Piirto, Ward ja RSO

Kuuntelimme eilen Johannes Piirto -pianotaiteilijan ja Radion Sinfoniaorkesterin esitystä Musiikkitalossa. Kapellimestarina oli britti Duncan Ward, joka tuli hollantilaisen Edo de Waartin tilalle.

Meillä oli paikat parven ylimmällä rivillä. Ystävääni hirvitti tilanne, joten hän ei voinut katsoa alhaalla olevia muusikkoja, vaan vastapäistä parvea. Siirryin pois reunapaikalta, jota rakastan, koska päästin hänet ns. turvaan portaikon puolelle. Hän ei onneksi pyörtynyt, koska minulla ei ollut hajusuolaa (kalkkia & salmiakkia -sekoitusta) mukanani, kuten vanhoissa kartanoromaaneissa. Kukaan ei onneksi yskinyt vieressäni eikä kukaan puhunut konsertin aikana, kuten klo 10 alkavissa kenraaliharjoituksissa. Kesken konsertin jonkun puhelin soi (Nokia tuuuuune), kuten lähes poikkeuksetta kyseisissä kenraaliharjoituksissa. Ilmeisesti aamupäivän kuuntelijoita oli paikalla myös klo 19.

Jostain hämärästä syystä minua ei hirvittänyt korkealla istuminen tällä kertaa. Istuimme joskus toisen ystävän kanssa parven ensimmäisellä rivillä ja olin koko Helsingin kaupunginorkesterin konsertin ajan täysin varma, että parvi putoaa. Ei pudonnut.

Sekä pianisti että kapellimestari ovat eilisessä konsertissa nuoria ja mikä parasta, lahjakkaita.

Kulttuuritoimittaja Maarit Anttala kirjoitti Länsi-Suomi lehdessä Piirron aamu-unisuudesta ja muusikkokaverien perustamasta jalkapallojoukkueesta. Soittavilla sisätyöläisillä on hyvä syy olla ulkoilmassa. Sympaattinen kirjoitus oli julkaistu 4.8.2015.

Aluksi RSO soitti Arnold Schönbergin (1874–1951) kauniin Verklärte Nacth op. 4 -kappaleen. ”Teos perustuu saksalaisen runoilijan Richard Dehmelin samannimiseen runoon (1896). Mies ja nainen kävelevät paljaassa, kylmässä metsässä ja nainen kertoo odottavansa lasta toiselle miehelle. Kuutamoisen yön tunnelmissa mies toteaa, että lapsi on heidän yhteisensä.”

Johannes Piirto soitti RSO:n kanssa seuraavaksi Witold Lutoslawskin (1913–1994) pianokonserton. Musiikkikirjoittaja Kimmo Korhosen mukaan teoksessa oli ”satumaisesti välkehtivä sointimaisema, johon piano ilmestyy tunnustelevine eleineen”. Oli mukavaa seurata Johannes Piirron esiintymistä. Hän esitti taputusten jälkeen ylimääräisen kappaleen Chopinin masurkka op. 24/2. Lunttasin kappaleen nimen Jukka Isopuron kirjoittamasta Helsingin Sanomien arvostelusta.

Olimme ystäväni kanssa väsyneitä, joten karkasimme väliajalla paikalta ennen Beethovenin viidettä sinfoniaa. Ystäväni oli hoitanut pieniä lapsenlapsiaan ja minä olin valvonut yöllä. Liukastelimme lumessa bussille ja palasimme koteihimme nukkumaan. Konserttisalissa olisi hyvin todennäköisesti paha nukkua, koska penkkejä ei ole suunniteltu nukkumiseen. Leffateatterissa oli helpompi nukahtaa.

Musiikista en tiedä juuri mitään, vaikka laulan hyvin mielelläni, mutta lahjakkaan Johannes Piirron esiintymistä oli ilo seurata ja Duncan Wardia oli ilo katsella.

Hyvä puoli työttömyydessä: maksoin konserttilipusta Musiikkitalossa vain yhdeksän euroa.

http://www.duncan-ward.co.uk/

Karhu, melkein geisha, agorafobia ja tatuointeja

Melkein geisha hurmaava ja hullu Japani   

Minna Eväsoja

Gummerus Kustannus Oy 2016

Melkein geisha on kiinnostava ja viehättävä kirja tohtorikoulutettavasta suomalaisnaisesta, joka opiskeli Japanissa ja rakastui Kiotoon.

Luin tekstin, jonka perusteella olisi hyvin mielenkiintoista puhua kirjoittajan kanssa ja kuunnella hänen tarinoitaan Japanista.

FT Minna Eväsoja (s. 1965) on japanilaisen estetiikan dosentti Helsingin yliopistossa sekä sairaan- ja terveydenhoitaja. 

Arvostin japanin kieltä, teeseremonioita, mainintaa luumupuunkukista lumen keskellä, tutustumista uusiin ystäviin, kauniita kimonoja, ikebanaa, bambuja, matriarkaalisia parisuhteita, fiksua Senseitä eli opettajaa, huoliteltuja geishoja, kylpemistä, kirsikankukkia ja huomaavaisuutta. Pidin kävelyretkistä vuoristossa, vaikka iho piti suojata ruskettumisen varalta japanilaisella päivävarjolla.

Pidin aikaisin kesäaamuina raakkuvista variksista.

Japani on mielessäni erittäin kaunis, hillittyjen, sivistyneiden ja lahjakkaiden ihmisten maa, joten osa kirjan kuvauksista oli hämmentäviä. Piinallisia tai surullisia olivat kauhistuttava maanjäristys ja jälkijäristykset, sinuttelusta moittiminen, naapurien tarkkailtavana ja juorujen kohteena oleminen, vuokraemännän jatkuva ravaaminen asunnossa, opiskelijalla hoidossa olleen ja piristyneen koiran kohtalo, myöhemmin ikävä sairaalakokemus pienten lasten kanssa, kahden tunnin tukala matka sulhasen kanssa täyteen ahdetussa bussissa (kaamea jo ajatuksena) ja hätkähdyttävä vaatimus eli neutraali ilme tilanteessa kuin tilanteessa.

Pääsin vuosia sitten kokeilemaan museossa, millaista olisi kokea maanjäristys. Pidimme kaiteesta kiinni, tunsimme viheliäisen tärinän ja heilumisen ja seurasimme putoavia esineitä. Tilanne oli erittäin epämiellyttävä, vaikka todelliseen järistykseen verrattuna mitätön.

