Fanny Brate (1862–1940)
Seuraan myös Facebookin kautta taidetta ja luulin nähneeni Carl Larssonin (1853–1919) maalauksen, mutta maalarina olikin Larssonin ihailema Fanny Brate.
Kaikki kunnon ihmiset tietenkin tietävät maalarin, mutta minulle hän oli tuntematon taiteilija ja yllätyin hänen kauniista maalauksistaan. Suosittelen kuvahakua taiteilijan töihin tutustumiseksi.
Palmusunnuntain vaalipäivä
Äänestin vaalipäivänä ja näin kevään ensimmäisen leskenlehden koulun kukkapenkissä, joten ilmiselvästi kevät on jo täällä.
Opin kotona äänestämään ennakkoon, niin vaalipäivänä ei tarvitse mennä äänestämään. Olen jo pitkään suosinut vaalipäivää, koska jonot ovat yleensä lyhyitä eikä tarvitse täyttää erikseen mitään kuoria.
Luin nettilehdestä, että äänestyslistat oli jaettu niin, että oli A-K -jono ja pidempi L-Ö -vaihtoehto, vaikka väestön sukunimien mukaan fiksumpi versio olisi ollut A-L ja tietenkin M-Ö. Pidän hupaisana sitä, että kirjainjakoa oli ehdotettu laskijoille. Ensimmäinen jono oli tyhjä ja jälkimmäisessä oli ruuhkaa. Toisaalta ohje antaa melko hämmästyttävän kuvan neuvon antaneesta tahosta.
Minä sain heti äänestyskorttini, äänestin, leimautin ja pudotin kortin, laitoin hieman rahaa Pieni ele -keräykseen (niin pitää vaalipäivänä tehdä, oikeasti) ja kävelin hapankaaliostoksille. Hapankaali on merkillinen mieliteko, mutta eipä tosiaan ole aiemmin mainitsemaani keripukkia vielä diagnosoitu.
Alhainen äänestysprosentti huolestuttaa minua eli jokaisen pitäisi havahtua siihen, että äänellä on merkitystä. Kruununhaassa riitti äänestäjiä, mutta Jakomäessä äänestysprosentti oli hyvin alhainen. Ei oikeutta maassa saa, ken itse sit’ ei hanki. Ei tosin välttämättä saa yrittämälläkään, mutta passiivisuus on huono idea. Ei tietenkään pitäisi moittia, koska olen kerran jättänyt äänestämättä tärkeissä EU-vaaleissa. Olin ehdottomasti EU:n puolella ja vaalipaikka oli kadun toisella puolella, mutta olin lukemassa jotain hyvää kirjasarjaa. Ei pitäisi myöntää, mutta myönnän kuitenkin. Olin tyytyväinen, kun kantani voitti, vaikka en äänestänytkään.
Ehdokkaani ei päässyt valtuustoon, mutta ääni meni tietenkin puolueelle. Tutkin naisehdokkaan sopivuutta sekä HS:n että Ylen sivujen kautta ja kävin katsomassa Malmivaalit-sivulta suhtautumisen Malmin lentokenttään. Hän oli onneksi kentän ilmailuvaihtoehdon puolella.
Olisi tietenkin pitänyt äänestää tv-tuttua, missiä, mallia tai urheilijaa, niin ehdokas olisi hyvin todennäköisesti valittu. Minä en tunnista kyseisiä tärkeitä ja poliittisesti äärettömän (äärettömän!) asiantuntevia henkilöitä nimien perusteella, koska en seuraa iltapäivä- tai juorulehtiä. Melko kiusallista.
Espoossa valtuustoon oli päässyt 20-vuotias Anna Rukko, joka oli sairastunut lapsena syöpään ja kerännyt myöhemmin koruja tekemällä 63 000 euroa Lastenklinikalle. Ehdokkaan näkövammainen pikkuveli on ollut jonkin verran esillä vaalikampanjassa, sillä hänen myötä Rukolle ovat tärkeitä esteettömyyteen liittyvät asiat sekä vammaishoito. Onnea ja menestystä, Anna Rukko!
Museokortilla Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan
Huomasin, että Museokortilla pääsee Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan ja pidän tietoa ilahduttavana. Voin jatkossa valita, menenkö ihailemaan lummehuonetta Museokortin omistajana tai Kasvitieteellisen puutarhan ystävänä.
En tänäkään vuonna käynyt Kasvitieteellisen puutarhan ystävien kokouksessa, koska minulla oli meno aamupäivällä – ja semiseniilinä unohdin iltapäivällä olevan kokouksen. Harmi, koska haluaisin nähdä yleisöltä suljettuna olevan Kasvimuseon. Suunnittelen jälleen menoa seuraavaan kokoukseen.
Veronmaksukyvyn alentumisvähennys – ei kuitteja
Voit hakea verotuksessa veronmaksukyvyn alentumisvähennystä, joka on harkinnan varainen vähennys ja varallisuutesi vaikuttaa vähennyksen myöntämiseen
Laske kuitit yhteen, mutta älä liitä kuitteja mukaan ja lisää summa lisätietokenttä-kohtaan. Lisää tieto, että haet veronmaksukyvyn alentumisvähennystä.
