Heräsin perjantaina aikaisin ja päätin lähteä Hakaniemestä laivamatkalle Vuosaaren Aurinkolahteen.
Olin hyvissä ajoin torilla, ostin tuusulalaisen Tammilehdon (parhaita!) herneitä, kurkin kotimaisia mustikkarasioita, ihailin värikkäitä kukka-amppeleita ja kävelin Hakaniemenrantaan, jossa söin herneaamiaisen ja katselin Opetushallituksen kauniiksi remontoitua rakennusta.
Minulle tuli lauttaa odottaessani mieleen muinaisesta Parempi myöhään -sarjasta juttu, jossa Tiia Louste oli huijattu Korkeasaaren lautan salamatkustajaksi. Kyseistä sarjaa esitettiin vuonna 1979 ja pääosissa olivat Ritva Valkama ja Pentti Siimes. Olen katsonut hyvin vähän kotimaista viihdettä, joten monien ihmisten hokemat komediasarjasiteeraukset ovat minulle vieraita. Pidin nuorena Parempi myöhään -sarjasta taitavien näyttelijöiden vuoksi.
Ryöstökohtauksen muistin vielä yllättävän hyvin, mutta junamatkan No thank you -kohdan olin unohtanut.
https://www.youtube.com/watch?v=YyclGupYW7E
Parempi myöhään -sarjaa edelsi vuoden 1970 mustavalkoinen (?) Ilkamat, josta löytyy tietenkin katkelmia YouTubesta. Koivistolaiset esiintyivät sarjassa. Heillä olivat vastaavat silmäripset, kuin monilla nykyisillä nuorilla naisilla.
Koivistolaiset – Chirpy chirpy cheep
https://www.youtube.com/watch?v=JuBR7BetLAQ
Hakaniemenrannassa oli useampia lapsiperheitä, mutta myös keski-ikäisiä pariskuntia. Seurasin lapsiperheitä laivaan, jonka edessä oli kyltti Korkeasaari- ja Vuosaari -tekstein. Oletin (ei, älä ikinä oleta), että paatti hakee Vuosaaresta seuraavat asiakkaat.
Pariskunnat jäivät rantaan, mutta arvelin heidän lähtevän lähistöllä olevalla aluksella Isosaareen.
Korkeasaaren kannella konttasi reippaasti pieni poika, jota mummo piti silmällä. Pelkäsin useita kertoja, että lapsi kierähtää kannelta, koska harvat metallikaiteet eivät estäneet putoamista. Onneksi pikkuinen pysyi laivassa.
Keski-ikäinen pariskunta poseerasi kännykälleen lukemattomia kertoja, joten heidän nettikuvakokoelmaansa päätyi varmasti useampi onnistunut otos.
Laiva lähti liikkeelle ja rahastaja kiersi kannen. Pyysin lipun Vuosaareen ja kuulin häneltä, että laiva menee vain Korkeasaareen, josta jatkaa Kauppatorille. Mainitsin lautan edessä näkemästäni kyltistä, jossa mainittiin Vuosaari ja kuulin, että Vuosaaren alus lähtee samaan aikaan eli klo 10, mutta oli kuulemma myöhässä. Mietin uteliaana matkalla, että lähtöjä on kaksi päivässä, klo 10 ja klo 17. Miten kaukaa laiva tulee, jos se myöhästyy ensimmäisestä lähdöstä? Jäänmurtajia ei kai tähän vuodenaikaan tarvita? Toisaalta juhannusräntämaassa asiasta ei voi olla varma.
Päätin kävellä Mustikkamaan kautta pois Korkeasaaresta. Laivan lähestyessä rantaa mietin, etten todellakaan halua Korkeasaareen, joten kysyin, pääsisinkö Kauppatorille. Pääsin ja minulla oli ilo istua yksin aurinkoisella kannella koko matkan ajan ja ihailla maisemia. Katselin valtavia jäänmurtajia, kaunista Saaristo-ravintolaa Klippanilla, Sky Wheel -maailmanpyörää ja Kauppatorin kojuja marjoineen, sienineen (kantarelleja!) ja kukkakimppuineen. Kiitin ja poistuin. Laivaan tuli todella paljon asiakkaita Kauppatorilta.