Oma lisäys: luotettavilta ja kunnollisilta vaikuttaneiden opiskelukavereiden tai iäkkäiden japanilaismiesten ahdistelut olivat kiusallisia. Näkyykö miesten perimässä käytöksessä toisen maailmansodan aikana kauhistuttanut julmuus muiden maiden naisia ja lapsia kohtaan? Sodan jälkeen tietenkin kirjoitettiin voittajien historia, jossa omat rivit – muka – olivat hyveellisiä ja kunniallisia, mutta vihollisen sotilaat olivat hirviöitä. Pidin kauhistuttavana juttua, jossa kiinalaiset kertoivat kokemistaan kärsimyksistä japanilaisten kynsissä. Mikä saa sivistyneeltä vaikuttavan ihmisen tekemään viheliäisiä julmuuksia? Kyseisten ihmisten paikka olisi vankilassa, mutta sodassa tuntuu olevan oikeus tehdä ihan mitä tahansa.

Hikoilusta Sensei mainitsi, että ajatukset keskittämällä ei hikoile, vaikka ilma on hyvin kosteaa. Oma lisäys: opiskelija ei onnistunut, mutta kyky sujuu mm. minulta kätevästi allogeenisen kantasolusiirron jälkeen. Englantia puhunut hematologi oli ilmoittanut potilasluennolla, että allosiirto on kuin amerikkalaiset Afganistanissa: he ampuvat kaikkia. Kertomus nauratti minua, mutta pitää paikkansa. Allosiirto voi helpottaa vointia tai parhaassa mahdollisessa tilanteessa parantaa potilaan, mutta aiheuttaa hämmästyttäviä ja/tai yllättäviä ongelmia siirron saaneissa. Toisaalta ilona voi olla hyvin vähäinen ja tuoksuton hikoilu.

Oma lisäys: loputtomat asuntotohvelit (mm. erilliset wc-tohvelit) ovat varmaan hätkähdyttäviä muistisairaille vanhuksille. Yhä useampi henkilö Japanissa sairastaa Alzheimerin tautia. Korkea ikä, diabetes ja korkea kolesteroli nostavat riskiä.

Asuintalossa ei ollut ilmastointia tai lämmitystä, joten lämpötila oli talvella seitsemän astetta ja sisällä piti pukeutua lämpimästi. Kaikkia kohtaan piti olla korrekti, vuokraemännän mukaan kauniisti käärittyjä lahjoja tuli antaa uusille naapureille, joten minua huvitti sillä hetkellä vähävaraisen opiskelijan lahja: muovikelmurullat 20 naapurille, kauniisti pakattuna.

Murtautuminen vuokrataloon hirvitti ja pidin surkuhupaisana sitä, ettei korttelipoliisi ymmärtänyt asukkaan huolta. Opiskelija sai neuvon heittää yakuza-rikolliset ulos isona ja riuskana ulkomaalaisnaisena. Opiskelija oli 168 senttiä pitkä ja painoi 47 kiloa. Googlasin uteliaana, miltä yakuzat näyttivät. He näköjään suosivat tatuointeja. Rikollisten vuoksi kylpylään ei Japanissa päässyt, jossa ihossa oli pienikin tatuointi.

Kalligrafiakohdassa olisin ollut todella turhautunut. Onneksi Minna Eväsoja käyttäytyi huomattavasti paremmin. En pidä teestä, joten teeseremoniaan osallistuminen olisi piinallista, vaikka seremonia on tyylikäs.

Sairaus oli Japanissa paheksuttavaa eikä nuhakuume ollut mikään tauti. Luennolle piti mennä suusuojus nenän edessä. Oma lisäys: olisi pulassa Japanissa, koska minulla on vasomotorinen nuha eli yliherkkyysnuha, joten on pakko niistää. Käännän pääni toiseen suuntaan, jos ohitan tupakoijan, koska tupakansavu ärsyttää nenääni.

Ideaalimaailmassa pääsisin käymään Arashiyamassa Kiotossa. Niiskunokan ja köyhyyden vuoksi pitänee pysyä kotimaassa. Tuloni putosivat tammikuussa korkean veroprosentin vuoksi. Tienaan 360 euroa vähemmän (mukana asumistuki) kuin sairauslomani aikana, mikä on erittäin hankalaa. Yritän pärjätä kissojen kanssa (ei, en luovu kissoista) niin kauan, kun minulla riittää joulukuussa ostamiani Oculac-silmätippoja. Niihin menee jatkossa 70 euroa kuukaudessa. Häpeäkseni jouduin hakemaan sairauslomani aikana asumistukea, koska asun kalliissa asunnossa. Halvempaa asuntoa en ole yrityksistäni huolimatta löytänyt. Sairauslomani aikana sain korkeampaa eläkeläisen asumistukea, koska eläkeläisillä on lääke- ja sairaalamenoja. Niitähän minulla ei tietenkään ole…

Haluaisin palata työhön ja maksajaksi, koska tukien vastaanottaminen on ikävää. Olen terve ja haluan töihin.

Nainen ikkunassa                     

A. J. Finn          

Otava 2018

Avoimia paikkoja kaihtava Anna ei pysty poistumaan kotoaan Harlemissa, tarkkailee naapureitaan ja näkee murhan. Mitä oikeastaan tapahtui?

Rikosromaanit ovat usein karkeita ja epämiellyttäviä, mutta Nainen ikkunassa -kirjan luin nopeasti. Päähenkilön henkiset ongelmat olivat vaikeita ja hänen mahdollisesti näkemänsä murha vaikutti epäilyttävältä.

Kirjan on kirjoittanut New Yorkissa asuva kustantaja Daniel Mallory (s. 1979), joka on opiskellut Oxfordin yliopistossa rikoskirjallisuutta ja toiminut kirjallisuuskriitikkona.

Pidin perinteisistä ja usein romanttista Agatha Christien (1890–1976) teoksista, koska niissä kuvattiin murhien lisäksi kauniita maisemia ja mielenkiintoisia ihmissuhteita. Hercule Poirot oli huikea yksilö ja pidin Tommy ja Tuppence -tarinoista. Brittiläinen Dorothy Sayers (1893–1957) oli loistava kirjoittaja ja olisin mielelläni tavannut hänen kirjojensa päähenkilön, aristokraattisen Peter Wimseyn. Luin ruotsalaisen salapoliisikirjailijan Maria Langin (1914–1991) tekstejä, joissa pidin Christer Wijkista, joka oli taitava ja kiehtova tutkija. Lahjoitin kirjat Kierrätyskeskukselle ja toivoin, että joku löysi hyllystä etsimänsä teoksen. Lahjoitin samalla Leena Lehtolaisen (s. 1964) taitavasti kirjoitetut Maria Kallio -kirjat, joita en enää pystynyt vastenmielisen kohdan jälkeen lukemaan. Luin tai yritin lukea monien muiden rikoskirjailijoiden tekstejä, mutta tympeän tarkasti kuvatut rikokset estivät lukemisen. Väkivalta on mielestäni kuvottavaa enkä halua lukea aiheesta tarkemmin.

