Lux Helsinki 2020

Pidän siitä, että Helsinki ilahduttaa ihmisiä joka vuosi Lux Helsinki -valojuhlalla.

https://www.luxhelsinki.fi/

Valot syttyivät lauantaina 4.1.2020 klo 17, mutta olimme aiemmin paikalla, koska palelijoina oikaisimme vaatekaupan kautta, jossa sovitin kaunista neuletta. Lämpimältä näyttänyt neule oli kuin tehty minulle, mutta materiaalina oli akryyli ja kyseistä ainetta oli 56 prosenttia. Kaunis ja alennuksessa ollut tuote, mutta akryylivaatteet pitäisi kieltää lailla jo hiuksia nostattavan sähköisyytensä ja tökerön nyppyyntymisensä vuoksi. Sain taltutettua hapsottavat hiukseni, mutta en ostanut neuletta.

MorriSon’s, Aleksanterinkatu 15

Kävimme syömässä ja arvasitte heti, että lohisalaattia ja toisena annoksena oli kana-wok. Paikkana oli Aleksin MorriSon’s, josta olin varannut pöydän. Kuten oletin, niin ravintola oli tupaten täynnä ennen valojuhlaa.

Tuttu paikka vuosien takaa, jolloin eri nimellä toimineesta ravintolasta sai salaatin ja leivän lisäksi erittäin hyvää tapenadea. Kyllä, oliivi voi olla hyvää. Kuinka moni muistaa lunttaamatta ravintolan aiemman kaksiosaisen nimen? Ravintolasta pystyi tuijottamaan viereiselle kuntosalille kiipeäviä reippaita ihmisiä.

Niin luxia, niin luxia

Kävelimme ruuhkaiselle Senaatintorille, jossa ihailimme arviolta 650 000 ihmisen kanssa upeasti valaistua Tuomiokirkkoa. Pidimme eniten keltaisesta versiosta.

Nousimme pimeää Unioninkatua pitkin Topelia-yliopistorakennukselle, jonotimme ja jonotimme ja pääsimme tunnelille, jossa oli valoja ja pitkiä punaisia naruja.

Emme oikaisseet sisäpihalla rakennuksen edestä tai pensasaidan läpi, kuten moni muu. Olin iloinen siitä, ettei pikkupoika ilmeisesti saanut taitettua oksia pensaasta useista yrityksistään huolimatta.

Jollain naisella oli mukanaan ihanan tonttumainen valolyhty, joka helpotti kulkemista epätasaisella mukulakivikadulla.

Edessäni nauhatunnelissa liikkui muurinmurtajamies, joka tietämättään esti narujen plätsähtämisen kasvoilleni. Olin tyytyväinen, koska aiemmin menneiden ihmisten kasvot eivät välttämättä olleet puhtaat. Emme saaneet lepratartuntaa, mutta jonottava ihmismassa oli koko ajan kiinni minussa, joka oli/on karmeaa.

Laskeuduimme Metsätaloa kohti, mutta emme jonottaneet uudelleen sisäpihalle, vaan katselimme puita valaisseiden värien vaihtumista kadunvarresta. Paikalle ei päästetty lapsia, koska esitys saattoi olla pelottava. Kestimme pelottavuuden jalkakäytävällä.

Ihmisiä valui ylös Unioninkatua, vaikka kulkusuunnaksi oli suositeltu teosten kiertämistä järjestyksessä eli Senaatintorilta alkaen. Eihän sitä koskaan tiedä, missä suunnassa ihmiset asuvat.

Vaelsimme kohti Hämeentietä ja pääsimme viime hetkellä pois ratikan alta kovassa ruuhkassa.

Kaisaniemen puistoon oli ripustettu valaistuja lyhtyjä eli mustekaloja, tutuja, mekkoja, erilaisia valaisimia ja osa teoksista, mm. lumiukon pää ja valaistu nukkekoti, olivat maassa. Viehättävä alue, mutta pidin vielä enemmän Hakasalmen huvilan tunnelmallisesta puutarhasta aiempina vuosina.

Valoteoksessa näimme liekkejä ja kyseisen pömpelin jäähtyessä jonotimme kojusta kuumaa kaakaota ja ”talvimehua”. Emme päässeet selville ns. talvimehun (winter juice) koostumuksesta. Mahdollisesti mustaherukkaa, mahdollisesti Mehukattia.

Katselimme pimeältä Kaisaniemen aukiolta pilviä, kuuta ja tähtiä kasvitieteellisen puutarhan viehättävän kasvihuoneen lisäksi.

Australian murheellisia liekkejä kuvannut tuliteos oli erittäin vaikuttava.

Kävelimme eteenpäin ja pohdimme, kenen suureen taskuun pudotamme tyhjät paperikuppimme, mutta löysimme roskiksen. Seuraavana vuorossa oli metallipöllö, jonka oletin olevan 15-metrinen, mutta arvioni heitti reippaasti. Pikkuinen ja sympaattinen eläin, jota valokuvattiin innokkaasti.

Jatkoimme junarataa kohti ja pohdimme ravintola Kaisaniemen kohtaloa. Ravintola sulkeutui vuosi sitten toimittuaan hyvin pitkään samalla paikalla. Alkuperäinen ravintola rakennettiin Wikipedian mukaan vuonna 1827.

