Tupakka-aski
Asioin viikolla ruokakaupassa ja takanani ollut naishenkilö kysyi kohteliaasti, onko tupakka-automaatissa oleva aski minun? Vajosin melkein maan alle kuultuani kysymyksen ja vastasin, että ei, ei ole. Ojensin edellisen asiakkaan unohtaman askin myyjälle. Mietin, haisenko minä jostain syystä tupakalle vai näytänkö minä tupakoijalle vuosien tautisuuden takia ja olin todella nolo hänen esittämänsä kysymyksen jälkeen. Mietin, että kotona on pestävä myös ulkovaatteet, jos niissä on tupakanhajua.
Kotiin kävellessäni havahduin siihen, että hän tietenkin kysyi minulta, koska unohtunut aski oli kohdallani automaatissa. Hän oli selkäni takana eikä nähnyt naamaani, joten voinen unohtaa kasvokritiikin.
Kaikki te vanhenette. Niin se vaan on.
Paluu töihin -ryhmä, Suomen Syöpäpotilaat
Osallistuin torstaina Paluu töihin -ryhmään Malmilla ja juttelimme pari tuntia keskenämme. Kerroimme taustamme ja toiveemme uudesta työstä.
Juttelimme upeiden Picture this -korttien avulla tilanteestamme ja tulevaisuudestamme.
http://verkkokauppa.pesapuu.fi/product/138/picture-this
Kauniit kortit, joilla oli hyvä kuvata nykytilannetta ja töihin paluuta. Valitsin ”uinuvaan” nykyhetkeen söpön koalan, koska kaikki on vielä selkäkuntoutuksen aikana auki ja käytän energiaani lähinnä blogin kirjoittamiseen. Tuleva tilanne on kiinnostava, kun pääsen vuosien jälkeen ensin työharjoitteluun ja seuraavaksi työhön. Pidättehän peukkuja, että löydän mielenkiintoisen tehtävän! Samaa tietenkin toivon kaikille muille osallistujille.
Täytimme lomakkeen, jossa sai määritellä tärkeimmän ja kiinnostavimman työtehtävän. Minulla ensimmäisenä oli kirjoittaminen, toisena oli mahdollisuus (ajoittaiseen) etätyöhön ja kolmantena olivat fiksut ja kivat työkaverit.
Olisi ilahduttavaa, jos kirjoitukseni kiinnostaisivat niin paljon, että voisin kirjoittaa esimerkiksi myeloomasta ja allogeenisesta kantasolusiirrosta kirjan. Minulle ehdotettiin yhteydenottoa kustantamoihin, mutta ajatus tuntuu vielä vieraalta.
Työkaveri ehdotti vuosia sitten, että kirjoittaisin rakkausromaaneja. En oikein usko, että minulla on lahjoja kyseiseen toimintaan. ”Ihana 52-vuotias neito kulki kesäisellä niityllä/syksyisten lehtien hehkussa/kimmeltävien hankien keskellä/hiirenkorvaisten koivujen lomassa?” Hahaa! Eiköhän iästä pidä pudottaa pois vähintään 25 vuotta ja juttuun tulee ehdottomasti ympätä järjettömän kallis käsilaukku, tietenkin Pariisi, käsittämättömän komea mies, romanttinen Jardin des Tuileries ja pulloittain samppanjaa. Romanttisella aamiaisella tarjolla on croissanteja ja mansikkahilloa kaakaokupillisten kera. Seuraavaksi vuorossa on silmiin ja vähän impressionistiseen taiteeseen tuijottelua Orsayn taidemuseossa. Tuota – ei.
Meitä oli neuvotteluhuoneessa neljä osallistujaa ja viides osallistui kokoukseen päätteen kautta toiselta paikkakunnalta. Hyvä ryhmä, erittäin mukava ja inspiroiva ohjaaja Marketta Liljeströmja ja uskon, että tulevistakin tapaamisista on hyötyä.
