

Lopuksi oma ystävällinen ja huomaavainen neuvoni, joka ei liity millään tavalla syöpähoitoihin, yleis- tai erityiskriminaaleihin tai politiikkaan: puolison pettäminen on ala-arvoista. Erotkaa ensin ja aloittakaa vasta eron jälkeen uusi suhde.

Ravintola Karl Johan, Yrjönkatu 21

Kävimme eilen syömässä ravintola Karl Johanissa eli sain syntymäpäivälahjani etukäteen. Kiitos, M!

Alkuruoiksi valitsimme lipstikkakeiton (pyysin pekonitta, koska possut ovat fiksuja) ja vorschmackin, pääruoaksi otimme päivän tuoreen kalan eli taimenen, perunoita ja tryffeleitä ja parsaa hollandaisekastikkeessa. Kastike oli hyvää, mutta söin vain pienen määrän. Olen huono hollandaisekastikkeisti, joka on melkein sana. Olin iloinen siitä, että kauniissa annoksessa oli sekä vihreä että valkoinen parsatanko, koska suosin vihreää. Jälkiruokana oli suklaamarkiisia ja mandariinisorbettia (ooh!) ja omenapiirakkaa, kuusijäätelöä ja marenkia. Sain napsia marengit ystävän lautaselta eli tapaaminen oli sekä keskustelun että ruoan puolesta erinomainen. Karl Johanissa osataan kokata ja tarjoilija oli hyvin ystävällinen. Yllättävän paljon ihmisiä käveli pitkin Yrjönkatua eli Helsinki ei ollut niin autio kuin olisi voinut suljettujen ravintoloiden perusteella päätellä.

Harkitsin alkuruoaksi tartar-pihviä, jota aiemmin rakastin. En tiedä, onnistuisiko syöminen enää, koska syön hyvin vähän punaista lihaa. Pitäisi syödä enemmän jo – kuvittelemani, hehee – ferritiiniarvon vuoksi.

Kävelimme, ts. lämmittelimme rautatieasemalle Forumin kautta, joten pääsimme ihailemaan Silmälasikeskus Forumin huikeita silmälaseja Kukontorilla. Ainakin aiemmin silmälasit ostettiin yksittäiskappaleina Ranskasta ja jo huikeiden lasien sovittaminen oli hauskaa.

Suonenveto

Herään aina välillä siihen, että oikeassa pohkeessa on viheliäinen suonenveto. Luin, että suonenvedot yleistyvät vanhetessa ja etenkin yli 50-vuotiailla on suonenvetoa. Jalan venytteleminen auttaa, mutta kipu on inhottava. Nestettä pitäisi juoda riittävästi, mutta juon nyt jo niin paljon, että suurempi nestemäärä olisi farssi. Suolatasapaino pitää säilyttää. Pitäisikö laittaa muutama merisuolakide suuhun ennen nukkumaanmenoa? Hmm. Jalkojen venyttely ennen nukkumaan menoa voi auttaa ja kipu saattaa olla lievempi. Magnesium mahdollisesti auttaa, joten pitänee kaivaa magnesium-purkki esille. Magnesiumarvoni olivat jossain vaiheessa niin korkeat, että magnesium kiellettiin kokonaan.

Opiaatit, efedriinit ja muut kodeiinit

Helsingin Sanomissa oli jälleen kirjoitus siitä, kuinka osa jää heti koukkuun kipulääkkeisiin. Siinä vaiheessa, kun kivuista kärsiviä syöpäpotilaita estetään saamasta tehokkaita ja toimivia kipulääkkeitä, menen kiljumaan Eduskuntatalon portaille. En enää tarvitse vahvoja kipulääkkeitä, mutta ymmärtääkseni portailla kiljuminen on oikea paikka.

Mm. mononukleoosia hoitanut lääkäri oli harmissaan siitä, että vahvoja kipulääkkeitä myönnettiin myös lievempiin kipuihin, joihin niitä ei pitänyt määrätä.  Lähes kaikilla on netti, joten luulisi, että ihmiset tutkisivat saamiaan lääkkeitä ja perehtyisivät haittavaikutuksiin. t. Lyricaa en koskaan hakenut

Toisaalta valtaosa ei jää koukkuun lääkkeisiin eikä meditaatioista jne. ole välttämättä mitään hyötyä kivun taltuttamisesta. Eiväthän kaikki edes Suomessa juo alkoholia ja yhä harvempi polttaa tupakkaa.

