Sairastuminen syöpään tai omaisen sairastuminen
Syöpään sairastuminen on murheellinen ja järkyttävä tilanne, samoin omaisen sairastuminen. Sukulaisten ja ystävien kanssa keskusteleminen auttaa useimpia meistä.
Kaikki eivät halua kertoa sairaudestaan läheisille, joten onneksi on muitakin tapoja saada apua.
Syöpäjärjestöjen neuvonta
Syöpäjärjestöjen maksuttomaan neuvontapalveluun voi ottaa yhteyttä puhelimitse, sähköpostilla tai chatin kautta
Neuvontapuhelin palvelee numerossa 0800 19414. Hoitaja vastaa puhelimeen maanantaisin ja torstaisin klo 10–18 sekä tiistaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 10–15.
https://www.kaikkisyovasta.fi/neuvontapalvelut/valtakunnallinen-neuvonta/
Keskustelupalstat Facebookissa
Onneksi nykyisin on mm. Suomen Syöpäpotilaiden keskustelupalstoja Facebookissa. Moni sairastunut tai omainen saa parhaan mahdollisen tuen toisilta syöpään sairastuneilta tai heidän omaisiltaan.
VIIKKO 49/2017
Pätkäpaastomaanantai
Maanantaina 5:2 -paastosin viikonlopun pakkaus- ja siivousurakan jälkeen.
Hematologi kielsi jossain vaiheessa kyseisen huvittelumuodon, ts. pätkäpaaston. Voin jo paremmin ja liikun huomattavasti enemmän (hurraa portaille!), joten en enää pelkää lihaskatoa.
Tosin en kerro hematologille mitään pätkäpaastosta ja näen hänet seuraavan kerran vasta toukokuussa 2018.
Fysioterapeuttitiistai
Tiistaina tapasin uudelleen fysioterapeutin, jolle kerroin kuntosalikäynneistäni, soutamisesta salilla jne.
Hän kierrätti minua alakerran kuntosalilla laitteesta toiseen. Vuorossa olivat jalkaprässi, soutu, rintalihasliike, selkäliike ja ylätalja. Tein kolme helpohkolta tuntunutta kierrosta.
Hän opetti pyynnöstäni muutamia Pilates-liikkeitä, joita tein lattialla maaten. Nostin toista jalkaa sentin verran lattiasta ja nostin kädet ylös ja laitoin ne pään taakse lattialle. Pahoittelen, puhun surkeaa Pilates-kieltä. Jostain syystä vuosia sitten ostamani nippu Pilates-kirjoja ei ole kohentanut kuntoani.
Laiteliikkeet olivat helppoja, mutta ehdin jo unohtaa (melkein) puolet lattialla oppimistani liikkeistä.
Konttausversiossa nostettiin toista jalkaa. Murtunut oikea ranne hieman haittasi tahtia, mutta laitoin oikean nyrkin maahan, koska käsi ei taivu.
Oli ilahduttavaa saada häneltä uusia ohjeita. Lähtiessäni toivotin hänelle hyvää itsenäisyyspäivää.
Kävin vaihtamassa invavessassa normaalit vaatteet. Menen fysioterapeutille salivaatteissa, koska niissä on helpompaa liikkua.
Suomi 100 -keskiviikko
Keskiviikkona juhlin satavuotiasta Suomea käymällä katsomassa Sinebrychoffin museon Minä en ole minä – Tunnettuja ja unohdettuja muotokuvia -taidenäyttelyn, jonne oli vapaa pääsy. Kätevä Museokortti meni hukkaan ilmaisnäyttelyssä, nyyh… Tuttuja teoksia oli näyttelyssä useita. Minua piinaa, kun en saa millään päähäni, kuka maalasi lastenvaunuissa istuvan vauvan. Olen nähnyt teoksen lukemattomia kertoja. Jostain syystä kuvittelen, että maalari oli Halonen.
Todennäköisesti palaan vuoden loppuun jatkuvaa näyttelyä katsomaan päivänä, jolloin museo ei ole yhtä ruuhkainen – ja varmistan vauvamaalarin nimen. Mielestäni olen nähnyt kyseisen maalauksen Ateneumissa.
