Liukumäki ja Lux

Kävin ensin Oodissa yksin ja myöhemmin palasin kirjastoon ystäväni kanssa. Jo neljäs käyntini, ooh!

Hämmästyin ensimmäisellä (tai no, kolmannella) kerralla, kun nousin liukuportaita pitkin kolmanteen kerrokseen ja jatkoin matalille puuportaille, jotka nousevat Töölönlahden päädyssä. Näin portaiden vasemmalla puolella useita lappuja, joissa kiellettiin liukuminen viereisillä kaltevilla pinnoilla. Lapsoset olivat keksineet, että he voivat liukua kaltevaa puista ”liukumäkeä” pitkin alas.

Lapsettomana minulla oli illuusio siitä, että vanhemmat kiinnittävät huomiota lapsiinsa ja puuttuvat, jos lapsi tekee jotain vaarallista, mutta ilmeisesti erehdyin.

Päädyssä oli merkitty vaarallinen kohta keltaoranssilla – nololta ja epäsiistiltä näyttävällä – hälytysnauhalla.

Varmistin kirjastovirkailijalta, onko joku lapsi jo satuttanut itsensä. Ei, mutta vaaratilanteita on ollut useita.

Ehdotus: jos sinulla on pieniä tai suurempiakin lapsia, älä anna heidän liukua alas mäkeä, jota reunustaa aita. Alhaalla on ikävä pudotus lasten lukuhuoneen eteen tai sivulle.

Kerroin käyntini jälkeen tilanteesta ystävälleni ja hän kummasteli, miksi lapset eivät saisi laskea mäkeä? Palasimme kirjastoon, hän näki kielletyn ”liukumäen” ja ymmärsi hyvin, miksi mäenlasku oli kielletty.

Huono liukumiskohta näkyy mielestäni Palvelumuotoilu osana suunnittelua -kuvassa:

https://www.oodihelsinki.fi/mika-oodi/kayttajat-mukana-suunnittelussa/

Parempi liukumispääty

Ystävä ymmärsi aiemmasta puheestani, että lapset liukuvat kaltevaa mäkeä alas Sanomatalon päädyssä.

Ehdottomasti parempi pääty, jos mäenlasku kirjastossa kuuluu perheen tottumuksiin.

Siivooja

Olin iloinen siitä, että Oodin siivooja/siistijä siivosi lukemattomien vierailijoiden jäljiltä kiviä portaikon lattialta. Esitän parhaat kiitokseni hyvästä työstä!

Kirjasto on kovassa käytössä, koska meitä retkeilijöitä riittää viikosta toiseen.

Maisema

Ihailin päätyikkunasta Töölönlahtea, Karamzinin huvilaa ja Kansallismuseon tornia.

Olen todella tyytyväinen siitä, että meitä kaikkia varten on rakennettu upea, tilava ja viihtyisä kirjasto Musiikkitalon, Eduskuntatalon ja Finlandia-talon lähelle.

Moukka, sis.

Pysyttelin moukkana enkä vieläkään lainannut mitään Oodista.

Lainaan lähikirjastostani mm. tietokirjoja vähintään kerran viikossa. Toivon, että kyseinen tieto alentaa sisäistä moukkaani.

Toinen kerros

Kiersin toisessa kerroksessa, joka on avattu 28. joulukuuta 2018.

Kerroksessa oli paljon Varaamon kautta varattavia huoneita, pelihuoneita ja muita tiloja. Liukuportaiden vieressä oleviin vapaisiin koppeihin ei tarvitse varata paikkaa, kuten arvelinkin.

https://varaamo.hel.fi/search?search=Oodi

Sanomatalon puoleisesta päädystä löysin viherseinän, jonka edessä oli mukavalta vaikuttavia nojatuoleja. Loistoidea! Jokaisessa asunnossa pitäisi olla viherseinä. Tosin kotiseinässäni nukkuisi kaksi kissaa ja viherkasvit näyttäisivät joko maistetuilta tai silputuilta.

Tietokone- ja opiskelupaikkoja oli Oodissa runsaasti ja oli hassua ohittaa ompelukoneita ja saumureita.

Lukuportaita kummastelen, koska ensin niissä kävellään likaisilla ja märillä kengillä ja seuraavaksi joku istuu likaisilla alueilla. Toivon, ettei kukaan portailla kulkeva ensin astu johonkin sellaiseen, jonka koirat tekevät, mutta vastuuttomat omistajat tai ulkoiluttajat jättävät kaduille.

Kahviot

Kahvioiden pöydät ovat olleet tupaten täynnä jokaisella vierailukerrallani, joten kysyntää riittää. Emme testanneet tarjontaa.

Mielipide

Kolmas, viihtyisä ja valoisa kirjastokerros on ehdoton suosikkini jo upeiden maisemien vuoksi.

Alakerta ja toinen kerros ovat ok, mutta ne tuntuvat matalilta ja pimeiltä. Viherseinää, joka on loistava keksintö, tietenkin kannatan mielin vilpittömin.