Pidän edelleen itseäni onnekkaana, koska pahoinvointireaktioiden vuoksi mikään vahva kipulääke (yök), alkoholi (pahaa, haisee, tyhmentää) tai tupakka (pahaa, haisee) eivät koukuttaneet.

Kodeiini- ja efedriinipitoista yskänlääkettä käytin kovan yskän taltuttamiseksi, en huvitteluna.


Mainokset

Läheiset

Syöpään sairastuessa useimmista sairastuneista tuntuu, että koko maailma pysähtyy. Tulevaisuudesta ei tiedä, oma vointi kauhistuttaa, hoidot huolestuttavat tai pelottavat ja todella moni sairastunnut miettii kuolemista.

Olen jutellut monien syöpäpotilaiden kanssa, joita läheisten reaktiot hämmästyttävät. Osa omaisista ei ymmärrä tai halua ymmärtää, että syöpäpotilas on sairastunut vakavasti. ”On minullakin pitkittynyttä yskää.” Sehän ikävää. Kannattaisiko käydä lääkärillä tai vähentää tupakointia?

Apua voi saada läheisiltä heikommassa vaiheessa, jos heillä on aikaa tai halua auttamiseen. Yli miljoona suomalaista elää yksin ja monet elävät parisuhteessa, joissa vain sairastunut huolehtii kotitöistä. Puolisot tai lähellä asuvat unohtavat – tai eivät käsitä, että he voisivat kokata ruokaa, auttaa siivouksissa edes joskus tai käydä kaupassa heikossa kunnossa olevalle potilaalle. Syöpäpotilaan voi olla vaikeaa palkata siivousapua, koska tulot romahtavat ja menot nousevat lääkkeiden, poliklinikka- ja sairaalamaksujen vuoksi.

Erittäin hyvä syy säästää siinä vaiheessa, kun on vielä terve.

Ihmiset ovat erilaisia, joten osa ei oikeasti pysty käsittämään, millaista elämää syöpäpotilas elää. Ei kyse ole mistään läheisten elämän pitkää työpäivää tai -viikkoa seuraavasta uupumuksesta vaan tilanteesta, jossa jo sängystä nouseminen tuntuu tavoitteelta.

Myeloomadiagnoosin saatuani luin Kristiina Heleniuksen kirjan Mikä maa, mikä syöpä, jossa hän kertoi sairastuneensa imukudossyöpään, Hodginin tautiin. Kirja oli kiinnostava ja teoksesta jäi mieleen, kuinka Heleniuksen aviomies toi ruokaa vain itselleen – ei puolisolleen. Syöpä voi koetella parisuhteita ja ärsyttää tervettä puolisoa, jolle kasaantuu huolta, surua ja ylimääräisiä tehtäviä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kristiina_Helenius

Syöpäpotilaalle voivat tietenkin olla vieraita lähipiirin opiskelukiireet, remontit, parisuhdekriisit, alkoholi- ja/tai mielenterveysongelmat, pettämiset, lasten fyysiset ja psyykkiset ongelmat ja muut sellaiset asiat, jotka eivät liity omaan elämään. Vaikeita ja surullisia tilanteita, joihin läheiset toivottavasti saavat apua.

Monien potilaiden mielestä hankalinta vakavassa sairastumisessa oli, etteivät terveet ihmiset hahmottaneet sitä, että potilaan riskinä oli kuoleminen. Moni hyvin sairas potilas kuuli läheisiltään ikihupaisan Ethän sinä näytä sairaalta -kommentin. Ei, syöpää ei huomaa kuten ruhjeita kolarin jälkeen. Syöpä tekee tuhoja ihmisessä itsessään.

Mm. Yhdysvalloissa monilla alueilla käytäntö on toisenlainen. Naapurit, tuttavat ja ystävät tarjoutuvat apuun, hoitavat lapsia, tuovat ruokaa ja toimivat siivouspartioina vakavasti sairastuneiden luona. Välittäminen ja huolehtiminen ovat heille tärkeitä asioita.

Parhaissa suvuissa potilailla oli tukijoita ja hän saa apua. Jos tukea saa, niin yhteydenpitoa on helpompi jatkaa tulevaisuudessa.

Jos ei saa, niin miksi vakavasti sairastunut ottaisi jatkossa yhteyttä ”läheisiin”, jotka eivät kertaakaan vaivautuneet auttamaan raskaiden ja vaikeiden hoitojen aikana?

Taiteena on Mia Bergqvistin Kasvunpaikka, jonka kuvasin Naivistit Iittalassa -näyttelyssä viime kesänä. Vanhalla puukoululla olevat teokset ovat lahjakkaita ja hauskoja, joten näyttelyyn kannattaa jälleen suunnata lauantaina 18.5. tai viimeistään sunnuntaina 25.8.2019.