Kävelin jäistä ja liukasta Bulevardia pitkin, huomasin auki olevan Ekbergin kahvilan (konditoria oli kiinni) ja jatkoin ihailemaan Ruttopuistoa, Espan puistoa, Presidentinlinnan luona olevia sinivalkolippuja (100 kpl) ja valaistuja julkisia rakennuksia. Suomi 100 -kyltin eteen en jonottanut kuvattavaksi, kuten todella monet venäläiset.
Olen joka vuosi tyytyväinen siitä, etten päädy – mielestäni fantastisen onnistuneen juhlapukuni kanssa – Linnan herjattavaksi asuni, seuralaiseni, kampaukseni tai vähintään silmälasieni vuoksi. Tunnen aina suurta myötätuntoa niitä ihmisparkoja kohtaan, jotka on raahattu korvasta kiskoen kättelemään presidenttiparia. Saatan olla väärässä. Ehkä tilaisuuteen kutsutut ovat riemua täynnä ruuhkaisessa salissa.
Finlandiaa tietenkin kuuntelisin erittäin mielelläni.
Kävelin Helenankatua pitkin Aleksanterinkadulle ja kiersin yllättäen avoimena olleet Tuomaan markkinat, mutta en ostanut mitään. Valtioneuvoston linna ja Helsingin Yliopisto olivat kauniita valaistuina, samoin Tuomiokirkko. Suuri joulukuusi oli upea Senaatintorilla.
Pienet lapset jonottivat leudossa säässä iloiselta näyttävään karuselliin.
Palasin kotiin, olin tyytyväinen itsenäisestä Suomesta ja laitoin kaksi kynttilää palamaan ikkunoiden eteen. Luin netistä, että vain vanhat ihmiset tekevät niin. Täysin mahdollista, mutta uskoakseni kyse on myös omasta taustasta ja perheestä. Isoäiti ja mummi sytyttivät kynttilät, äiti sytytti kynttilät ja minä ja useimmat tuntemani – hyvin eri-ikäiset – ihmiset sytyttävät kynttilät itsenäisen Suomen kunniaksi.
Toiset polttavat itsenäisyyden vuoksi kynttilöitä ja toiset tappelevat silloin tällöin nakkikioskeilla. Jälkimmäinen laji on minulle vieras harrastus.
Paluu töihin -torstai
Torstaina menin bussilla Malmille, ryhmämme vetäjä Marketta otti minusta useampia valokuvia ja meillä oli myöhemmin töihin paluu -ryhmämme kokous. Aiheena oli raha ja tilanne, jossa turhan moni potilas joutuu taloudellisiin vaikeuksiin periaatteessa edullisten, mutta potilaille kalliiksi tulevien hoitojen vuoksi.
Kuulin varakkaista potilaista, jotka siirsivät omaisuutensa sukulaisille ja maksattivat hoitonsa yhteiskunnalla tasavertaisuuden vuoksi. Ns. tasavertaisuus kosti myöhemmin, kun omaisen uusi puoliso piti potilaan rahat…
Potilas voi joutua matkustamaan kaksi kertaa päivässä taksilla sytomegalovirushoitoihin sairaalaan. Taksimatkasta veloitetaan potilaalta 25 euroa jokaiselta matkalta. Vasta 300 euron jälkeen matkat maksaa – onnellisesti – yhteiskunta. Turhan kallista ”huvittelua” kun tulot ovat pudonneet ja useilla potilailla menot ovat nousseet.
Lääkekulut ovat monille haastavia, joten suosittelen edelleen lääketehtaiden osakkeiden ostamista niin kauan, kun niihin on varaa. Useimmat meistä sairastavat jossain vaiheessa jotain ja lääkkeisiin menee valtava summa rahaa.
Kannattaa syödä terveellisesti, liikkua riittävästi, pitää itsensä normaalipainoisena, nukkua hyvin ja välttää stressaavia töitä. Tulehdustilassa – esimerkiksi ylimääräisen rasvan vuoksi – oleva elimistö sairastuu helpommin. Ikävä kyllä.