Kävelytieltä ihailimme veteen heijastuneita kirjaimia ja Tokoinrannassa ohitimme italialaisen ravintolan Il Gabbianon, jossa lähes jokainen viettäisi mielellään esimerkiksi joulua läheistensä kanssa. Ravintola ei kuulunut Lux Helsinkiin, mutta näytti hyvin tunnelmalliselta ja erittäin täydeltä.

Katsoimme seuraavalta valotaululta teosta, jossa oli poika, joka vaihtui tytöksi jne., mutta jatkoimme kohti valaistua Kaupunginteatteria. Värit vaihtuivat sinisestä oranssiin ja vaaleanpunaiseen ja taustalla soi minun mielestäni turhan uskonnollinen musiikki. Ystäväni piti kyseisestä musiikista eli hän oli kunnon ihminen.

Pidimme vaihtuvista väreistä, mutta äärettömän rankan kahden ja puolen kilometrin kävelyn (hehee!) jälkeen kaipasimme koteihimme ja lämpimään.

Valitsin virheellisesti seuraavana lähtevän bussin Hakaniemen torilta ja päädyin autiolle pysäkille autiolla kadulla, koska pysäkkien reittejä on vaihdettu ja bussipysäkkejä on suljettu. Keskenään melskanneet nuorisokriminaalit jatkoivat reuhaamista keskenään ja palasin turvallisesti kotiin.

Alueen pölvästit tai ohikulkevat pölvästit olivat pirstoneet useamman bussipysäkin lasit. Toive: jääkää kiinni, saakaa kunnon rangaistus ja kehittykää paremmiksi ihmisiksi epäilyttävästä taustastanne huolimatta. Sama toive pätee graffitisotkijoihin.

Suosittelen taidematkalla kuumaa juotavaa, vaikka jono oli pitkä.

Vielä tänään ja huomenna klo 17 jälkeen ehtii vaeltaa Lux Helsingissä parinkymmenentuhannen muun ihmisen kanssa. Uskon, että pahin ruuhka oli lauantai-iltana, jolloin tutustuimme valotaiteeseen.

Kiitos elämyksestä, Helsingin kaupunki!

Menkää ja valaistukaa.

PS Herttaista tonttulyhtyä minulla ei ole, mutta ensi vuonna otan oman fikkarin mukaan. Valaistumpi Unioninkatu on ehdottomasti parempi Unioninkatu.

Hyvää joulu(luettava-)a

Onnistuin löytämään tai varaamaan kirjastosta hyvää joululuettavaa.

Bobin joulu                                 

James Bowen                             

WSOY 2016

”Katukatti Bobin isäntä James Bowen kertoo jouluistaan Lontoon kylmillä kaduilla, ja siitä miten kaikki alkoi muuttua, kun ihmeellinen kissa tuli hänen elämäänsä.”

Kuulin useita suositteluja Katukatti Bob – kirjasta, joten haluan tutustua Bobin jouluun. Katukatti Bobista on näköjään tehty elokuva.

Katukatti Bob – elokuvan traileri

Pariisi yhdelle ja muita kertomuksia                                         

Jojo Moyes                                  

Gummerus 2019

”Jojo Moyes maalaa hurmaavassa ja hauskassa tarinakokoelmassaan oivaltavia kuvia ihmissuhteista ja naisista niiden rakoilemispisteissä. Toiset löytävät kadonneen kipinän, toiset itsensä ja voimansa.”

Jos Jojo Moyes kirjoittaa, niin pidän tekstistä.

Omaa tehtävää etsimässä

Löydä vahvuutesi ja intohimosi

Riikka Pajunen

Otava 2019

”Haluatko löytää tai luoda sinulle merkityksellisen unelmatyön.”

Ehdottomasti. Etsin työtä, jossa voin kirjoittaa, myötätunnostani on apua, voin auttaa teksteilläni fyysisesti sairaita ihmisiä, tehdä töitä toimistossa, jossa on kumpaakin sukupuolta olevia mukavia ihmisiä, hyvää juttuseuraa, säännöllistä hyvää palautetta ja palkka, jolla pääsee vierailemaan mm. Vilnassa ja Lontoossa. Muutama mukava koira ilahduttaisi, joten pidän mm. sileäkarvaisista mäyräkoirista, labbiksista, kultainennoutajista, alaskanmalamuuteista ja lapinkoirista. Pyydän kiinnittämään eritystä huomiota siihen, että pidän myös monista muista sympaattisista koirista ja kissoista.  

Joulukirja

Sari Savikko

Oy Amanita Ltd 2010

”Joulukirja kertoo, kuka keksi joulukalenterin, milloin kinkku päihitti lipeäkalan jne.”

Kannatan miellyttävää seuraa, hyvältä tuoksuvaa joulukuusta, joulupuuroa, männynkävyistä askarreltuja tonttuja, tietenkin kirjoja, joululauluja, rosollia, vihreää salaattia, suippopaprikoita, miniluumutomaatteja, paistettua kalkkunaa, perunamuusia, porkkanalaatikkoa, kylmää vettä, kuvajoulukalentereita, tiernapoikia, äidin piparkakkuja ja mummin perunalaatikkoa, kauniita joulupaketteja, paperisia tonttu- tai enkeliketjuja, sahramipullia, ruisnappeja, amarylliksiä, graavi- ja lämminsavulohta, appelsiineja, suklaata, klementiinejä, granaattiomenan siemeniä ja sharoneita.

