Kuolema Venetsiassa -kenraaliharjoitus Musiikkitalolla 27.9.2017
Meillä oli hyvät paikat keskellä katsomoa, joten pystyimme erittäin hyvin seuraamaan esiintyjiä. Ostin järjestelmän arpomat paikat, koska en saanut havittelemiani reunapaikkoja. Onneksi vieressäni oli pari tyhjää paikkaa eikä lähistöllä ei ollut yskijöitä. Muutama supattelija on aina läsnä, mutta ymmärtääkseni he kuuluvat asiaan.
Kerrankin osasin suunnata oikealle paikalle, koska olin etsinyt paikat katsomosta ennen esitystä. Eksyin vain kerran, kun lähdin tauon jälkeen palatessamme katsomoon oikealle enkä lain ja asetusten mukaan vasemmalle. Käännyin ja vaihdoin suuntaa. Miten suunnistajat löytävät metsistä rasteja on edelleen minulle arvoitus, koska onnistun eksymään jopa Musiikkitalossa. Auttaisikohan navigaattori?
Mietin esitysten jälkeen, että ainoa, mitä osaisin edes jotenkin soittaa, on piano eikä soittamisessani olisi erittäin pitkän tauon jälkeen hurraamista. Kunnon ihminen opettelisi soittamaan joko selloa tai oboeta, joissa on kaunis ääni. Rumpuja tai gongia olisi hauska kokeilla, mutta yleisön viihtyvyyden vuoksi en tekisi niin.
Harpistit
Musiikkitalossa oli aiemmin Suomi100-konsertti, jossa harpunsoittajat esiintyivät useamman kerran yleisölle. Menin paikalle, koska kuvittelin, että paikalla soi heleitä sävelmiä enkelimäisen kauniiden, valkopukuisten ja kultahiuksisten esittäjien soittamina. Oikeasti uskoin, että paikalla on taivaallinen enkelikuoro, tosin ilman siipiä.
Ehkä olikin, mutta menin paikalle vasta toiseen esitykseen, joka soitettiin Fuga Musiikki -musiikkikaupan luona olevalla tasanteella. Kiipesin portaat melkein ylös asti ja pieni tyttö soitti Leppäkerttulaulun. Hän oli varmasti taitava harpisti, mutta enkelikuoroideani romahdettua kävelin portaat alas ja palasin kotiin.
Helmut Lachenmann: Harmonica tuuballe ja orkesterille
”Saksalainen Helmut Lachenmann (s. 1935) on nykymusiikin grand old man, saksalaisen modernismin henkilöitymä ja tinkimättömien soittotekniikoiden titaani. Johann Nepomuk Davidin ja Luigi Nonon johdolla opiskellut Lachenmann herätti jo 1960-luvun alussa huomiota kekseliäällä tyylillään, jota hän oli hionut kulttimaineeseen nousseilla Darmstadtin nykymusiikkileireillä. Lachenmann on luonnehtinut omaa sävelkieltään konkreettiseksi instrumentaalimusiikiksi. Termillä hän tekee eroa 1940-luvulla kehitettyyn niin kutsutun konkreettisen musiikin tyylihaaraan, jossa luonnon ja ympäristön ääniä käytetään – usein ääninauhoja hyödyntäen – tasavertaisena äänilähteenä soittimien kanssa. Lachenmann tekee toisin. Hän herättää nimenomaan soittimet eloon kaikilla mahdollisilla keinoilla, ei vain perinteisiä äänentuottotapoja hyödyntäen, vaan raaputtamalla kieliä, hankaamalla niitä esineillä, koputtelemalla ja paukuttamalla, laulamalla puhaltimeen… Lachenmannille esiintymislava on musiikin leikkikenttä.” (Musiikkitalo, Jaani Länsiö)
Arvostan toki kulttimainetta, mutta 45 minuuttia kestäneet koputtelu- ja paukuttelu -harjoitukset tuntuivat hyvin, hyvin pitkiltä ennen väliaikaa. Pahoittelen sisäistä moukkaani.
Kapellimestari Susanna Mälkkiä, joka ilahduttavasti vilkutti yleisölle alussa taputusten aikana ja soittajia oli kiinnostavaa seurata ja kuunnella, mutta vaihteleva musiikki ei erityisemmin ilahduttanut mieltämme.
Toisaalta – saako kolmen euron hintaisella lipulla valittaa musiikista? Hehee!
Kuolema Venetsiassa, Mahler
Tauon (20 minuuttia) jälkeen kuuntelimme upeaa Mahlerin musiikkia, jota on esitetty Thomas Mannin (1875–1955) Kuolema Venetsiassa -novellin perusteella tehdyssä Kuolema Venetsiassa -elokuvassa, jossa iäkäs (näyttelijä Dirk Bogarde oli 50-vuotias) mies ihailee kaunista nuorta puolalaispoikaa.
