Torstaina satoi räntää ja tuuli taivutti puunrunkoja.
”Kesäkuun ensimmäisten päivien lämpötilat ovat tänä vuonna poikkeuksellisen alhaisia, sanoo Ylen meteorologi Seija Paasonen. Näin kylmää on hänen mukaansa vain 2–3 kertaa vuosisadassa.” (Yle)
Helsingissä oli perjantaiaamuna hieman kylmempi ilma kuin puoli vuotta sitten joulukuussa. (HS)
Räntä on jo peiiiiittänyt kukat laaaaaaksosessa. Onneksi lintunen pienoinen pesii Kaisaniemen kasvihuoneessa Etelä-Afrikkahuoneessa perheineen. Harmi, etten nähnyt lintuja.
Lomaviikot 2017
https://www.syopapotilaat.fi/ajankohtaista/tapahtumat/lomaviikot-2017-elakeikaisten-loma/
Vuonna 2017 järjestetään virkistyslomia eläkeikäisille, keski-ikäisille sekä lapsiperheille. Lomille voivat osallistua syöpäpotilaat ja heidän läheisensä.
Lomaohjelma LOTU:ssa on nyt haku auki 6.6. asti keski-ikäisten lomalle, joka järjestetään 4.-9.9.2017 Kylpylähotelli Päiväkummussa. Haku on auki myös Lomakeskus Huhmarissa 2.-7.10.2017 järjestettävälle eläkeikäisten lomalle, jonka haku päättyy 4.7.2017.
Hyvä hoitopaikkaidea Alzheimer-potilaille
Kannattaa katsoa virtual tour -kohta. Pidän erityisesti käytävistä, jotka muistuttavat pihateitä viihtyisällä amerikkalaisella omakotialueella.
Hashem Al-Ghaili
Tieteellisestä tutkimuksesta kiinnostavasti raportoiva Hashem Al-Ghaili, jota kannattaa seurata Facebookissa.
https://en.wikipedia.org/wiki/Hashem_Al-Ghaili
Esimerkiksi “This elastic, 3D printed ’bone’ can grow with you.” (Via Rockets Are Cool)
Silmäklinikka
Tiistaiaamuna kävin Silmäklinikalla. Erittäin mukana hoitaja tutki ensin silmäni ja katsoi, miten näen. Oikealla silmällä näen onneksi hyvin, mutta vasemmassa silmässä ei ole ollut erityisemmin hurraamista aivoaneurysmaleikkauksen jälkeen.
Ystävällinen ja hauska lääkäri haastatteli minua ja tutki silmäni ja vielä Pohjanmaan kautta. Osa-aikapohjalaisena (mummi oli Etelä-Pohjanmaalta) uskoisin, että perusteellisesti.
Sain silmiini tippoja ja istuin jonkin aikaa käytävällä, kun lääkäri tutki seuraavan potilaan ja jonkin ajan kuluttua hoitaja mittasi silmistäni kyynelnesteen määrän. Hän laittoi taitettavat laput alaluomieni alle ja pidin silmiäni kiinni viiden minuutin ajan. Palasin silmälääkärin luo ja kuulin, ettei kyynelnestettä ole ollenkaan vasemmassa silmässä.
Minulla on graavin kuivat silmät. Eikö kuulostakin herkulliselta? Ohut ruisleipäsiivu, jonka päällä on graavilohta. Lääketieteessä graavi tarkoittaa tylsemmin vaikea-asteista.
Onneksi oikeassa silmässä on jonkin verran kyynelnestettä. Silmien sisäkulmiin laitetuista silikonitulpista ei ole ollut ihmeemmin hyötyä, koska silmissäni ei ole kosteutta.
Kerroin lääkärille, että minulla on mennyt tänä vuonna 1400 euroa silmätippoihin. Hän totesi kirjoittavansa, että ”potilaan arvion mukaan”. Mainitsin, että ei arvio, vaan olen laskenut kuitit Excelissä. Summa saa useimmat kuulijat melkein tainnoksiin. Samoin minut, mikä on tietenkin melko kiusallista.
Lääkekatossa on noin 150/610 euroa. Eipä naurata, kun olen käyttänyt lääkkeisiin tänä vuonna ainakin 1400+50+150 euroa. Sossuun/fattaan en suostu menemään kerjuulle, vaikka pitäisi. Ehkä pitää kirjoittaa Bill Gatesille tai sille söpölle nuorelle miehelle, joka on kehittänyt Facebookin. (Kyllä, tiedän hänen nimensä.)