Lux Helsinki

Jatkoimme Lux Helsinkiin ja ihailimme etenevässä ruuhkassa taideteoksia.

Ihastuimme Musiikkitalon Moonlight-teokseen, Finlandia-talon Töölönlahden puolella olevaan teokseen (mietimme, ettei meistä kumpikaan ole koskaan nähnyt revontulia, mikä melkein hävettää), Hakasalmen huvilan pihan viehättäviin valaisimiin (mm. tanssiaispuku, meduusa ja tutu!) ja Nervanderin aukiolla olleisiin liikkuviin ja värikkäisiin palloihin. Pidimme keltaisista, oransseista ja minä pidin vihreistä, mutta kannatimme muitakin värejä. Taidokas ja kiehtova teos, jonka esitys kesti yllättävän pitkään.

https://www.luxhelsinki.fi/programme/large-pendulum-wave/

Pelkäsin edetessämme ihmismassan mukana, että liukastun ja mätkähdän maahan, mutta näin ei onneksi tapahtunut. Suosittelen nastapohjakenkiä liukkaalle reitille.

Ehdottomaan suosikkiini eli perhosseinään jonotimme Kansallismuseon takana. Kylmä oli tietenkin, koska olemme Suomessa, mutta kestimme pakkasen. Miinus viisi astetta = kylmä ja vielä enemmän miinusasteita = hyvin kylmä.

Kotimatkalla oikaisimme pyynnöstäni sekä Musiikkitalon että Sanomatalon kautta. Kannatan lämpöä, ehdottomasti. Viime kesän kuumina päivinä oli ihanaa, kun tarkenin sekä ulkona että kotona. Ideaalimaailmassa sisälämpötila olisi vähintään 25 astetta. Aiempaan kotiini paistoi aurinko ja lämpötila oli kesällä 34 astetta, joka oli ehkä asteen tai pari liikaa makuuni.

Uskon, että palelun lisäksi sivistyimme ja valistuimme Lux Helsinki -kierroksellamme.

Mainokset

Kivun kanssa

Kivun kanssa

Tapio Ojala

Vastapaino 2018

Kivun kanssa on terveystieteiden tohtori ja OMT-fysioterapeutti Tapio Ojalan teos kroonisesta kivusta kärsiville.

Ojala aloittaa sanomalla, että elämä voi olla epäreilua, mutta se on sitä kaikille.

Keskustelen ja luen todella paljon, joten tutustun myös toisten taakkoihin. Keneltä murtuu fyysinen puoli, keneltä psyykkinen ja mielestäni hankalimmalta vaikuttavassa tilanteessa kumpikin. Oma mieli vaikuttaa paljon siihen, mitä kaikkea jaksaa ja kestää. Ruokavaliolla, liikunnalla, unella sekä tupakoinnin, huumeiden ja alkoholin välttämisellä on suuri merkitys sekä fyysiseen että psyykkiseen hyvinvointiin.

Ojala mainitsee psykologian emeritusprofessori Markku Ojasen, jonka mukaan ”Mielekäs elämä voi joskus olla hyvin raskasta, jopa onnetonta. Silti ihminen voi kokea, että hän ei halua elämänsä olevan toisenlaista.” Elämä voi olla antoisaa ja tarkoituksenmukaista. Elettävän arvoista elämää.

Olen vuosien ajan miettinyt, kuinka onnekkaita Ojasen puoliso ja lapset ovat, kun heillä on hänen tietomäärällään ja inhimillisyydellään varattu humaani ajattelija perheessä. Kannattaa tutustua Markku Ojasen kirjoituksiin.

Tapio Ojalan teksti perustuu tieteelliseen tietoon kivusta, ei hänen mielipiteisiinsä. Kirjan päätehtävä on kokemuksen selittäminen ja toinen päätehtävä hyväksymisen käsitteen avaaminen.

Kipu on yleistä ja kallista

Ikääntyminen lisää vaivoja.

Turhilla leikkauksilla on vahingoitettu ihmisiä, vaikka tarkoituksena oli auttaa esimerkiksi polven tähystysleikkauksessa. Kivunhoitoon tyytyväisimmät löytyvät Tanskasta ja Belgiasta (61 %), mutta Suomessa vain 27 prosenttia kipukroonikoista on tyytyväisiä kivunhoitoon. Suomessa käytetään tulehduskipulääkkeitä enemmän kuin muissa Pohjoismaissa ja myönnetään eniten sairauslomia verrattuna muihin Euroopan maihin. Tarvitseeko asiakas lääkkeitä?

Mielestäni tiedot ovat hurjaa luettavaa. Miksvai hää sillai tekkee?, kummasteli Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintytär.

Kipu ja tunteet

Vaikuttavia tekijöitä ovat masennus, pelko ja välttämiskäyttäytyminen.

Älä vältä mieleistäsi liikkumista, vaan jatka elämääsi sinulle tutulla tavalla.