En nähnyt kummallakaan torilla suosimaani kylttiä, jossa mainostetaan musti- ja mansikoita. Kylttiä pitäisi mielestäni laajentaa juolu- ja puolukoihin. Näin kojun, jossa myytiin lakkavalmistetta, jossa ei ollut vettä tai sokeria, vaan myyjän mukaan jollekin asiakkaalle selittämän tiedon mukaan pelkkää marjaa. Hyvä idea. Kävin muutama vuosi sitten Stockalla ja turistien kyselemä lakkahillo oli kokonaan loppunut heiltä eli mitä ilmeisimmin satovuosi oli huono. Kannattaa kiiruhtaa Kauppatorille ja varastoida oikeaoppista hilloa. Varastelevat ja turistien ruokkimat lokit eivät ymmärtääkseni sieppaa hillopurkkeja.
Seuraavalle merimatkalle otan mukaan aurinkolasit.
Espan puisto
Espan puistossa Kappelin luona pieni tyttö vilkutti kultaiseen asuun pukeutuneelle miehelle, joka tööttäsi hänelle kiitokseksi torvea ja tyttö oli riemastunut kävellessään eteenpäin.
Runebergin patsaan luona Hämähäkkimies kätteli pikkupoikaa, joka selitti vanhemmilleen, että hahmon sisällä on ihan oikea ihminen! Minusta olisi tullut huono vanhempi, koska lasten jutut naurattavat minua myös silloin, kun niille ei saa nauraa.
Puistossa oli koju, josta sai ostaa vastapuristettua appelsiini- tai granaattiomenamehua. Pitää palata myöhemmin paikalle, koska kannatan ehdottomasti molempia. Tosin erikseen. Pitänee ottaa taskuihin jääpaloja, koska kylmät mehut ovat parempia.
Bisneksiä
Kävin leipäostoksilla Fasulla Kluuvikadulla, kävelin Gallerian läpi ja näin Eteläespalle palatessani pariskunnan, joka jutteli keskenään ja toinen heistä melkein työnsi lastenvaunut peruuttavan ja äänimerkkiä antaneen kuorma-auton alle. Onneksi he huomasivat auton viime tipassa.
Pistäydyin pitkästä aikaa aiemmassa suosikkipaikassani eli Akateemisessa, jonka muuttuminen surettaa edelleen ja kävin Stockan Herkussa vehnänorasostoksilla. En jyrsi. Hiili ja Nökö jyrsivät.
Suomalaisesta hain saamallani lahjakortilla pokkarin. Historian hämärissä kiertelin mielelläni kaupoissa, mutta nykyisin suosin nettiostoksia, kuten todella moni muukin. Toivon edelleen, että Stocka pelastuu muuttuneessa maailmassa.
Modernia elämää, HAM –30.7.2017
Viisi vuotta sitten murtunut selkänikamani kitisi kävellessäni, mutta oikaisin Forumin kautta Kukontorille ja kävelin Tennariin katsomaan Modernia elämää -näyttelyn, johon suhtauduin epäluuloisesti. Soitin alakerrasta sairaalaan ja pyysin paremmat kipulääkkeet Madridin jälkeen ajoittain rettelöineeseen selkääni.
HAMin nettimainoksen perusteella kuvittelin näkeväni karmean (pahoittelen) räikeää taidetta, mutta yläkerran saleissa ollut näyttely oli kiehtova katsaus Suomen historiaan.
Tyko Sallisen näyttelyn olen käynyt aiemmin katsomassa, vaikka en pidä hänen karuista töistään. Monista Tove Janssonin töistä pidän. Jälkimmäinen oli kulttuuriperheestä ja ensimmäisen isä oli Wikipedian mukaan lestadiolainen käännyttäjäpappi, joka kuritti lastaan eikä suvainnut maallista koreutta. Oma mielipiteeni: maallinen koreus on ehdottomasti parasta koreutta. Sallinen tunsi Tove Janssonin isän Viktor Janssonin ja kävi näillä kylässä.
En aiemmin tiennyt, että Tove Jansson oli Kaivopuiston Convolvuluksen mallina. Väitän, että veistoksen nimi tarkoittaa kiertokasvia.
http://taidemuseo.hel.fi/suomi/veisto/veistossivu.html?id=32
Palaan takaisin näyttelyyn ja pois Wikipedia-juoruista, joiden lukemista pidän kiusallisena. Yritän etsiä tietoa, mutta päädyn lukemaan asioita, jotka eivät kuulu minulle. Tuntuu, että taiteilijoiden yksityiselämää sorkitaan kertomalla heistä hyvin henkilökohtaisia asioita.
