Kävin paastoverikokeessa perjantaina 11.8.2017. Olin ajoissa paikalla, joten pääsin kokeisiin 15 minuuttia ennen varaamaani aikaa. Kahdelta potilaalta oli jäänyt varattu aika peruuttamatta.
Hoitajan mukaan potilaat varaavat aikoja, ”unohtavat” mennä paikalle ja muut potilaat eivät pysty varaamaan aikoja heidän vuokseen. Pidän peruuttamatta jättämistä muiden potilaiden epäreiluna kohteluna ja hoitajien työn vähättelynä. Mielestäni unohtajille pitäisi olla jonkinlainen sakko, mutta potilaita ns. ilmaisten verikokeiden laiminlyönnistä on vaikeaa rangaista.
Erehdyksiä tietenkin sattuu esimerkiksi muistisairaille, mutta joillekin terveemmille potilaille niitä sattuu huomattavasti useammin, kuin muille.
Poliklinikoilla käyttämättä ja peruuttamatta jääneistä ajoista napsahtaa potilaille sakkomaksu, kuten mielestäni kuuluukin.
Horse Show, Santahamina
Lauantaina 12.8.2017 pääsin ensimmäistä kertaa sotilaskotisisareksi Horse Show -tapahtumaan Santahaminaan klo 9-14 eli lastaamisen, kokoamisen, myyntityön ja purkamisen vuoksi teimme töitä puoli yhdeksästä puoli neljään.
Olisin lauantaina myöhästynyt muutaman minuutin sovitusta aloitusajasta, joten olin bussi-, metro- ja bussimatkan jälkeen paikalla 35 minuuttia aikaisemmin toisen sotilaskotisisaren kanssa, johon olin tutustunut 86-bussin lähtöpaikalla Herttoniemessä. Sotilasalueen portilla näytimme bussissa henkilöllisyystodistukset ja jatkoimme matkaa seuraavalle pysäkille.
Tapaamani sotilaskotisisar opasti minut ystävällisesti perille isoon sodeen. Mielestäni sode on oikeasti lapsuudessa oppimani sotku, mutta en ryhdy väittelemään.
Pääsin pakkaamaan kahden muun sisaren kanssa tuotteita ja kuljettamaan niitä pakettiautoon. Saimme istua pakettiautossa kuljettajan vieressä, kun matkustimme kilometrin päässä olevalle aukiolle. Pääsimme kokoamaan telttoja kilpailukentän viereen, levittämään kankaan telttojen alle, kasaamaan pöytiä ja nostamaan myytäviä tuotteita tarjolle. Kantamisessa ja kokoamisessa oli suurena apuna mukava autonkuljettaja.
Paikalla oli sotilaskotisisartyötä vuodesta 1984 tehnyt naishenkilö, joka käsittämättömän reippaana paistoi aamulla satoja munkkeja ja pari muuta sisarta, jotka tekivät sotilaskotisisartyötä jäätyään eläkkeelle. Monet sotilaskotisisaret ovat eläkeikäisiä, joten olen ilahtunut siitä, että parikymppisiäkin näkee sotilaskotityössä, joten työn jatkuminen onnistuu myöhemmin.
Minulla ei vielä ollut sopivia vaatteita eli tummanvihreää tai valkoista t-paitaa tai vihreävalkoruudullista puseroa, joten sain käyttää omaa vihreää pellavapuseroani ja sotilaskotisisaren esiliinaa.
Ratsastus- ja keppihevoskilpailuiden (hauska idea!) seuraaminen melkein unohtui, koska täydensimme pöydälle tuotteita mehupurkeista ja limsapulloista munkkeihin ja kauppa kävi mielestäni kiitettävästi. Hoidin kassaa ja ensimmäistä kertaa elämässäni maksupäätettä ja tekemistä ja järjestelemistä riitti meille neljälle.
Pelkäsimme koko päivän säätiedotuksen uhkaamaa kovaa myrskyä, mutta onneksi sää pysyi lämpimän aurinkoisena. Terveysnäkökohta: telttojen lähellä kasvoi villivadelmia eli saimme nauttia marjoja ennen myyntiurakkaa.