Sinnikäs selviytyjä

Tiistain labrakäynnin jälkeen kävin hakemassa seitsemännen eli ilmaisen Fibre Response – kuituruokasäkin kissoille, koska lauantaikäynti ei onnistunut.

Huomasin ovilapusta, että Veteira oli kiinni klo 11–12 operaation vuoksi, joten kävin syömässä lohta ja perunamuusia Ukko-Pekka – kahvilassa. Paikka oli sympaattinen, ruoka oli hyvää ja istuin ikkunapaikalla katselemassa ohikulkijoita. Alkuruoaksi sain salaatin, jonka pyydän seuraavalla kerralla ilman kastiketta kastikeantipatiani vuoksi.

Yritin löytää ravintolaa netistä, mutta en onnistunut. Lounasravintola on Töölön Yliopiston Apteekin ja Veteira-eläinlääkäriaseman välissä Mannerheimintiellä, Kelan ratikkapysäkin kohdalla. Kannattaa käydä! Paikka on auki klo 8-17 ja tiskin takana on ystävällinen mieshenkilö. ”Salakuuntelin” hänen ja toisen asiakkaan keskustelua ja opin, että rekkamatkalla Norjasta Suomeen kuljetustilaa kylmentävä laite voi reistailla matkan aikana useita kertoja. Vein lähtiessäni lautaseni ja lasini suomalaiselle kokille ja ilmoitin herroille, etten ”mitenkään kuunnellut heidän keskusteluaan, mutta sulivatko pakastepatongit?” Eivät onneksi sulaneet, mutta matka oli erittäin hankala.

Menin eläinlääkäriasemalle, jossa edellinen asiakas eli pikkuinen koira nukkui odotustilassa punaisen peiton alla hammaspuhdistuksen jälkeen. Söpöltä näyttänyt koira ja hyvä, että hampaat olivat puhtaat. Olen tavannut eläinlääkärin aikaisemmin, joten selitin hänelle kaatuneeni eikä minua ole mukiloitu. Jostain syystä tieto pitää kertoa melko tutuille ihmisille. Ratikassa istuin kissanruokasäkki vieressäni enkä sanonut kenellekään mitään, vaikka olisin hyvin mielelläni kertonut kaikille kompastumisestani.

Naamaröntgenin perusteella poskiontelot ovat tyhjät enkä onneksi telonut itseäni pahemmin mätkähtäessäni otsa edellä portaaseen. Kuulin kysymyksen siitä, miksi naamani osui portaaseen ja selitin, että minulla on niin hirvittävän iso pää, että naama menee tietenkin ensimmäisenä alas. Kasvoni ovat edelleen mustelmaiset ja kirjavat, mutta onneksi maan vetovoima kiskoo ruhjeita alaspäin.

Mistään verikokeista ei löydy syytä korkealle CRP:lle, joten huomenna jälleen labraan ja maanantaina takaisin sisätautilääkärille. Toivottavasti loput virustutkimukset selviävät maanantaihin mennessä.

Puhuin aiemman lääkärin kanssa ja väitin olevani terve. Harmi, ettei hän uskonut minua. Totesin, että tautisuus on noloa ja tunnen itseni lintsariksi. Hän totesi, että olen sinnikäs selviytyjä, koska aivoaneurysmaleikkauksen klipsi näkyi kuvissa, samoin ohimossani oleva pyöreä leikkausarpi. Myeloomahistoriani lääkärit jo tiesivät.  Kovin ikävää, kun ei edes sinnikkäästi inttämällä voi vakuuttaa olevansa terve.

Hakkaava yskä jatkuu.

Edunvalvontavaltuutus

kannattaa tehdä ajoissa. Jos jotain sattuu, niin läheisten on helpompi hoitaa asioita.

https://www.maistraatti.fi/fi/Palvelut/holhoustoimi/Edunvalvontavaltuutus/

Luettavaa

Jos KonMaritus kyllästyttää, niin tarkempiakin teoksia on olemassa.

Mitä jälkeen jää: taito tehdä kuolinsiivous   Margareta Magnusson

Kustannusosakeyhtiö Tammi 2018

Flunssa

Tuntui, että ympärillä kaikki köhivät, mutta tappelin pitkään flunssaa vastaan.

