Matkustin torstaina Tampereelle. Kävin Laukontorin ja kauppahallin jälkeen Hiekan taidemuseossa ensimmäistä kertaa. Ostin tuliaisiksi mansikoita, vadelmia ja herneitä ja hain vielä kauppahallista isäpuoleni suosikkikorppuja. Melkein flashback 30- tai 50-luku, kun sai ostaa irtomyynnistä sokerikorppuja. Niitä saattoi olla myös 40-luvulla, mutta mistäpä tuota tietää.
Olen jo vuosia halunnut käydä Hiekan taidemuseossa, mutta museo avaa ovensa arkisin vasta klo 15 ja olen aika harvoin Tampereella sunnuntaisin, jolloin museo aukeaa jo klo 12.
Kuten moni muukin, oletin museon olleen kultaseppämestari Kustaa Hiekan (1855–1937) ja hänen puolisonsa Henrika Areniuksen aiempi koti. Museorakennus on arkkitehti Oiva Viljasen piirtämä ja valmistunut vuonna 1928. Se on Tampereen ensimmäinen museokäyttöön suunniteltu rakennus. (Hiekan taidemuseo)
Olin paikalla hieman ennen avaamisaikaa ja pääsin sisään pari minuuttia etuajassa. Jostain mystisestä syystä ilahduin tilanteesta. Ihailin aulan taideteoksia ja laitoin kenkieni päälle museovirkailijan ohjeen mukaan siniset (mielestäni) asuntonäyttösuojatossut. Töppöset!
Kiipesin portaat toiseen kerrokseen, katselin kaunista itämaista ruukkua ja seinillä olevaa taidetta, näytin Museokorttini ja sain jättää ostoskassini virkailijan pöydän alle, koska museossa ei ollut lokeroita.
Raahasin näyttelyssä vain käsilaukkuani. Jostain oudosta syystä käsilaukkuni painaa aina käsittämättömän paljon. Mukana olevalla paksulla kovakantisella kirjalla tai parilla vesipullolla ei hyvin todennäköisesti ole yhtään mitään osuutta asiaan.
Kiipesin yläkertaan ja tutustuin useisiin huoneisiin. Seinillä oli tuttujen taiteilijoiden teoksia. Ilja Repinin maalauksen tunnistin (lunttasin nimen: Anna Andrejeva), mutta Yrjö Ollilan (1887–1932) viehättävään ja värikylläiseen työhön ihastuin. Ferdinand von Wrightin tilhiyöstä pidin. Esillä oli tietenkin romanttinen Munsterhjelm.
Vakaa uskomukseni on, että taidenäyttelyissä on aina a) Edelfelt b) Munsterhjelm c) Gallen-Kallela d) Schjerfbeck e) Finch ja/tai Thesleff. Ystävällistä ja huomaavaista, että vapaaehtoiset huolehtivat Schjerfbeckin haudasta Hietaniemen hautausmaalla.
Hiekan taidemuseon holvin hopeaesineistö oli taidokasta, mutta olen tyytyväinen siitä, ettei kukaan oleta minun kattavan pöytään hopeakoreja tai -maljoja. Syksyn lähestyessä ainoa, mistä pitää huolehtia, on rapuhaarukoiden kiillottaminen. Luin joskus jostain rapuhaarukkavitsin, jota myöhemmin siteerasin miespuoliselle tutulleni. Hän piti minulle kiivaan luennon siitä, ettei rapuhaarukoita ole oikeasti olemassa. Tilanne oli melko hupaisa.
Vinkki: rapuhaarukat kannattaa teroittaa hyvissä ajoin ennen rapukekkereitä.
Olin nuorena raputapaamisessa, joissa söimme kolmistaan yhden viereisestä järvestä ravustetun saaliin ja jätimme loput ravut muille. Siirryimme parempiin ruokiin eli salaattiin ja leipomaani pekaanipähkinäpiirakkaan, jossa väitän olleen persikanviipaleita. Olisin hankala rapujuhlavieras, koska söisin paahtoleivät ja tillit ja muut joutuisivat urakoimaan ravut ja snapsit. Helan gåria kuitenkin absolutistina laulaisin – ehdottomasti hoppfalleri fallerallala.
Hiekan näyttelyssä ollut muumion käsi oli sanalla sanottuna karmiva ja käden takana oli ruukku, jossa käsi oli aiemmin ollut. Olen aiemmin matkustanut paljon, mutta en koskaan tehnyt vastaavia hankintoja. ”Hei, toin sinulle kivan tuliaisen matkoilta!” Tuota, ei. Mielestäni käden voisi palauttaa kotimaahansa ja haudata asianmukaisesti. Minä ainakin tulisin kostoksi kummittelemaan, jos osiani olisi museoissa ympäri maailmaa.
Kuvaaminen on museossa kiellettyä eli teoksia saa katsoa kaikessa rauhassa saamatta esimerkiksi klyyvariaan jonkun valokuviin.