Bolla                                               

Pajtim Statovci                           

Otava 2019

”Kansainvälisen tähtikirjailijan kiihkeä ja lumoava romaani kahden miehen välisestä intohimosta Kosovon sodan kynnyksellä, avioliitosta, kodittomuudesta ja kaipauksesta.”

Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinto 2019

Rakkaustarina sopii hyvin jouluun.

Mauno Kuusisto: Kun maass on hanki (Kun joulu on) 1958

Toivotan lämmintä ja rauhallista joulua ihanan leudosta Helsingistä!

Kuvassa viehättävä Form & Flora -kukkakauppa Bulevardilla. Läheisestä Ekbergin myymälästä saa ostaa erinomaisia sahramipullia.

KAIKILLE sopiva joululahja

Suomalaiset rakastavat tunnetusti ämpäreitä, jotka joko ovat tai eivät ole täytettyjä esimerkiksi perunoilla, appelsiineilla, juureksilla, tuikkukynttilöillä tai kukkasilla.

Nyt on mahdollista ilahduttaa kaikkia läheisiä ostamalla heille Lidlistä taitettu muoviämpäri!

Takaan, ettei Lidl lahjonut minua ämpäreillä, vaan näin ns. ämpärivalon vieraillessani kaupassa.

Muista aina, liikenteessä, oma – kokoontaitettava – ämpäri ompi eessä.

Etätyöpäivästä saldovapaa

Sain eilen erinomaisen etätyöopetuksen.

Ensimmäinen kerta, kun tein etätöitä HSL:n lakon vuoksi. Olin kokeillut läppärin toimivuuden töissä, perehtynyt matkapuhelimen käyttöön, varmistanut salasanat ja toiminnan.

Päätin testata läppäriä perjantaina, saldovapaapäivänäni, mutta oli muita menoja. Päätin testata läppäriä lauantaina tai sunnuntaina, mutta oli muuta tekemistä. Virheellinen ratkaisu.

Töihin

Maanantai- eli työaamuna kävin lyhyellä kävelyllä ja jätin läppärin avaamiseen normaalin verran eli vartin aikaa.

Eipä onnistunut, koska olin tulkinnut saamani ohjeen virheelisesti ja päädyin soittamaan it-tukeen, kun sain esimieheltä yhteystiedot. Sain vastauksen ja avattua läppärin, mutta läppäriin liitetty puhelin ei toiminut.

Yritin soittaa uudelleen it-tukeen, mutta vain viestin lähettäminen onnistui. Kaikki sujuu aina nopeammin, jos pystyy juttelemaan jonkun kanssa.

Sain työkaverilta tarkemmat toimintaohjeet ja pari heistä soitti minulle testisoitot, mutta en kuullut heidän ääniään.

Onnistuin korjaamaan yhteyden saamieni ohjeiden avulla ja kuulin asiakasta. Jesh!

Puhelun aikana tarvitsemani ohjelma hyytyi. Eikä…

Saldovapaa?

Varmistin töistä, voinko pitää toisen saldovapaapäivän, koska autottomana työmatkaan olisi mennyt turhan pitkä aika, koska bussit eivät kulkeneet. Sain luvan.

Ilmoitin it-tukeen, että tiedustelemani asia on ratkaistu.

Kaksi ja puoli tuntia enemmän tai vähemmän hukkaan mennyttä aikaa, vaikka kuvittelin tietäväni, kuinka toimia.

No, seuraavalla kerralla osaan paremmin.

Huvituksia

Luin, kirjoitin, siivosin ja järjestelin kotona sekä leikin Nökö-kissan kanssa.

Lähdin kävelemään ja ihailemaan harmaata säätä. Kävin juttelemassa ruskean ponin kanssa. Selitin sille, ettei edellisen ohikulkijan koira tarkoittanut pahaa, kun se haukkui poneille. Omistaja onneksi vei haukkuvan koiran pois. Jatkoin puhumalla säästä ja kysyin, lämmittikö loimi ponia? Poni katseli minua, mutta ei jostain syystä vastannut mitään tällä kertaa.

Koskeminen ja ruokkiminen olivat kiellettyjä, mutta kukaan ei kieltänyt puhumasta hevosille tai poneille. Eivät edes ponit.

Lapsivandaalit

Paikalliset tai mahdollisesti kauempaa tulleet lapsivandaalit olivat lukemani mukaan olleet inhottavia hevosille ja poneille. Käyn usein katsomassa eläimiä, mutta yhtään tympeää ihmisilkiötä en ole vielä nähnyt. Ikävää, että lapset ja nuoret – tai ihan ketkä tahansa – käyttäytyvät ala-arvoisesti eläimiä kohtaan. Mättääkö kasvatus vai luonne, vaikea sanoa.

Olivatkohan samat vandaalit naarmuttaneet läheistä muistomerkkiä, joka hiljattain uusittiin?

Erittäin noloa käytöstä, jonka perusteella kännykät, läppärit, mopot jne. voisi ottaa pois tekijöiltä joksikin aikaa ja tilalle voisi tarjota siivoustyötä, joka on loputonta. ”Vain” 600 tuntia yhdyskuntapalvelua muiden vandaalien jälkiä siivoamassa, niin tihulaisten käytös voisi mahdollisesti muuttua.

Toisaalta minustakaan ei tullut siivousurakointieni perusteella parempaa ihmistä, mutta ehkä roskien kerääminen ei pysty muuttamaan näin vanhaa ihmistä? Hahaa!