Ensin aloin yskiä, nokka valui ja kuume nousi. Sinnittelin muutaman päivän kotona, mutta kuumeen noustua 38 asteeseen menin lääkäriin. Kerroin flunssatappelustani ja lisäsin, että kuumetta oli 37,5–38 astetta. Hän mittasi kuumeeni korvalämpömittarilla ja luku oli parempi: 38,6 astetta. Voin ihan hyvin, joten kuumelukema yllätti. Kävin vuosia sitten kuntosalilla ja ihmettelin, kun en jaksanut tehdä mitään. Kuumetta oli 39,5 astetta, joten sain kotona selityksen kuumemittarin avulla.

Lääkäri kuunteli keuhkoni, lähetti minut laboratorioon tutkittavaksi ja pyysi, että myelooman vuoksi kohoava senkka katsotaan samalla.  Olin kertonut lääkärille syöpähistoriastani, koska flunssaan sairastuminen sapetti.  Heikompi vastustuskyky harmittaa edelleen. Vanhempi miespuolinen lääkäri totesi, että hänen ystävänsä vaimo sairasti myeloomaa eli lääkäri tunnisti aiemmin sairastamani syövän. Jokainen myeloomasta tietävä lääkäri pitää minua onnekkaana, kun onnistuin parantumaan allogeenisella kantasolusiirrolla. Jaan heidän käsityksensä, vaikka elimistöni hylki pitkään siirrettä mm. maksassa, munuaisissa ja edelleen silmissä.

Pääsen huhtikuussa tutkittavaksi Silmäsairaalan sarveiskalvo-osastolle. Toivon, että silmilleni löytyy Oculac-tippoja parempi ja halvempi ratkaisu. En haluaisi joutua käyttämään 70 euroa kuukaudessa Kela-korvattuihin silmätippoihin. Jo muoviroskan määrä hirvittää, vaikka laitan tyhjät pipetit silmälääkärin neuvosta muovinkeräykseen. Saankohan käyttööni piilolinssit, jotka pitävät kosteuden silmissä? Toivottavasti on jokin parempi ratkaisu. Piilolinssejä oli piinallista käyttää, koska silmäni olivat kuivat jo ennen kantasolusiirtoa. Kuka käski olla atoopikko?

Keuhkojen kuuntelun jälkeen lääkäri ilmoitti huolestuneena, että minulla on joko keuhkoputkentulehdus tai keuhkokuume.  Hän lisäsi, että bronkiitti hoidetaan antibiooteilla ja keuhkokuume vielä suuremmalla määrällä antibiootteja. Oman kroppani melko vakaumuksellisena asiantuntijana (myelooma- ja vyöruusudiagnoosit olivat oikein, mutta koleradiagnoosiani melkein kadun) totesi, ettei minulla ole ikinä keuhkokuumetta. Lääkäri kertoi, että lähes päivittäin hänen luonaan käy keuhkokuumeeseen sairastuneita.

Päädyin keuhkoröntgeniin.

Pyysin lääkäriltä, että saan pullon ainoaa toimivaa yskänlääkettä, CODESAN compia. Lääkäri oli kuullut myyntiedustajalta, että yskänlääke on poistumassa markkinoilta. Hän tutki nettiä, löysi yskänlääkkeen ja oli niin ystävällinen, että hän soitti viereiseen apteekkiin ja varmisti tilanteen. Apteekki oli kuullut yskänlääkkeen loppumisesta ja varastoinut pulloja.

Kävin käynnin jälkeen ostamassa puolen litran pullon, josta maksoin kauhistuttavat 38 euroa. Olisi kannattanut ostaa pari pienempää pulloa, koska ei kai yskänlääkekään ikuisuuksia kestä. Tiedoksi kyseisen yskänlääkkeen ystäville: hakekaa resepti ja varastoikaa pulloja, koska tauoton yskiminen on ärsyttävää.

 Codesanin ja korkean tyynykasan avulla sain nukuttua öisin.

Minulla on vasomotorinen eli ikivaluva nenä. Ostan grosseittain nenäliinoja, mutta flunssan aikana isot nenäliinat poikkeuksetta loppuvat. Minun oli pakko käydä kaupassa ostamassa lisää nenäliinoja, jotka eivät riko nenän ihoa. Vessapaperilla pärjää teoriassa, mutta atooppinen iho, joten nenäni närkästyy paperin kovuudesta.

Yskin ja niistin kotimatkalla eli olin iljettävää bussiseuraa. Yskin nenäliinaan, jotta muut matkustajat välttyisivät yskäpöpöiltä. Puhelin oli jäänyt äänettömälle ja lääkäri oli soittanut matkani aikana pari kertaa. Soitin hänelle kotoa ja hän totesi tyytyväisenä, ettei minulla ole yhtään mitään. Vain ankara virus, joka yskitti, aiheutti nuhan ja nosti kuumeen. Vältyin onneksi antibiooteilta, joista en pidä yhtään. Sain ennen myeloomadiagnoosia riehuneisiin tulehduksiin koko ajan antibioottikuureja, jotka sekoittivat vatsan.

