Matkustimme keskiviikkona 9.8.2017 aurinkoiseen Turkuun monen vuoden tauon jälkeen ja vietimme mitä parhaimman päivän.
Ostin hyvissä ajoin meille junaliput ja Föli-bussiliput Veturin kautta ja lähdimme aamujunalla kohti Turkua. Katseltavaa ja juteltavaa tietenkin riitti matkalla.
Kävelimme Turun asemalta bussipysäkille ja päätimme lähteä ensimmäisellä bussilla matkaan. Odotteluun meni toooodella pitkä aika, joten kunnon ihminen olisi jo kävellyt tuomiokirkon luona olevalle bussipysäkille, josta oli lyhyt kävelymatka museoon. Reitti oli tylsä eikä yhtään kunnon ihmistä ollut mukana, joten köröttelimme torille paikalle ajaneella bussilla nro 8. Printatun lipun leimaaminen oli haasteellista, koska lippua piti näyttää leimauslaitteen alla eikä edessä. Tämän tiedoksenne täten lausun.
Kiersimme hetken torilla, mutta emme ostaneet tuliaisperunoita. Maksoin liput, joten seuralaiseni lupasi maksaa kaikki kuluni Turussa. Ehdotin, että menemme torille ja hän saa ostaa minulle vadelmia, herneitä ja perunoita. Perunoita-lisäys saattoi mahdollisesti lipsahtaa vahingossa, mutta eikö olekin oivallinen tuliainen? Ei mitään kukkasia, Pentik-keramiikkaa tai leivonnaisia, vaan kelpo Siikli-kappa.
Aboa Vetus (& vähän Ars Nova)
Siirryimme torin marjakojujen joukosta kohti matkan toista pääkohdetta eli Aboa Vetus -museota, joka oli (on!) erittäin kiinnostava käyntikohde. Kävin museossa joskus kauan sitten ja uusi käynti on ollut vuosia suunnitteilla. Lopultakin pääsin yhteen suosikkimuseoistani, jossa voi kävellä kivistä tehtyä katua pitkin.
Tupakkatehtailija Hans von Rettigin rakennuttama Rettigin palatsi eli Villa von Rettig on valmistunut 1928 ja Matti Koivurinnan säätiön osti palatsin vuonna 1991.
”Alkuperäinen suunnitelma oli siirtää säätiön taidekokoelma palatsiin. Kunnostus- ja rakennustöiden yhteydessä tehtyjen arkeologisten löytöjen vuoksi museohanketta kuitenkin laajennettiin. Nykytaiteen museo Ars Nova avattiin Rettigin palatsin tiloihin ja Aboa Vetus, arkeologis-historiallinen museo, sen puutarhan alle. Sittemmin Aboa Vetus & Ars Nova on yhdistynyt yhdeksi, historian ja nykytaiteen museoksi.” (AboaVetus & Ars Nova)
Museo avattiin rahvaalle, aatelistolle, papistolle, porvareille ja talonpojille vuonna 1995.
Mielenkiintoista, että palatsin 600 neliöinen keskikerros ja piha-alueita on yksityishenkilöiden eli Matti Koivurinnan ja hänen vaimonsa käytössä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rettigin_palatsi
Romantiikan kuningas, Ruben Oskar Auervaaran (1906–1964), joka vaihtoi nimeään useita kertoja (Jansson, Auervaara, Karnas, Jansson), isä toimi palatsin vahtimestarina. Wikipedian mukaan hän oli varastomestari ja huoltomies. Ruben leikki Björn Rettigin kanssa ja pääsi näkemään, millaista varakas elämä voi olla. Hyvillä tavoillaan hän sai huijattua useita naisia uskotellen näille olevansa kartanonherra tai lentokapteeni. Kyseiset tiedot sain Romanttinen Turku -esitteestä, jonka nappasin kirjastosta mukaani ja lisäsin vielä pari Wikipedia-täydennystä. Beware Auervaara ja amerikkalaiset upseerit, jotka tarvitsevat aivan välttämättä rahaa lapsensa leikkaukseen ja lainan vakuutena on tietenkin tädiltä tuleva miljoonaperintö.