Pidin sudenpentuparista eli pehmoleluista sohvalla ja minisudesta kaapin päällä. Mielestäni tuotteita kannattaisi tilata ja kaupata potilaille esimerkiksi potilastapaamisissa, koska sudet ovat söpöjä.
Kävimme vielä kahvilassa parin osallistujan kanssa tapaamisen jälkeen ja puhuimme mm. taustoihimme ja töihimme liittyneistä asioista ja kerroin myeloomasta ja allogeenisesta kantasolusiirrosta. Minulla oli semiseniili olo, koska olen unohtanut jo paljon sairauteen ja siirtoon liittyneitä asioita, koska viime vuosina ongelmana on ollut käänteishyljintä. Pitää kerrata tietoja, jotta voin vastata ensi kerralla täydentää vastauksiani.
Kuinka paljon luovuttajalta otetaan ja potilaalle tiputetaan luuydintä allogeenisessa kantasolusiirrossa? Litra? Otan mielelläni vastaan tarkempaa tietoa. Tunnistin itseni seuraavasta ESMO-kohdan Einstein-kuvauksesta. Tiesin määrän vuosia sitten, mutta en enää muista. Siirrosta on mennyt yli viisi vuotta.
https://www.kaikkisyovasta.fi/tietoa-syovasta/syopataudit/myelooma/#myelooman-aiheuttajat
Pari tuntia vierähti nopeasti ja ehdotin kotiinpaluuta, koska possunsydänpopsijat jo odottivat minua kotona. Kahlasin lähes kaulaan ulottuneessa hangessa bussipysäkille, matkustin ruuhkabussissa ja kävelin loppumatkan kotiin.
ESMO:n Tiedettä edunvalvojille -koulutuksen kuulumiset
Jos et osaa selittää jotakin yksinkertaisesti, et ymmärrä asiaa tarpeeksi hyvin.
Albert Einstein
”Emma Andersson Suomen Syöpäpotilaat ry:stä osallistui 13.-15.10.2017 Münchenissä järjestettyyn European Society for Medical Oncologyn (ESMO) koulutukseen aiheesta Science for Advocates – tiedettä edunvalvojille. Tapahtuma oli tarkoitettu potilas- ja järjestöaktiiveille, mutta mukana oli myös lääketieteen ammattilaisia sekä opiskelijoita. Koulutukseen osallistui reilu 40 henkilöä 23 eri Euroopan maasta.”
Pro Finlandia : Suomen tie itsenäisyyteen 1, Näkökulma: Ranska ja Italia (2014)
Kirja, joka kannattaa lainata ja lukea. Teoksessa on kiehtovaa tietoa Suomen historiasta ja kertomuksia mm. suomalaisten taiteilijoiden vaikutuksesta muutokseen Suomessa.
Muistin, että Eugen Schauman (1875–1904) ampui Nikolai Bobrikovin (1839–1904) Senaatintalossa, mutta täytyy tunnustaa, ettei minulla ollut aavistustakaan siitä, että kyseessä on nykyinen Valtioneuvoston linna. Kiusallista, mutta onneksi sain hiljattain valistusta asiassa.
Kirjassa mainittiin useita kertoja Alfred Dreyfus (1859–1935). Tunnistin nimen ja tiesin häpäisevän tuomion, mutta en enää muistanut, mistä viatonta juutalaista tykistöupseeria syytettiin. Tietenkin vakoilusta.
Mietin aina unohdettuani jotain tuollaista, että Aino- tai Reino-tossuja käyttäessäni en enää muista säveltäjiä, taiteilijoita, kirjailijoita – tai edes omaa nimeäni.
Jatkossa voitte kutsua minua Auroraksi.
Toivotan oikein hyvää ja kiinnostavaa viikonloppua etenkin teille, jotka osallistutte hematologisten syöpien koulutustilaisuuteen!
banaaninkuorella 