Lankapuhelintesti lapsille

Kuulin, että lapsille oli annettu kokeiltavaksi lankapuhelin, jossa he osasivat valita numeron joko näppäilemällä tai valintalevyä kiertämällä.

Arvasin, että luuri/kuuloke jäi nostamatta ja juuri näin kuulemma tapahtui. Hupaisa ajatus.

Kyykkyyn, ylös! Kyykkyyn, ylös!

Pidän huolestuttavana sitä, etteivät lapset pääse kyykkyyn. Tulevaisuus voi olla hankala, jos kyseinen tehtävä ei onnistu.

Kyykkyyn JA ylös. Toistetaan useita kertoja tarvittaessa.

Iltarusko

oli vaikuttava näky, mutta seuraavasta päivästä ei tullut viileä. Hyvä!

Pidän vuodenaikaan nähden lämpimästä säästä ja lumettomuudesta.

Jouluviikolla voi sataa lunta, joka voi sulaa pois uudenvuodenaaton jälkeen. Seuraavan lumisen ajan hyväksyn tammikuun lopulla ja helmikuun alussa.

Saatte tietenkin ottaa kantaa lumikeskusteluun, mutta lumeton = hyvä, lumi = kaunis ja kylmä, kevät ja kesä = lämmin tai kuuma = oikein hyvä.

Enää lyhyt aika kevääseen. Loistavaa!

Ympäristötuho/hiisi/HSL

Raide-Jokeri on varmasti hyödyllinen, mutta rakentamista, puiden kaatamista ja maaston turmelemista on piinallista seurata.

Viehättävä kävelytie tuhottiin ja reunustaneita kauniita puita on kaadettu valtava määrä. Kaadetut puut eivät riittäneet, vaan seuraavaksi pistettiin nurin puita Viikin eläinsairaalan edestä ja räjäytettiin ja hävitettiin kallioita Roihuvuoren suunnalta.

Ei hiisi, vaan Raide-Jokeri vieköön

Mielestäni pahinta oli hiidenkourun tuhoaminen Vartiokylässä.

https://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/794273-asukkaiden-karjekas-mielenilmaus-ei-auta-jaakaudelta-peraisin-oleva

Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, missä on Vartiokylä (anteeksi), mutta karttaa tutkimalla asia selvisi.

Lisään edelliseen, että eksymisasiantuntijana suuntaan paikasta A paikkaan C ja päädyn paikkaan N. Näin kävi mm. lauantaina, kun olin kävelemässä tuttuun kohteeseen ja päätin vaihtaa reittiä. Päädyin täysin toiseen kohteeseen, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta löysin perille. Matkan pituus tuplaantui, mutta haitanneeko tuo mitään?

Raidejokeri.info -sivu

”Hiidenkirnut, hiidenkivet ja (hiiden)kourut eivät nykykäsityksen mukaan ole hiiden vaan alueella vaikuttaneen mannerjäätikön tuotoksia.”

Seija Kultti, Helsingin yliopiston ympäristögeologian lehtori

Pahoittelen, että hiisikuvaus huvitti minua, vaikka tiedän tosiseikan, jonka mukaan vesihiisi sihisi hississä ja ärrän kiersin ympäri orren, mutta ässän pistin taskuun.

Malmin lentokenttä

Malmin lentokenttä ei onneksi ole reitillä, mutta upottavalla mössömaalla sijaitseva historiallinen kenttä tuhotaan ja sinne rakennetaan asuintaloja.

Saisiko alueella heinäkuussa esiintyneen Ed Sheeranin pelastamaan viehättävän lentokentän?

Maanantaina 25.11.2019 alkanee HSL-tukilakko postilaisten puolesta

Olen varautunut etätyöpäivään, jos Helsingin Seudun Liikennelaitoksen lakko toteutuu.

Työmatkakävelyyn menisi HSL:n sivun arvion mukaan tunti ja 17 minuuttia. Eihän kävelyssä mitään, mutta pitäisi lähteä aikaisin liikkeelle, maanantaina sataa takuuvarmasti vähintään metri lunta ja sudet kyttäävät kantojen takana. Rosvot eivät jaksa nousta niin aikaisin, koska he ovat rosvonneet piukkaakin hiukkaakin niukemman edellisyönä. Varma tieto.  

Perjantai

Perjantaina oli kylmä ja satoi lunta, mutta kukaan ei töissä uskonut minua, kun kerroin lumisateesta. Pidin saldovapaan, mutta kävin aamupäivällä noutamassa läppärin, johon oli tehty pari lisäystä. Osamotiivinani saattoi olla viereisessä lounasravintolassa tarjoiltu sieni-juureslasagne.

Väitin työkavereille seuraavaksi, että bussissa satoi edellispäivänä lunta ja kaikki uskoivat. Kyseisessä bussissa kuljettaja teki äkkijarrutuksen ennen suojatietä, jossa päivittäin joku elämäänsä ja muiden elämää arvostamaton henkilö (#¤%&*!) juoksee viime tipassa bussin eteen.

Olin kotimatkalla noussut paikaltani, päästänyt eläkeläisrouvan lähtemään edelläni ja olin portaikossa, kun kuski jarrutti. Pidin kiinni kaiteesta, mutta eihän siitä ollut äkkijarrutuksessa mitään hyötyä, joten lensin lattialle. Varmistin ensimmäisenä, etten osunut iäkkääseen rouvaan, mutta näin ei onneksi tapahtunut. Olisi voinut käydä paljon pahemmin, jos olisin vauhdilla mätkähtänyt häneen.