Eliel Saarisen suunnittelema pilvenpiirtäjä tuli toiseksi Chicagon kilpailussa (näyttävä pienoismalli!), suomalaisten taiteilijoiden lasiesineet ja ryijyt olivat upeita, samoin Marimekon sotaa seuranneen ajan värikkäät työtakit, joilla nainen kertoi olevansa moderni, aikaansa seuraava henkilö. Näytteillä oli mm. Iloinen takki -taskumekko. Takin väristä en sano äärettömän hienotunteisena mitään, mutta kauniimpiakin värejä on olemassa.
Lavalla oli Alvar Aallon suunnittelemia nojatuoleja ja tietenkin Ilmari Tapiovaaran Artekille suunnittelema tyylikäs Mademoiselle-tuoli.
Seinillä oli esitelty suomalaisia urheilijoita ja kauniita Suomen Neitoja, kiinnostavia valokuvia ja aina pakollinen kirjailija Olavi Paavolaista (1903–1964) esittävä maalaus. Uskon, että kyseinen maalaus pitää ottaa mukaan lähes kaikkiin näyttelyihin. Näyttelyiden järjestäjät vaikuttavat rakastavan kyseistä työtä.
Koottavana oli kaksi pienikokoista puutaloa, joiden valmiit mallit olivat esillä. En leikkinyt taloilla, mutta suosittelen kokoamista ehdottomasti jollekin toiselle.
Pilapiirtäjä Kari Suomalainen herjasi Eila Hiltusen Sibelius-monumenttia mielestäni huvittavalla tavalla.
Turun Sanomien toimitalon (tietenkin) Turussa on suunnitellut Alvar Aalto. Toimitalo tuli käyttöön Turun keskustassa vuonna 1930.
Pirkkolan pientaloista oli video, jossa kerrottiin ruotsalaisten keränneen talvisodan aikana rahaa, joka käytettiin vuokratonteille rakennettaviin 150 taloon Pirkkolassa Helsingissä. Rakennustarvikkeet saatiin Ruotsista ja ensimmäiset asukkaat olivat 1941 evakkoja Viipurin seudulta sekä Hangosta.
”Syksyllä 1940 Suomi sai 2 000 koottavaa puista omakotitaloa talvisodan jälkeiseen jälleenrakentamiseen tarkoitetun kansalaiskeräyksen tuottona Ruotsista. Talot suunniteltiin Suomessa, mutta työpiirustukset tehtiin Ruotsissa paikallisten standardien mukaisesti. Ruotsalaistaloja oli neljää tyyppiä, kaksi maaseudulle ja kaksi kaupunkeihin. Lauri Pajamiehen suunnittelemat kaupunkitalotyypit olivat yksikerroksisia; kattomuotona niissä oli loiva harjakatto. Taloissa oli täyskellari; kellaritila mahdollisti erillisestä talousrakennuksesta luopumisen, mistä oli etua varsinkin pienillä kaupunkitonteilla. Peseytymistilat olivat niukahkot, mutta kellarissa sijaitseva pesutupa oli mahdollista muuttaa saunaksi.” (Wikipedia)
Mielenkiintoinen Modernia elämää -näyttely päättyy sunnuntaina 30.7.2017.
Viehättävä Teetä kahdelle -veistos kannattaa käydä katsomassa taidemuseon kupeessa Meilahdessa
https://www.hamhelsinki.fi/sculpture/teeta-kahdelle-kalle-hamm/
Muotitaiteilija Jukka Rintala, Didrichsenin taidemuseo su – 27.8.2017
Torstaina matkustimme parilla bussilla Didricsenin taidemuseoon Kuusisaareen ja kävimme katsomassa muotitaiteilija Jukka Rintalan suunnittelemia iltapukuja, hänen Aarikkaa varten kehittämiään koruja ja kauniita akvarellimaalauksia.
Ooh, seuraavassa elämässä synnyn naiseksi, joka juhlii Rintalan luomuksissa ja tarkemmin mietittynä käyttää hänen suunnittelemiaan pukuja myös arkena.
Näytteillä oli valtioneuvos Riitta Uosukaisen kaunis kultainen puku, jonka muistan nähneeni aiemmin. Esillä oli useampi Leena Harkimon iltapuku, Lenita Airiston kullanvärinen nahkatakki ja upeaa teatteripuvustoa, mm. My Fair Ladyn Elizan kaunis valkoinen asu Ascot-kilpailuista.