GUSTAV MAHLER-Film ”MORT A VENISE”-”MORTE A VENEZIA”-”DEATH IN VENICE”-Luchino VISCONTI-(1971)
https://www.youtube.com/watch?v=BJT5BUZr_9Y
Puolalaispoikaa esittänyt näyttelijä Björn Andrésen (s. 1955) on oikeasti Ruotsista ja esiintyy pianistina mm. Pelikaanimies-elokuvassa, jossa nuori Kari Ketonen on äärettömän söpö. Kiitän Ketosta siitä, että hänellä on nätit kasvot.
Gustav Mahler: Sinfonia nro 5
”Voisinpa johtaa sen ensimmäistä kertaa 50 vuotta kuolemani jälkeen”, Gustav Mahler (1860–1911) valitteli viidennen sinfoniansa kylmähkön vastaanoton saaneen kantaesityksen jälkeen vaimolleen Almalle. Mahler tiesi, että hänen 75-minuuttinen mammuttinsa jäisi vaille paijauksia sen rakenteen, rohkean soitinnuksen ja oikukkaiden äkkikäänteiden vuoksi. Arvio viidestäkymmenestä vuodesta osui nappiin. Mahler alettiin ottaa vakavasti muutenkin kuin musiikin megalomaanikkojen kesken vasta 1960-luvulla.Viidettä sinfoniaa on kuvattu paitsi perinteiseksi myös uudistusmieliseksi. Historiallisesti vanhaa tyyliä puolustaa se, että toisin kuin Mahlerin kolmessa aiemmassa sinfoniassa, ei viidennessä ole lauluosuuksia eikä kirjallista ohjelmaa. Toisaalta nyt orkesteri on virtuoosisempi, repivämpi ja oikukkaampi kuin koskaan aiemmin. Mahler on jakanut sinfonian viisi osaa kolmeen isompaan yksikköön, pääosaan. Ensimmäisen pääosan muodostavat kaksi osaa: johdannonomainen Hautajaismarssi ja sonaattimuotoinen Allegro, Stürmisch bewegt (myrskyisästi edeten). Hautajaismarssiin Mahler on onnistunut ujuttamaan miltei kokonaisen trumpettikonserton sekä tunteiden mylläkän kaikkine vastakohtineen. On tuskin sattumaa, että sen kantava ta-ta-taa -motiivi on kuin suoraan Beethovenin Kohtalonsinfoniasta, mutta Mahler viittaa sillä myös oman neljännen sinfoniansa finaaliin. Stürmisch bewegt jatkaa marssin toivottomia tunnelmia, mutta kahta kiukkuisemmin.” (Musiikkitalo, Jaani Länsiö)
Jaani Länsiö
Musiikkitoimittaja Jaani Länsiön (s. 1985) tekstit ovat mielestäni erittäin onnistuneita kuvauksia musiikista.
Suosittelen hänen sivunsa lukemista:
Minua huvitti erityisesti Jaani Länsiön Mikäli haluaisin esitellä itseni tyypilliseen taiteilijaesittelyn tapaan, tekisin sen näin -kohta. Loistavaa tekstiä!
Sivulla on juttu mm. Helsingin Sanomien musiikkikriitikko Seppo Heikinheimosta.
Suomi vanhoissa kartoissa, Kansallisarkisto 21.9.–17.11.2017
Esityksen jälkeen kävelimme yliopistokirjasto Aleksandrian ohi ja kävelimme Metsätaloa kohti väitellen rakennuksen väristä. Voitin. Nousimme portaat, oikaisimme rakennuksen läpi ja kävelimme Valtiotieteellisen keltaisia, erittäin kauniita rakennuksia kohti. Minua kiinnosti, mitä Unioninkatu 37 -rakennuksessa opiskellaan (siinä Varsapatsaan nurkilla), joten etsimme kyltin, josta tieto selvisi. Mm. viestintää.
Jatkoimme Snellmaninkatua pitkin ja pistäydyimme Cafe Hausenissa, joka on mielestäni erittäin viihtyisä lounaspaikka, josta on upeat maisemat. Lounasaika oli jo päättynyt, joten kiersimme Suomi vanhoissa kartoissa – näyttelyn Kansallisarkistossa.
