Luin bussimatkalla Metrosta, että Helsingin kaupunki hyökkäsi Mechelininkadun kauniiden lehmusten kimppuun.
Noin sataseitsemänkymmentä (170!) puuvanhusta kaadetaan, mitä pidän vandalismina. Jäljellä ovat enää pelkät kannot.
Töölöläisten suivaantuneiden reaktioiden vuoksi lahonneet puut ovat nähtävissä Hietaniemen rannassa.
Kunnon kaupunki istuttaisi välittömästi tilalle suuret taimet, koska puukujan menetys on surullinen myös meille kauneutta arvostaville, jotka emme asu kyseisellä alueella.
http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005060877.html
Jutun luettuani huomasin, että alueelle istutetaan myöhemmin eli katuremontin ja pyöräteiden jälkeen taimet. Hyvä, kaupunki on vain osa-aikavandaali.
”Me pyrimme ostamaan 6–7-metrisiä lehmuksia, jotta ne ylettyisivät jo istutusvaiheessa ajolankojen yli”, rakennusviraston puuasiantuntija Juha Raisio kertoi puunkaadon alkuhetkillä viime viikon keskiviikkona.
(HS 26.1.2017)
Kuoleman laakso
Luin tai oikeastaan nuoruuden kouluttajasuosikkini Jari Sarasvuon (1965) mukaan SELASIN onkolyyttisten virusten huippututkija, professori Akseli Hemmingin (1973) kirjan Kuoleman laakso.
”Onkolyyttinen virushoito on kokeellinen syövän hoitomuoto.
Onkolyyttiset virukset ovat luonnossa esiintyviä viruksia, joita on muokattu niin, että ne eivät enää kykene jakaantumaan normaalisoluissa, mutta jakaantuvat syöpäsoluissa ja tuhoavat ne. Onkolyyttiset virushoidot voidaan luokitella myös yhdeksi geeniterapian muodoksi.
Virushoito annetaan potilaille pääasiassa ruiskeena kasvaimen tai vatsaontelon sisäisesti tai verisuoneen. Virushoitoa voidaan harkita vain hyväkuntoisille potilaille, joiden syöpä on levinnyt, eikä muista hoitotoimenpiteistä ole enää apua.” (Wikipedia)
Jari Sarasvuo esiintyi useissa aiemman työnantajani tilaisuuksissa ja valoi nuorempana meihin kuulijoihin toivoa ja uskoa tulevaisuuteen.
Kuuntelin hänen esitystään muutama vuosi sitten ja hän totesi useita kertoja selaavansa teoksia ja suositteli samaa meille muillekin. Arvostan tietenkin hänen selaussaavutustaan, mutta jatkuvat ymmärrättekö te? – tai käsitättekö te? -kommentit hämmästyttivät minua, koska en tiennyt, miksi hän piti yleisöä typeränä.
Kuulin myöhemmin osallistuneiden opiskelijamiesten keskustellessa, että vastaavaa kommentointia käytetään urheilijoiden parissa. Ymmärsin heti huomattavasti paremmin lauseiden käytön. ”Älä douppaa! Ymmärrätkö sinä? Käsitätkö sinä?”
Sarasvuo mainosti tilaisuudessa opiskelupaikkaa, jossa kouluttajina toimivat useat eläkkeelle jääneet tutkijat. Mainostilaisuus oli mielenkiintoinen, mutta ihmettelin mielessäni sitä, kuinka paljon kirjoitusvirheitä esittelyteksteissä oli. Sihteerejä karsitaan nykyisin joka paikasta, mutta heidän tehtävänään oli mm. oikeakielisyyden varmistaminen. Sain aika nolon kuvan kyseisestä ”oppi laitoksesta”.
Hemminki mainitsee kirjassaan, kuinka uusia syövän hoitotapoja kritisoidaan, käyttöönottoa puidaan vuositolkulla potilaiden menehtyessä, lääkäreitä jopa viedään oikeuteen laittomina pidettyjen toimintatapojen vuoksi ja uutta tutkimustietoa hankkineisiin suhtaudutaan kriittisesti.
Kirja on mielestäni lukemisen arvoinen kirjoittajan aiheellisesta katkeruudesta huolimatta. Pidän ilahduttavana sitä, että Hemminki suhtautuu positiivisesti hoitajien osaamiseen. Hoitajat ovat mielestäni taho, joilta olen potilaana saanut usein parasta mahdollista tietoa, neuvoja ja opastusta. Mikä tärkeintä, useilta heiltä saa apua ystävällisellä ja huomaavaisella tavalla.
Apurahojen anominen vaikutti kirjoittajan mukaan hankalalta ja työläältä ja moni hyvä tutkija ei tule Suomeen, koska pidempiaikainen pesti ja avustavaa henkilökuntaa on tarjolla muissa maissa.