Kipu ja uni

 Maailmassa on kolmenlaista unikulttuuria: länsimainen pitkä uni, Espanjassa yöuni ja siesta ja Japanissa ja Kiinassa otetaan nokosia. Ihmiset nukkuvat liian vähän ja liian lyhyt unimäärä vaikuttaa mm. liikalihavuuteen ja diabetekseen. Pääateriasta lounaalla, riittävästä liikunnasta ja viileässä nukkumisesta on apua.

Kipeänä opin kannattamaan sekä siestaa että nokosia. Siestanokkiksia! Jos en saa nukuttua kortisonin vuoksi yöllä, niin onneksi oli muitakin vaihtoehtoja. Lepo oli tärkeää ja hauskoja, värikkäitä ja seikkailullisia unia oli kiinnostavaa katsella useamman kerran päivässä.

Kipuun liittyvät uskomukset

Omalla asenteella ja suhtautumisella on merkitystä. Kivusta ei kannata syyttää itseään, kipua voi lääkityksen ja levon sijaan hoitaa esimerkiksi psykoterapialla.

Psykososiaaliset riskitekijät

Työssä mm. liiallinen työkuorma, työn epävarmuus ja johdon tai kollegoiden tuen puute. Kipu voi vaikuttaa siihen, millaisia töitä voi tehdä.

Englantilaisen tutkimuksen mukaan noin puolet sairauslomalla olevista ansaitsee puolet siitä, mitä työssä.

Kotona kipukroonikon kannattaa tehdä, mitä pystyy eli toisen varaan ei kannata jäädä.

Yksinasuvana pidän edellisestä neuvosta. Kun asuu yksin, niin lähes kaikesta on pakko huolehtia yksin. Onneksi sain tautisimmassa vaiheessa apua lähellä asuvilta ystäviltäni ja palkkasin itselleni mm. siivousapua. Pitkään sairastaneena, mutta onnekkaasti parantuneena jaan brittitutkimuksen käsityksen: sairastuneena ei todellakaan rikastu, kun menot usein ylittävät tulot. Tarinan opetus: asukaa jonkun reippaan ja rikkaan kanssa, joka tekee kotityöt ja maksaa kaiken. Hehee!

Kipu on koko kehossa

Kannattaa olla mieleistä tekemistä, kuten lukemista tai liikkumista, jotta kivun voi unohtaa. Tuesta ja kannustuksesta on hyötyä, joten onneksi useimmilla meistä on mukavia perheenjäseniä ja ystäviä.

Kipu ja aivot

Kipu tunnetaan aivoissa, olipa kipukohta missä tahansa.

Mielikuvaharjoittelusta voi olla apua, kuten urheilijoillakin. Tee kipua aiheuttava liike mielessäsi. Mieti, miksi tunnet kipua mielikuvaharjoittelun aikana.

Kivusta

Kirjassa mainitaan, että kipu on näkymätöntä. Kipu on olemassa, vaikka se ei näkyisi missään tutkimuksissa. Kivun hyväksyminen ja unohtaminen on tärkeää.

Kirjan lopussa on maininta lähteistä, joista voi lukea lisää kivusta.

 

Tekstissä on viittauksia Kivun kanssa -kirjaan sekä omia mielipiteitäni kursivoituina. Kiinnostava kiputeos, johon kannattaa tutustua.

 

Lisäksi Heli Laaksosen runo, koska hänen kirjoituksensa ovat loistavia.

t. Mää kyl tahro olla luav.

 

Lehm ja koiv

 

Mää tahro olla lehm koivu al.

 

Mää en tahro olla luav.

Mää en tahro oppi uut taitto-ohjelma.

Mää en tahro selvittä äit-tytär suhret.

Mää en tahro viärä sitä kirjet posti.

Mää en tahro soitta Kelan tätil.

Mää en tahro muista yhtäkän pin-koori.

 

Antakka mu olla lehm koivu al.

Viäkkä mu väsyne nahk kamarim permanol,

kakluni ette.

 

Heli Laaksonen

 

 

 

 

 

 

Vanhoina hyvinä aikoina vai uusina vielä parempina aikoina?

Uusia töitä on kiinnostavaa tehdä ja uusiin ihmisiin on mielenkiintoista tutustua töissä ja vapaa-aikana. Kuinka monen teistä työkaveri on juossut pakoon kiukkuista urosnorsua safarialueella?

On mukavaa asua kodissa, joka on tullut tutuksi kymmenen vuoden aikana. Nykyisellä alueella olen asunut neljäntoista vuoden ajan. Valintakriteereinä olivat muuttaessani loistava kirjasto, auringonkukkapelto ja koti, josta oli esteetön maisema. Verhoja ei tarvinnut koskaan sulkea eli tähtitaivasta pystyi katsomaan, jos heräsi yöllä. Suosittelen vastaavia kriteereitä.