Kahden viikon sairastamisen jälkeen voin jo paremmin ja yskin ja niistän enää satunnaisesti, ts. olen vähemmän ällöttävää seuraa.

Juttelin tänään nuoren naisen kanssa, jolla oli kurkku kipeä. Jostain hämmästyttävästä syystä hän(-kin) oli sitä mieltä, ettei särkylääke auta kurkkukipuun. Kyllä auttaa, kuten muihinkin kipuihin – tutkitusti.  Syystä tai toisesta moni uskoo samaan teoriaan kuin hän. Toivottavasti hän otti myöhemmin kipulääkkeen, koska kurkkukipu on inhottavaa. Olin onnekas, koska vältyin kurkkukivulta.

Toivotan parempaa vointia, vähemmän lunta ja aurinkoisia kevätpäiviä!

Viehättävän lintuvalaisimen kuvasin Naivistit Iittalassa -näyttelyssä viime kesänä.

Kuolemaa nopeampi

Kuolemaa nopeampi lähikuvia elämästä

Eija-Riitta Korhola

Tammi 2019

Huomenna tapaamme,

kuolema ja minä.

Syösköön hän miekkansa mieheen

joka on valveilla.

Mutta kuinka kirveleekään muisto jokaisesta hetkestä

jotka petturimaisesti tuhlaan.

Dag Hammarskjöld, Kiinnekohtia

Eija-Riitta Korhola kertoi katsoneensa elokuvaohjaaja Dennis Potterin haastattelun, jossa mies oli katkera haimasyövästään, poltti ketjussa ja otti kipuihinsa morfiinia ja samppanjaa. Mies rakasti elämää ja hänen silmänsä olivat avautuneet Nyt-hetken ihmeellisyyteen.

Ymmärrän, mitä Korhola tarkoitti. Uskon, että valtaosa syöpäpotilaista havahtuu siihen, että meneillään oleva hetki on tärkein, koska huomisesta ei tiedä. Eihän kukaan tiedä, mutta tilanne konkretisoituu, kun on saanut diagnoosin vakavasta sairaudesta ja toisinaan elinaikaennusteen.

Korholan rinnassa tuntui möykky delhiläisessä hotellissa ja diagnoosin hän sai puhelimessa Amsterdamissa. Tutkimukset yksityissairaalassa, magneettikuva ja miete tyttäriä lämmittävistä huiveista, jos äiti on poissa. Poikaa lämmittävä tuote oli äidin ajatuksissa. Vuosi ennen syöpädiagnoosia Eija-Riitta Korhola osti puhelimessa myydyn syöpävakuutuksen, joten hän pääsi nopeasti hoitoon ja aggressiivinen syöpä selvisi.

Korhola mietti, voisiko hän olla yhteydessä entiseen mieheensä, professori Atte Korholaan. Heidän 30 vuotta kestänyt parisuhteensa oli päättynyt vuosia aiemmin ja aiheuttanut suurta surua. Surun ja rintasyövän korrelaatio näkyi lääkärin mukaan vastaanotoilla.

Eija-Riitta Korhola kertoo lapsuudestaan, uskostaan ja äitinsä Jumalasta. Äiti ymmärsi olla lyömättä Jumalalla, mitä arvostan. Uskonto on mielestäni tärkeää, mutta uskon tulisi olla suvaitsevaa, muita kannustavaa eikä koskaan tuomitsemista, syyllistämistä tai kenenkään rankaisemista.

Korholan saaman neuvon mukaan minimiin piti laittaa sokeri ja alkoholi. Jälkimmäisen karsiminen ei tuntunut, mutta salmiakinsyöjälle salmiakin karsiminen tuntui turhauttavalle.

Absolutistina jaan Eija-Riitta Korholan käsityksen. Alkoholi on pahaa, mutta ymmärtääkseni jokaisen suomalaisen kuuluu syödä salmiakkia.

Korhola on jo pitkään tehnyt talletuksia hyvinvointitililleen: riittävästi unta, terveellistä ruokaa ja kuntoilua. Tasapaino kannattaa säilyttää, kasviksia kannattaa pureskella ja pienikin määrä liikuntaa edistää hyvinvointia.