Pyyntö niille lukemattomille miljonääreille, jotka luette blogiani: suosittelen, että annatte rahaa säätiöille, jotka tukevat myös vaihtoehtoista lääketieteellistä tutkimusta.
Mikäli lahjoitettavaa rahaa sattuu jäämään yli syöpädiagnoosin aikoinaan saaneen potilaan käyttöön, niin matkustaisin erittäin mielelläni Etelä-Afrikkaan ja kävisin safarilla. Seuraan Viidakkoperhe-sarjaa ensimmäistä kertaa (katsottavissa Areenalta) ja olisi upeaa nähdä afrikkalaisia eläimiä luonnossa. Pidän etenkin kirahveista ja virtaheposista. Afrikassa pitäisi olla lämmintä ja jatkuva paleleminen olisi tauolla. Minä käytän rahani edelleen Bepanthen-silmätippoihin ja toivon, että Oculacit palaavat pian apteekkeihin kerryttämään lääkekattoani.
Mielestäni syöpäpotilaita pitäisi hoitaa kaikilla mahdollisilla toimivilla tavoilla. En nyt tarkoita netin neuvomilla kauhistuttavilla havupuu-uute, ruokasooda- ja sitruunamehu -sekoituksilla, vaan tutkijoiden ja lääkärien kehittämillä tutkituilla vaihtoehdoilla.
Koirien vierailu sairaalassa
Sohvanukkumisen tauolla näin pätkän ohjelmasta, jossa koirat tuotiin sairaalaan tapaamaan niitä syöpäpotilaita, joiden vastustuskyky oli riittävän korkealla.
Olisin varmaan pyörtynyt ilosta, jos eristyshuoneeseeni olisi tassutellut sympaattinen koira, jota olisin saanut rapsutella.
Kannatan ehdottomasti koirien vierailua sairaaloissa, kouluissa, päiväkodeissa ja sairaaloissa. Allergisia tai pelkääviä potilaita ei tietenkään saa häiriköidä, mutta monia muita lemmikkien vierailu ilahduttaisi.
Minä ja myelooma -sivut, Takeda Oy
Minä ja myelooma -sivustolta löydät monipuolisesti tietoa myeloomasta ja sen hoidosta. Tutustu myös myeloomaan sairastuneiden tarinoihin.
Ihana kauneusniksi (ehkä)
Päätin yrittää vaalentaa syöpähoitojen ja/tai -lääkkeiden tummentamat hiukseni kamomillan ja valkosaven sekoituksella.
Pussillisen kamomillan kukintoja ja Logonan Argile Blanche -valkosavijauheen ostin Ruohonjuuresta. Kamomillankukinnot keitetään ja kipataan suodatinpussiin, neste sekoitetaan valkosavijauheeseen ja sotataan omiin hiuksiin. Ohjeena oli, että hiukset pitää suojata aineiden levittämisen jälkeen. Isken kokeilutilanteessa pääni suojaksi reippaasti biojätepussin ja pyyhkeen istun jonkin aikaa tökötti päässä toivoen, etten joudu poistumaan kotoa.
Nuorena luin ohjeen, jonka mukaan silloin värjäämiseen käyttämäni henna-jauhe piti sekoittaa jukurttiin paremman tuloksen saamiseksi. Tietenkin sekoitin ja hiukseni haisivat lukemattomista pesukerroista huolimatta kaksi viikkoa oksennukselta. En erityisemmin arvostanut lukemaani neuvoa.
Kerroin jossain vaiheessa, oliko kamomillavaalennuskokeilusta tai oikeastaan kokeiluista mitään hyötyä. Pidän hillittömänä ynnä suunnattomana vääryytenä hiusteni tummumista.
”Kamomilla rauhoittaa hevosen vatsaa & suolistoa, kutiavaa ihoa sekä rauhatonta mieltä.”, selvisi nettiä selailemalla. Hyvä tietää, jos päätän hankkia mahakipuisen, nahkaansa rapsuttavan ja kärttyisän hevoisen (kyllä, hevoisen!) parvekkeelle.
Ruohonjuuri
Ruohonjuuri-luontaistuotekauppa on pitkäaikainen suosikkini.
Äiti oli terveysintoilija ja leipoi korvapuusteja, joihin hän lisäsi kokojyväjauhoja ja vehnänleseitä. Sattuneesta syystä suosin mieluummin mummin eli isän äidin leipomia voita, vehnäjauhoa ja sokeria -pullia.
Olen myöhemmin ostanut aina välillä Ruohonjuuresta Samsara Oy -leipomon korvapuusteja, joihin on käytetty grahamjauhoja ja ruokaöljyä eli ilmeisesti kaipaan äidin leipomia terveellisiä pullia.
Suosittelen teillekin vuodesta 1977 toimineen Samsaran erittäin hyvien ja vähäsuolaisten luomutuotteiden maistamista. Ruislimppu on ehdoton suosikkini.