Ajoittain huomaan kaipaavani aiempaa elämää, jolloin tärkeät läheiset olivat vielä hengissä ja monia ystäviä, joihin olin tutustunut nuorena. Työkaverit olivat tuttuja, asuin kotipaikkakunnalla ja matkustin usein ulkomaille. Työni oli piristävän kiireistä, vastuullista ja itsenäistä, vaikka työskentelin ryhmässä.

Kaikki muuttuu, mutta ihmisen oma mieli ei aina seuraa perässä samassa tahdissa.

Toivottujen koirien eli sileäkarvaisen mäyräkoiran ja sen lemmikin eli irlanninsusikoiran tilalle muutti kaksi kissaa, joista on ollut seuraa ja hupia. Läheisellä viljelyalueella kuljeskelee silittämisestä pitävä kissa, jonka valjaissa kerrotaan lemmikin löytävän kotiin. Vaaleanpunaiset malvat kuvasin muutama vuosi sitten samalla alueelta.

Ripustin eteiseen nurinpäin punaisen mekon, jotta muistan korjata hajonneen taskunpohjan. Kävelin seuraavana päivänä pari kilometriä kauppaan ja huomasin vasta palattuani kotiin, että olin unohtanut kääntää vaatteen. Niskassa oli kokolappu ja vaatteet sivussa pesuohje. Nauratti.

Oma elämä muuttui radikaalisti vuosien aikana. En ollutkaan enää se, joka tuurasi muita heidän sairastaessaan tai heidän lastensa sairastaessa, vaan se, joka joutui jäämään pitkälle sairauslomalle. Onnekkaasti paranin ja palasin työkokeiluun – ja toivottavasti pian töihin.

Pidän vaihtelusta, joten jokainen työpäivä on ilahduttava.

 

Taiteiden yötä vietetään Helsingissä torstaina 23.8.2018.

https://www.helsinginjuhlaviikot.fi/taiteidenyo/

Gustav Mahlerin 8. sinfonia perjantaina 24.8.2018 klo 19 suorana lähetyksenä Musiikkitalon Mediaseinällä Kansalaistorilla. Radion Sinfoniaorkesterin kapellimestarina on Hannu Lintu.

https://www.helsinginjuhlaviikot.fi/ohjelma/gustav-mahler-8-sinfonia/

 

 

Vegaanihyvää

Vegaanihyvää

Jessica Prescott

Docendo 2017

 

Vegaanihyvää-kirjassa on Berliinissä asuvan uusseelantilaisen kokkaajan valmistamaa kasvisruokaa, vegaaniversiona.

Kiinnostava kirja, jossa kerrotaan työvälineistä, ostoslistasta ja valmistetaan ilahduttavaa, värikästä, kiehtovaa ja terveellistä kotiruokaa.

Ideaalimaailmassa kaikilla meillä olisi kotona loistava kasvisruokakokki.

 

Paluu työhön

Työnteko on ihanaa ja tämä on vilpitön mielipiteeni. Käsittelen kiinnostavia tietoja, kirjoitan juttuja ja saan osallistua tekemiseen, josta on aidosti hyötyä useille ihmisille. Voiko oikeasti olla mitään parempaa?

Väsymys oli vuosien sairastamisen jälkeen hankalaa, mutta kuukausien edetessä ja etäpäivien ansiosta elämä sujui mukavasti. Rutikuivat silmäni kestävät koneen tuijottamisen, vaikka joudun kostuttamaan silmiäni säännöllisesti.

Töissä on hauska tutustua uusiin ihmisiin, joilla on tietoa kiinnostavista asioista.

Olen edelleen ihmeissäni siitä, että oireiden sahattua vuosikausia paremmasta huonompaan palasin aiempaan elämääni, jossa työ on aina ollut erittäin tärkeää.

Miina

Kävin verikokeessa ja tapasin Miinan, joka oli tullut paikoille valkoisella bussilla ja käytti Ti-Ti Nalle -paitaa. Meillä oli kiinnostava ja ystävällismielinen keskustelu terveyskeskuksen laboratorion odotustiloissa.

Tuttu hoitaja kertoi tehneensä 47 vuotta töitä ensin sairaanhoitajana ja myöhemmin laboratoriossa. Hänet oli pyydetty eläkkeeltä takaisin töihin. Ilahduttavan pitkä ura ja mielenkiintoinen historia, kun toimintatapoja on vuosien kuluessa uudistettu lukemattomia kertoja. Hän on aina ystävällinen potilaita kohtaan, josta olen iloinen.

Näin myöhemmin uudelleen Miinan, kun ohitin neuvottelun odotustilan ja hän äänekkäästi halusi toisen pikkuisen kädestä nallen tarmokkaasti kiskomalla. Ei ole helppoa olla vanhempi, vaikka Miina oli söpö.

Verenluovuttajia kaivataan SPR:n toimipisteissä

Verenluovuttajia on helteiden vuoksi reilu neljännes vähemmän, joten kävijöitä kaivataan.