Opastettu kierros lähti klo 11:30, joten menimme ennen kierrosta museon pihalle katsomaan, kuinka arkeologi tutki, mitä maakuopasta löytyy. Tervehdimme häntä ja kysyin, voinko kertoa, mitä kaikkia aarteita näen kuopan reunassa? Arkeologi totesi, että voin oikein mielellään kertoa. Positiivinen aloitus.
Harmi, etten nähnyt kuopassa esimerkiksi paria puolitoista metriä korkeaa ruukkua, jotka olivat ihan sattumalta jääneet huomaamatta kuoppaa kaivaneilta arkeologeilta. Olen lukenut, että tällaisia tilanteita on tapahtunut joillekin ihmisille. Löytöpaikkana oli tosin rannan lähellä oleva merenpohja.
Kukaan ei sentään ole köyttänyt karhua puuhun, kuten tapahtui erään toisen maan presidentille 1900-luvun alkupuolella:
http://www.theodoreroosevelt.org/site/c.elKSIdOWIiJ8H/b.8684621/k.6632/Real_Teddy_Bear_Story.htm
Kysyin, onko tonkiminen tylsää, mutta tonkiminen on hänen mukaansa erittäin hauskaa. Hänen käytöksensä ilahdutti meitä, koska hän oli alastaan erittäin innostunut. Onneksi oli kaunis ja aurinkoinen päivä tonkia maata. Rankkasateella katoksen päälle pingotetun telineen jalka oli osittain romahtanut. Tuli sade rankka, muttei onneksi arkeologia/-geja (vrt. musti- ja mansikoita) vienyt. Onneksi aurinko armas oli jo kuivannut satehen ja tili-tili-pom.
Mies kiipesi kuopasta ja jutteli jonkin aikaa kanssamme esitellen laminoitua venäläisten 1700-luvun karttaa, jossa kyseiset Aurajoen rannalle olevat kivirakennukset näkyivät. Turku on palanut historiansa aikana ainakin 31 kertaa, joten maan alla olleet kivitalot olivat palaneet jo kerran ennen Turun suurpaloa, joka riehui 4.-5. syyskuuta 1827. Onneksi monilla asukkailla oli palovakuutus, joten he saivat korvauksia menettämistään kodeista.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Turun_palo
Lähetin kotoa sähköpostin ja varmistin tulipalovuodet museosta. Ystävällinen arkeologi vastasi, että vanhempi palokerros on 1600-luvun alkupuolelta. Kyseiset talot ovat luultavasti kärsineet ainakin vuosien 1603 ja 1656 tulipaloissa. Asukkaita Turussa oli niihin aikoihin vain 3000 henkilöä, joten kyse oli suuresta kaupungista.
Luin myöhemmin Ylen sivuilta, että uuden, suoremman rataosuuden jälkeen Helsingissä työskentelevät 3000 turkulaista pääsevät jatkossa töihin noin tunnissa. Kätevää!
https://yle.fi/uutiset/3-9522335
Onneksi Luostarinmäki vältti tulipalon, joka iski kovan tuulen vuoksi joen yli ja poltti kolme neljäsosaa kaupungista ja jätti kodittomiksi 11 000 turkulaista.
Arkeologi kertoi kaivausten edistymisestä, löydetyistä esineistä, kyseisten talojen asukkaista, joilla muistaakseni (muistin, että kymppinikamani murtui selässä, mutta murtunut olikin yhdestoista nikama, vaikka kymppi rimmaa mukavammin) ensimmäisellä oli kapakoita Turussa.
Suomessa asuvana uskon, että kapakointi on oikeasti maailman vanhin ammatti.