Suuhygienisti
Hammashoitolasta soitettiin minulle koulutuksen aikana, joten siirryin käytävään puhumaan. Sain ajan maaliskuulle ja kohtelias miespuolinen soittaja nimitti minua rouvaksi viisi kertaa. Rankkaa rouvittelua. Minä olen neiti, mutta en maininnut hänelle statustani.
Syöpäpotilaan sosiaaliopas 2017
Kannattaa tilata tai ladata itselleen Syöpäpotilaan sosiaaliopas myös ensi vuonna. Kirjasessa neuvotaan mm. verotuksesta, lääkkeistä, kuntoutuksesta jne.
https://www.syopapotilaat.fi/opas/syopapotilaan-sosiaaliopas-2017/
Laiskat työttömät (?)
Luin joskus kirjoituksen, jossa yrityksen kiitettävästi sponsoroima johtaja kertoi heräävänsä joka aamu klo 5:45 ja ”laiskat työttömät” heräävät myöhemmin.
Laiskana (?) syöpään sairastuneena joudun toteamaan, että osa meistä on tutkitusti aamu- ja osa iltavirkkuja. Odotan edelleen, koska muutun keski-iän vuoksi aamuvirkuksi. Toistaiseksi näin ei ole tapahtunut.
Johtajan tuomitsevaa mielipidettä pidän hämmästyttävänä, mutta mielipiteitä tietenkin mahtuu maailmaan.
Syömällä terveeksi -sarja su klo 17, Frii
Suosittelen brittien The Food Hospital -sarjaa, jossa seurataan ruoan parantavaa vaikutusta potilailla. Opin tänään, että uni tulee paremmin, kun syö kaksi tuntia ennen nukahtamista kaksi kiivihedelmää.
Kannatan kiivejä (in ancient history we said kiwi), joten jaan neuvon.
Joitain jaksoja voi katsoa YouTubesta.
Makaroneja räyhämahaa rauhoittamaan
Myeloomapalstalta luin, kuinka hoitaja oli neuvonut vatsaongelmista kärsinyttä potilasta syömään makaroneja, jotka rauhoittivat vatsan. Neuvo oli toimiva.
Sovellan ohjetta, jos antibiootit tulevaisuudessa sekoittavat elimistöni. Neuvo: välttäkää anbitiootteja.
Syöpälääkkeet ovat toimivia, mutta usein todella rajuja, joten elimistöt ovat koetuksella. Aina ei edes apteekin kauppaama Vi-Siblin auta, jos vatsa menee sekaisin tiputuksista tai kotona otettavista lääkkeistä.
Silmäklinikkaperjantai
Perjantaina menin Silmäklinikalle ja otin ilmoittautumista varten vuoronumeron. Olin seuraava, joten kumarruin nostamaan lattialta jonkun pudottaman taksilapun ja menin ilmoittautumaan. Erehdyin menemään väärään pisteeseen, josta minut peukalolla viittaamalla ohjattiin seuraavalle henkilölle.
Toivon, ettei minusta koskaan tule peukaloviittaajaa.
Tervehdin, ojensin löytämäni kuitin virkailijalle ja toivon, että potilas tulee hakemaan pudottamansa kuitin.
Sain ohjeen nousta toiseen kerrokseen ja kiipesin portaat. Ovenavausnappi oli kätevästi kulman takana, mutta osasin etsiä hyvin kätkettyä versiota, josta ei kerrottu potilaille mitään. Onhan se tietenkin saavutus, jos onnistuu taiteilemaan itsensä ovesta sisään.
Istuin odottamassa ja luin räytyneitä naistenlehtiä. Monissa oli sivut osittain tallella, joissain jopa kansi.
ET-lehden 10/2017 Parasta aikaa -palstalla oli Tilastokeskus-tietoa Maria Niemen kokoamana:
Appelsiinien tuonti Suomeen, kiloina
1917 26 655
2016 29 145 113
Hyvä!
Kahvin kulutus henkeä kohti vuodessa, kiloina
1917 2
2015 10
Kymmenen kiloa? Huh. Kiitos, kun juotte kahvini.