Kiitos kaikille teille, jotka olette pelastaneet mm. syöpäpotilaita, onnettomuuksissa ja leikkauksissa verta menettäneitä!

Oli ilo päästä aikoinaan sairaalasta, kun veriarvojani nostamaan oli erikseen tilattu kahdeksan ihmistä. Ns. yleisveri ei riittänyt, vaan piti saada minulle viritettyä verta. Kiitos teille luovuttajille siitä, että pääsin kotiin! t. B+

https://yle.fi/uutiset/3-10304437

Helteen tilalle sadetta ja ukkosta

Oli hauska herätä paahteen jälkeen luontoa virkistävään sateeseen. Kissa makaa reporankana parvekkeella ja nauttii viilenneestä säästä. Toinen kissa rötköttää sängyn jalkopäässä.

Hain kissojen vuoksi kellarista tuulettimet, joten saamme tyyninä päivinä viilentävää ilmaa kotiin.

Kuulin niihin ihmisiin, jotka rakastavat helteitä, joten kuumuus on ollut ihanaa. Kuumalla ilmalla on hämmästyttävää, kun kotona tarkenee ilman villasukkia eikä ulos lähtiessä tarvitse kääriytyä lukemattomiin vaatekerroksiin. Suihku viilentää mukavasti useamman kerran päivässä ja rutikuivat silmät pitävät korkeasta ilmankosteudesta.

Luin joskus neuvon, jonka mukaan ranteiden huuhteleminen kylmällä vedellä auttaa helteisinä päivinä. En tiedä, meneekö samaan höpsismiin, kuin punkit lepänlehdissä. Tuulettimen edessä kuulemma kannattaa pitää suurta, jäädytettyä vesipulloa, joka viilentää ilmaa. En ole vielä kokeillut, mutta pidän ideasta.

Säännöllisestä juomisesta on tietenkin hyötyä. Pidän kylmästä vedestä, joten jäähdytän vesipullot jääkaapissa.

Talvella tauotta palelevana ymmärrän niitä, joille kuumat ilmat ovat tukalia. Onneksi meillä on vuodenajat, joten syksyn viileys ja luonnon kaunis värikkyys lähestyy.

Uutistenlukijoiden ulkonäkövinkit?

Näin katkelman esityksestä, jossa uutistenlukijat lauloivat saamistaan palautteista ja mietin, että joidenkin ihmisten kannattaisi ehdottomasti lukea enemmän ja jättää toisten ihmisten ulkonäkö rauhaan.

KUKA lähettää viestin tv:ssä esiintyvän ihmisen solmion väristä, mummomekosta tai ”turhista silmälaseista”?

Enemmän omiin asioihin keskittymistä ja vaikka reipasta ulkoilua – vähemmän (vieraiden) ihmisten solvaamista, kiitos.

https://yle.fi/uutiset/3-10313251

Palaan takaisin Excelin pariin.

Hyvää viikonloppua!

 

 

 

 

Vapaana syntynyt

Sain tammikuun hautajaisissa vieraalta ihmiseltä haukkumakirjeen. Kirjeen mukaan olin saanut lahjaksi asunnon ja matkoja.

Minua on vuosien ajan harmittanut kireä taloudellinen tilanteeni vakavien sairauksien vuoksi, joten etenkin asunto kiinnostaisi. Edellisen erehdyin myymään.

Lista paikoista, joissa toivoisin kyseisen asunnon olevan, mielellään äärettömän kauniissa rakennuksessa:

  • Engelinaukio, Eira, merinäköala
  • Ullanlinna, merinäköala tai avarat maisemat
  • Munkkiniemi, Eliel Saarisen rivitalo (ehkä Koneen vanha pääkonttori sijainnin vuoksi)
  • Turku, joenranta
  • Tampere, koskenranta (pidän suuri-ikkunaisista lofteista ja leveistä ikkunalaudoista)
  • Porvoon keskusta, vesistömaisema

Jos satut tietämään, että kotini on näillä alueille, niin otathan pian yhteyttä. Eläisin erittäin mielelläni syytösten mukaisesti.

Matkat oletan saaneeni kauan sitten, vaikka olin asian unohtanut. Kuvittelin aina, että maksoin ihan itse matkani.

Olen erityisen kiinnostunut mm. Melbournesta, Lissabonista, Oslosta, Kroatiasta, Miamista ja Torontosta. Kävisin mielelläni Afrikassa jollain vehreällä alueella. Taiwan kiinnostaisi, samoin Japani. Viehättävään Hong Kongiin palaisin koska tahansa.

Jos voisin, niin matkustaisin koko ajan. Kissat eivät pitäisi tilanteesta.

Työ

Saisin viedä kissat mukaani töihin eli selkeästi ideaalityöpaikka.

Kissat inhoavat matkustamista eikä kukaan halua olla pellettilaatikon läheisyydessä, joten lemmikit saavat pysyä kotona.

Sohvan alla ne voisivat töissä piileskellä, mutta kotiinpaluu voisi olla haasteellista.