Tietääkö karhu olevansa karhu?                     

Tuomas Kaseva, Touko Kauppinen, Juha Merimaa

HS Kirjat 2018

Yleisimmin kysyttyjä aiheita ovat kakka ja avaruus. Arvasin toisen, mutta en täsmennä.

Kysymykseen tietääkö karhu olevan karhu on Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen farmakologian professori Outi Vainio vastannut, ettei tiedä, koska karhu ei ole tunnistanut itseään peilikuvastaan.

Oma vähemmän tieteellinen väitteeni on, että totta kai tietää, koska muut karhut voivat olla hyvää seuraa tai tappeluseuraa ja/tai toisista karhuista voi löytää puolison.

Kysymyksiä

• miksi mummo ei nuku talviunta (en ole mummo, mutta kannatan ideaa!)
• mistä voin tietää, olenko unessa vai hereillä? (mietin tätä lapsena, kun näin usein samaa unta ja mietin sekä unessa että valveilla, kumpi maailma piti paikkansa)
• kumpia on enemmän, puita vai ihmisiä?
• onko maailmassa maita, jotka eivät ole koskaan sotineet?
• haukottelevatko linnut?

Kuvittajana Tietääkö karhu olevansa karhu? -kirjassa on taitava Jukka Pylväs (s. 1974), jonka piirrosta peilaavasta karhusta lainasin artikkelikuvaksi.

Loistava ja hauska teos, joka kertoo lasten fiksuudesta. Nuorin kysyjä oli kaksivuotias.

Hiihtävät lapset

Kävelin lumipyryssä kirjastoon, ohitin muutamia ihmisiä ja kuulin, että nuori suomalaisnainen oli palannut Suomeen hiekkamyrskyn keskeltä. Lumipyry on mielestäni paljon parempi vaihtoehto mm. silmien kannalta.

Matkalla minut ohitti hiihtäen neljä suomalaista yläkoululaista, oletettavasti koulun suksilla. Pidän enemmän sanasta hiihtimet, joka rimmaa mukavasti luistimien kanssa. Kaikki neljä nuorta kaatuivat ja pari heistä kaatui useamman kerran. Tarjouduin auttamaan kävelytiellä kaatunutta tyttöä, mutta hän pääsi kätevästi ylös. Viereisellä pellolla kaatui poika, alamäessä kaatui toinen poika ja alemmalla kävelytiellä tyttö. He jatkoivat hiihtämistä ja kaksi heistä meni uudelleen nurin. Hienotunteisena en kerro, että poika ja tyttö. Kellonajasta päättelin, että koulu laittoi heidät hiihtämään.

Monet eläkeläiset hiihtävät pohjoisemmilla ja lumisilla alueina reippaina ja hyväkuntoisina useita kertoja viikossa, mutta helsinkiläisnuorille näin suuri määrä lunta on harvinaisempaa. Hiihtäminen tuntui olevan heille kaikille uusi kokemus tai suksien voitelu oli surkeaa. Onneksi ladut olivat hyvät ja kävelyteilläkin pystyi hiihtämään.

Palatessani kotiin hiuksiini oli jäätynyt useisiin kohtiin lunta. Ei, en käytä hattua, koska hattua käyttäessäni en kuule tai näe mitään. Ihan totta. Laitan hupun, jos on ihan pakko.

Verenluovuttajille maksuttomia veriryhmätatuointeja la 2.2.2019 Sanomatalossa Helsingissä

Kuviot näkyvät bloodtattoo-tekstissä.

https://www.veripalvelu.fi/bloodtattoo

Verenluovutus, Sanomatalo

Jos et halua, että sinuun kaiverretaan mustetta, niin suosittelen verenluovuttamista esimerkiksi Sanomatalossa. Kätevää, että ajan voi varata linkin kautta.

t. Luovuttaisin edelleen verta, jos voisin

maanantaisin
klo 12 – 19

tiistaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin
klo 11 – 19

torstaisin 
klo 8 – 19

Toimistossa on tarjolla aamupalaa torstaiaamuisin.

Ajanvaraus

Suosittelemme varaamaa luovutusajan etukäteen osoitteesta ajanvaraus.fi/veripalvelu

Pyrimme palvelemaan ajan varanneita mahdollisimman täsmällisesti, mutta otathan kuitenkin huomioon, että varauksesta huolimatta viivästyksiä voi tulla.

Suomalaisten veriryhmäjakauma (veripalvelu.fi)

A+ 35 % 
O+ 28 %
B+ 16 %
AB+ 7 %

A- 6 %
O- 5 %
B- 2 %
AB- 1 %

Olen B+ -veriryhmää ja luin, että Aasiassa B-ryhmä on huomattavasti vallitsevampi kuin Länsi-Euroopassa, jossa on enemmän A-ryhmän edustajia. (studio55.fi). Päättelin lukemani perusteella, että olen japanilainen. Hehee!

Parhaat kiitokseni kaikille teille, jotka huolehditte pienistä, sairastuneista, leikatuista tai loukkaantuneista ihmisistä luovuttamalla verta.

Melkein työpaikka

Hain johdon assistentiksi kiinnostavaan työpaikkaan, joten perehdyin yrityksen toimintaan nettisivujen ja kirjallisuuden avulla. Pääsin haastatteluun ja juttelin mukavien ihmisten kanssa erittäin viehättävässä rakennuksessa.

Olisin voinut kävellä työmatkat. Olen aina matkustanut töihin, joten lähellä oleva työpaikka olisi ilahduttava.

Kerroin, että minulla on sairaushistoriani perusteella oikeus 50 prosentin palkkatukeen. Yrityksellä oli rahat varattu rekrytointiin, mutta halusin mainita edullisemmasta mahdollisuudesta.