Vinkki: säästäkää rahaa lääkekuluja varten. Älkää matkustako omaan piikkiin. Ja mikä tärkeintä: pysykää terveinä.
Minulla ei onneksi ole jälkikaihia ja silmäni ovat hyvässä kunnossa rutikuivuudestaan huolimatta, koska kostutan silmiäni koko ajan. Silmien ärtyviä alaluomia pitää hoitaa Protopic-voiteella.
Sain reseptin Ikervis-siklosporiinitipoille, joilla hoidetaan mm. käänteishyljinnästä kärsivien potilaiden silmiä. Hyvänä puolena on, että lääke vaikuttaa lääkekattoon. Kuukauden tippapaketti maksaa Kela-korvauksen jälkeen 60 euroa. Toivottavasti lääke auttaa. Ikervis-tippojen tiputtamisen jälkeen pitää odottaa vähintään puoli tuntia, mutta mielellään tunti ennen kostutustippoja, jotta kostutustipat eivät huuhdo Ikervistä silmistä. Puoli tuntia on erittäin pitkä aika näiden silmien kanssa.
http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=20423&i=SANTEN_IKERVIS
Menen seuraavan kerran tutkittavaksi Silmäklinikalle muutaman kuukauden kuluttua.
Hammaslääkäri
Jatkoin keskiviikkona huvituskierrettä ja kävin hammaslääkärissä Kruununhaassa. Menomatkalla satoi, mutta kävin kurkkaamassa 30 vuotta täyttävän Play It Again, Sam -vaatekaupan ikkunaa. Viehättävä liike, josta kannattaa etsiä tyylikkäitä vintagevaatteita tai kiehtovia vuokrattavia asuja.
http://www.playitagainsam.fi/index.html#navi
Hampaan vanhaa paikkaa korjattiin. Tietenkin puuduttamatta, koska viimeisen kymmenen vuoden kipuprässin jälkeen ei paikan laittaminen tunnu juuri miltään. Paikattavaa hammasta kehystävää metallimatriisia inhoan, mutta hetken vain kestää matriisielämää, joka on synkkää ja ikävää.
Sympaattinen ja taitava henkilökunta, joten minulla oli helppo ja nopea hammaslääkärikäynti.
Kansallisarkisto
Olin menomatkalla hammaslääkäriin ohittanut Kansallisarkiston vuonna 1890 valmistuneen rakennuksen Rauhankadulla ja huomannut Pro Finlandia – Suomen tie itsenäisyyteen -näyttelyn, joka päättyy perjantaina 15.9.2017.
http://suomifinland100.fi/project/pro-finlandia-suomen-tie-itsenaisyyteen/
Harmi, etten huomannut aiempia näyttelyitä. Seuraava näyttely on Venäjä-aiheinen.
Kiipesin arkiston ulkoportaat ja varmistin infosta, miten pääsen mainostettuun näyttelyyn. Hän neuvoi minua kävelemään päätyyn, kääntymään oikealle ja laskeutumaan portaat alas.
Kävelin alas taidokkaan koristeellisessa porraskäytävässä kulkevat portaat ja seurasin hyviä opasteita näyttelytilaan. Tervehdin arkistossa työskennellyttä henkilöä ja hän pyysi minua kirjoittamaan nimeni vieraskirjaan näyttelyn jälkeen.
Menin todella kauniiseen punatiiliseen kellaritilaan, jossa erittäin mielelläni asuisin, jos kellarissa olisi suuria ikkunoita. Tärkeä fakta.
Kellari on kunnostettu näyttelypaikaksi vuosikymmeniä sitten. Kiersin erittäin mielenkiintoisen näyttelyn, joka kertoi suomalaisten yhteistyöstä Ruotsin, Tanskan, Norjan ja Islannin kanssa.
Tuttuja nimiä oli paljon eli norjalainen näytelmäkirjailija Henrik Ibsen ja runoilija Bjørnstjerne Bjørnson. Jälkimmäisen runosta ”Ja, vi elsker dette landet” tuli Rikard Nordraakin säveltämänä Norjan kansallishymni.
Valtioneuvos Leo Mechelin (menivät kaatamaan Mechelininkadun puut…), joka oli vaimonsa Alexandra Elisabeth Lindroosin (1844–1909) perimän omaisuuden vuoksi viroista ja toimista taloudellisesti riippumaton mies. Sangen kätevää. Mechelinin ja hänen vaimonsa ainoa lapsi Cely Mechelin (1866–1950) tuli myöhemmin tunnetuksi naisasialiikkeessä.