En edes uskaltaisi viedä kissoja paikkaan, josta ne voisivat livahtaa kadulla. Pantoja en kissoille tunge, joten niillä ei olisi yhteystietoja. Siruja en ole kissoille laitattanut. Helsingin eläinsuojeluyhdistys (ikävämaineinen Hesy) oli tatuoinut niiden korviin ruksit. Siru oli todennäköisesti yhdistykselle liian kallis, totesi kissojen eläinlääkäri jossain vaiheessa.

Pitänee hankkia nätiksi työkaveriksi äärettömän söpö sileäkarvainen musta tai vaaleanruskea mäyräkoira ja sille lemmikiksi aivan ihana irlanninsusikoira. Ne voisivat nukkua sopuisasti pehmeällä matolla neukkaripöydän alla.

Silmät

Silmäni rettelöivät jälleen. Taitavat suuttua keväästä ja valosta, siite- ja katupölystä. Oculacia menee järjettömiä määriä ja toisinaan ”lääkitsen” silmiäni Bepanthen-tipoilla.

Kuulin Oculacittomana aikana (8,5 pitkää kuukautta ja loppuvuodesta 2017 kolme viikkoa) vilpittömän kysymyksen siitä, eivätkö muut reseptitipat oikeasti sovi silmilleni. Luulenko vaan niin kokeilematta niitä pidempään? Tuollaisten kysymysten kuuleminen saa miettimään kriminaalitekoja, joten jätin vastaamatta. Ihan tahallanihan minä käytin viime ja toissa vuonna pienistä tuloistani valtavan summan rahaa hyllytippoihin. Grrrr.

Katu-uutinen

Autot piti Helsingissä siirtää kylttien mukaan pois tietyiltä kaduilta. Kuulin, että niitä hinattiin samana iltapäivänä pois jo aiemmin pestyltä reiteiltä.

Mielestäni melko sumeaa logiikkaa, vaikka kannatankin joukkoliikennettä.

Talvipuutarha

Lauantaina näimme Töölönlahdenrannassa valkoisen (leukistisen) sorsan, joka tuli toisen urossorsan kanssa kerjuulle. Olin katala ja kuvasin sorsia, mutta en vienyt niille syötävää. Taitaisivat olla aika tuhteja sorsia, jos kaikki ohikulkijat kiikuttaisivat niille naposteltavaa.

Upea mandariinisorsa on hiljattain bongattu Järvenpäässä, Tampereella ja näköjään Longinojalla Malmilla Helsingissä:

http://longinoja.fi/2018/04/harvinainen-vieras-longinojalla-mandariinisorsa-innostaa-luontokuvaajia/

Minä pidän etenkin variksista, harakoista ja naakoista, jotka ovat skarppeja lintuja.

Nousimme Töölöntorille ja meidän piti mennä Mamma Rosaan syömään. Nettisivujen mukaan yritys aukesi lauantaina klo 12, mutta ovessa väitettiin klo 13.

Menimme kostoksi Picniciin lohisalaatille ja lämminsavulohiuuniperunoille. Olen varmaan kertonut, että ennen sairauslomalle jäämistäni tilasin joskus uupuneena ”tonniperunan uunikalalla” saman ketjun ravintolasta? Onneksi minua ymmärrettiin tehdessäni tilauksen. Työkaveria tilanne nauratti.

Runebergin kukan edusta näytti upealta, kuten aina. Kauniin, suuren kukkakimpun olisi saanut 52 eurolla. Ei, en ostanut, koska haluan ruokkia kissat.

Kävimme Talvipuutarhassa tutustumassa Japani-päiviin. Näimme mm. ikebana-asetelmia, tussimaalausta (kalligrafiavaihtoehtoina olivat mm. mänty ja kevät), paperintaittelua ja kasveihin kiinnitettyjä haikuja, joista kopioin yhden kirjoituksen loppuun. Kyseessä oli viehättävä ja hyvin suosittu tapahtuma. Pöydissä istui useita seurueita syömässä eväitä. En nähnyt yhtään bentoboksia, joten melkein tunsin pahaa mieltä. Ehkä bentoversioina toimivat perinteiset suomalaiset lasipullot? Helsingin Sanomat mainitsi, että nuoriso juo ja rettelöi nykyisin hyvin vähän tutkimusten mukaan. Erittäin hyvä tietää, että suomalaisten sivistys kehittyy vuosi vuodelta. Esitän parhaat kiitokseni teille, kunnolliset ja tunnolliset nuoret!

Ihmettelin koikarppien pientä allasta. Jos olisin 30 senttiä pitkä (ja oranssi) kala, niin haluaisin uida suuremmassa altaassa. Tipuja tai pupuja ei enää näe talvipuutarhassa, mistä olen tyytyväinen. Kalat saavat toivottavasti olla rauhassa. Wikipedian mukana koikarppi tarvitsee terveenä pysyäkseen paljon tilaa uidakseen. Nyyh.