Ystävällinen mies tarjoutui auttamaan minut lattialta, mutta olin jo noussut ylös. Kuljettaja pahoitteli tilannetta ja varmisti, että kaikki on kunnossa. Kerroin, että voin hyvin.

Mikään ei murtunut, katkennut, kadonnut tai särkynyt. Illalla oli kolhiintunut olo, mutta onnekkaasti kolautin vain kestäviä ruumiinosia enkä päätäni.

Vanhenemisen hyvänä puolena on, että komeat nuoret miehet auttavat tätiä.

Valitseminen siivouksessa

Päivittäiset

Kissasta, aiemmin kissoista, huolehtiminen eli puhdas juomavesi teräskulhoihin kahteen paikkaan kauas ruokakupista eli parvekkeen oven luokse ja kirjahyllyn eteen. Keitiön kuivaruokakupin täydentäminen ja iltaisin pakastetun broilerin tai possunsydämen sulattaminen, liharuoan tarjoilu noin klo 21 ja tietenkin pellettilaatikon tyhjentäminen vähintään kerran päivässä.

Cat’s Best Original on mielestäni paras pelletti. Käytin aiemmin rautakaupasta ostamiani lämmityspellettejä, jotka olivat todella halpoja, mutta säkkien raahaamisessa tarvitsin jonkun autollisen apua. Suuret pelletit pelästyttivät alussa Hiilen, joka oli ilmeisesti tottunut kissanhiekkaan. Kissanhiekka leviää kaikkialle, joten en pidä tuotteesta.

Höyhenkepakon heiluttaminen, lelujen viskely jahtikissoille tai laserhiiren valon osoittaminen kuuluvat usein kuvioihin.

Asuessani yksin kukaan ei kynsinyt patjaa, kiskonut vaatepinoista vaatteita, pureskellut viherkasveja, yrittänyt tunkea liinavaatekaappiin, nukkunut kenkien päällä tai tiputtanut niitä pikkutunneilla naulakosta, pudottanut pyykkitelineillä kuivattavaa pyykkiä, yrittänyt maistaa lautaseltani tai nuolla lautasen (eiiiii!), pyyhkinyt hanuriaan lakanaan tai mattoon tai tehnyt karmeaa kasaa joko kynnysmatolle tai olohuoneen matolle. Kissanpellettilaatikko on hyvä, kynnysmatto on paha ja olohuoneen karvalankamatto on ehdottomasti pahin.

Käsin tiskaaminen. Ei tiskikonetta. En kärsi.

Tuulettaminen, sängyn petaaminen, vaatteiden viikkaaminen tai laittaminen pyykkikaappiin, järjesteleminen, keittiön työtasojen siistiminen, vehnänorassilpun lakaiseminen lattialta, kylpyhuoneen putsaaminen jne.

Lasketaanko suihkussakäynti siivoukseen? Minun maailmassani lasketaan, koska arvostan puhtaita ihmisiä. Joka-aamuinen suihku tai en lähde yhtään minnekään. Kosteusvoide kasvoille, kaulalle, käsille ja liian harvoin säärille. Talvella pitää rasvata kutisevat kohdat eli Ceralan Plus -voidetta myös muualle. Aurinkovoidetta, jonka suojakerroin on 30-50 kasvoille ja käsille. Ruskettumisen vuoksi minulla on jaloissani hassut ”sukat” eli jalkapöydät ja nilkat pysyvät ruskettuneina ympäri vuoden. Poskien couperosan peittäminen, vaaleisiin kulmiin kulmakarvakynää ja ripsiin ruskeaa ripsiväriä. Joskus lisään ylettömässä reippauspuuskassa aurinkopuuteria.

Paras käsienpesusaippua on Lemon Juice & Glycerin vaahtoava sitruunasaippua, joka tuoksuu hyvälle ja jota kädet kestävät. Tästäkään maininnasta en saa kolmea laatikkoa vaahtoavaa saippuaa, mikä on tietenkin järjettömän harmillista.

Viikottaiset

Ostoksilla käyminen. Kotona kissojen liharuokien pilkkominen ja pakastaminen. Uusi vehnänorasruukku lattialle kissaa varten ja edellinen ruukku biojätteisiin ja roskikseen.

Jääkaapin putsaaminen. Joku kerää sinne epäilyttävässä kunnossa olevia Roomansalaatteja, paprikoita, kevätsipuleita ja olomuotoaan muuttaneita kurkkuja. Anteeksi, kuulun vihannesroistoihin, kuten moni muukin yksin asuva nainen

Muutama kerta viikossa pyykinpesu omalla pesukoneella. Pyykkien viikkaaminen on mielestäni hyvä harrastus.

Imuroiminen, vaikka kissa pelkää imuria. Pölyjen pyyhkiminen. Kylpyhuoneen tarkempi siistiminen.

Lakanoiden vaihtaminen kerran viikossa, kylpyhuoneen ja keittiön pyyhkeiden vaihtaminen vähintään pari kertaa viikossa.

Roskien, bioroskien ja muovien vieminen roskataloon. Katos on väärä sana eikä huonekaan käy, joten olkoon talo tai ehkä rakennuksen pääty.

Harvemmin tehtävät

Pakastimen sulattaminen, jonka tein lauantaina. Jesh! Joka päivä joudun avaamaan pakastimen oven, jotta kissa saa tarjolle pakastettua liharuokaa, joten jäätä kertyy enemmän.

