Päivittäiset
Kissasta, aiemmin kissoista, huolehtiminen eli puhdas juomavesi teräskulhoihin kahteen paikkaan kauas ruokakupista eli parvekkeen oven luokse ja kirjahyllyn eteen. Keitiön kuivaruokakupin täydentäminen ja iltaisin pakastetun broilerin tai possunsydämen sulattaminen, liharuoan tarjoilu noin klo 21 ja tietenkin pellettilaatikon tyhjentäminen vähintään kerran päivässä.
Cat’s Best Original on mielestäni paras pelletti. Käytin aiemmin rautakaupasta ostamiani lämmityspellettejä, jotka olivat todella halpoja, mutta säkkien raahaamisessa tarvitsin jonkun autollisen apua. Suuret pelletit pelästyttivät alussa Hiilen, joka oli ilmeisesti tottunut kissanhiekkaan. Kissanhiekka leviää kaikkialle, joten en pidä tuotteesta.
Höyhenkepakon heiluttaminen, lelujen viskely jahtikissoille tai laserhiiren valon osoittaminen kuuluvat usein kuvioihin.
Asuessani yksin kukaan ei kynsinyt patjaa, kiskonut vaatepinoista vaatteita, pureskellut viherkasveja, yrittänyt tunkea liinavaatekaappiin, nukkunut kenkien päällä tai tiputtanut niitä pikkutunneilla naulakosta, pudottanut pyykkitelineillä kuivattavaa pyykkiä, yrittänyt maistaa lautaseltani tai nuolla lautasen (eiiiii!), pyyhkinyt hanuriaan lakanaan tai mattoon tai tehnyt karmeaa kasaa joko kynnysmatolle tai olohuoneen matolle. Kissanpellettilaatikko on hyvä, kynnysmatto on paha ja olohuoneen karvalankamatto on ehdottomasti pahin.
Käsin tiskaaminen. Ei tiskikonetta. En kärsi.
Tuulettaminen, sängyn petaaminen, vaatteiden viikkaaminen tai laittaminen pyykkikaappiin, järjesteleminen, keittiön työtasojen siistiminen, vehnänorassilpun lakaiseminen lattialta, kylpyhuoneen putsaaminen jne.
Lasketaanko suihkussakäynti siivoukseen? Minun maailmassani lasketaan, koska arvostan puhtaita ihmisiä. Joka-aamuinen suihku tai en lähde yhtään minnekään. Kosteusvoide kasvoille, kaulalle, käsille ja liian harvoin säärille. Talvella pitää rasvata kutisevat kohdat eli Ceralan Plus -voidetta myös muualle. Aurinkovoidetta, jonka suojakerroin on 30-50 kasvoille ja käsille. Ruskettumisen vuoksi minulla on jaloissani hassut ”sukat” eli jalkapöydät ja nilkat pysyvät ruskettuneina ympäri vuoden. Poskien couperosan peittäminen, vaaleisiin kulmiin kulmakarvakynää ja ripsiin ruskeaa ripsiväriä. Joskus lisään ylettömässä reippauspuuskassa aurinkopuuteria.
Paras käsienpesusaippua on Lemon Juice & Glycerin vaahtoava sitruunasaippua, joka tuoksuu hyvälle ja jota kädet kestävät. Tästäkään maininnasta en saa kolmea laatikkoa vaahtoavaa saippuaa, mikä on tietenkin järjettömän harmillista.
Viikottaiset
Ostoksilla käyminen. Kotona kissojen liharuokien pilkkominen ja pakastaminen. Uusi vehnänorasruukku lattialle kissaa varten ja edellinen ruukku biojätteisiin ja roskikseen.
Jääkaapin putsaaminen. Joku kerää sinne epäilyttävässä kunnossa olevia Roomansalaatteja, paprikoita, kevätsipuleita ja olomuotoaan muuttaneita kurkkuja. Anteeksi, kuulun vihannesroistoihin, kuten moni muukin yksin asuva nainen
Muutama kerta viikossa pyykinpesu omalla pesukoneella. Pyykkien viikkaaminen on mielestäni hyvä harrastus.
Imuroiminen, vaikka kissa pelkää imuria. Pölyjen pyyhkiminen. Kylpyhuoneen tarkempi siistiminen.
Lakanoiden vaihtaminen kerran viikossa, kylpyhuoneen ja keittiön pyyhkeiden vaihtaminen vähintään pari kertaa viikossa.
Roskien, bioroskien ja muovien vieminen roskataloon. Katos on väärä sana eikä huonekaan käy, joten olkoon talo tai ehkä rakennuksen pääty.
Harvemmin tehtävät
Pakastimen sulattaminen, jonka tein lauantaina. Jesh! Joka päivä joudun avaamaan pakastimen oven, jotta kissa saa tarjolle pakastettua liharuokaa, joten jäätä kertyy enemmän.
Pellettien vieminen roskikseen, laatikon peseminen ja uusien pellettien lisääminen.