Ulkona oli pyöreä orvokkipenkki, jossa kasvoi jotain keltaisia varsia. Ystäväni mukaan ne olivat maissia ja minun käsitykseni mukaan pinnalla kasvanutta valkoista parsaa tai mangoldia. Erittäin todennäköisesti olimme kumpikin väärässä.

Maisemat Talvipuutarhasta olivat tietenkin kauniit. Talvipuutarhassa olisi mielestäni mukavaa asua, mutta ympärillä hyörivät turistit ja puutarhurit voisivat ainakin päiväsaikaan häiritä majoittumista. Pylvässänkyni (hankittava-listalla) olisi koialtaan yläpuolella olevalla parvekkeella.

Musiikkia lämpiössä la 12.5.2015 klo 15

Olen jo pitkään laiminlyönyt Musiikkia lämpiössä -konsertteja Oopperassa. En mennyt lauantaina, mutta harkitsen seuraavaa käyntiä toukokuun 12. päivä.

Olen niin naatti työpäivien jälkeen, että menen kotiin. Taustalla saattaa olla kuuden vuoden sairausloma. Arkkitehtuurimuseo, Designmuseo, HAM ja Ateneum houkuttelevat, mutta koti vaikuttaa paremmalta paikalta.

Toivottavasti reippauteni lisääntyy, kun maailma muuttui vielä valoisammaksi.

Villasukaton vasen jalka – se vapaana syntynyt

Esitän pahoitteluni nimen kähveltämisestä Elsa-leijonalle.

Hyisten käpälieni vuoksi nukun ympäri vuoden villasukat jalassa. Joka aamu herään niin, että vasen jalkani on vapauttanut itsensä villasukasta ja oikeaa lämmittää edelleen sukka.

Oletan, että vasen jalkani on syntynyt vapaaksi ja taistelee itsensä yön aikana ulos sukasta. Oikea jalka on ilmeisesti kiltimpi.

Rakkautta ruudun takaa (2017)                        

Maire Soiluva

Nappasin uteliaana mukaan kirjastosta keski-ikäisille tai vielä vanhemmille kirjoitetun kumppaninhakuoppaan.

Opin, että pitää olla mukava ja ystävällinen, vastata kaikille, päättää huono suhde kauniisti ja puhelinnumerona kannattaa olla prepaid. Haistattelu ei – yllättäen – ollut hyvä idea.

Ilmoitustekstejä ja kommentteja oli hauska lukea. Seuraa etsivät äijäfeministi, ulkonäköään kuivakkaaksi virkamieheksi kuvaillut, rintakarvoistaan luopumaton (?), ”jos tahdot pitää muovisia tekoripsiä, nauran niille” -mies jne. Seurallinen ja empaattinen mies vaikutti hyvältä.

Vaatisi varmaan lobotomian, että lähtisin toisen kerran etsimään seuraa netistä. Edellisestä yrityksestäni syytän aivoaneurysma- ja myeloomadiagnoosejani.

Alex (2017)                                                               

Alexander Stubb, Karo Hämäläinen

Luen kirjaa, jonka aiheena oli Alexander Stubb ja hänestä on erittäin kiinnostavaa lukea. Mitenkään en hänen ulkonäköönsä puutu, mutta hän on hyvin viehättävän näköinen, ilahduttavan urheilullinen – ja nuorempana vaalea. Nätti!

Syntyessään hän oli 5,5-kiloinen pallero. Äitiparka.

”Stubb oli nimi, joka annettiin nimettömille torppareille. Sen pohjana on ”stubbe”, ruotsin kielen kantoa tarkoittava sana. Nimi kuuluu samaan sarjaan, kuin Modig, Rolig, Järn, Stadigh ja Tapper.” Tapper-nimi viittaa mm. kuvanveistäjä Kain Tapperiin (1930–2004). Muistaakseni olen joskus tehnyt samassa kerroksessa töitä Stadighin kanssa. Olikohan hän jonkin aikaa toimitusjohtaja?

Tapasin Alexander Stubbin vuosia sitten, kun hän jakoi ystävällisesti hymyillen vaaliesitteitä Pohjoisesplanadin kahvioissa. Juttelin silloisen työkaverin kanssa, hymyilimme hänelle ja kumpikin kieltäydyimme esitteistä, koska olimme jo äänestäneet. Olin tietenkin äänestänyt naista, kuten olen äidiltä aikoinaan oppinut. Joskus olen joutunut tinkimään periaatteistani presidentinvaaleissa.

Fiksu Stubb vaikuttaa kunnon mieheltä, joka on jo opiskeluajoistaan lähtien elänyt yhdessä brittivaimonsa kanssa.

Politiikkaan en ota kantaa, koska tiedän aiheesta aivan liian vähän. Yleisöpalstoilla on aina valtava määrä kaikista asioista paremmin tietäviä, mutta minä en kuulu heihin.