Palasin kotiin kolmella bussilla ja olin hyvin tyytyväinen siitä, että viimein pääsin sotilaskotityöhön. Ilmoittauduin sotilaskotisisareksi Puolustusvoimain lippujuhlapäivänä 4.6. ja ensin odotin, että minut hyväksytään kokouksessa sotilaskotisisareksi ja myöhemmin minun piti saada opastusta työhön sisaria perehdyttävältä sotilaskotisisarelta. Olin sopinut ja joutunut peruuttamaan pari edellistä käyntiä yllättäen tulleen, myeloomaan liittyneen nettikokouksen takia ja toisen kerran läheisen ihmisen äkillisen sairastumisen vuoksi.
Horse Show -näytökseen ilmoittauduin ennen opastustilaisuutta, koska näytökseen etsittiin auttajia eli menin kylmiltäni mukaan. Onneksi sain runsaasti neuvoja kyseisen päivän aikana.
https://upseeriratsastajat.sporttisaitti.com/santahamina-horse-show/2017/
Kiira-myrsky
Lauantai-iltana juttelin puhelimessa, kun myrsky vyöryi Helsinkiin. Sää pimeni äkillisesti ja kovan tuulen vuoksi sade ryöppysi poikittain tuulessa. Puut ja lipputanko kallistuivat, ukkonen ryskyi ja maailma näytti hetken aikaa synkältä.
Puita kaatui teiden, rakennusten ja autojen päälle ja tuuli repi kattoja. Onneksi myrskystä oli varoitettu ja ihmisiä oli kehotettu pysymään sisällä.
http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005323880.html
Kuulin miehistä, jotka telttailivat myrskyn aikana pienellä luodolla. Onneksi vain teltta hajosi, mutta kukaan heistä ei vahingoittunut. Venekin pysyi turvassa myrskyn aikana.
Siili-kesäkahvila, Ilmattarentie 8 C
Minun on pitänyt käydä lehtijuttujen mainostamassa Siili-kahvilassa jo pitkään, joten tiistaina 15.8. matkustin 57-bussilla Ilmattarentien pysäkille ja kävelin söpöön, harmaan omakotitalon alakertaan perustettuun kahvilaan.
Aurinkoisella ja viihtyisällä pihalla oli useita pöytiä, jotka olivat varattuja. Söin hyvän, mustien seesaminsiementen koristaman juusto-tomaattileipäni kahvilassa. Keittolounaalle menin, mutta meksikolaistyylinen keitto ei houkutellut, joten päädyin leipään. Tarjolla oli myös mutakakkua, jossa oli goji-marjoja. Mutakakulle kyllä, gojeille ehdottomasti ei, joten en testannut leivonnaista.
Siili oli mielestäni herttainen ja romanttinen ja mukava henkilökunta kertoi tuotteista. Ainoana miinuksena oli vieressäni ollut wc, jonne riitti ruuhkaa lyhyen vierailuni aikana.
Kahvila on auki ma-su klo 10–18 ja sulkee ovensa sunnuntaina 27.8.2017.
Kumpulan kasvitieteellinen puutarha, Jyrängöntie 2
Jatkoin Ilmattarentieltä Mäkelänkadulle, josta menin lyhyen, mutta tylsän pätkän bussilla ja kävelin Mäkelänrinteen uimahallin vierestä Kumpulan kasvitieteelliseen puutarhaan. Puutarhaan pääsee nykyisin vain Hämeentien puolella olevasta portista, koska pyöräilijät ja koiranulkoiluttajat aiemmin käyttivät toista porttia ja joko fillaroivat puiston läpi tai käyttivät koiriaan puistossa…
Herttaisesta Kesäkahvila Kapusiinista – ja pääsylippujen ostopaikasta – saa ostettua leivonnaisia tai keittolounaan. Kahvilakäynti ei edellytä vierailua puutarhassa, jonne pääsymaksut ovat 6/3 euroa.