Lääkäri kertoi, miten hoidot vaikuttavat terveyteen. Korhola oli kiitollinen siitä, ettei hän menetä hoitojen vuoksi hampaitaan, vaikka hiukset ja jopa kynnet voivat lähteä. Kynsien lähteminen estetään kylmähoitohansikkailla ja -tossuilla.

Minun elimistössäni riehuneen tulehduksen vuoksi menetin hampaita enkä voi ottaa implantteja tilalle, koska leikkaus voi parantumisestani huolimatta olla riski verisyöpäpotilaalle. Onneksi hampaat eivät lähteneet näkyviltä paikoilta.

Korhola kertoi sairaudesta läheisilleen, mutta halusi välttyä julkisuudelta ja mahdollisilta törkeiltä herjausviesteiltä. Mikä saa ihmiset lähettämään törkyviestejä julkisuuden henkilöille?

Viikko diagnoosin jälkeen oli leikkauksen vuoro. Olen tyytyväinen siitä, että rankkaan syöpään sairastunut Korpela sai nopeasti apua. Oli pitkä aika odottaa lokakuun 2011 jälkeen, että pääsin aivoaneurysmaleikkaukseen helmikuussa 2012 ja myeloomahoidot voitiin aloittaa vasta toivuttuani leikkauksesta huhtikuussa 2012. Tiesin syöpäni aggressiivisuudesta ja huonosta ennusteestani.

Korholan kainalohaava tulehtui ja tulehduksen hoito oli kivuliasta.

Kirjoittajan maininnat syöpään kuolleista ystävistä tuntuivat surullisilta. Minusta tuntuu useamman vuoden jälkeen, etten toivu nuoren, allogeenisen kantasolusiirron saaneen naisen menehtymisestä. En koskaan tavannut häntä, mutta hän tuli tutuksi allogeenisen kantasolusiirron saaneiden potilaiden Facebook-palstalla. Nuoren ihmisen kuolema tuntui viheliäisen epäreilulta ja toivoin viimeiseen hetkeen saakka, että hän selviää.

Korholan kuvaukset Euroopan historiasta Berliinin muureineen ja Stasin vankeineen koskettavat, samoin hänen kirjallisuusmakunsa. Ei, hän ei lukenut koko Dostojevskin tuotantoa kolmessa päivässä, vaan lukemiseen meni lähes kuusi kuukautta vauvanhoidon ohella.

Solusalpaajien vaikutus makuaistiin tuli tutuksi monille potilaille. Ruoat ja juomat maistuivat kuvottaville. Lihas- ja luusäryt olivat ikäviä ja ne kestivät turhan pitkään.

Noonasta, syöpäpotilaiden sähköisestä seurantajärjestelmästä oli Korholalle apua. Kysyin Noonasta muutama vuosi sitten hematologiselta poliklinikalta, mutta en saanut lupaa järjestelmän käyttöön. En tiedä, onko tilanne jo muuttunut. Meidän allogeenisen kantasolusiirron saaneiden piti soittaa hoitajalle.

”Hanki oma syöpä ja viisastele sitten”, täräytti eräs syöpäpotilas väsyneenä lähimmäisten neuvoihin. Ruokavalioneuvoja, tietoja syöpään kuolleista ihmisistä ja paranemisvakuutuksia riitti hänellekin. Diagnoosini jälkeen erehdyin juttelemaan naapurin eläkeläismiehen kanssa, joka keskustelumme aikana kertoi viidestä (5) syöpään menehtyneestä veljestään. Olin pahoillani hänen puolestaan, mutta olisin halunnut välttyä tilanteelta. Onneksi vertaistuki auttoi, kuten Korholaakin.

Kaunis puhe Korholan äidistä ilahdutti, samoin murheiden kuuntelijana olleen sisaren käytös ja kuvaukset Korholan lapsista.

Oman pikkupojan ”äiti, et ole enää kaunis” -syytös huvitti. Seurasin aikoinaan Eija-Korholaa, koska hän oli osaava, taitava, tyylikäs ja poikkeuksellisen upea Linnan juhlissa. Ilahdun nähdessäni kauniita ihmisiä, joten hän oli jo ulkonäkönsä perusteella suosikkipoliitikkojani. Mitä ilmeisimmin hänen ulkonäkönsä oli epäilyttävä, koska mm. roskalehden toimittaja herjasi vuosien ajan hänen ulkonäköään. En lukenut kyseistä lehteä, joten en tiennyt tilanteesta. Ihmettelen, miksi kaunis ihminen olisi sen epäilyttävämpi kuin tavallisen näköinen? Kauniit ja viehättävät ihmiset tuovat iloa muiden elämään, joten heidän ivaamisensa on mielestäni turhaa.