Osallistuimme jonkin aikaa hyvin opastetulle Vanha Turku -kierrokselle, mutta historiallisen perusnäyttelyn ja Ars Nova -kierrosten pituuden kuultuamme karkasimme ja kuljimme katsomassa vanhojen rakennusten raunioita keskenämme.
Nousimme portaat ja kiesimme yläkerran Minän teatteri -näyttelyn ja näimme useita mielenkiintoisia töitä ja muutamia töitä, joiden funktio avautunee meille jossain vaiheessa. Mahdollisesti. Funktioissa oli mm. banaaneja ja ketsuppia. Pyykkinaru-teos kuulemma seuralaiseni mukaan muistutti myöhemmin taidemuseossa näkemäämme maalausta. En jakanut hänen käsitystään.
”Näyttelyssä ovat mukana: Elina Brotherus, Antti Laitinen, Aino Kannisto, Heli Rekula, Iiu Susiraja, Marja Helander, Kari Soinio, Marko Karo, Erica Nyholm sekä Harri Pälviranta, joka on myös näyttelyn kuraattori.” (Ars Nova)
Ilmainen sisäänpääsy su 17.9.2017
Aboa Vetus & Ars Nova tarjoaa Turun päivän kunniaksi sunnuntaina 17.9. ilmaisen sisäänpääsyn museoon. Museo on avoinna klo 11–19. Kävijät ovat tervetulleita opastetulle kierrokselle.
klo 11.30 Aboa Vetus – Vanha Turku
klo 12.15 Taidenäyttelyt
Ravintola Tårget, Linnankatu 3 A
Ylitimme Kirjastosillan, etsimme ruokapaikkaa ja päädyimme ruuhkaisen lounasterassin viereen. Sievä paikka vanhan kirjaston (1903) luona, joten päätös oli helppo tehdä. Nettitutkimuksen perusteella olimme Vähätorilla. Seura oli hyvä, samoin buffet, jossa oli kasviksia, lohta, falafelejä (jesh!) ja tietenkin uusia perunoita.
Ihailimme jutellessamme ja ruokia syödessämme kauniita turkulaisia eli Ruotsin pitkä, hoikka & vaalea -vaikutus todellakin näkyy Turussa. Melko lähellä meitä istui niin kaunis afrikkalaispariskunta, että he olivat kuin satukirjan lumottu prinssi ja prinsessa puhtaine ja ylväine piirteineen.
Segwayn olisi voinut vuokrata aukion toiselta puolelta, mutta lounaan jälkeen juuri ja juuri jaksoimme kävellä viehättävään vanhaan kirjastoon joitain kymmeniä metrejä. Ihailimme kaunista rakennusta ja seurasimme hetken valoteoksia aulan seinillä.
Kirjaston yleisötiloihin hankittiin viisi tilausteosta. Näkemämme taidokkaat teokset olivat Saara Ekströmin Alkukirjain ja Aakkoset (Wikipedia).
Kävimme uudessa, vuonna 2007 valmistuneessa kirjastossa ja näimme näyttelyt aapisista (oma aapinen oli hyllyssä!) ja nukeista, joiden omistajaa en välttämättä haluaisi tavata. Uskoakseni meillä on hyvin erilainen suhtautuminen maailmaan. Minun nukeillani oli kaikki raajat tallella ja vain kaksi jalkaa eikä mustekalamaisen monta.
Café Carré, Linnankatu 3 B
Vastapäisessä kahviossa nautimme jälkiruoaksi italialaista jäätelöä eli pistaasia ja sitruunaa ynnä suklaata ja sitruunaa. Suosittelemme kyseisiä jäätelöitä muillekin.
Etenkin sitruunaa.
Korttiostoksilla
Jos on jossain kaukaisilla matkoilla, esimerkiksi Turussa, niin kuuluu lähettää maisemakortti. Ostin kolme, mutta sain lähetettyä vain kaksi, koska en muistanut kolmatta osoitetta.