Suomalaiset naiset näkyivät näyttelyssä på svenska mm. naisasialiikkeen edustajina. Onneksi naisilla on nykyisin huomattavasti paremmat mahdollisuudet työelämässä, äänioikeus, kuten kuuluukin ja mahdollisuus virkoihin ja vaikuttamiseen yhteiskunnassa.
Maininta oli Mathilda Wredestä (1864 Vaasa – 1928), kunnioitettavasta suomenruotsalaisesta aatelisnaisesta, joka omisti elämänsä vankien ja vähäosaisten auttamiseen.
Maalauksessa oli Porvoossa toimineen Iris-tehtaan perustaja, tyylikäs ruotsalainen kreivi Louis Sparre ja esillä oli tehtaan valmistamia viehättäviä huonekaluja ja keramiikkaa.
Nobel-palkittu ruotsalainen kirjailija Selma Lagerlöf (1858–1940), jonka teoksen Peukaloisen retket villihanhien seurassa Juhani Aho suomensi.
Lentävän suomalaisen, juoksija Hannes Kolehmaisen (1889–1966) piikkarit oli lainattu Urheilumuseolta. Kolehmainen juoksi Tukholmassa 1912 Suomelle kaikkien aikojen ensimmäisen yleisurheilun olympiakullan – ja tankoon nostettiin Venäjän lippu. Kolehmaisen kuultiin sanovan: ”olisin melkein toivonut etten olisi voittanut”. Hannes Kolehmainen on haudattu Kulosaaren hautausmaalle, joka tunnetaan Leposaaren hautausmaana. Viehättävä, meren rannalla oleva paikka, jossa kannattaa käydä.
Vitriinissä oli tieto ruotsalaisista vapaaehtoisista Suomen sisällissodassa. En ymmärrä osallistumista toisen maan sotaan, mutta jokainen sotii omien aatteittensa puolesta. Hämmentävää sankaruutta.
Saamelaisista oli tietoa, esillä oli mm. saamelaispariskunnan valokuva ja miehen saamelaispuvun takki.
Yhteistyötä riitti eri kansojen kesken, mutta turhan paljon oli mielestäni riitoja ja väkivaltaa. Mikähän hormoni saa osan ihmiskunnasta sotimaan toisiaan vastaan? Voisiko mahdollisesti alkaa t-kirjaimella?
Venäjä tunnusti Suomen virallisesti 4. tammikuuta 1918 ja samana päivänä itsenäisyyden tunnustivat myös Ruotsi ja Ranska. Saksa tunnusti itsenäisyyden 6. tammikuuta 1918.
Esillä oli kunniamerkkejä, jotka menevät mielessäni samaan kategoriaan kuin missikisojen voittajien nauhat. Olin innostunut missikisoista lapsena. Suosikkiosallistujani oli 17-vuotias Tii Heilimo (lunttasin nimen), joka ei ollut yhtä kauhean vanha, kuin muut osallistujat. Satu Östringin nimen kuulin Lontoossa, jossa hän työskenteli noin viisitoista vuotta sitten. Kerroin, että hän on ollut Miss Suomi ja brittimiehet, joiden kanssa keskustelin, olivat riemastuneita kuullessaan tiedon hänen tittelistään, jonka vuotta en tietenkään muistanut. He kehuivat ystävällistä ja kaunista työkaveriaan. Tarinan opetus: kannattaa olla missi. Ehkä.
En oikeasti ymmärrä, miksi minua ilahduttaisi esimerkiksi kaulassani roikkuvat ketjut, olkapäilläni olevat arvomerkit, vaatteissani olevat ruusukkeet tms. Tietenkin ne edustavat perinnettä, osoittavat arvon armeijassa tai yhteiskunnassa tms., mutta ne ovat hämmästyttäviä. Synnytän 18–33 lasta ja presidentti ojentaa minulle Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein? Tuota, ei kiitos. Ohjaan jumpparyhmää noin 100 vuotta, jotta ”lapset eivät päädy kadulle”? Ihmettelin edellisen kommentin jälkeen, MISSÄ kyseinen henkilö asuu ja MILLAISTEN ihmisten kanssa hän on tekemisissä? Tikkurilassa. Opetettavistaan en tiedä. Miksi ihmeessä minun pitäisi saada arvomerkki ohjaamieni jumppatuntien vuoksi? Pelastan taistelussa haavoittuneen rykmenttini jäsenen tai lauman jäälautalla seilaavia lapsia ja saan metallilätkän? Ei kiitos, vaikka teot ovat kiitettäviä ja tekijää pitää ehdottomasti arvostaa. Hyvä tietenkin, että merkit ovat tärkeitä osalle ihmisiä.