Sädehoidon ja tulehtuneen ihon aiheuttama kutina hoitojen jälkeen tuntui piinalliselta. Onneksi hän keksi sekoittaa ruokasoodaa perusvoiteeseen ja palovammojen kutina lieveni.

Olin vuosia sitten leikkauksessa, leikkaushaavat tulehtuivat ja niistä tursusi vihreää mätää. Soitin sairaalaan, jossa leikkaus tehtiin ja hoitaja kysyi minulta ”oliko vaiva fyysinen vai psyykkinen?”. Mietitäänpä ihan yhdessä, kumpi… En saanut sairauslomaa, vaan minut ohjattiin työterveyteen, jossa sairauslomaani ei jatkettu. Sairauslomaa olisi heidän mukaansa pitänyt jatkaa sairaalassa, joka teki leikkauksen. Luovutin. Laitoin haavojen päälle harsositeitä, kävin töissä ja joka päivä pyykkäsin kaikki vaatteeni, koska mätivät haavat olivat tarttuneet kankaisiin ja liimanneet vaatteet kiinni minuun. Ei kannata kokeilla.

Kirjan luettuani mietin, kuinka äärettömän raskasta on toimia politiikassa. Teet ihan mitä tahansa, niin joku kritisoi. Osa näkee aiheelliseksi poliitikkojen vainoamisen tai loputtoman herjaamisen. Tiedot matkoista, kiinnostavien ihmisten tapaamisista ja illallisista kuulostavat upeilta, mutta elämä on usein yksinäistä ja päivät ovat pitkiä.

Oli kiinnostavaa lukea Eija-Riitta Korholan teos. Toivon, että hän pysyy jatkossa terveenä.

Eija-Riitta Korhola (s. 1959) on viestintään, konsultointiin, kirjoittamiseen ja hallitustyöskentelyyn keskittyvä entinen europarlamentaarikko.

Tulehdusta ehkäisevä elämäntapa, mielipiteitäni ja hemapolilisäys

Tulehdusta ehkäisevä elämäntapa

Maria Borelius

Harper Collins Nordic 2018

Hyvinvoinnin vallankumous

Kirjassa on kertomuksia ruotsalaisen, 52-vuotiaana terveellisempään elämään havahtuneen Maria Boreliuksen (s. 1960), elämästä ja hiljaisen tulehduksen välttämisestä. Borelius opiskeli Lundissa perinnöllisyystieteen instituutissa ja Tukholmassa fysiikkaa, matematiikkaa ja biologiaa.

Runsaasti hyvää, luonnollista ruokaa, polyfenoleja, omega 3 -rasvahappoja ja proteiineja. Glykeemistä vastiketta voi lievittää laittamalla etikkaa salaattiin tai syömällä helposti liukenevia kuituja eli vihanneksia, marjoja, papuja, raakariisiä, viikunoita, pellavansiemeniä ja auringonkukansiemeniä.  Puolukka on hyvä valinta ja vesikrassilla voi saada litteän vatsan.  Välipaloissa mainitaan myös jukurtti ja chia-siemenet.

Ei jatkuvaa istumista, vaan vahvat lihakset.

Matkustaminen!

Minua kiinnosti varakas nainen, joka lensi maasta toiseen mm. lentopisteillä ja kävi kuuntelemassa tietoa siitä, miten mm. keski-ikäisenä kannattaisi elää, jottei olisi väsynyt ja raihnainen. Matkakohteina olivat mm.Intia (vata, pitta, kapha, tiedäthän), Kalifornia, Britannia, Kanada ja Etiopia. Olikohan Kööpenhaminakin mukana?  

Söisin mielelläni vihanneksia, marjoja, pähkinöitä ja hedelmiä jossain viehättävässä maassa ja lupaisin liikkua, mietiskellä ja keskittyä kauniisiin asioihin.

Jos en saisi olla hampaisiin saakka aseistettu (haluaisin tietää, miten hampaat aseistetaan), voisin karsia pari maata edelliseltä listalta ja palata Vancouveriin. Luin, että suomalaisnuoret pelasivat jääkiekkoa Kanadassa ja ilahduin siitä, että he voittivat jonkin toisen maan, joka pitäisi varmaan tietää minkä (kas, Yhdysvallat), länsirannikolla. En käynyt housuttomana uimassa Havis Amanda -suihkulähteellä varhain aamulla, kuten monet reippaat ja urheat suomalaismiehet. Luulisi, että sellaisessa toiminnassa voisi palelluttaa pienen osan ajatteluvälineistään.