”Associazione Giovane Europa Ascoli Picenosta, Italiasta, on tuottanut Suomen satavuotista taivalta juhlistavan karttanäyttelyn. Näyttely on valmisteltu Italian suurlähetystön, Italian kulttuuri-instituutin ja Kansallisarkiston yhteishankkeena, yhteistyössä Finland-Italia ry:n ja Niinivirta European Cargo oy:n kanssa
Näyttely keskittyy kuvauksiin Suomesta ja tarjoaa aikamatkan 1500-luvulta 1900-luvulle karttojen historian ja Suomen kuvausten kautta. Erityistä huomiota kiinnitetään 1800-luvun lopun ja ensimmäisen maailmansodan välisen ajan satiirin värittämiin karttoihin, sillä tämä aikakausi on erityisen keskeinen Suomen itsenäisyydelle. Karttanäyttely sisältää yli 40 karttaa Gianni Brandozzi -kokoelmasta sekä Kansallisarkiston kokoelmista.” (Kansallisarkisto)
Pidin hupaisista satiirisista kartoista, joissa ei jäänyt epäselväksi tiettyjen maiden asenne omaan maahansa ja muihin maihin. Sankari oli aina (tietenkin) omasta maasta ja useissa kartoissa Venäjä kuvattiin mustekalana. Väitän, että vastaavia kuvia oli aikoinaan yläasteen tai lukion historiankirjoissa, mutta voin olla väärässä.
Suomi?
Eräästä 1800-luvun lopun kartasta Suomi puuttui kokonaan, mutta Ruotsi ja Norja olivat kuvassa.
Suomi!
Suomea on kuvattu kartoissa jo keskiajalta lähtien, mutta ”vasta Andreas Bureuksen tarkkoihin maantieteellisiin mittauksiin perustunut vuonna 1626 valmistunut kartta Orbis arctoi nova et accurate delineation onnistui luomaan Suomelle tarkan maantieteellisen muodon.”
http://www.vanhakartta.fi/historialliset-kartat/yleiskartat/1600-luvun-karttoja
Mielenkiintoinen näyttely, joka kannattaa nähdä!
Ihailimme Suomen Pankin sinivalkoisia istutuksia ja upeaa Säätytaloa, joka toimii nykyisin Valtioneuvoston edustustilana.
Oranssit luumut ovat parhaita
Kävelimme Kauppatorille tekemään ostoksia, koska halusin oransseja, ruotsalaisia luumuja, jotka ovat todella makeita.
Ostin viime viikolla pienikokoisia kotimaisia luumuja ja palasin takaisin ulkomaiseen versioon. Kaikki luumut eivät ole makeita.
”Puheeni tyyli pysäytti minut, sillä jokaisenhan pitäisi olla itsensä paras ystävä!”
Luin baletin tähtitanssija Minna Tervamäen (s. 1968) kirjan Minnan metodit (2014), jossa hän kertoo liikunnasta, ruokavaliosta (ateriarytmi, runsas kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttö, riittävästi proteiinia, tarpeeksi hyvälaatuista rasvaa jne.). Tervamäki mainitsee W.H. Sheldonin somatyyppien luokituksesta, joka on peräisin 40-luvulta (ektomorfi, endomorfi, mesomorfi) ja siitä, että harva edustaa puhtaasti mitään näistä kehotyypeistä. Minna Tervamäki jatkaa ikuisesta oppimisesta, kulttuurista ja hyvästä unesta. Kirjassa on selkeitä ja monipuolisia harjoituksia, joilla voi kehittää mm. kehon liikkuvuutta ja syvien lihasten voimaa.
Rentoutumiseen:
- mm. Arvo Pärt Spiegel Im Spiegel
Voimaa ja luovuutta
- mm. Joji Hirota & The Taiko Drummers
Kuuntele myös:
- mm. Dmitri Shostakovich Adagio & Allegretto for string orchestra: Adagio
Kirjan tekstin on kirjoittanut Anna Takala (s. 1969), liikunnan ammattilainen ja hyvinvointiaiheisiin erikoistunut vapaa toimittaja.
Teos on kiinnostavaa luettavaa mielestäni kaikille, jotka haluavat elää hyvää, tervettä, liikunnallista ja monipuolista elämää.
Minna Tervamäen voi tilata yrityksiin luennoimaan. (Minä tilaisin.)
Cricket-peli
Google vietti syntymäpäiviään ja päädyin sivulle, jossa heinäsirkka huitoo palloa ja etanat ovat kentällä. Äärettömän hauska kokemus, jota suosittelen kaikille!
Kuuden pisteen suorituksia läpsiessä yleisö (minä en tiedä, mitä ne ötökät ovat) hurraa eli tiedossa on positiivista palautetta.
https://www.google.com/logos/2017/cricket17/cricket17.html
PS Varokaa myyrää!
banaaninkuorella 