Haastattelut jatkuivat, joten odotin kaksi viikkoa päätöstä ja toivoin viimeiseen hetkeen saakka, että minut valitaan. Ei valittu, vaan valittiin joku toinen, joka sopi paremmin kyseiseen työhön.

Toisaalta arvelin, että niin käy jo sen jälkeen, kun olin lähettänyt kiitosviestin haastattelusta eikä siihen koskaan vastattu. Rekrytoijilla on kiire eikä heillä välttämättä ole aikaa vastauksiin, mutta tilanne mielestäni kertoo siitä, ettei haastateltu ollut yritykselle sopiva henkilö.

Harmi. Olisin viihtynyt heillä hyvin mielenkiintoisten töiden ja ystävällisen henkilökunnan vuoksi.

Tavoittelin toisen työpaikan edustajaa kahtena päivänä ja lähetin hakemuksen asiantuntijatehtävään. Yrityksestä soitettiin minulle hetkeä myöhemmin puheluni perusteella. Kerroin työnhaustani, kuulin vastauksen soittajan hiljaisuudesta ja arvelin, että he olivat jo tehneet sopimuksen. Kyllä, suullinen sopimus oli tehty. Hakuaikaa työhön oli ilmoituksen mukaan jäljellä yli kaksi viikkoa. Mukavaa, että he löysivät sopivan tekijän. Harmi, etten tiennyt, että henkilö oli jo valittu, kun räätälöin hakemuksen.

Soitin kolmanteen, erittäin kiinnostavaan työpaikkaan useamman kerran, mutta en tavoittanut henkilöstökonsulttia. Hän oli varattuna koko päivän. Hänen kollegansa pyysi minua lähettämään sähköpostin, johon toinen konsultti vastaa. En saanut vastausviestiä.

Soitin neljänteen työpaikkaa, tavoitin esimiehen ja kysyin tarkemmin työstä. Paikka oli oikeasti haussa eikä ”meillä on jo työntekijä, mutta ilmoitus on pakko laittaa” -haussa ja vaikutti hyvältä ja monipuoliselta. Lähetin hakemuksen, mutta en kuullut mitään kyseisestä yrityksestä.

Olen päässyt viiden kuukauden aikana kahteen haastatteluun, mistä olen tyytyväinen. Olisin vielä tyytyväisempi, jos löytäisin kiinnostavaa työtä, jossa minusta olisi hyötyä.

Työnhaku jatkuu.

Rediin ja Bryga-puistoon

Kävimme lauantaina tutustumassa Rediin ja suosittelemme paikkaa mielin vilpittömin.

Kauppoja ja ravintoloita riittää ja mikä parasta, käytävillä talutetaan koiria. Hissillä pääsee viidenteen kerrokseen, jonka lumisella kattotasanteella voi ulkoiluttaa lemmikkiä. Kunnollisia ja tunnollisia koiranomistajia varten on varattu roskiksia, joihin voi tiputtaa koirien aiheuttamat, sanotaan nyt vaikka roskat.

Viereiseltä tornitalolta on lukittu kulkuväylä Brygalle, joten ulkoiluttajia riittää jatkossakin.

Lunta tulvillaan oleva valtava, lehtijutun mukaan Espan puiston kokoinen terassi on upea ja tuskin maltan odottaa kesää ja kauniita istutuksia. Merimaisemia ja Sörnäisten kaasukelloa oli hauska ihailla ja paikalle pitää ehdottomasti päästä toistekin. Arvostin kävelijöitä varten aurattuja kulkuväyliä ja useita (lumen peittämiä) istuimia.

https://www.srv.fi/stories/178114/

Pistäydyimme Kirkon Ulkomaanavun WeFood-liikkeessä, jossa myytiin hävikkiruokaa eli vanhentuneita tai vanhenevia tuotteita, joiden kauppa kävi ilahduttavan hyvin. Jos kaipaat suurta muovipussillista pilkottua jäävuorisalaattia, isoa ananasmurskatölkkiä, pähkinöitä, erilaisia juomia, mausteita tai sirkkapatukoita, niin kannattaa suunnata ostoksilla. Huomenna valikoima voi olla jotain muuta. Myymäläpäällikköä lukuun ottamatta myyjät työskentelevät vapaaehtoisina. Arvostan kyseistä työtä tekeviä ihmisiä.

Keveitä kenkiä myyvä yritys oli mielenkiintoinen. Jos kaipaat pitsisiä lenkkareita, niin suuntaa liikkeeseen.

Hauskalta näyttävällä Kiipeilyareenalla voi kokeilla boulderointia

http://kiipeilyareena.com/kalasatama/kiipeilyareena/

Virolaisessa elokuvateatterissa Cinamonissa oli edullisemmat hinnat, kuin suomalaisesta ruotsalaiseksi, brittiläiseksi ja viimeiseksi kiinalaiseksi muuttuneessa Finnkinossa.  Cinamonissa Ailo – pienen poron suuri seikkailu -elokuvan päivänäytökseen pääsee kahdeksalla eurolla. Lipun voi ostaa netistä tai elokuvateatterin automaateista.

Viehättävältä vaikuttavan Urban Green -kukkakaupan halusin nähdä, mutta en huomannut yritystä kierroksemme aikana.

https://www.urbangreen.fi/

Ihailtavana pidin sitä, että kaikki ostoskeskuksessa oli uutta ja siistiä.

Reiss-motivaatioprofiili

Hain työpaikkaa, johon valittiin myyntiin erikoistunut henkilö. Kävin valinnan jälkeen haastateltavana työntekijää etsineessä Minjonissa, joka tekee motivaatiorekrytointia.  

Pääsin tekemään nettilinkin kautta saamani Reiss-motivaatioprofiilitestin, jossa tutkittiin hakijoiden vahvuuksia. Tieteellinen pohja tulee amerikkalaisen psykologian professori Steven Reissin motivaatiotutkimuksesta. Ihmisillä on 16 psykologista perustarvetta.

Varmistin rekrytointiyrityksen yhteyshenkilöltä, että voin julkaista tulokseni.

Vahvimmat ominaisuuteni

Uteliaisuus

Arvostaa asioiden ymmärtämistä, pyrkii selvittämään asiat perin pohjin, käyttäytyminen on älyllistä, haluaa tietoa, on pohdiskeleva ja analyyttinen, kiinnostunut ideoista, tiedoista ja teorioista riippumatta niiden käytännön hyödystä. Elinikäinen oppija. Haluaa toimia tutkijana.