Pellettien vieminen roskikseen, laatikon peseminen ja uusien pellettien lisääminen.

Täkkien ja tyynyjen peseminen taloyhtiön pesutuvassa usemman kerran vuodessa.

Lattioiden peseminen. Kunnon ihminen pesisi lattiat kerran viikossa tai ainakin kerran kuukaudessa. Minä poistan pahimmat epäilyttävyydet ja pesen lattiat harvemmin levymopilla. Höyrypesuri on kätevä, mutta meluisa.

Pölyjen pyyhkiminen korkeiden huonekalujen tai kattovalaisimien päältä. Pitäisi olla pidempi, niin välttyisi huojumasta tikkailla.

Osan tauluista vaihtaminen vuodenaikojen mukaan. Kyllä, oikeasti. Ei kesällä voi katsella lumista metsämaisemaa, vaan seinällä ilahduttaa muoniolaisen Hilkka Ukkolan porttimaalaus Italiasta tai magnolia.

Kristiina Lehtosen hauskat grafiikat ovat esillä vuoden ympäri.

The Inn of Knowledge (20/132) kuvaa elämääni, vaikka kissoja on huomattavasti vähemmän. Lehtosen kuvaama viehättävä maailma miellyttää ja ilahduttaa minua vuosi vuodelta enemmän.

Sain viikonloppuna silittää labradorinnoutaja Roopea, mistä olen edelleen iloinen. Nimensä perusteella päättelin, että Roope oli mieskoira. Perheessämme oli melkein aina mieskoira, joten suosin niitä. Ei kannata selittää mitään uros- tai poikakoirista.

Silkkikukkien vaihtaminen, koska kuopsuteltu kukkamulta tai kaadettu viherkasvi eivät viehätä. Yksi viherkasvi löytyy eli orkidean lehdet ovat ruukussa korkealla olevalla hyllyllä, jonne kumpikaan kissa ei pystynyt hyppäämään.

Vältettävät, mutta pakolliset työt

Silittäminen. Miksi ohuet pellavaverhot, helmalakana ja keittiön pöytäliina pitää silittää? MIKSI? Eihän pellava juurikaan ruttaannu, hehee. Kuten olen aiemmin maininnut, niin kissoilla ei ole mitään syytä hypätä keittiön pöydälle. Siitä huolimatta pöytäliina on usein kissankarvojen peitossa. En toisaalta käytä pöytää syödessäni, joten onko asialla oikeastaan mitään merkitystä? Silittäminen kuuluu tekoihin, joiden tekeminen on helppoa, mutta aloittaminen on tuskaa.

Mattojen peseminen. Autottomana paksumpia mattoja on hankalaa kuljettaa itsepalvelupesulaan. Mattopesulasta en nykyisillä tuloillani suostu maksamaan.

Ikkunanpesu, koska ikinä ei ole sopivaa päivää. Aurinkoisella ilmalla, tuulessa, räntäsateessa tai rakeiden aikana ei voi pestä. Ehkä pitäisi tehdä perinteisen miehekäs ratkaisu eli karmean likaiset ikkunat ja pieni ympyrä keskellä, josta näkee ulos? Lauantaina ihan sattumalta oli sopiva ikkunanpesupäivä, mutta enpä saanut pestyä ikkunoita. En käynyt Musiikkia lämpiössä -konsertissa Oopperassa tai Ateneumin Hiljainen kauneus -näyttelyssä, joka päättyy sunnuntaina 6.10.2019, vaan harmaana ja sateisena päivänä suuntasin käymään asioilla. Myöhemmin, kävelemässä käytyäni, päädyin siivoamaan, pyykkäämään ja vielä sulattamaan pakastimen lukemisen lisäksi. Sää on pimentynyt, joten ehkä jonain toisena päivänä pitäisi olla yltiöreipas.

(Asiasta viidenteen, olen katsonut Viaplaylta työkaverin suositteleman White Collar -sarjan (2009-2014), jota suosittelen kaikille. Syynä ei ole pelkästään tyylikkään Matt Bomerin upea ulkonäkö. Mielenkiintoinen mm. talous- ja taiderikoksiin suuntautunut sarja, jossa oli kiitettävän vähän väkivaltaa.

Sain pari ilmaista kuukautta Viaplaysta ja katsoin Will & Grace -sarjan, josta pidin aiemmin todella paljon. Sarjan viimeisessä ja yksitoista vuotta myöhemmin kuvatuissa jaksoissa pääosan esittäjät olivat jostain hyvin oudosta syystä huomattavasti vanhempia, mutta myös kyseisessä sarjassa pääsi ihailemaan Matt Bomeria. Nätti mies on ehdottomasti nätti.)

Jääkaapin siirtäminen, jotta sen takaa voi imuroida ja lattian voi pestä. Värvättänä on ollut (nuori) mies, joka jaksaa siirtää kaapin. Edellisessä kodissa sain siirrettyä parketin päällä olleen kaapin, mutta muovimatto haittaa kaapin kiskomista. Rakkine painaa vähintään 60 kiloa. Tarinan opetuksena lienee, että on pakko käydä kuntosalilla, jotta voi tehdä kotitöitä.

Yläkaappien siivoaminen. Tarvitseeko niiden olla niin korkealla?