Tilastoitu oluen kulutus asukasta kohden, litroina
1917 11
2016 75
Olut on pahaa, joten onneksi joku urhea sankari/-tar (?) juo minunkin kaljani.
Autojen määrä
1922 1754
2015 3 847 945
Vanhat hyvät ajat.
Vuodessa syntyneet kansalaiset (ts. lapset)
1917 81 046
2016 52 814
Luku on pienempi, vaikka väestön määrä on huomattavasti suurempi.
Maa- ja metsätaloudessa työskentelevät, %-osuus
1920 70
2016 4
Osoitan kunnioitusta niille neljälle prosentille, jotka huolehtivat suomalaisten ruoasta!
Silmäklinikan hoitaja tutki, minkä verran näen ja jatkoin odottelua. Pääsin silmälääkärille noin 20 minuuttia aikavaraukseni jälkeen, mikä on tyypillistä ruuhkaisella silmäpoliklinikalla. Silmälääkäri tutki silmäni, tiputti niihin värjääviä (ja kirveleviä) tippoja, mutta onneksi vältyin testiltä, jossa tutkitaan silmissä oleva kosteus. Kosteutta ei ole, joten testi on piinallinen.
Lääkäri varmisti, onko Ikervis-tipoista ollut hyötyä. Mielestäni ei ole, mutta toivoin, että silmäni olisivat tutkimuksen perusteella eri mieltä. Hän ei ottanut kantaa silmiin, vaan ilmoitti, että minun mielipiteeni ratkaisee. Olisin mieluummin toivonut, että silmieni tilanne olisi ratkaissut.
Kalliita tippoja, joten toisaalta hyvä, että pääsin niistä eroon.
Saan vielä e-reseptin Yliopiston Apteekin tekemille (Ikervisiä vastaaville) siklosporiinitipoille, joista mainitsin lääkärille. Hän ei tiennyt kyseisistä tipoista, joista olin kuullut toiselta potilaalta. Hän varmisti tiedon toiselta silmälääkäriltä ja saan reseptin myöhemmin. YA-tipat ovat halvempia ja kuulemani mukaan tehokkaampia.
Kiitin heitä, kävelin keskustaan ja pistäydyin matkalla Taidehallissa katsomassa Taiteen henki -näyttelyn. Sammon kokoelmia esitellään vuoden loppuun.
Olin tyytyväinen nähtyäni Elin Danielson-Gambogin Italia-aiheisen maalauksen ja pidin Maisema Vartiovuorelta -taulusta, jonka jostain merkillisestä syystä oletin esittävän Osloa, vaikka maalaus oli Suomen Turuust.
https://www.mandatumlife.fi/taiteen-henki
Joulun lähestyessä kannattaa kuunnella – tai katsella – taidetta
Science Christmas Carols
https://www.youtube.com/watch?v=H6hpJzK5vUo
Hallelujah Chorus Silent Monks
https://www.youtube.com/watch?v=3-uvyL-sAHY
The Meow choir. You’ll laugh your tail off.
La Traviata
Ideaalimaailmassa näkisin Verdin La Traviatan, jota esitetään Kansallisoopperassa vuodenvaihteessa. Käytännössä taitaa käydä toisin. Viite: money, money, money. Pitäisikö palata kerjuukuppini kanssa Aleksille ja pyytää rahaa oopperaesitykseen? Olisikohan tuottoisa keikka?
Taikahuilu oli kiinnostava, mutta muistutti mielestäni ennemmin mustavalkoelokuvaa, kuin oopperaesitystä. Esitys oli suomeksi, mitä pidin hillittömänä vääryytenä Pa-pa-pa-pa-genoista huolimatta.
Onneksi haastatellulla ja aikaisin heräävällä johtajalla on mitä ilmeisimmin pätäkkää. Ehkä hän menee kuuntelemaan tai ainakin katselemaan Violettaa, todennäköisesti jonkun toisen kutsumana ja maksamana.
Toivottavasti hän pystyy nukkumaan hyvin esityksen aikana ns. metelistä huolimatta.
banaaninkuorella 