• pitää paikkansa
• opin lukemaan nelivuotiaana ja olen koko ikäni ollut kiinnostunut tiedosta ja lukenut todella paljon

Esteettisyys

Laittaa paljon painoarvoa kauneudelle, taiteelle, designille, muodille tai aistillisuudelle.

• täsmää, koska kauneus, taide ja design ilahduttavat
• esteettisesti kaunis työympäristö on tärkeä, samoin kaunis maisema ikkunasta (tietenkin!)

Syöminen

Nauttii syömisestä, on hyvä ruokahalu, kokeilee erilaisia ruokia ja makuja, ruoka on nautinnon ja juhlimisen arvoista.

• syöminen on ilo jo ruoan värien, tuoksun ja maun perusteella
• kai nirso syöjäkin käy, joka tutkii aina listalta, mitä voi ja haluaa syödä?
• stressi voi ikävä kyllä lisätä ruokahalua

Vahvat ominaisuudet

Riippumattomuus

Arvostaa henkilökohtaista vapautta ja omavaraisuutta, ei halua olla riippuvainen toisista, pyrkii tekemään asioita yksin ilman apua toisilta henkilöiltä, haluaa elää yksilöllisesti, arvostaa yksilön autonomiaa.

• ideaalimaailmassa selviäisin kaikesta itsenäisesti

Kunnia

Periaatteet tärkeitä, suuri tarve olla suoraselkäinen, arvostaa moraalia, luonnetta ja perinteitä, arvostaa uskollisuutta.

• mikään edellisistä ei yllättänyt, koska työskentelin alalla, jossa rehellisyys oli ja on tärkeää
• uskollisuus on mielestäni erittäin tärkeää ja arvostan uskollisia ihmisiä

Fyysinen aktiivisuus

Nauttii liikkumisesta ja fyysisestä kunnosta, energinen, aktiivinen, rakastaa fyysistä rasitusta.

• elämä on hyvää, kun pääsee liikkumaan!

Heikko kohta

Valta

Vähemmän kunnianhimoisia tavoitteita, vaikka olisi kykyä ja potentiaalia.

Aikaa on työn lisäksi myös elämälle.

• suomennus: lukemiselle

Ihmisten erilaisuus

Toisilla ihmisillä on toisenlaiset kiinnostuksen kohteet ja motiivit ja kyseinen seikka aiheuttaa ongelmia. Ihmiset usein arvostavat omia ominaisuuksiaan ja olettavat muiden ajattelevan samoin.

Vaihtoehtoja olivat: esteettisyys, syöminen, fyysinen aktiivisuus, mielenrauha, sosiaaliset kontaktit, perhe, status, kosto/voittaminen, järjestys, kerääminen, kunnia, idealismi, valta, riippumattomuus, uteliaisuus ja hyväksyntä.  

Minjon

Minjon välittää junior- ja entrytason työntekijöitä sekä assistentteja. Motivaatioprofiilien purkutilaisuudessa muut olivat lasteni ikäisiä, mikä huvitti minua. Havahduin siihen, että työtaustallani ja osaamisellani voin hakea haastavampia tehtäviä.

Kiitokset mielenkiintoisista tuloksista Minjonille, hyvälle rekrytointiyritykselle. Oli hauska keskustella ystävällisen rekrytointikonsultin Isabellan kanssa ja käydä kiinnostavassa profiilinpurkutilaisuudessa.

Rullaan vielä tammikuussa

Yrjönkadun Rulla-ravintolaan ehtii vielä, koska ravintola jatkaa tammikuun 2019 loppuun.

Rullia voi myöhemmin tilata catering-puolelta.

Rulla oli pitkään Haluan käydä -listallani ja Helsinki Luxin aikana suuntasimme ravintolaan. Soitin ravintolaan edellispäivänä ja pyysin, ettei rulliini laiteta (kauhu-) korianteria. Lähetin tilauksemme tekstiviestillä.

Ystäväni pitää korianterista, jonka maistan saippuana, joten hänen rulliinsa tuli korianteriyrttiä.

Jostain hämärästä syystä oletin, että riisipaperi on ohutta ja rapeaa, mutta rullien päällä oli erilainen, paksumpi ja sitkeämpi tuote, josta pidimme. Pidin siitaketäytteisestä rullasta, katkarapu-avokadorullasta ja lohi-avokado-granaattiomenansiemenrullasta.

Mehukkaita ja raikkaita granaattiomenia kannattaa ostaa etenkin sesongin aikana joulukuussa. Jonain päivänä toivottavasti matkustan Marokkoon ja saan juoda vastapuristettua granaattiomenamehua.

Söin erittäin hyvän tomaatti-fenkoli-avokado-papusalaatin rullien lisäksi. Pidin kalakastikkeesta, mutta maapähkinäkastike oli makuuni turhan tulista.

Ystäväni valitsi bataatti-kikherne-cashewsalaatin, josta hän piti. Rulliksi hän valitsi kasvis- ja kalavaihtoehtoja ja hän piti molemmista kastikkeista. Pitäisin bataattisalaatista, jos siinä ei olisi bataattia. Hehee. Bataatti on mielestäni liian makea juures.

Rullan catering-sivulta näkee tuotevalikoiman ja ravintolassa on tarjolla 10 erilaista rullaa.

Kauhukorianterin välttäjien kannattaa olla ravintolaan yhteydessä edellispäivänä, jotta he saavat toivomiaan tuotteita. Rullissa käytetään valmista salaattipohjaa, jossa väijyy ns. saippuayrtti.

http://www.rulla.fi

Kannattaa tutustua hyviin ja ennen kaikkea kauniisiin tuotteisiin myös samassa tilassa toimivassa Nudge-vaatekaupassa, joka myy eettistä ja viehättävää muotia.

nudge.fi

Osoite Yrjönkatu 30, 00100 Helsinki

Tulehdusta ehkäisevä elämäntapa, mielipiteitäni ja hemapolilisäys

Tulehdusta ehkäisevä elämäntapa

Maria Borelius

Harper Collins Nordic 2018

Hyvinvoinnin vallankumous

Kirjassa on kertomuksia ruotsalaisen, 52-vuotiaana terveellisempään elämään havahtuneen Maria Boreliuksen (s. 1960), elämästä ja hiljaisen tulehduksen välttämisestä. Borelius opiskeli Lundissa perinnöllisyystieteen instituutissa ja Tukholmassa fysiikkaa, matematiikkaa ja biologiaa.