Jos esivanhempani olisivat puolustaneet miekoin, keihäin ynnä mörssärein (ehdottomasti mörssärein!) kuningasta, niin haluaisin, että sukumme vaakunassa olisi koira, jonka huomasin ylärivin saksalaisesta vaakunasta.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Heraldiikka
Heraldikkojen työ on varmasti mielenkiintoista.
Mm. Mannerheim on saanut Elefanttiritarikunnan sievän, mutta norsujen syöksyhampaita muinoin ikävästi kohdelleen, kunniamerkin. Elefanttiritarikunta (tansk. Elefantordenen), Tanskan vanhin ja arvokkain ansiomerkkiritarikunta, jonka Kristian V perusti 1. joulukuuta 1693. Kauniiseen kunniamerkkiin voi tutustua Mannerheim-museossa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Elefanttiritarikunta
Pro Finlandia -sarjasta on julkaistu jo kolme kirjaa, jotka kertovat tarkemmin näyttelyiden aiheista.
Lähtiessäni kirjoitin nimeni vieraskirjaan ja juttelin nuoren naisen kanssa, joka oli osallistunut näyttelyn kokoamiseen Kansallisarkiston työryhmän kanssa. Hän kertoi työskennelleensä aiemmin useammassa museossa ja ystävällisesti esitteli itsensä. Olisi pitänyt kirjoittaa hänen nimensä muistiin, koska hän oli osallistunut mm. kiehtovan Sparre-nurkkauksen ideoimiseen ja näyttelyesineiden lainaamiseen yksityiskokoelmista.
Kiitin häntä mielenkiintoisesta näyttelystä, mutta harmittelin miesvaltaista ja sotaisaa historiaa. Olin tyytyväinen siitä, että naisasialiike, olympiakisoihin osallistuneet naiset ja naiskirjailijat olivat mukana näyttelyssä. Utelin, mistä lainattavat esineet löytyvät. Kokoelmien omistajat ovat tietenkin heillä jo tiedossa.
Kiinnostava näyttely, jossa mielestäni jokaisen suomalaisen kannattaisi käydä. Tyylikäs näyttelytila oli erittäin hyvin valittu paikka.
(Varmistin osan tiedoista Wikipediasta, koska olin liian laiska hakemaan minikokoisen tietosanakirjan kirjahyllystä.)
Arkisto
Arkistoon voi mennä tutustumaan, mutta takki ja (mahdollinen) käsilaukku pitää jättää aulan lokeroihin. Menen seuraavaksi kiertämään arkistossa, myös historiallisella puolella.
Cafe Hausen, Rauhankatu 17
Näyttelyn jälkeen kannattaa kiivetä lounaalle yläkertaan, jossa on hyvä Amican ravintola, ystävällinen palvelu ja vehreät maisemat sisäpihalle. Mikäli sattuu olemaan lämmin päivä (aina sopii toivoa), niin sisäpihalla on muutama pöytä, jossa voi syödä ulkona.
Katselin ulos, mutta kuulin mielenkiintoisen ja hauskan sananvaihdon lähellä olevasta pöydästä. Luulen, että minua olisi pidetty outona, jos olisin osallistunut huutelemalla heidän kiinnostavaan keskusteluunsa. Pöydässä ei jauhettu Pik Protherista tai Salatuista eläimistä, vaan kirjailijoista, kiinnostavista kirjoituksista ja Suomen historiasta. Ei tietenkään niin, että Pik Prother -tai Salkkari-keskusteluissa olisi mitään vikaa, jos aihe kiinnostaa. Eipä koskaan kiinnostanut, vaikka keskustelijat olivat usein mukavia ihmisiä. Kauniit ja rohkeat -mielipiteidenvaihdolta olen toistaiseksi välttynyt.
Kesäkeitto
http://www.amica.fi/suomi-100/juhlavuosikalenteri/
- suosittelen kasvisliemiversiota ja sulatejuustoa mölön sijaan
Pariisin ilmastonmuutossopimus 2017
Kolme maata ei allekirjoita sopimusta
- Yhdysvallat
- Syyria
- Nicaragua
Moraalitonta.
Mm. järven aalto jäätynyt, kesäpaaaakkasiissa.
banaaninkuorella 