Ystäväni on opiskellut mm. käsi- ja taideteollisuusalan tutkinnon, joten hän osasi kiinnittää huomiota asujen yksityiskohtiin ja ompelutapoihin. Minä katselin upeiden pukujen malleja ja kauniita materiaaleja.
Valkoiset laahukselliset puvut, joista toinen oli koristettu valkoisin ruusuin ja toinen kangashöyhenin olivat taitavasti toteutettuja ja kauniita. Näyttelyssä oli Laila Pullisen tyylikäs musta iltapuku, samoin Aira Samulinin. Juhlapuku sopi mielestämme tanssinopettajalle kuin nenä päähän.
Punaisen ruusupuvun yläosa oli mielestäni kaunis, samoin ruusuturnyyri ja vain hillitön tahdonvoima esti minua koskettamasta fasaaninhöyhenluomusta.
Aulassa oli luonnosteltu kullanväriselle taulupohjalle joukko toinen toistaan kauniimpia pukuja. Laittaisin häshtäääääg Didrichsen, mutta en ole ihan vielä häshtäääg-vaiheessa, vaikka aikeissa tietenkin on.
En suosittele käyntiä museossa. Totean, että näyttelyyn on aivan pakko mennä 27.8. mennessä.
Jukka Rintalan myyntinäyttely Naantalissa ma -31.7.2017
https://www.visitnaantali.com/fi/jukka-rintala-kultainen-linja-myyntinayttely
Haluan ehdottomasti Naantaliin eikä syynä ole pelkästään aurinkoinen rantakatu.
Ei kulissilasta, joten Muumimaailma on edelleen näkemättä. Neuvo vanhemmille: älkää antako lastenne kiusata Muumi-hahmoja. Hahmojen sisällä on jo aiemmin mainittu ihan oikea ihminen.
Onnibussilla pääsee näköjään Naantaliin kympillä.
Paluumatkalla bussi ajoi ohitsemme
Kampin bussi 195 huristeli kovaa vauhtia ohitsemme Kuusisaaren pysäkillä viittomisestamme huolimatta, mutta kostimme ja jahtasimme bussia Malmin bussilla 552, joka ohitti matkalla Kampin bussin. Voitimme, HAHAA ja kiipesimme Kampin bussiin Munkkiniemessä. Kolmen naisen jättäminen pysäkille on ihan ymmärrettävää, jos toinen kuljettaja odottaa jo vaihtoa muutaman pysäkin päässä. Ehkä.
Jäimme Naistenklinikan kohdalla pois ja kävimme kurkistamassa, mitä Tullinpuomin laboratorion vieressä olevassa Ravioli-lounasravintolassa oli tarjolla. Tarjonta ei inspiroinut, joten kurkistimme vastapäätä olevaan Cumuluksen lounaspaikkaan. Ei. Kävelimme muutaman korttelin ratikkapysäkille ja jäimme Stockan pysäkillä pois. Marskin punajuuripihvilounas olisi sopinut minulle, mutta ei ystävälleni. Kurkistimme Stockan ravintolaan, jonne matkustimme täpötäyteen ahdetulla hissillä. Suosin yleensä liukuportaita, koska en ole koskaan ymmärtänyt, miksi samaan hissiin tunkee käsittämätön määrä ihmisiä. Onneksi meitä oli vain yhdessä kerroksessa emmekä joutuneet kannattelemaan ketään hissimatkan aikana. Lounas ei inspiroinut, joten palasimme Aleksille. Viihtyisän, yläkerrassa olevan La Torrefazzionin lounas? Ruokalista oli onneksi alhaalla, mutta ei inspiroinut. Spaghetteria? Ei. Mikonkadulla oleva juottola, jota luulin ravintolaksi? Ei. Vapiano, Iguana tai Roasberg? Ei tällä kertaa, vaikka jätimme ruokalistat kurkkimatta.
Päädyimme lopulta Memphikseen salaateille ja vältyimme aurinkoiseksi luvattuna päivänä kaatosateelta. Ohikulkija hyötyi Metro-lehdestä, jolla hän suojasi kampauksensa. Ystävällinen ja kohtelias tarjoilija kävi varmistamassa kahvin maun ja toi ystävälleni vasta keitettyä kahvia. Huomaavaista! Minua ei sorrettu, koska en kuulu kahvinjuojiin.