Kummastelen vuodesta toiseen, miksi kyseiset ihmiset eivät ole mukana politiikassa ja miksi kukaan heistä ei työskentele esimerkiksi ministerinä? Pitäisihän heidän laajan tietämyksensä ja taidokkaan osaamisensa vuoksi päästä mukaan suomalaiseen politiikkaan, niin maan tilanne aivan varmasti paranisi kummasti lyhyessä ajassa.

Laitumellelasku Viikissä Helsingissä la 5.5.2018 klo 10–15

Lehmät kirmaavat laitumelle n. klo 11.10.

Paikalla on ihasteltavana maitoauto, Valion kuljetusauto, traktorirata, ja puuhanavetassa leikkilypsylehmät.

 

linnut saattoivat

toivon hyiseen kevääseen

ilon korville

 

Kelan ”kosto”

Jouduin pari vuotta sitten hakemaan asumistukea, koska tuloni olivat pienet ja menoni olivat suuret lääkkeiden ja sairaalakäyntien vuoksi. Tilanne hävetti, koska olisin mieluummin maksajapuolella. Pyynnön lähettäminen tuntui erittäin piinalliselta.

Sain tukea takautuvasti kuuden kuukauden ajalta ja vein toisen kissan rahoilla hammaslääkäriin.

Helmikuussa 2018 jäin työttömäksi ja valtio leikkasi korvauksesta viisi päivää (hah, siitäs sain!), joten käteeni jäi vuokran jälkeen 71 euroa elämiseen kuukauden ajaksi. Ystäväni lainasi minulle rahaa, joten pärjäsin helmikuussa laskujen kanssa.

Saatuani tiedon työttömyyskassan maksusta hain asumistukea helmikuuksi ja lähetin Kelaan kopion saamastani korvauksesta. Tukea sai hakea takautuvasti vain edelliseltä kuukaudelta eli korvauksia oli kiristetty. Tilanne ei haitannut minua, koska hain tukea kuukauden ajalta.

Jokainen kunnon ihminen varmaan tiesi kyseisestä muutoksesta. Minulta se oli mennyt ohitse, kun olin ensin uupunut ja raihnainen ja etsin seuraavaksi tiiviisti työkokeilupaikkaa useiden kuukausien ajan.

Tietäen Kelan käsittelyaikataulun katsoin myöhemmin nettisivulta hakemukseni tilannetta. Hakemukseni oli kadonnut sivuilta.

Sain varattua ajan Kelan puhelinpalvelusta ja ystävällinen virkailija ymmärsi tilanteen ja täytti uuden hakemuksen puolestani. Hän arveli, että saan rahaa tällä viikolla.

En saanut, vaan maaliskuun asumistukeni hylättiin. En tosin hakenut tukea maalis-, vaan helmikuuksi.

Lähetin Kelaan uuden viestin tilanteesta ja varasin ajan toimiston neuvontaan klo 11:30, koska puhelinpalvelussa ei ollut vapaita aikoja. Seuraavana aamuna Kelasta soitettiin minulle ja kerrottiin, etten saa helmikuulta asumistukea. Asumistuki määritellään pidemmiksi ajoiksi kerrallaan.

Enpä huomannut. Olisi tietenkin pitänyt huomata mm. minun ja Kelalta soittaneen ystävällisen virkailijan.

Minun olisi pitänyt käsittää säästää rahaa helmikuuta varten, jolloin yllättäen tipahdin työttömäksi. Säästäminen oli äärettömän helppoa, kun pelkkiä lääkekuluja oli viime vuonna pienistä tuloistani yli 2000 euroa muiden menojen lisäksi.

Jos en pärjää 71 eurolla kuukauden aikana (kukapa ei pärjäisi?), niin minun pitää lähettää heidän sosiaalitoimeensa tms. kahden kuukauden tiliotteet. Niiden perusteella he arvioivat, onko minulla yleensäkään oikeutta yhtään mihinkään tukeen. Sain maaliskuussa hieman suuremman korvauksen eläkekassalta, koska pääsin viimein työkokeiluun. Minun olisi pitänyt ymmärtää helmikuussa, että voin maksaa maaliskuun tuella helmikuussa erääntyneet laskut. En maksanut, vaan lyhensin helmikuussa ottamaani velkaa ystävälleni.

Kiitin Kelan virkailijaa soitosta ja totesin, etten lähetä tiliotteita.

Jokaisella on jokin raja ja minun rajani nöyristelyssä menee tuossa kohdassa.

Pidän tavasta, jolla asiakkaita kyykytetään heidän ollessaan jo muutenkin polvillaan anomassa almuja. Ihmisarvo melkein säilyi prosessin aikana.

Olen lukenut työpaikasta, jossa on hyvä eläke kyseisen työpaikan menettämisen jälkeen. Pidän eläkkeen summasta, joten pyydän ääniä seuraavissa vaaleissa. Puolueella ei ole mitään väliä, koska hyvän palkan – tarkoitin paikan – ja eläkkeen saaminen tuntuu tällä hetkellä erittäin tärkeältä.