Muutto

Muuttoa ei tietääkseni ole edessä, koska en löydä edullisempaa asuntoa. Pidän tästä hiljaisesta taloyhtiöstä, koska kukaan ei yleensä möykkää, tupakoi alapuolellani tai sivullani, joten yleensä voin tuulettaa tukehtumatta. Pinnat ovat siistejä eikä kotona majaile ötököitä, kuten omistusasunnossa vuosia sitten. Turkiskuoriaiset olivat ällöttäviä, vaikka taloyhtiö oli kaunis.

Ystäväni osti uuden asunnon, joten hänen omaisuutensa oli muuttoyhtiön varastossa ja niissä oli varastoinnin jälkeen koi- ja ihrakuoriaisvainajia. Muuttoyhtiö oli tietenkin äärettömän hämmästynyt palautteesta, koska ”kukaan muu ei ole valittanut”. Muuttoyhtiö myrkyttää säännöllisesti varastonsa, mutta ”eiväthän he tiedä, vaikka jollain olisi varastoituna lintuja, joista tulee ihrakuoriaisia”. Siisti ystäväni totesi, ettei hän varastoinut laatikoissaan lintuja.

Seuraavalla kerralla tiedän, että jätän huonekaluja varastoidessani täytetyn emun, kolme laatikollista variksia ja pöllöjä jonnekin muualle kuin varastoon, jotteivat linnuissa majailevat ihrakuoriaiseni hyökkää muiden laatikoihin. Kjeh. Kotona oli aikoinaan trofeita, hirventalja jne., joten ei kiitos edes lintuvainajia.

Muuttoyhtiö onneksi tilasi myrkyttäjän ystäväni kotiin, mutta ötökät voivat olla talviunilla ja kömpiä myöhemmin esiin.

Ötökkävastuusta vetäytyminen oli ja on mielestäni surkuhupaisaa varastointiyhtiöltä.

Tarinan opetus: peittäkää kaikki muovilla varastoinnin aikana ja toivokaa, että hiiret ja rotat pysyvät poissa. Mahdollisesti myös ahmat ja pesukarhut alueen mukaan.

Vuosia sitten ostin kodin ja edellisen kotini kalusteet olivat varastossa remontin aikana. Jokaisessa varastossa tulleessa laatikossa oli edesmenneitä kuparikuoriaisia. Vieraampi laji, jonka tunnistutin. Niitä asui vanhoissa myllyissä ja kas, huonekaluni oli varastoitu – yllätyt, yllätys – vanhassa myllyssä.”Kukaan muu ei ole valittanut”, minulle todettiin. Melkein nauratti. Ostin myrkyt ja myrkytin juuri remontoidun kotini kahteen kertaan.

Sama muuttoyhtiö hukkasi korkeiden Lundia-kirjahyllyjeni taustalevyt ja sain levyt takaisin vasta siinä vaiheessa, kun ilmoitin valittavani yrityksestä. He eivät tosin palauttaneet Lundia-taustalevyjäni, vaan yritys teetätti puutarvikeliikkeessä oikean kokoiset levyt ja omat levyni pysyivät kateissa. He yrittivät ensin tarjoja tilalle paria pientä ja likaista taustalevyä ja lapsen sukset. Pyysin heitä hakemaan jonkun toisen ihmisen tuotteet pois porraskäytävästä. En edelleenkään hahmota, miten lyhyillä suksilla voi korvata 2,5-metriset taustalevyt. Pitänee käydä jokin kurssi.

Pidän Lundiaa parhaana kirjahyllynä, koska siihen voi laittaa kirjoja. Heiveröisemmät kirjahyllyt eivät kirjoja kestä. Myytävissä asunnoissa yhä harvemmalla on kirjahylly eli puhelin ja netti vievät valtaosan monien vapaa-ajasta. Moni lukee e-kirjoja ja yllättävän moni kuuntelee äänitiedostoja (podcasteja) esimerkiksi juostessaan tai ajomatkoilla. Mielestäni hiljaisuus on hyvä ja melu on paha. Minä arvostan lintujen laulua, lehtien kahinaa ja tuulen ääntä. Ihmiset ovat tietenkin erilaisia, joten kuka pitää mistäkin.

Koomisinta oli, että tavaroitani hukanneen yrityksen muuttomies oli niin humalassa, että pelkäsin hänen putoavan portaissa. Hän ei onneksi pudonnut.

Maailmanympärimatkani aikana ja jälkeen mm. huonekaluni ja kirjani olivat Niemen varastossa ja palautuivat ötökättöminä, mitä arvostin. Kukaan ei joutunut valeht-, väittämään minulle, ettei kukaan muu ole valittanut.

Ehkä jotkut ihmiset ovat iloisia, jos he saavat uusiksi lemmikeikseen erilaisia kuoriaisia tai vaatekoita?

Ornon valaisimet, Sinkka

Mikäli Iittalan naivistit eivät jostain hyvin hämmästyttävästä syystä inspiroi, niin suosittelen käyntiä Sinkassa Keravalla. Orno – valo ja muoto -näyttely päättyy sunnuntaina 25.8.2019. Näyttelyssä on esillä Ornon klassikkovalaisimia ja Aalto-yliopiston muotoilun opiskelijoiden valaisintyyppejä.