Kummallekin sopivan ruokapaikan löytäminen oli koomisen vaikeaa keskustassa, jossa ravintoloita on valtavasti.
Pinkki Paplari, Hämeentie 28 LH 4, Helsinki
Suosittelen kampaamoa ilahduttavan ja tunnelmallisen sisustuksen vuoksi. En usko, että noin kauniissa, 50-lukuhenkisessä kampaamossa voidaan tehdä mitään muuta, kuin kauniita ja taidokkaita kampauksia.
Bussi ajaa kampaamon ohi, joten olen tehnyt täysin asiantuntevan arvioni bussin ikkunasta näkemäni kampaamon sisustuksen perusteella.
http://www.pinkkipaplari.fi/index.html
Helsinki on täynnä erikoiskampaamoja, tässä niistä 14
http://www.hs.fi/nyt/art-2000005121429.html
Marjakausi on parhaimmillaan, mutta muutama muu vinkki päiviä piristämään
Roobertin Herkusta salmiakkijäätelöä pe-su, melkein elokuun loppuun (varmistin)
- Fredrikinkatu 19, Helsinki
Apteekin salmiakki esim. salmiakkirouhejahtaajille
http://haganol.fi/salmiakkikauppa/
Ns. miinuskaloreita
Lainasin professori Pertti Mustajoen kirjan Vähennä kaloreita ilman dieettiä.
Pidin kaloripylväästä, josta listattiin tuotteita alhaisesta korkeaan kaloritiheyteen eli niihin parhaisiin, pähkinöihin. Terveellisten ruokien sijoittaminen kotona kaapeissa katsekorkeudelle oli fiksu idea, samoin järkevien ostosten tekeminen kaupassa, kalorien laimentaminen aterioilla kasvisten avulla ja keittojen suosiminen. Mielenkiintoista, että vesi juotuna ei vastaa nestettä keiton seassa.
Porkkanat kannattaa pilkkoa tikuiksi, niin niitä tulee syötyä tehdyn tutkimuksen vuoksi enemmän. Mietin torilla, näinkö punaisia nauriita (vihreän ja violetin kukkakaalin jälkeen mikä tahansa on mahdollista), mutta kyseessä oli tietenkin punajuurinippu. Ystäväni mainitsi, ettei hän ole koskaan maistanut nauriita. En tiennyt, että sellainen on mahdollista. Oletin jälleen (ei pitäisi, ei), että jokainen on syönyt nauriita, koska nauriit kuuluvat kesään. Täysin varma tieto.
Melkein paheksuin kohtaa, jossa Mustajoki kertoi vähentäneensä suklaan syöntiä. Hän osti levyn, josta söi melkein huomaamattaan rivin kerrallaan ja sai kätevästi (?) kerättyä yli 1000 kaloria. Hän lopetti ostamisen ja päätti ottaa jatkossa vastaan vain tarjottua suklaata ja suklaan määrä romahti pariin palaan tai konvehtiin kuukauden aikana.
Näen kyseisessä päätöksessä kaksi ongelmaa
- tunnen vääriä ihmisiä, koska kukaan ei tarjoa minulle suklaata paria kertaa kuukaudessa
- toisinaan kaipaan allosiirron jälkeen ollutta aikaa, jolloin suklaa maistui kuvottavalta
- joku muu maksaa Mustajoen syömät suklaat
- tarjoan muille, joten olen vuosien ajan kustantanut karkit ja suklaat todella monille ihmisille, en tosin (vielä) Pertti Mustajoelle
Kortteja, joita olisi mukavaa saada sairastumisen jälkeen ystäviltä
Kaikki me sairastuneet ymmärrämme, kuinka vaikeaa sairastumiseemme on suhtautua.
Lähes jokainen meistä ottaa mielellään vastan apua ja uskoo, jos pahoittelet sairautta etkä tarjoa hyvää parannuskeinoa, josta juuri luit netistä.
Älä kerro ystävistäsi tai tuttavista, jotka kuolivat syöpään. Minä tapasin useampia ihmisiä, jotka kuvasivat yksityiskohtaisesti, miten tuttu menehtyi syöpään. Jostain syystä en pitänyt tilanteita kannustavina ollessani viheliäisen kipeä.
Sinulla on enää yksi solumyrkky jäljellä? Syödään yhdessä sellaista, mikä ei inhota sinua.
Kiitän hyvän sivun linkittämisestä, R-L.
banaaninkuorella 