Runsaasti hyvää, luonnollista ruokaa, polyfenoleja, omega 3 -rasvahappoja ja proteiineja. Glykeemistä vastiketta voi lievittää laittamalla etikkaa salaattiin tai syömällä helposti liukenevia kuituja eli vihanneksia, marjoja, papuja, raakariisiä, viikunoita, pellavansiemeniä ja auringonkukansiemeniä.  Puolukka on hyvä valinta ja vesikrassilla voi saada litteän vatsan.  Välipaloissa mainitaan myös jukurtti ja chia-siemenet.

Ei jatkuvaa istumista, vaan vahvat lihakset.

Matkustaminen!

Minua kiinnosti varakas nainen, joka lensi maasta toiseen mm. lentopisteillä ja kävi kuuntelemassa tietoa siitä, miten mm. keski-ikäisenä kannattaisi elää, jottei olisi väsynyt ja raihnainen. Matkakohteina olivat mm.Intia (vata, pitta, kapha, tiedäthän), Kalifornia, Britannia, Kanada ja Etiopia. Olikohan Kööpenhaminakin mukana?  

Söisin mielelläni vihanneksia, marjoja, pähkinöitä ja hedelmiä jossain viehättävässä maassa ja lupaisin liikkua, mietiskellä ja keskittyä kauniisiin asioihin.

Jos en saisi olla hampaisiin saakka aseistettu (haluaisin tietää, miten hampaat aseistetaan), voisin karsia pari maata edelliseltä listalta ja palata Vancouveriin. Luin, että suomalaisnuoret pelasivat jääkiekkoa Kanadassa ja ilahduin siitä, että he voittivat jonkin toisen maan, joka pitäisi varmaan tietää minkä (kas, Yhdysvallat), länsirannikolla. En käynyt housuttomana uimassa Havis Amanda -suihkulähteellä varhain aamulla, kuten monet reippaat ja urheat suomalaismiehet. Luulisi, että sellaisessa toiminnassa voisi palelluttaa pienen osan ajatteluvälineistään.

Pidän melkein mistä tahansa kirjasta, jossa kävellään Santa Monicassa Tyynenmeren rannalla. Eikö jo sana Tyynimeri kerro, että kaikki on hyvin, rauhallista ja tasapainoista? Toista se on meillä täällä Atlantin valtameren sivumeren eli Itämeren varrella.  Jäämeri saattaisi tehdä tyylikkäämmän, vaikka vielä kylmemmän vaihtoehdon.

Kiteytettynä

• vähemmän gluteenia, sokeria ja laktoosia
• enemmän hyviä rasvoja ja proteiinia.

”Hei, olen Proteiini, Hyvä Proteiini.” Edellinen ei ollut kirjasta, vaan ajatus, joka sukelsi jostain mielipuoleeni.

Paasto

Paastoajat ja osapaastoajat elävät pidempään. Kiinnostava tieto, jos 5:2 tai 16:8 kiehtovat.

Joogaharrastajat näyttävät nuoremmilta

Olen samaa mieltä. Kävin taidemuseossa 60 vuotta täyttäneen tutun kanssa. Hän on siro kasvissyöjä, liikkuu kepeästi ja näyttää huomattavasti ikäistään nuoremmalta. Pyrittävä samaan. Onneksi suklaa on kasvis.

Maratoonarimiehelle ruokaa pastatankkauksen sijaan

Illalla kurkumalla maustettua grillattua lohta (lohi = hyvä, kurkuma = edelleen epäilyttävä), rosmariinilla (= hyvä) maustettua bataattia (= en pidä, joten EI), paahdettuja vihanneksia (=hyvä) ja rucolasalaattia (=hyvä).

Aamusmoothiessa oli proteiinijauhetta, mantelimaitoa, mustikoita, pinaattia, pähkinöitä, pellavansiemeniä ja kaksi isoa lusikallista raakakookosöljyä sekä omega 3 – tabletin ja probiootteja. (Ymmärrän muut, mutta kookosöljyä en. Mystinen kaukaisilta mailta tuotu kookosvillitys.)

Vinkki maratoonareille: mies kuulemma juoksi kuin jumala, jolla oli siivet selässä.

Paniikkihäiriö tai nivelvaivat

Kirjoittajan mukaan uusi, terveempi elämäntapa tehoaa paniikkihäiriöön, jos jollain on – ja nivelvaivoihin.

Nivelvaivoihin?  Liikkuisinko jälleen kepeämmin, kuten ennen tautisuutta ja kauhukortisonia? Romaine-salaatti on erittäin hyvää, mikä ei liity edellisiin juuri mitenkään, paitsi tummanvihreän eli terveellisemmän värinsä puolesta. Kaiken lukemani ja tietämäni perusteella minun pitäisi olla hoikka, reipas ja mahdollisesti nuorempi, mutta en ole.

Väitän, että puistokummeilun eli roskienkeruun perusteella paastoverensokerini oli laskenut. Diabetesta en onneksi sairasta, vaikka mielelläni eläisin pelkällä turkinpippurisuklaalla.

ADHD ja probiootit?

Kirjoittaja miettii, voisiko ADHD:ta helpottaa probiooteilla, joka helpottaa tulehdusta, joka lisää neuropsykiatrisia sairauksia?

Dalai Lama

Kirjan mukaan Dalai Lama kehotti lukemaan, ajattelemaan ja mietiskelemään. Ainakin kaksi kolmesta onnistuu hyvin.  Pitänee mietiskellä kolmatta.

Lisäys hematologikäyntiin

Ennen myeloomadiagnoosia olin 162 cm pitkä. Selkäongelmien (välilevytyrä, murtunut selkänikama ja muutama vahingoittunut nikama, jotka kaikki parantuivat) jälkeen olin enää 158-senttinen. Hematologi mittasi minut viime viikolla ja pituuteni on 159,5 cm. Oletan, että roskienkerääminen on hämmästyttävästi venyttänyt minua puolitoista senttimetriä.

Roskia ja muita huvituksia

Eilen ja toissapäivänä tapahtui jotain hyvin merkillistä: löysin ensimmäisen tupakka-askin maasta, kun olin kerännyt roskia jo 45 minuuttia. Kiitos, kun käytätte roskakoreja!

Tapasin koiranpennun, joka riemastui roskapussistani ja hyppäsi luokseni. Ihailin ja sain luvan silittää söpöä pentua, jonka takissa oli kätevä huppu. Jälleen kerran oli eläinpoliittisesti hyvä päivä.

Hemapolilla

Vuoden tauon jälkeen kävin hematologisella poliklinikalla.