Pidän melkein mistä tahansa kirjasta, jossa kävellään Santa Monicassa Tyynenmeren rannalla. Eikö jo sana Tyynimeri kerro, että kaikki on hyvin, rauhallista ja tasapainoista? Toista se on meillä täällä Atlantin valtameren sivumeren eli Itämeren varrella.  Jäämeri saattaisi tehdä tyylikkäämmän, vaikka vielä kylmemmän vaihtoehdon.

Kiteytettynä

  • vähemmän gluteenia, sokeria ja laktoosia
  • enemmän hyviä rasvoja ja proteiinia.

”Hei, olen Proteiini, Hyvä Proteiini.” Edellinen ei ollut kirjasta, vaan ajatus, joka sukelsi jostain mielipuoleeni.

Paasto

Paastoajat ja osapaastoajat elävät pidempään. Kiinnostava tieto, jos 5:2 tai 16:8 kiehtovat.

Joogaharrastajat näyttävät nuoremmilta

Olen samaa mieltä. Kävin taidemuseossa 60 vuotta täyttäneen tutun kanssa. Hän on siro kasvissyöjä, liikkuu kepeästi ja näyttää huomattavasti ikäistään nuoremmalta. Pyrittävä samaan. Onneksi suklaa on kasvis.

Maratoonarimiehelle ruokaa pastatankkauksen sijaan

Illalla kurkumalla maustettua grillattua lohta (lohi = hyvä, kurkuma = edelleen epäilyttävä), rosmariinilla (= hyvä) maustettua bataattia (= en pidä, joten EI), paahdettuja vihanneksia (=hyvä) ja rucolasalaattia (=hyvä).

Aamusmoothiessa oli proteiinijauhetta, mantelimaitoa, mustikoita, pinaattia, pähkinöitä, pellavansiemeniä ja kaksi isoa lusikallista raakakookosöljyä sekä omega 3 – tabletin ja probiootteja. (Ymmärrän muut, mutta kookosöljyä en. Mystinen kaukaisilta mailta tuotu kookosvillitys.)

Vinkki maratoonareille: mies kuulemma juoksi kuin jumala, jolla oli siivet selässä.

Paniikkihäiriö tai nivelvaivat

Kirjoittajan mukaan uusi, terveempi elämäntapa tehoaa paniikkihäiriöön, jos jollain on – ja nivelvaivoihin.

Nivelvaivoihin?  Liikkuisinko jälleen kepeämmin, kuten ennen tautisuutta ja kauhukortisonia? Romaine-salaatti on erittäin hyvää, mikä ei liity edellisiin juuri mitenkään, paitsi tummanvihreän eli terveellisemmän värinsä puolesta. Kaiken lukemani ja tietämäni perusteella minun pitäisi olla hoikka, reipas ja mahdollisesti nuorempi, mutta en ole.

Väitän, että puistokummeilun eli roskienkeruun perusteella paastoverensokerini oli laskenut. Diabetesta en onneksi sairasta, vaikka mielelläni eläisin pelkällä turkinpippurisuklaalla.

ADHD ja probiootit?

Kirjoittaja miettii, voisiko ADHD:ta helpottaa probiooteilla, joka helpottaa tulehdusta, joka lisää neuropsykiatrisia sairauksia?

Dalai Lama

Kirjan mukaan Dalai Lama kehotti lukemaan, ajattelemaan ja mietiskelemään. Ainakin kaksi kolmesta onnistuu hyvin.  Pitänee mietiskellä kolmatta.

Lisäys hematologikäyntiin

Ennen myeloomadiagnoosia olin 162 cm pitkä. Selkäongelmien (välilevytyrä, murtunut selkänikama ja muutama vahingoittunut nikama, jotka kaikki parantuivat) jälkeen olin enää 158-senttinen. Hematologi mittasi minut viime viikolla ja pituuteni on 159,5 cm. Oletan, että roskienkerääminen on hämmästyttävästi venyttänyt minua puolitoista senttimetriä.

Roskia ja muita huvituksia

Eilen ja toissapäivänä tapahtui jotain hyvin merkillistä: löysin ensimmäisen tupakka-askin maasta, kun olin kerännyt roskia jo 45 minuuttia. Kiitos, kun käytätte roskakoreja!

Tapasin koiranpennun, joka riemastui roskapussistani ja hyppäsi luokseni. Ihailin ja sain luvan silittää söpöä pentua, jonka takissa oli kätevä huppu. Jälleen kerran oli eläinpoliittisesti hyvä päivä.