Silmätippakulut
Tein Excel-taulukon silmätippakuluistani eikä oma 800 euron arvioni kuluista todellakaan pitänyt paikkaansa – tai piti, tältä vuodelta.
Marras-joulukuussa 2016 käytin silmätippoihin yli 470 euroa ja tammi-huhtikuussa tähän mennessä yli 850 euroa – muiden lääkekulujen lisäksi. Teen viime vuoden kuiteista lisätietokohtaan merkinnän, koska kyse on täysin pakollisista silmien käänteishyljintään liittyvistä lääkkeistä, joita ilman en pärjää.
Toivon, että verottaja ymmärtää silmätippojen välttämättömyyden eikä suhtaudu kuten Kela joihinkin korvauksiin eli hammaslääkärikäynti 280 euroa, korvaus 11 euroa…
Sain neuvon silmätippakulujen liittämisestä veroilmoitukseen 94-vuotiaalta herralta, joka on täyttänyt elämänsä aikana veroilmoituksen, jos toisenkin. Varmistin vielä chatin kautta verotoimistosta, että vähennysoikeus pitää edelleen paikkansa. Onneksi pitää.
Helsingin Sanomien juttu puuttuvista lääkkeistä
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005163404.html
Hoidettavana Meilahdessa 8.4.2012, Facebook
”Edellisyö Meilahdessa. Kohtelu oli käsittämättömän miellyttävää. Pääsin jopa kurkistamaan upeita tulevia hoitotiloja Hematologisella osastolla. Humalassa ollut rekkakuski tinkasi päivystyksen vastaanotossa, minne hänen pitäisi mennä. Minua vastaanottaneen lääkärin hiljainen, mutta reipas kommentti oli ”Putkaan! Putkaan! PUTKAAN!” Jaoin täysin sairaalan käsityksen.”
Jossain vaiheessa vielä päivitin Facebookia, mutta nykyisin seuraan lähinnä uutisia, sisustusohjeita, matkavinkkejä, taidetta, eläinsuojelua jne.
Teekekkerit Salutorgetissa Eteläespalla
Nautimme lauantaina tilkkaset elvykettä Salutorgetissa Eteläesplanadilla. En ole koskaan käynyt Lontoon Ritzissä, joten halusin ehdottomasti käydä Suomessa teekutsuilla.
Salutorget oli erittäin viehättävä ja tyylikäs paikka. Saimme pyynnöstäni ikkunapöydän, josta pystyimme seuraamaan Sofiankadulla kulkevia komeita miehiä. Näimme useamman, joten suosittelen kyseistä pöytää.
Minä tarkkailin Virka-gallerian ovea, mutta kukaan ei mennyt taidenäyttelyyn, joten tietenkin paheksuin. En tosin tiedä ketä.
Ystäväni valitsi teensä ehdotetusta valikoimasta ja minä join kylmää vettä. Kukaan ei onneksi määrää, että teekekkereillä pitää juoda teetä. En pidä teestä, joten vesi oli ehdottomasti parempi valinta.
Kolmikerroksisen tarjottimen alimmalla tasolla oli suolainen valikoima ja kahdella ylimmällä makea. Onko väärin myöntää, että pidin eniten vadelmahillosta, jota sai skonssien kanssa? Kukalliset astiat olivat sieviä ja tyylikäs kukkasermi osoittautui vaatekaapiksi.
Kuljin myöhemmin ystäväni kanssa portaat alas ja koko matkan häntä nauratti koomisen kankea liikkumiseni. Siitä tietää, että on vanhan ystävän kanssa liikkeellä, että hän huomaa raihnaisuuden ja kommentoi liikkumista. Hyvä, että kommentoi, koska omaan raihnaisuuteen turtuu. Aloitin samana iltana Ruohonjuuren inkiväärijauheen lisäämisen jukurttiin. Inkiväärin pitäisi auttaa niveliä.
Uudempi ystävä ihaili vanhaa valokuvaani ja totesi minun näyttävän kuvassa huippumallilta. Tietenkin nauroin hyvälle vitsille, mutta kohtelias kommentti ilahdutti sieluani ja ikivanhaa naamaani.
Lumi
Kävellessämme rautatieasemaa kohti ystäväni halusi poiketa Lumi-liikkeessä Aleksanterinkadulla. Olen tähän mennessä tyytynyt katsomaan liikkeen ikkunassa kauniita ja värikkäitä nahkalaukkuja, mutta oli hauska tutustua valikoimiin. Saimme hyvää palvelua juuri ennen sulkemisaikaa, mutta poistuimme ostamatta mitään.
Suosittelen yritystä, jos etsitte hyvännäköistä designia.
https://lumiaccessories.com/about/
Minna Parikka
Ohitimme Minna Parikan liikkeen, jonka ikkunasta tulee aina hyvä mieli. Heti, kun opin kävelemään korkokengillä ja nuorrun vähintään 20 vuotta, ostan Minna Parikan puuterinväriset Raquel-kengät, jotka on koristettu sydämillä.
http://www.minnaparikka.com/fi/kengat?limit=all
Viikin arboretum
Soitin ystävälleni ja vaihdoimme vaalikuulumiset ja muut tärkeät uutiset. Ehdotin hänelle, että menemme sään lämmetessä ja luonnon vihertyessä (puiden silmut ovat jo aika suuria!) kävelylle Viikin garderobiin. Garderobi, arboretum – ei kai se niin kovin tarkkaa ole nimen kanssa? Hehee!