Anna Salmen animaatiot, Nyt 28.6.2017
Nytissä oli juttu taiteilija Anna Salmen kiinnostavista ja taidokkaista animaatioista.
http://www.hs.fi/nyt/art-2000005270791.html
Kylässä
Jatkoin matkaa bussilla, keräsin tienvarrelta kesäkukkia (muutama sinikello, pari punaista apilaa, siankärsämö ja saniaisenlehti) ja menin isäpuolelleni kylään. Hän oli iloinen käynnistäni ja juttelimme hänen voinnistaan, rauhallisesta asuinalueesta ja mm. sisarestani.
Hyvä idea eli vanhukset punttisalille
https://yle.fi/uutiset/3-9702048
Katselin iäkästä isäpuoltani, kun vierailin hänen luonaan. Hän osasi aikoinaan valmistautua tulevaisuuteen hiihtämällä talvella päivittäin ja muutenkin liikkumalla paljon. Kaksi Pirkan hiihtoa, Finlandia-hiihto ja satoja hiihtokilometrejä vuodessa näkyvät edelleen poikkeuksellisen hyvässä kunnossa.
Maaliskuun ensimmäisen sunnuntain Pirkan Hiihto (90 km) oli peruttu tänä vuonna, koska lumet olivat osittain sulaneet lämpöaallon vuoksi.
Vanhenevien punnan kolikoiden lahjoitus
Olin tyytyväinen, kun lähdin Madridiin, koska sain annettua muutamat vanhenevat punnan kolikkoni lentokentällä olleelle nuorelle miehelle. Hän vaihtoi vieressäni rahaa matkaa varten ja sain lahjoitettua kolikot hänelle. Kätevää, niin rahat eivät menneet hukkaan.
(En ikinä enää pääse Lontooseen, nyyh.)
Harry Potter 20 vuotta
Kesäkuun 26. päivä Harry Potter täytti 20 vuotta. Olen aina erittäin ylpeä taitavasta kirjailija J. K. Rowlingista, jonka kirjat ovat edelleen valtavan suosittuja. Köyhyydestä vaurauteen -tieto ilahduttaa minua, koska mielestäni lahjakkaiden kuvataiteilijoiden, muusikoiden ja kirjailijoiden pitäisi menestyä elämässään. Etevyydestä tulee maksaa.
Pidän siitä, että kirjailija on monipuolisesti mukana hyväntekeväisyydessä ja hänen Twitter-kommenttinsa kohdistuvat usein tahoon, jonka valintaa edelleen ihmettelen.
Toimintakielto
”Elokuussa 2009 viranomaiset arvioivat, että hänen vilppinsä oli merkinnyt Merrill Lynchille 456 miljoonan tappiota. He määräsivät Stenforsille viiden vuoden toimintakiellon rahoitusalalla, mutta rikoksesta häntä ei tuomittu, eikä pankki haastanut häntä oikeuteen.” HS 16.7.2017 (tilaajille)
Mielestäni toimintakiellot ovat mielenkiintoisia, koska paluu rahoitusalalle on myöhemmin mahdollista. Ymmärrettävä tilanne, kun on aiemmin tehnyt 100 miljoonaa dollaria voittoa vuodessa. Vastaavasta olen kuullut Suomessakin, tosin summat olivat pienempiä ja teot toisenlaisia. Onneksi työtä voi olla mahdollista löytää rikosrekisterivuosien aikana vaikkapa rautakaupan asiakaspalvelusta.
Olisi oikeasti hankalaa olla hyvä rekrytoija, koska reipas, raitis, ripeä ja rehellinen -tiedoista joko kaikki pitävät paikkansa tai mahdollisesti vain osa.
Lentokentältä löytämäni käsilaukku
Useampi ihminen on todennut minulle, että he olisivat juosseet vauhdilla toiseen suuntaan nähdessään hylätyn käsilaukun lentokentällä. Ei minulle tullut mieleenkään, että Suomessa käsilaukku olisi riski. Vein käsilaukun löytötavaratoimistoon, josta omistaja toivottavasti löysi laukkunsa.
Toisaalta olin aikoinaan tunkemassa Lontoossa King’s Roadille siitä huolimatta, että poliisi ohjasi kävelijöitä toiselle kadulle IRA-uhkauksen vuoksi. Seuralaiseni raahasi minut turvallisemmalle kadulle. Olin oikeassa eli mitään ei sillä kertaa tapahtunut. (Hah!)
Pakene, piiloudu, hälytä
Maailma muuttuu, koska Suomen poliisi jakoi 28.6.2017 tiedon siitä, miten toimia esimerkiksi terrori-iskun aikana. Toisaalta kauhistuttaviin tekoihin riittää suomalainen keskustakaahari.
Fiksu turisti maailmalla
Huoneen pidän tietenkin siistinä, tunnistan ja osaan äärettömän etevästi käyttää roskakoria, sängyn jätän tuulettumaan ja toisinaan poistan lähtöpäivänä lakanat.
Juomarahan jättäminen on mielestäni kohteliasta ja täysin välttämätöntä.