Kauppahalli
Kauppahalleissa on ehdottomasti käytävä, joten kiersimme viehättävässä rakennuksessa.
Seuraavana käyntivinkkinä seuralaisellani oli laivaravintola, joten ylitimme jälleen Aurajoen, tällä kertaa Aurasiltaa pitkin.
Laivaravintola Svarte Rudolf, Itäinen Rantakatu 13
Tutkimme paria laivaa ja päädyimme laivaan, joka oli koristeltu kauniisti useilla kukka-amppeleilla.
Kiipesimme yläkannelle, kirjoitin pari korttia ja joimme varjossa (iho ei saa kärventyä) tilkkaset kylmää elvykettä. Mikään ei ole parempaa, kuin jääpalat Fanta-lasissa! Jääpaloja on erityisen hauska rouskuttaa niin, että muiden korvia vihloo. Olutkin kuulemma maistui hyvälle. Alapuolella olevan ravintolan pöytäliinat olivat aurinkoisen keltaisia, joka ilahdutti tietenkin mieltäni. Keltainen on edelleen suosikkivärini, mutta kannustan myös vihreää ja oranssia.
Wäinö Aaltosen taidemuseoon emme tällä kertaa suunnanneet, mutta pistäydyin pikaisesti vastarannan Apteekkimuseossa ostamassa apteekin salmiakkia. Istuimme hetken Aurajoen rannalla olevilla portailla, emme kierähtäneet veteen ja sain nostettua itseni ylös vasemman käteni avulla, koska kaide oli liian kaukana. Murtunut oikea ranne rajoittaa käden kääntymistä, joten en päässyt nousemaan paremmalta puolelta. Loistavaa mätkähtämisvälttelyä.
Turun taidemuseo, siellä mäen päällä
Kiipesimme rantaistuskelun jälkeen Turun taidemuseoon ja ihailimme kauniita vanhoja kerrostaloja matkan varrella. Kortitkin sain matkalla postitettua, koska Helsingistä postitettu kortti ei tietenkään vastaa Turusta lähetettyä korttia.
Kaikki Facettavat nykyisin matkansa ja parhaat (?) blogistit tai Instagram-tyypit feikkaavat omat kuvansa Google-kuviin ja näyttävät tekevän satumaisia matkoja suurkaupunkeihin. Järjettömän hyvä idea! Seuraavaksi väitän olleeni Cornwallissa (unelmapaikka), Islannissa, Perussa, Filippiineillä JA Prinssi Edwardin saarella (tiedättehän, Kanadassa) saman päivän aikana.
Robert Doisneaun Minun Pariisini -valokuvanäyttely oli upea. Näyttelyyn kannattaa kiirehtiä tämän viikon aikana, koska näyttely päättyy sunnuntaina 27.8.2017. Seinillä oli kuvia suutelevista pariskunnista, käsillään kävelevistä lapsista ja paljon muita ehdottomasti näkemisen arvoisia kohteita.
Suuret käsilaukut kannattaa suosiolla jättää säilytyslokeroihin.
http://www.turuntaidemuseo.fi/?cat=278&lang=fi
Ajoimme (melkein salaa) hissillä yläkertaan, koska halusin nähdä uuden valoisan, lasiseinäisen osan taidemuseosta.
Toteutuneita unelmia ja toteutumattomia oli tärkeä syy käydä kauniissa Turussa. Pidän näyttelyistä, joissa on Elin Danielson-Gambogin Italia-aikaisia maalauksia. Näyttely on avattu 25.11.2016 eikä päättymistä ole ilmoitettu taidemuseon sivuilla. Laskeuduimme alakertaan portaita pitkin, kuten kuuluukin.
Turun Taidemuseo on kauneimpia tietämiäni museorakennuksia, joten käynti oli erittäin onnistunut.