Luultavasti oli väärin, kun naistenhuoneessa olleen käsipyyhekyltin tekstimuutos huvitti minua: Putkisto kiittää yhteistyöstä – ja tekstin eteen oli lisätty sana Method. Tarinan opetus: laita käsipyyhkeet aina roskikseen.
Kiersin jonkin aikaa puutarhassa, huomasin saksalaisen Fritz Kemskin haudan, kävin katsomassa suosikkejani eli pensasmustikoita (ei, en maistanut) ja kiersin katsomassa tomaatteja, kaaleja, maisseja jne. En maistanut niitäkään.
Enpä muistanut olevani entisen sairaalan pihalla, vaikka olen todennäköisesti kuullut tarinan oltuani kierroksella puutarhassa vuosia sitten.
Ilmaiseksi Kumpulan kasvitieteelliseen puutarhaan lauantaina 26.8.2017 klo 11–18
Luomus juhlistaa satavuotiaan Suomen neljättä luonnon päivää lauantaina 26.8. Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa. Ilmaisen sisäänpääsyn lisäksi tarjolla on elokuisen vehreä puutarha, avoimet geologian kokoelmat sekä Kiehtovat kivet ja fiinit fossiilit -piirustuspaja. Tervetuloa!
Liputuspäivä
Suomesta tulee maailman ensimmäinen maa, jossa luonto saa oman liputuspäivän. Suomi 100 -vuonna liput liehuvat Suomen luonnon päivänä 26.8.2017.
Juhlaliputus on kertaluonteinen. Päivästä ei tule pysyvää liputuspäivää.
Nimipäiväretkenä Vallisaari, Suomenlinna ja Lonna ke 16.8.2017
Ystäväni tarjosi minulle saaristomatkan keskiviikkona tiistain nimipäiväni kunniaksi. Ilahduttava tilanne, vaikka en a) muistanut koko nimipäivää ennen saamiani onnitteluita b) saanut nimipäivänäni 15.8. kakkua, mikä oli väärin.
Bussi ajoi Kaisaniemen puiston ohi ja oli surullista nähdä, kuinka monet puut olivat kaatuneet tai haljenneet myrskyssä. Onneksi puistossa oli jo kaupungin henkilökuntaa (?) huolehtimassa tilanteesta.
Island Hopping -lipuilla pääsi Vallisaareen, Suomenlinnaan ja Lonnaan kahdeksalla eurolla eli samaan hintaan, kun meno-paluulla Vallisaareen. Liput sai ostettua Kauppatorilla olevasta kojusta.
Huomasin myöhemmin, että lippuja saa (tietenkin) kätevästi verkkokaupasta, Pihlajasaaren lippujen lisäksi:
https://jtline.shop.crd.fi/event/337:1
Ensi kesänä matkustamme Aava Linesin aluksella Vallisaaren Torpedolahteen, jonne pääsee vapusta syyskuun loppuun. Tutustumme paremmin Kuninkaansaareen, jossa vain pistäydyimme.
Kävelimme Luotsipihan laiturista Torpedolahteen, koska olimme kuulleet ja lukeneet, että saamme ostettua vohveleita. Emmepä saaneetkaan, koska vohvelikahvila oli muuttanut Lonnaan. Tarjolla oli mm. lettuja ja jäätelöä. Onneksi meillä oli saarihyppelyliput ja pystyimme seuraamaan vohveleita!
Kiertelimme hetken kauniilla Vallisaarella, mutta sää oli harmaa ja viileä, joten jatkoimme seuraavalla paatilla Suomenlinnan kautta Lonnaan. Suomenlinnassa oli kaksi pysähdystä, joten hyökkäsimme jälkimmäisellä pysähdyksellä laivasta, huomasimme aseistautuneen maiseman perusteella erehdyksemme, palasimme laivaan ja istuimme vielä hetken aikaa, jotta päädyimme haluamallemme saarelle.