Täkkien ja tyynyjen peseminen taloyhtiön pesutuvassa usemman kerran vuodessa.
Lattioiden peseminen. Kunnon ihminen pesisi lattiat kerran viikossa tai ainakin kerran kuukaudessa. Minä poistan pahimmat epäilyttävyydet ja pesen lattiat harvemmin levymopilla. Höyrypesuri on kätevä, mutta meluisa.
Pölyjen pyyhkiminen korkeiden huonekalujen tai kattovalaisimien päältä. Pitäisi olla pidempi, niin välttyisi huojumasta tikkailla.
Osan tauluista vaihtaminen vuodenaikojen mukaan. Kyllä, oikeasti. Ei kesällä voi katsella lumista metsämaisemaa, vaan seinällä ilahduttaa muoniolaisen Hilkka Ukkolan porttimaalaus Italiasta tai magnolia.
Kristiina Lehtosen hauskat grafiikat ovat esillä vuoden ympäri.
The Inn of Knowledge (20/132) kuvaa elämääni, vaikka kissoja on huomattavasti vähemmän. Lehtosen kuvaama viehättävä maailma miellyttää ja ilahduttaa minua vuosi vuodelta enemmän.
Sain viikonloppuna silittää labradorinnoutaja Roopea, mistä olen edelleen iloinen. Nimensä perusteella päättelin, että Roope oli mieskoira. Perheessämme oli melkein aina mieskoira, joten suosin niitä. Ei kannata selittää mitään uros- tai poikakoirista.
Silkkikukkien vaihtaminen, koska kuopsuteltu kukkamulta tai kaadettu viherkasvi eivät viehätä. Yksi viherkasvi löytyy eli orkidean lehdet ovat ruukussa korkealla olevalla hyllyllä, jonne kumpikaan kissa ei pystynyt hyppäämään.
Vältettävät, mutta pakolliset työt
Silittäminen. Miksi ohuet pellavaverhot, helmalakana ja keittiön pöytäliina pitää silittää? MIKSI? Eihän pellava juurikaan ruttaannu, hehee. Kuten olen aiemmin maininnut, niin kissoilla ei ole mitään syytä hypätä keittiön pöydälle. Siitä huolimatta pöytäliina on usein kissankarvojen peitossa. En toisaalta käytä pöytää syödessäni, joten onko asialla oikeastaan mitään merkitystä? Silittäminen kuuluu tekoihin, joiden tekeminen on helppoa, mutta aloittaminen on tuskaa.
Mattojen peseminen. Autottomana paksumpia mattoja on hankalaa kuljettaa itsepalvelupesulaan. Mattopesulasta en nykyisillä tuloillani suostu maksamaan.
Ikkunanpesu, koska ikinä ei ole sopivaa päivää. Aurinkoisella ilmalla, tuulessa, räntäsateessa tai rakeiden aikana ei voi pestä. Ehkä pitäisi tehdä perinteisen miehekäs ratkaisu eli karmean likaiset ikkunat ja pieni ympyrä keskellä, josta näkee ulos? Lauantaina ihan sattumalta oli sopiva ikkunanpesupäivä, mutta enpä saanut pestyä ikkunoita. En käynyt Musiikkia lämpiössä -konsertissa Oopperassa tai Ateneumin Hiljainen kauneus -näyttelyssä, joka päättyy sunnuntaina 6.10.2019, vaan harmaana ja sateisena päivänä suuntasin käymään asioilla. Myöhemmin, kävelemässä käytyäni, päädyin siivoamaan, pyykkäämään ja vielä sulattamaan pakastimen lukemisen lisäksi. Sää on pimentynyt, joten ehkä jonain toisena päivänä pitäisi olla yltiöreipas.
(Asiasta viidenteen, olen katsonut Viaplaylta työkaverin suositteleman White Collar -sarjan (2009-2014), jota suosittelen kaikille. Syynä ei ole pelkästään tyylikkään Matt Bomerin upea ulkonäkö. Mielenkiintoinen mm. talous- ja taiderikoksiin suuntautunut sarja, jossa oli kiitettävän vähän väkivaltaa.
Sain pari ilmaista kuukautta Viaplaysta ja katsoin Will & Grace -sarjan, josta pidin aiemmin todella paljon. Sarjan viimeisessä ja yksitoista vuotta myöhemmin kuvatuissa jaksoissa pääosan esittäjät olivat jostain hyvin oudosta syystä huomattavasti vanhempia, mutta myös kyseisessä sarjassa pääsi ihailemaan Matt Bomeria. Nätti mies on ehdottomasti nätti.)
Jääkaapin siirtäminen, jotta sen takaa voi imuroida ja lattian voi pestä. Värvättänä on ollut (nuori) mies, joka jaksaa siirtää kaapin. Edellisessä kodissa sain siirrettyä parketin päällä olleen kaapin, mutta muovimatto haittaa kaapin kiskomista. Rakkine painaa vähintään 60 kiloa. Tarinan opetuksena lienee, että on pakko käydä kuntosalilla, jotta voi tehdä kotitöitä.