Kiasman näyttely
Palautin sunnuntaina lainaamiani kirjoja Kirjasto kymppiin, joka on auki sunnuntaisin.
Kävin samalla Kiasman toisessa kerroksessa katsomassa Meeri Koutaniemen ja Arman Alizadin näyttelyn ihmisistä, jotka ovat kokeneet vaikean tilanteen, mutta eivät suostuneet jäämään uhreiksi.
Menin ensimmäisenä huoneeseen, jossa näytetyssä elokuvassa haastateltiin kahta nuorta ihmistä. Mies kertoi, että poliisiksi esittäytynyt mies oli ampunut häntä kahdesti jalkaan. Hätkähdin aloitusta, kunnes ymmärsin hänen puhuvan norjalaisesta murhaajasta, jonka nimeä en halua kirjoittaa. Mielestäni kyseistä tappajaa ei pitäisi haastatella lainkaan, hänen mielipiteitään ei pitäisi julkaista lehdissä eikä hänen pyynnöistään pitäisi välittää. Kuolemantuomiota pidän moraalittomana, mutta kyseisellä telottajalla on oikeus saada riittävä määrä huolenpitoa ja ravintoa, mutta ei mitään ylimääräistä. Nuori nainen kertoi riisuneensa vaatteensa ja uineensa vastarannalle. Tappaja tulitti myös uimareita, mutta nainen selvisi koettelemuksesta ymmärtääkseni vahingoittumattomana. Lähdin pois kesken uhrien haastattelujen, koska minua kauhistutti kyseinen tapahtuma.
Seuraavassa huoneessa oli kuvia intialaisista happoiskujen uhreista ja happopulloista. Naisten kimppuun oli käyty mm. siitä syystä, että nainen ei saanut poikaa. Olikohan joku tieto jäänyt kyseisiltä miehiltä saamatta?
Täytyy myöntää, että iskujen tekijöiden kohdalla suosittelen, että käytetään perinteistä Hammurabin lakia.
Sama laki voidaan ottaa käyttöön afrikkalaisissa naisten ympärileikkauksissa, joiden vuoksi turhan moni nainen kärsii kipua ja tuskaa elämänsä aikana. Ympärileikkaukset tehdään siivottomissa oloissa ja ne riskeeraavat monien naisten terveyden ja jopa hengen.
Maasai-isä toteaa, että leikkausten kuuluu tapahtua. Suosittelen, että useammalle isälle tehdään vastaava operaatio puuduttamatta. Voisin huomaavaisesti suositella osia, joihin kajotaan brutaalissa leikkauksessa.
Vastustan tilannetta, jossa 9-vuotias tytär naitetaan ikivanhalle miehelle ja toivon, ettei lapsia kohdella tulevaisuudessa yhtä julmalla tavalla. Vinkki: vanha ja ruma ON vanha ja ruma. Lasten sortaminen on alhaista ja sikamaista.
Thaimaan kaatopaikoilla jätteitä käsittelevät surkean köyhät ihmiset olivat aiheena seuraavassa huoneessa, samoin pakolaisten valtava määrä.
Asiasta viidenteen, meillä Suomessa sairastavilla on oikeasti kaikki hyvin sairauksien, lääkkeiden ja hoitojen aiheuttamasta tilanteesta huolimatta. Mikäli asuisin hyvinvoinnin kehdoksi rummutetussa maassa eli Yhdysvalloissa tilanteeni olisi täysin toisenlainen ja olisin jo hautautunut valtaviin velkoihin.
Ystävän muutto ja karkkikiitos
Ystäväni on muuttamassa ja hänen aikuiset poikansa kantavat hänen muuttokuormansa.
Mietin, kuinka kätevää on, kun on vahvoja miehiä perheessä. Ainoasta sisarestani ja minusta ei ole koskaan ollut pesukoneiden kantajaksi.
Ehdotin ystävälleni, että menemme katsomaan penkkareita 16.2., mutta muuttosuunnitelmat sotkevat kuvioita. Mietin, että ehdotan uudelleen penkkareiden katselua, koska hän keräsi viime vuonna jättisaaliin makeisia.
Miten ihana kiitos olisikaan aikuisille pojille, kun äiti kiittäisi heitä jalkakäytäviltä kerätyillä vain hieman hiekkaisilla suklailla! Raha on tietenkin loukkaus perheenjäsenten kesken, joten karkkikiitos olisi liikuttavan kaunis ja huomaavainen palaute auttavaisille pojille. Luulisin. (Älkää kertoko heille, missä minä asun.)
Äärettömän luotettavan testin mukaan minun pitäisi asua vehreässä Irlannissa
That’s the Irish people all over – they treat a joke as a serious thing, and a serious thing as a joke.
Seán O’Casey (näytelmäkirjailija, 1880–1964)
banaaninkuorella 