Löysimme Lonnassa vohvelikahvilan, kääriydymme sisällä fleecehuopiin raikkaan tuulen puhaltaessa avoimesta ovesta kahvilaan ja söimme lettuja muistuttaneet vohvelit, joiden päällä oli hilloa ja mm. mintunlehtisilppua. Henkilökunta sulki ystävällisesti ns. liesituulettimen eli ulko-oven paistettuaan vohvelit. Raikastavat mintut rapsutin pois vohvelin päältä ja söin ne asianmukaisesti lopuksi purkkana.
Kiertelimme ja palelimme jonkin aikaa tuulisella saarella ja näimme polttariseurueen, jossa vieraalla oli kaunis kukallinen mekko. Tärkeä tieto.
Sauna näytti hauskalta, joten suosittelen saunaa, jossa en ole koskaan käynyt, koska meressä saunan lähellä oli joutsenia.
Palasimme Kauppatorille ja kävimme Via Tribunali- ravintolassa Sofiankadulla. Pizzat olivat hyviä, mutta paikassa vallinnutta tungosta ja yletöntä hehkutusta emme välttämättä ymmärtäneet. Napolilaispizzeria oli valoisa, viehättävä, hyvällä paikalla ja henkilökunta oli erittäin ystävällistä, ts. mekin pidimme paikasta.
Kiitos hauskasta päivästä, M!
Image Wear Työasupalvelussa alennusmyynti, Hämeentie 95
Liikkeessä on ollut jo pitkään alennusmyynti, joten kannattaa suunnata työasuostoksille. Kiinnitän huomiota yritykseen, kun bussi ajaa sen ohi, mutta en ole koskaan käynyt liikkeessä. Jos tarvitset t-paitoja, puseroita, esiliinoja tms., niin kannattaa suunnata ostoksille.
Minä pidän liikkeestä, jossa on värikäs ikkuna. Näen värikylläisyyden loistavaksi syyksi suositella yritystä.
Sukulaisvierailulla torstaina 17.8.2017
Sain ostettua edulliset liput ja matkustin katsomaan isäpuoltani viime viikon torstaina. Meno Tampereelle maksoi Matkahuollon sivulla kuusi euroa. Olin ovella jonossa ja kiirehdin ensimmäisenä Kampissa bussiin, joten sain eturivin paikan enkä maksanut haluamastani paikasta 2,50 euroa.
Tapasin tutun Tampereen bussiasemalla ja kävelimme Finlaysonin ilmaiseen näyttelyyn katsomaan Miina Äkkijyrkän suunnittelemia suloisia metallivasikoita, Nanna Suden ja Canal Cheong-Jagerroosin (pidin!) maalauksia, kaduille maalattua taidetta (mäkiä, sinisiä elefantteja, räsymatto jne.), Outi Heiskasen teoksia, aivan UPEAA graafikkojen työhuonetta, josta näkyi koskimaisema (kuvassa), Fanni Niemi-Junkola Henki/Breath -ratsastusvideoinstallaation (meniköhän oikein?) ja suomalaista taidelasia. Esillä oli mm. Nanny Stillin, Alvar Aallon ja Kartio-lasisarjan suunnitelleen Kaj Franckin töitä. Näimme Timo Sarpanevan ns. möykkymaljakkoja, joita kotona oli aikoinaan kaapit täynnä, koska isäpuoli sai niitä ampumakilpailuista palkintoina. En vieläkään ole möykkymaljakkojen ystävä, vaikka pidän Sarpanevan muista töistä. Kekkerit-juomalasini tosin lahjoitin vuosia sitten sisarelleni.
Tunnelissa olleessa tilassa oli moderneja ja kiehtovia kuvataiteilija Tuomo Rosenlundin ja DI/puuseppä Pekko Oravan teoksia, joissa oli erilaisia rakennelmia ja niissä olevia pieniä ihmishahmoja maailmassa pärjäämässä. Lehvämaalaustyö oli suosikkejani. Kokoelma esitettiin bunkkerimaisessa tilassa, jonne en olisi osannut yksin suunnata. Onneksi minulla oli paremmin suunnistavaa seuraa.
http://finlaysonartarea.fi/faa-2017-taiteilijat/
Jatkoin bussilla matkaa ja vierailin isäpuoleni luona juttelemassa, ihailimme yhdessä vehreää luontoa ja tapasin mukavan kotihoitajan, joka käy toisinaan työvuoronsa aikana kiltin amstaffinsa kanssa tapaamassa isäpuoltani. Olen todella iloinen hoitajasta, joka kuuntelee hoidettavaansa ja tietää hänen rakastavan koiria.