Valokuvassa on Liisa Johansson-Papen töitä. Hänen tyylikkäitä töitään myy nykyisin Kontulassa toimiva Innolux, jossa vierailin pari vuotta sitten Suomen Syöpäpotilaiden työhönpaluuryhmän kanssa. Kiitos kiinnostavasta kohteesta, Marketta!

https://www.innolux.fi/fi/suunnittelijat/lisa-johansson-pape

Sinkan näyttely oli erittäin kiinnostava ja valaisimet näki mustasta metallista muotoiltujen pöytä- tai hyllyryhmien luona, jotka oli ystävällisen museovirkailijan tiedon mukaan kehitetty Sinkan näyttelyä varten.

Ihmettelin aluksi metallikehikkoja, kunnes taiteeseen perehtyneen tutun kanssa jatkoimme matkaa saliin, jossa valaisimet näki pöydän yläpuolella tai penkkiriviä valaisemassa. Opiskelijoiden kekseliäitä ja taidokkaita töitä ei välttämättä erottanut palkituista Ornon valaisimista.

Kiehtova näyttely tyylikkäässä museossa, jossa kannattaa vierailla Kultasepänkatu 2 -osoitteessa Keravalla.

Näkemäni valokuvan mukaan näyttely kiinnosti myös pieniä lapsia, jotka arvostivat (valaisin-) taidetta.

Ajatuksemme saattoivat Sinkassa harhautua lemmikkipuolelle, kun mietimme, hyppäisikö kissa pöytäkehikolle, jolla ei ole pöytälevyä. Väitämme, ettei hyppäisi.

Vaeltelu

Kerava-käynneissä oli parin vuoden tauko, joten kiertelimme alueella.

Kävimme katsomassa lähellä olevan vehreän kadun ihastuttavaa ”brittikotia”, sitä vastapäätä olevaa myynnissä ollutta tonttia, jonka ikuisuuden autiona olleella ja rakennuksettomalla pihalla luulin lapsena käyneeni vadelma- ja omenavarkaissa. Puutarhavadelmat olivat keltaisia ja suuria.

Katselimme päiväkodin pihan sympaattista metallisammakkoa, lapsuuden SUURTA kalliota, tenniskenttiä, Lapilan kaunista kartanoa ja upeaa pihaa, purettua ala-astettani, joka oli alusta lähtien ankean ruma, mäen päällä olevaa vanhaa puukoulua ja myöhemmin uutta kauppakeskusta Karusellia, jossa kävimme lounaalla.

Tilasin Mama Mozzassa kasvispizzaani punasipulia, kirsikkatomaatteja ja tuplaherkkusienet, joten sain jännittävän kiehuvan pizzakulhon, joka muistutti suurine herkkusienipaloineen jotain kiinnostavaa sienipataa. Pizza oli kuumaa ja loput sai mukaan, joten eipä valittamista. Kasvispizza näytti hyvältä, mutta olisin nypityttänyt pois munakoisonviipaleet. Kesäkurpitsa maistuu hyvältä, mutta löllöt munakoisonviipaleet epäilyttävät. Alkupalapöytä oli monipuolinen ja runsas ja ravintolan sisustus oli viihtyisä.

Keskustelimme mm. DNA-testeistä, jotka kiinnostavat edelleen. En usko, että perimäni on muuttunut, koska sain siirteen ainoalta sisareltani allogeenisessä kantasolusiirrossa, mutta mistäpä tuota tietää. Meillä on samat vanhemmat, joten miksi tilanteeni muuttuisi?

Asuntonäyttö

Olen pitkään ollut kiinnostunut Keravalle rakennettavasta kerrostalosta, joten kävimme tutustumassa kahteen esittelyasuntoon.

Kaksio oli ylimmässä kerroksessa ja esteettömät maisemat olivat loistavat, vaikka asunto oli pieni. Lasitetun parvekkeen ovi oli auki, mutta kodin kuumuus ilahdutti eli ikkunat olivat paahteiseen suuntaan. Hinta oli 180 000 euroa ja neliöitä oli välittäjän mukaan 41. Kummastelin neliöiden määrää, joten otin mukaan esitteen, jonka mukaan suurin (suurin?) eli kyseinen kaksio oli 35,5 m2. Pienemmissä kaksioissa neliöitä oli 32.

Pieni paikkakunta, joten enemmän neliöitä asuntoihin, kiitos.

Yksiö oli sievä ja 21-neliöinen, mutta sinne näki viereisiltä parvekkeilta. Toisaalta maisema oli kauniimpi kuin ylimmästä kerroksista, koska näkymä oli omakotitaloalueelle, jossa oli suuria lehtipuita.

Empiirisen tutkimuksen tuloksena oli, että lämmin tai hyvin lämmin asunto on hyvä, esteetön maisema on erinomainen, mutta kaunis maisema on ehdottomasti parempi. Paljon, paljon enemmän neliöitä ja läpitalon koti on paras ratkaisu. Ei maisemaa naapuriasuntoihin, kiitos.

Pohjoisen puolen kiinnostavampaan suuntaan olleet asunnot oli jo myyty eikä minua juuri yhtään häirinnyt räikeä väritys taloyhtiön porraskäytävien ovissa tai parvekkeen seinissä… Suomennos: kunpa rakennuttajat luopuisivat värikkäistä parvekelaseista ja päiväkotivärisistä seinistä ja ovista. Tökerö trendi, jonka tulevat suunnittelijat tuomitsevat. Sanokaa minun sanoneen.

Olen aina halunnut kirjoittaa sanokaa minun sanoneen tai ettekö te tiedä, kuka minä olen. Kjeh!