Arboretumin teitä kiertämällä pääsee tutustumaan merenrantaan – lintutorniinkin voi kiivetä – ja voi kävellä tai pyöräillä joko Vanhaankaupunkiin ja Arabianrantaan tai Herttoniemeen.
Kauniissa puupuistossa kukkii valkoinen magnolia varhain keväällä ja magnolian lähellä on puu, jossa laulaa satakieli.
Toinen luotettava magnolianbongauspaikka on kasvitieteellinen puutarha Kaisaniemessä. Puut kukkivat kasvihuonerakennuksen nurkalla, Kasvimuseon lähellä.
Mikä sopii vaelluspaikaksi Magnus von Wrightille (1805–1868) vuonna 1840, sopii varmasti meillekin. Luen Markku Mikkola-Roosin ja Rauno Yrjölän toimittamaa Viikki-kirjaa, jossa mainitaan mm. taitavasta lintumaalarista. Von Wright pyysi Latokartanossa kreivi Armfeltilta luvan ampua lintuja Viikin Latokartanon mailla ja sai myöntävän vastauksen, joten hän kävi tarkkailemassa (ja todennäköisesti ammuskelemassa) sini- ja jouhisorsia, telkkiä, haapanoita ja taveja Vanhassakaupungissa.
Jahti Snellmaninkadulla
Näin tänään Snellmaninkadulla, kuinka kaksi varista ajoi takaa oravaa, joten seurasin seuruetta ja taputin käsiäni, jotta linnut lensivät kauemmaksi. Orava roikkui pää alaspäin puusta ja nakersi jotain. Vähän myöhemmin orava laskeutui puusta ja juoksi pitkin yliopistorakennuksen pihaa, joten varis lensi perässä.
Ihmettelin varisten käytöstä kunnes ystäväni totesi myöhemmin, että orava on voinut käydä linnunpesällä varkaissa. Niinpä tietenkin. Oravalla ei tosin ollut käpälissään linnunmunaa, vaan jotain maasta löytynyttä syötävää. Olisikohan ruokaa hellinnyt variksille virpomisvarpomisella?
Pidän variksista ja harakoista. Ne edustavat mielestäni keskikokoisia lintuja. Pienet linnut ovat kaikki varpusia ja isot linnut ovat emuja. Tätä ei moni tiedä.
Mäyräkoiranraadot
Luin useita vuosia sitten sanomalehdestä, kuinka puistot täyttyvät keväisin mäyräkoiranraadoista ja tunsin eläinystävänä hetken suurta vihaa – kunnes hetkeä myöhemmin havahduin, mistä puhuttiin. Paheksun tietenkin pahvikuorien jättämistä, mutta nekin ovat ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin koiraparat.
Vähintään tunti yhdyskuntapalvelua!
Ylitin viime viikolla Mannerheimintien ja edessäni käveli kaksi nuorta ns. yhteiskunnan valiota. Toinen heistä ylitti tien ja silppusi kadulle kädessään olevan paperin. Hänen mielestään toimintapa oli varmasti oikea.
Tunnustan, että tuijotin (tekijän mielestä varmasti mitätöntä tekoa) haavi auki. Ei ihme, että kadut ovat sottaisia, metsissä on roskaa ja merenpohjat ovat täynnä pulloja ja pusseja, kun osa ihmisistä ei käsitä roskakorien merkitystä.
Ideaalimaailmassa roskaamisesta pitäisi saada aiemmin ehdottamaani yhteiskuntapalvelua, joka voisi kummasti muuttaa useammankin roskaajan suhtautumisen tekoonsa. Tunti napsahti, Manskunylittäjä!
Josef Frank – against design, Arkitektur- och Designcentrum, Tukholma 10.3.-27.8.2017
Samassa rakennuksessa toimii Moderna Museet, Slupskjulsvägen 7–9 -osoitteessa.
Mielenkiintoinen näyttely Itävallassa syntyneestä taitavasta arkkitehdistä, muotoilijasta ja taiteilijasta Josef Frankista (1886–1967), joka muutti myöhemmin Tukholmaan ruotsalaisen vaimonsa Annan kanssa.
Taiteilijan kauniista kuoseista on tehty värityskirja Swedish Modern.
Jää
Luen Ulla-Lena Lundbergin Jää-kirjaa ja ihaillen ihmettelen kirjailijan taitavaa kuvausta ihmisistä ja heidän elinympäristöstään. Odotan, mitä seuraavaksi tapahtuu ja ilahdun viehättävistä ja tarkoista yksityiskohdista. Suosittelen kaikille hyvän kirjallisuuden ystäville lahjakkaan Lundbergin kiehtovia teoksia.
banaaninkuorella 