Yläkaappien siivoaminen. Tarvitseeko niiden olla niin korkealla?
Muutto
Muuttoa ei tietääkseni ole edessä, koska en löydä edullisempaa asuntoa. Pidän tästä hiljaisesta taloyhtiöstä, koska kukaan ei yleensä möykkää, tupakoi alapuolellani tai sivullani, joten yleensä voin tuulettaa tukehtumatta. Pinnat ovat siistejä eikä kotona majaile ötököitä, kuten omistusasunnossa vuosia sitten. Turkiskuoriaiset olivat ällöttäviä, vaikka taloyhtiö oli kaunis.
Ystäväni osti uuden asunnon, joten hänen omaisuutensa oli muuttoyhtiön varastossa ja niissä oli varastoinnin jälkeen koi- ja ihrakuoriaisvainajia. Muuttoyhtiö oli tietenkin äärettömän hämmästynyt palautteesta, koska ”kukaan muu ei ole valittanut”. Muuttoyhtiö myrkyttää säännöllisesti varastonsa, mutta ”eiväthän he tiedä, vaikka jollain olisi varastoituna lintuja, joista tulee ihrakuoriaisia”. Siisti ystäväni totesi, ettei hän varastoinut laatikoissaan lintuja.
Seuraavalla kerralla tiedän, että jätän huonekaluja varastoidessani täytetyn emun, kolme laatikollista variksia ja pöllöjä jonnekin muualle kuin varastoon, jotteivat linnuissa majailevat ihrakuoriaiseni hyökkää muiden laatikoihin. Kjeh. Kotona oli aikoinaan trofeita, hirventalja jne., joten ei kiitos edes lintuvainajia.
Muuttoyhtiö onneksi tilasi myrkyttäjän ystäväni kotiin, mutta ötökät voivat olla talviunilla ja kömpiä myöhemmin esiin.
Ötökkävastuusta vetäytyminen oli ja on mielestäni surkuhupaisaa varastointiyhtiöltä.
Tarinan opetus: peittäkää kaikki muovilla varastoinnin aikana ja toivokaa, että hiiret ja rotat pysyvät poissa. Mahdollisesti myös ahmat ja pesukarhut alueen mukaan.
Vuosia sitten ostin kodin ja edellisen kotini kalusteet olivat varastossa remontin aikana. Jokaisessa varastossa tulleessa laatikossa oli edesmenneitä kuparikuoriaisia. Vieraampi laji, jonka tunnistutin. Niitä asui vanhoissa myllyissä ja kas, huonekaluni oli varastoitu – yllätyt, yllätys – vanhassa myllyssä.”Kukaan muu ei ole valittanut”, minulle todettiin. Melkein nauratti. Ostin myrkyt ja myrkytin juuri remontoidun kotini kahteen kertaan.
Sama muuttoyhtiö hukkasi korkeiden Lundia-kirjahyllyjeni taustalevyt ja sain levyt takaisin vasta siinä vaiheessa, kun ilmoitin valittavani yrityksestä. He eivät tosin palauttaneet Lundia-taustalevyjäni, vaan yritys teetätti puutarvikeliikkeessä oikean kokoiset levyt ja omat levyni pysyivät kateissa. He yrittivät ensin tarjoja tilalle paria pientä ja likaista taustalevyä ja lapsen sukset. Pyysin heitä hakemaan jonkun toisen ihmisen tuotteet pois porraskäytävästä. En edelleenkään hahmota, miten lyhyillä suksilla voi korvata 2,5-metriset taustalevyt. Pitänee käydä jokin kurssi.
Pidän Lundiaa parhaana kirjahyllynä, koska siihen voi laittaa kirjoja. Heiveröisemmät kirjahyllyt eivät kirjoja kestä. Myytävissä asunnoissa yhä harvemmalla on kirjahylly eli puhelin ja netti vievät valtaosan monien vapaa-ajasta. Moni lukee e-kirjoja ja yllättävän moni kuuntelee äänitiedostoja (podcasteja) esimerkiksi juostessaan tai ajomatkoilla. Mielestäni hiljaisuus on hyvä ja melu on paha. Minä arvostan lintujen laulua, lehtien kahinaa ja tuulen ääntä. Ihmiset ovat tietenkin erilaisia, joten kuka pitää mistäkin.
Koomisinta oli, että tavaroitani hukanneen yrityksen muuttomies oli niin humalassa, että pelkäsin hänen putoavan portaissa. Hän ei onneksi pudonnut.
Maailmanympärimatkani aikana ja jälkeen mm. huonekaluni ja kirjani olivat Niemen varastossa ja palautuivat ötökättöminä, mitä arvostin. Kukaan ei joutunut valeht-, väittämään minulle, ettei kukaan muu ole valittanut.
Ehkä jotkut ihmiset ovat iloisia, jos he saavat uusiksi lemmikeikseen erilaisia kuoriaisia tai vaatekoita?
banaaninkuorella 