Minulle oli varattu aika klo 8:30, mitä ihmettelin. Aamuaikoja on varattu aiemminkin, mutta lähes poikkeuksetta ne on siirretty poliklinikan toimesta jollekin kauempaa tulevalle. Näin ei tällä kertaa tapahtunut.

Olin sairaalassa ennen kahdeksaa ja vein takin Kolmiosairaalan kaappiin. Sain melko vaivihkaa suljettua kaikkien kaappien ovet, joten rivi näytti jälleen kerran hyvältä ja siistiltä.

Kahvioon oli tullut myyjän mukaan loka- tai marraskuussa salaattibaari, mistä ilahduin. Kiva, että saa itse valita vaihtoehdoista. Kahvia tai teetä en juo, joten vesilasillisen ja karjalanpiirakan jälkeen ilmoittauduin Kolmiosairaalan automaatilla.

Pidän automaatti-ilmoittautumisesta, jossa voin hyväksyä yhteystietoni. Niiden ilmoittaminen aulassa päivystäneille ihmisille tuntui turhauttavalta, kun vastasin samoihin kysymyksiin lukemattomia kertoja ja tuntui, että vein aikaa joltain järkevämmältä, jota he olivat tekemässä.

Hemapolille käveli lääkäri, joka avasi automaattisesti avautuvan oven seinäpainikkeesta. Nopeuttaakohan painikkeen käyttö oven aukeamista?

Luin hetken odotustilassa ja pääsin vastaanotolle. Olen käynyt useamman vuoden ajan samalla lääkärillä, vaikka alkuvaiheessa minua tutki useampi lääkäri. Suosikkini heistä oli ystävällinen ja huomaavainen Vesa Lindström.

Juttelimme hetken, hematologi vahvisti jo saamani tiedon, että suolistoni on kunnossa ja maksani voi hyvin. Niin oletinkin. Ferritiiniarvo oli pudonnut hieman ja samoin hemoglobiini, joten sain kolmen kuukauden Obsidan-rautakuurin. Farmaseutin mukaan rauta ei ärsytä vatsaa, koska aine vaikuttaa vasta suolistossa.

Kerroin hematologille, että niveleni ovat jäykät useiden kortisonikuurien jälkeen ja olen stressaantunut, kun en löydä uutta työpaikkaa. Työsuhteeni päättyi vuosia sitten yt-neuvotteluissa, kun olin sairauslomalla allogeenisen kantasolusiirron jälkeen. Hematologi katsoi minuun ja totesi, ettei tilanne ole hänen syynsä tai minun syyni. Mielestäni tilanne on minun syyni.

Puhuimme silmieni hoidosta. Kroonisesta ja vaikeasta käänteishyljinnästä on hyötyä, koska luuydinsyöpäni parani vuosia sitten. Hyvä, että käänteishyljintä päättyi maksassa ja munuaisissa ja pääsin eroon mm. kortisonista. Kortisoni ei pidä minusta yhtään.

Krea-arvon perusteella hematologi neuvoi minua juomaan enemmän vettä. Juon usein vettä, mutta en ilmeisesti riittävästi.

Riisuuduin alusvaatteisilleni, kävin vaa’alla ja istuin paperin peittämälle sängylle. Hematologi mittasi verenpaineeni käsivarresta, happipitoisuuden sormenpäästä ja katsoi suuhuni. Seuraavaksi hän kuunteli keuhkojani. Menin selinmakuulle, hän nipisteli jalkojani, joissa ei ole ollut käänteishyljintää ja tunnusteli sisäelimiäni vatsan kautta. Tutkimus päättyi ja sain pukea. En pidä kyseisistä tutkimuksista ja yritän aina välttyä niiltä. En ole kertaakaan onnistunut, koska ne kuuluvat hematologin toimintaan. Kummastelen tutkimuksia, koska olen parantunut myeloomasta vuosia sitten.

Sain palautetta suklaaruokavaliostani, minkä ymmärrän. Ehdotin tilalle alkoholismia, joka on hyvin, hyvin monen suomalaisen vakioharrastus. Vaikea harrastus absolutistille, mutta halusin ehdottaa vaihtoehtoa. Hematologi ei kannattanut kumpaakaan ehdotustani.

Pääsin eroon Cotrim Forte -keuhkonsuojalääkkeestä, mistä olin tyytyväinen. Kysyin, miksi saan edelleen kyseistä lääkettä ja hematologi totesi, ettei lääkettä tarvitse enää ottaa. Saan lääkkeen takaisin, jos joudun jatkossa ottamaan kortisonia. Toivottavasti en joudu, koska kortisoni oli hyvin hankala lääke mm. reisien heikkenemisen ja kauhistuttavan turvotuksen vuoksi.

Hematologi muistutti hammaslääkärikäynneistä, jotka ovat terveyden kannalta tärkeitä. Päätin säästää viime vuonna ja lykkäsin tarkastusaikaa. Ratkaisu oli huono, koska takahampaaseen tuli reikä ja hammas paikattiin päivystyksessä.

Seurantani jatkuu Meilahdessa käänteishyljintäni vuoksi, koska käyn säännöllisesti silmäsairaalassa. Hematologi ehdotti vaihtoehdoksi Peijasta, jossa hoitoni vuosia sitten alkoi, vaikka asuin Helsingissä. Käyn mieluummin tutkimuksissa kotipaikkakunnallani.

Seuraava tapaamisemme on ilahduttavasti puolentoista vuoden kuluttua ja verikokeeseen menen puolen vuoden kuluttua. Hyvä! Tunsin aina, että vein jonkun sairaamman paikan, koska onnekkaasti paranin vuosia sitten.

Kiitin, poistuin ja kävin Veteirassa ostamassa kissanruokaa. Seuraava eli seitsemäs kissanruokasäkki on ilmainen, mitä arvostan. Käsitykseni mukaan kissat tietävät, koska kissanruokasäkki on tyhjenemässä, koska ne syövät silloin normaalia enemmän.

Liukumäki ja Lux

Kävin ensin Oodissa yksin ja myöhemmin palasin kirjastoon ystäväni kanssa. Jo neljäs käyntini, ooh!

Hämmästyin ensimmäisellä (tai no, kolmannella) kerralla, kun nousin liukuportaita pitkin kolmanteen kerrokseen ja jatkoin matalille puuportaille, jotka nousevat Töölönlahden päädyssä. Näin portaiden vasemmalla puolella useita lappuja, joissa kiellettiin liukuminen viereisillä kaltevilla pinnoilla. Lapsoset olivat keksineet, että he voivat liukua kaltevaa puista ”liukumäkeä” pitkin alas.