Palasin bussilla Tampereelle ja matkustin iltajunalla klo 21:07 Helsinkiin ja maksoin matkasta 9,90 euroa. Esitän kiitokseni Veturille minulle sopivasta hinnasta.
Sandimmun- ja Sandimmun Neoral -valmisteiden korvattavuus päättyy siirtymäajan jälkeen
Lääkkeiden hintalautakunta on 8.6.2017 hylännyt käsittelyssä olleiden Sandimmun- ja Sandimmun Neoral -valmisteiden korvattavuutta ja kohtuullisia tukkuhintoja koskeneen uusintahakemuksen. Valmisteille ehdotettuja tukkuhintoja ei pidetty kohtuullisina. Potilaiden hoidon jatkuvuuden turvaamiseksi valmisteiden korvattavuus päättyy vasta siirtymäajan jälkeen 31.10.2017. Myyntiluvan haltijalla on mahdollisuus hakea siirtymäaikana tai sen jälkeen uudelleen valmisteille korvattavuutta ja kohtuullisia tukkuhintoja. Siklosporiinia sisältäviä Sandimmun -valmisteita käytetään mm. elinsiirron jälkeisen siirrännäisen hylkimisen ehkäisemiseen ja nivelreuman hoitoon.
12.6.2017
http://www.hila.fi/fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote/view/81874
- käytän edelleen Sandimmun Neoral -nestettä silmieni käänteishyljinnän vuoksi
- jatkossa mm. minä maksan pienestä pullosta 230 euroa kappaleelta (ts. enpä näillä tuloilla taida maksaa, vaan kärsin vaikeasta, kroonisesta käänteishyljinnästä silmissäni)
- pullo kestää minulla pienen kerta-annoksen vuoksi kaksi kuukautta, mutta monilla potilailla suurempien annosten vuoksi vain kuukauden
Lääke- ja sairaalamaksuja riittää potilailla muutenkin, joten pidän tilannetta käsittämättömänä.
Meidän käänteishyljintä- ja reumapotilaiden kuuluisi lähteä marssimaan kylttien kanssa kaduille, koska monille potilaille elintärkeä, mutta kallis lääke tulee potilaiden maksettavaksi. Eipä taida heikossa kunnossa tai vailla vastustuskykyä olevilta potilailta onnistua marssiminen.
Auttaisikohan viesteily Lääkkeiden hintalautakuntaan?
Korvaamattomuus pätee jatkossa myös Ikervis-siklosporiinitippoihin, joilla käänteishyljinnästä kärsiviä silmiä kannattaisi hoitaa. Maksamme tällä hetkellä 69 euroa 30 tipasta. Mitähän maksamme, kun tuotetta ei enää korvata eikä sitä voi lisätä lääkekuluihin?
Land of the Greedy
Yhdysvalloissa syöpään sairastuneet, talkkia käyttäneet ihmiset haastoivat oikeuteen Johnson & Johnsonin ja saivat miljoonakorvaukset. Pitänee hakea Green Cardia ja muuttaa mantereelle, jossa täysin naurettavista syistä saa hillittömät korvaukset yhtiöiltä.
En juo kahvia, mutta jostain täysin hämmästyttävästä syystä tiedän kahvin olevan kuumaa enkä lähde vaatimaan korvausta syliini kaatamastani kahvista McDonald’silta.
Ei mikään ihme, etteivät lääketehtaat uskalla tuoda markkinoille tuotteita, jotka voivat olla syynä seuraavaan oikeudenkäyntiin. Haittaakohan loputtoman ahneita korvausvaatimusten esittäjiä lainkaan, että potilaat menehtyvät, kun monia lääkkeitä uskalleta tuoda jättihaasteiden vuoksi markkinoille?
banaaninkuorella 