PS Aulan vihreillä nahkasohvilla oli hauskaa istua lepuuttamassa jalkoja vaelluspäivän jälkeen.
http://www.turuntaidemuseo.fi/toteutuneita_unelmia/
Fasu-kahvilakäynnin jälkeen menimme odottamaan linjamopiilia 8, koska paluulippu parin korttelin matkasta piti ehdottomasti käyttää. Säästösyistä. Hehee.
Matkaevääksi ostin meille salmiakkitikkarit.
Junamatka
Junamatkalla päädyimme jälleen lemmikkivaunuun ja sain kuvattua mieleiseni laukkupaikan – eli koiran pedin. Harmillista kyllä yhtään koiraa ei ollut junamatkalla.
Föli-vesibussilla emme ehtineet matkustaa, mikä oli tietenkin harmillista. Seuraavalla Turku-käynnillä matkustamme ehdottomasti vesibussilla ja käymme teatterissa. Kävin aiemmin useita kertoja vuodessa teatterissa, mutta nykyisin pidän enemmän tapahtumista, josta voin poistua muun yleisön paheksumatta silloin, kun haluan.
Helsingin Kaupunginteatteri (1967) avattiin 14.8.2017 pari vuotta kestäneen remontin jälkeen. Mielestäni ilmoittauduin avajaisiin, mutta huomasin avajaispäivänä, että tilaisuus oli täyteen varattu. Jostain merkillisestä syystä oletin, etten kuitenkaan muistanut ilmoittautua. Oli melko kiusallista saada myöhemmin sähköposti, jossa kysyttiin, miten viihdyin avajaisissa…
Kuvia teatterista:
Helsingin kaupunginteatteri avautuu kahden vuoden peruskorjauksen jälkeen – ensimmäisenä nähdään Myrskyluodon Maija
Joonas Turunen, HS 20.8.2017
http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005333534.html
Asuin lukion jälkeen Turussa sisareni kanssa Hämeenkadun ja Kerttulinkadun nurkilla – ihan siinä Fasun yläkerrassa – ja toimin päiväkotiapulaisena Varissuolla. Lapsista muistan hoitolapseni lisäksi parhaiten Hannan, joka jo kolmevuotiaana oli päiväkodin fiksuimpia ja kohteliaimpia lapsia. Hän oli todellinen muistipeliguru. Olisi kiva tietää, mitä silloinen Koukkarinkadun päiväkodin pikku-Hanna (nyt 36 vee) tekee nykyisin.
Päiväkotiaikoina huomasin, että kuulo melko varmasti alenee sekä lastentarhanopettajilla että hoitajilla, koska lapset usein ilmaisivat itseään riemukkaasti kirkumalla. Minua olisi kiinnostanut nähdä, miltä Varissuo näyttää kymmenien vuosien jälkeen, mutta voin suunnata alueelle seuraavalla Turku-vierailulla.
Päivänsäde
Jos, tarkoitan KUN haluat joskus ilahduttaa jotain läheistäsi tai toivottua läheistäsi, niin suosittelen Päivänsäde-kimpun lähettämistä InterFloran sivuilta. Onko mitään kauniimpaa ja paremmalle tuoksuvaa, kuin keltaiset freesiat?
On. Vaaleanpunaiset kerrotut pionit tai kurttulehtiruusujen kukat, mutta ei niistä tällä kerralla sen enempää.
https://shop.interflora.fi/fi/fi/product/128
Terrori 18.8.2017
Viime perjantain surullisten ja järkyttävien tapahtumien jälkeen, joilta olisin toivonut maamme välttyvän, olen pahoillani kaikkien satutettujen ja menehtyneiden ihmisten puolesta ja kiitollinen kaikille niille, jotka auttoivat uhreja.
Meillä oli hauska ja mielenkiintoinen reissu äärettömän kauniissa kaupungissa. Turkuun liittyy mielessäni jatkossakin aurinkoisuus, viehättävä kirjasto, upea taidemuseo ja aina yhtä kiehtova Aboa Vetus.
banaaninkuorella 