Lapsettomana minulla oli illuusio siitä, että vanhemmat kiinnittävät huomiota lapsiinsa ja puuttuvat, jos lapsi tekee jotain vaarallista, mutta ilmeisesti erehdyin.

Päädyssä oli merkitty vaarallinen kohta keltaoranssilla – nololta ja epäsiistiltä näyttävällä – hälytysnauhalla.

Varmistin kirjastovirkailijalta, onko joku lapsi jo satuttanut itsensä. Ei, mutta vaaratilanteita on ollut useita.

Ehdotus: jos sinulla on pieniä tai suurempiakin lapsia, älä anna heidän liukua alas mäkeä, jota reunustaa aita. Alhaalla on ikävä pudotus lasten lukuhuoneen eteen tai sivulle.

Kerroin käyntini jälkeen tilanteesta ystävälleni ja hän kummasteli, miksi lapset eivät saisi laskea mäkeä? Palasimme kirjastoon, hän näki kielletyn ”liukumäen” ja ymmärsi hyvin, miksi mäenlasku oli kielletty.

Huono liukumiskohta näkyy mielestäni Palvelumuotoilu osana suunnittelua -kuvassa:

https://www.oodihelsinki.fi/mika-oodi/kayttajat-mukana-suunnittelussa/

Parempi liukumispääty

Ystävä ymmärsi aiemmasta puheestani, että lapset liukuvat kaltevaa mäkeä alas Sanomatalon päädyssä.

Ehdottomasti parempi pääty, jos mäenlasku kirjastossa kuuluu perheen tottumuksiin.

Siivooja

Olin iloinen siitä, että Oodin siivooja/siistijä siivosi lukemattomien vierailijoiden jäljiltä kiviä portaikon lattialta. Esitän parhaat kiitokseni hyvästä työstä!

Kirjasto on kovassa käytössä, koska meitä retkeilijöitä riittää viikosta toiseen.

Maisema

Ihailin päätyikkunasta Töölönlahtea, Karamzinin huvilaa ja Kansallismuseon tornia.

Olen todella tyytyväinen siitä, että meitä kaikkia varten on rakennettu upea, tilava ja viihtyisä kirjasto Musiikkitalon, Eduskuntatalon ja Finlandia-talon lähelle.

Moukka, sis.

Pysyttelin moukkana enkä vieläkään lainannut mitään Oodista.

Lainaan lähikirjastostani mm. tietokirjoja vähintään kerran viikossa. Toivon, että kyseinen tieto alentaa sisäistä moukkaani.

Toinen kerros

Kiersin toisessa kerroksessa, joka on avattu 28. joulukuuta 2018.

Kerroksessa oli paljon Varaamon kautta varattavia huoneita, pelihuoneita ja muita tiloja. Liukuportaiden vieressä oleviin vapaisiin koppeihin ei tarvitse varata paikkaa, kuten arvelinkin.

https://varaamo.hel.fi/search?search=Oodi

Sanomatalon puoleisesta päädystä löysin viherseinän, jonka edessä oli mukavalta vaikuttavia nojatuoleja. Loistoidea! Jokaisessa asunnossa pitäisi olla viherseinä. Tosin kotiseinässäni nukkuisi kaksi kissaa ja viherkasvit näyttäisivät joko maistetuilta tai silputuilta.

Tietokone- ja opiskelupaikkoja oli Oodissa runsaasti ja oli hassua ohittaa ompelukoneita ja saumureita.

Lukuportaita kummastelen, koska ensin niissä kävellään likaisilla ja märillä kengillä ja seuraavaksi joku istuu likaisilla alueilla. Toivon, ettei kukaan portailla kulkeva ensin astu johonkin sellaiseen, jonka koirat tekevät, mutta vastuuttomat omistajat tai ulkoiluttajat jättävät kaduille.

Kahviot

Kahvioiden pöydät ovat olleet tupaten täynnä jokaisella vierailukerrallani, joten kysyntää riittää. Emme testanneet tarjontaa.

Mielipide

Kolmas, viihtyisä ja valoisa kirjastokerros on ehdoton suosikkini jo upeiden maisemien vuoksi.

Alakerta ja toinen kerros ovat ok, mutta ne tuntuvat matalilta ja pimeiltä. Viherseinää, joka on loistava keksintö, tietenkin kannatan mielin vilpittömin.

Lux Helsinki

Jatkoimme Lux Helsinkiin ja ihailimme etenevässä ruuhkassa taideteoksia.

Ihastuimme Musiikkitalon Moonlight-teokseen, Finlandia-talon Töölönlahden puolella olevaan teokseen (mietimme, ettei meistä kumpikaan ole koskaan nähnyt revontulia, mikä melkein hävettää), Hakasalmen huvilan pihan viehättäviin valaisimiin (mm. tanssiaispuku, meduusa ja tutu!) ja Nervanderin aukiolla olleisiin liikkuviin ja värikkäisiin palloihin. Pidimme keltaisista, oransseista ja minä pidin vihreistä, mutta kannatimme muitakin värejä. Taidokas ja kiehtova teos, jonka esitys kesti yllättävän pitkään.

https://www.luxhelsinki.fi/programme/large-pendulum-wave/

Pelkäsin edetessämme ihmismassan mukana, että liukastun ja mätkähdän maahan, mutta näin ei onneksi tapahtunut. Suosittelen nastapohjakenkiä liukkaalle reitille.

Ehdottomaan suosikkiini eli perhosseinään jonotimme Kansallismuseon takana. Kylmä oli tietenkin, koska olemme Suomessa, mutta kestimme pakkasen. Miinus viisi astetta = kylmä ja vielä enemmän miinusasteita = hyvin kylmä.

Kotimatkalla oikaisimme pyynnöstäni sekä Musiikkitalon että Sanomatalon kautta. Kannatan lämpöä, ehdottomasti. Viime kesän kuumina päivinä oli ihanaa, kun tarkenin sekä ulkona että kotona. Ideaalimaailmassa sisälämpötila olisi vähintään 25 astetta. Aiempaan kotiini paistoi aurinko ja lämpötila oli kesällä 34 astetta, joka oli ehkä asteen tai pari liikaa makuuni.

Uskon, että palelun lisäksi sivistyimme ja valistuimme Lux Helsinki -kierroksellamme.