Minua kauhistutti Madridissa katsoa hotellin ravintolan työntekijöitä. He tulivat töihin kuudelta aamulla ja olivat töissä vielä yöllä terassilla. Toivon, että kyse oli tilapäisjärjestelystä ja heillä oli päivällä aikaa käydä kotona, koska he olivat lapsiperheikäisiä. Eurostatin mukaan huhtikuussa 2017 työttömiä oli Espanjassa 17,8 prosenttia, joten luvussa on todennäköisesti syy loputtoman pitkiin työpäiviin. Onneksi työttömyys on laskenut pahimmista vuosista.
Mies ja kurki
Viehättävä tarina miehestä, joka huolehtii pihallaan hyörivistä kurjista.
https://yle.fi/uutiset/3-9678462
Mitä seuraavaksi Tampereella
Finlayson Art Area 2017 -28.8.2017
”Finlaysonin alue on täyttynyt taiteesta. Finlayson Art Area 2017 (FAA) on koko kesän kestävä taidetapahtuma, johon yleisöllä on vapaa pääsy. Esillä on kotimaisten ja ulkomaisten huipputaiteilijoiden taidetta katumaalauksista veistoksiin sisällä ja ulkona.”
Minulle riittää tieto siitä, että esillä on Miina Äkkijyrkän ilahduttavaa taidetta.
Pyynikinlinna, Tampere
Pitää mennä -listalla on Pyynikinlinna, joka oli suomalaisen kenkäteollisuuden uranuurtajan vuorineuvos Emil Aaltosen (1869–1949) ja hänen jälkeläistensä pitkäaikainen koti.
Emil Aaltosen museon taidekokoelma koostuu pääasiassa teoksista suomalaisen taiteen kultakaudelta 1800-luvulta. Keskeisiä taiteilijoita ovat Fredrik Ahlstedt, Gunnar Berndtson, Elin Danielson-Gambogi (suosikkimaalari!), Albert Edelfelt, Robert Wilhelm Ekman, Antti Favén, Akseli Gallén-Kallela, Werner Holmberg, Eero Järnefelt, Alexander Lauréus, Hjalmar Munsterhjelm, Väinö Richard Rautalin, Helene Schjerfbeck, Johannes Takanen, Victor Westerholm, Maria Wiik, von Wrightin – veljekset ja Victoria Åberg. Oma keskeinen osansa kokoelmassa on Antti Favénin muotokuvataiteella.(Pyynikinlinna)
Museokortti-museo on Ratinan nurkilla enkä oikeasti ymmärrä, miksi en ole koskaan käynyt rakennuksessa. En puhu asiasta kenellekään, jotten vaikuta sivistymättömältä.
Erehdyin kerran kysymään maakuntamatkoja tehneeltä myyntiedustajalta, oliko hän hiljattain käynyt Mäntän taidemuseossa. Saamastani huvittuneesta katseesta päätellen tilanne vastasi sitä, kuin joku kysyisi minulta, koska kupittelin viimeksi kaljaa terassilla.
Opittua
- joku puhuu sinulle asiakaspalvelun päätyttyä, vastaat hänelle, hän jatkaa puhumista ja vastaat uudelleen ihmetellen keskustelun jatkumista, kunnes jossain vaiheessa havahdut siihen, että hän puhuu sinulle kohteliaisuudesta ja toivoo, että katoat paikalta
Opetus: kiitä ja katoa paikalta.
- jos joku kysyy, kuulutko epäilyttäviin kurkumavarkaisiin, niin vastaa loukkaantuneena EN!
Jätä kertomatta, että kuiva-ainekaapeissasi on ”ihan sattumalta” 5400 kurkumapurkkia.
- puhuin Stansvik-ravintolasta (kannattaa ehdottomasti käydä!) palatessani nuorelle naiselle bussipysäkillä Laajasalossa, koska varmistin bussireitin
Helsingissä ei kuulu puhua vieraille ihmisille, joten mikäli olet muuttanut jossain vaiheessa alueelle kaukaisista pöpeliköistä (kuten minä) ja puhut vieraille ihmisille, niin hakeudu välittömästi kurssille, jossa opetetaan Asianmukaisen vaiteliaisuuden salat.
Paitsi, jos tapaat nelivuotiaan Otson, jonka kanssa kuuluu keskustella.
- älä lähetä espanjalaiseen tapasryöppyyn joutuneelle kuvaa tamperelaisesta MaisTapas -vaunusta
Loistava nimi myyntivaunulle!
- jos (siis jos) joku kysyy sinulta puhelimessa, oletko käyttänyt Ikervis-silmätippoja, jotka tuntuvat hapolta silmissä, niin katkaise välittömästi puhelu, koska aiemmat hiljaiset ja katkonaiset mutinasi ”todella, TODELLA huono linja, kraah, kriik, räksräksräks” eivät olleet hänen mielestään uskottavia, mitä pidän hämmentävänä
Olen lopulta palannut takaisin hapolta tuntuvien tippojen käyttöön. Totta, ne ovat lääkettä eivätkä kostutustippoja.
Lausun lopuksi melko heleän oodin Oculac-kostutustippojen paluulle.
banaaninkuorella 