Minikulho
Vein isäpuolelleni Mallorcan lentokentältä ostamani pienen kulhon, jollaista kukaan ei tietenkään halua ja joita kirpputorit ovat hyvin todennäköisesti täynnä. En edusta espanjannukke-lapsuutta, joten minun mielestäni kulho oli hyvin sievä ja pidin merihevosista sen kyljissä. Isäpuoli mietti, että merihevosella on jokin toinen nimi enkä saanut millään päähäni oikeaa vaihtoehtoa.
Hippocampus, tietenkin.
Isäpuoli laittoi vihreäsisuksiseen kulhoon käytetyn teepussin eli eipä ollut hukkaostos.
Macaroni!
Toisaalta sunnuntaina yritin kuvata ystävälleni ”pientä kerrosleivonnaista, joka tehdään mantelijauhosta” ja selitin, että ne ovat Ranskasta ja niitä on monen värisinä tarjolla joka paikassa. Sekoitin häntä puhumalla mantelijauhoista. Hän tiesi, että tarkoitan macaroneja
Kielitoimiston sanakirjan mukaan ne ovat makroneita. Yksi makroni, monta makronia. Uskon, että Kielitoimistossa on varmasti hauskaa kehittää sanoja, kuten monien tietämä kieppo (roll-on).
Luulin nuorena, että äiti pelleili, kun hän ei muistanut nuoremmille täysin päivänselviä asioita. Ei pelleillyt. Osa tiedosta valuu pois päästä keski-iässä. Fakta.
Toisaalta joka päivä oppii uutta, joten uudemmalle tiedolle on enemmän tilaa pääkopassa. Toinen fakta.
Galleriakierros 24.9.2017
Kermanvalkoinen kajakki 8.9. – 1.10.2017, Galleria Contemporary, Bulevardi 10
Ihanan lämpimänä sunnuntaina suuntasimme kohti merenrantaa ja kävimme useissa gallerioissa. Aloitimme Anna Retulaisen (1969) töiden Kermanvalkoinen kajakki -näyttelystä Galleria Contemporaryssa.
Mitään en mainitse siitä, että kävelimme gallerian ohi. Gallerian edessä oli kyltti näyttelystä, mutta eihän sitä mitä tahansa huomaa, jos puhuu ja kävelee. Emme sentään syöneet purkkaa, joka kuulemma hämää kaikkia mahdollisia toimia.
Pidimme kumpikin aaseja kuvanneista sympaattisista maalauksista ja viehättävä, sinisävyinen rantamaisema viehätti meitä. Teokset olivat taitavia, mutta minulle klassisen maalaustaiteen ystävälle vieraampaa taidetta.
Niinä aikoina, kun hiihdimme kouluun kesät talvet
Jatkoimme matkaa Yrjönkadulta Uudenmaankadulla ja muistelimme aikoja, jolloin Helsingissä oli pienempiä elokuvateattereita, kuten Diana, Bio Bio, Maxim, Bristol ja Bio Rex. Eli vanhoja, mahdollisesti hyviä aikoja ennen Tennis- ja Kinopalatsin vyörymistä keskuuteemme.
Onneksi on vielä Kino Engel Sofiankatu 4 -osoitteessa.
Loving Vincent 20.10.2017
http://kinoengel.fi/fi/elokuvat/lovingvincent
Oodi Naiseudelle 2.-27.9.2017, Taidesalonki Piirto, Uudenmaankatu 7
Minna Väkeväisen debyyttinäyttelyssä oli naismaalauksia naisen näkökulmasta. It-alalla työskennellyt maalari opiskeli kuvataiteilijaksi Alfa-Artissa ja jätti kokopäivätyönsä, toimii osa-aikaisesti terveydenhuollossa ja keskittyy enenevässä määrässä luovaan työhön.
”Liian moni tyttö ja nainen näkee vartalossaan puutteita eikä pysty nauttimaan kehostaan sellaisena kuin se on. Maalausteni naiset suhtautuvat omaan vartaloonsa ja alastomuuteensa luontevasti. Heillä on aikaa itselleen ja omille tunteilleen.” (Minna Väkeväinen)
Esillä oli useita kauniita töitä, mm. lapsimaalaus, hippityttö ja ilahduttavan oranssi maalaus naisesta.
Ei ole väriä ilman valoa 9.9. – 28.9.2017, Galleria Dix, Uudenmaankatu 19
Unkarilaisen taiteilijan Nándor Mikolan (1911–2006) abstrakteja maalauksia lähipiirin kokoelmista.
Minä pidin eniten bambunlehtiä esittävästä teoksesta.
Pentti Arpalahden Nontemporary 1.9.–30.9.2017, Galleria Dix, Uudenmaankatu 19
Pentti Arpalahden (1952) näyttelyssä oli erittäin kauniita kukkakuvia (mm. pioneja) ja ihmisiä.
Pidin loistavana ideana Kiitos Vincent -nimistä valokuvaa auringonkukista.
Kävelimme gallerioista Fredrikinkatua pitkin seuraavaan tärkeään käyntikohteeseen eli karkkikauppa Roobertin Herkkuun, jossa täydensimme varastojamme. Kävimme kauniissa Eiranpuistossa, joka on valmistunut vuonna 1913. Nousimme kyseisestä ”Kukkaispuistosta” Engelinaukiolle ihailemaan koristeellisia rakennuksia ja avautuvaa merimaisemaa.
Aula-työkoti, Engelinaukio 5
Aukiolla toimii edelleen erittäin viehättävissä tiloissa Aulan Putiikki, josta voi ostaa mm. koruja, mattoja, asusteita ja erittäin hyviä leivonnaisia. Mummin lapsenlapsena suosittelen kaneliässiä. Marengit olivat mielestäni erittäin hyviä ja pari eiralaista kehui minulle marenginostomatkalla pullaa.
Aulan Putiikki
”Aulan Leipomo on toiminut jo vuodesta 1954. Se tunnetaan klassikostaan grahamkorpusta, jota on leivottu samalla reseptillä perustamisesta lähtien. Leivomme käsityönä pikkuleipiä, pullaa ja leipää. Tuotteitamme myydään Aulan Putiikissa ja toimitetaan tilausasiakkaille kahviloihin ja kauppoihin.”
Hinnasto syksy 2017
http://www.aula-tyokoti.fi/wp-content/uploads/2017/08/hinnasto_syksy2017.pdf
Putiikissa myydään sekä Leipomon että Taitomon tuotteita. Taitomon valikoimassa on erilaisia koruja, mattoja ja asusteita. Tervetuloa tutustumaan Taitomoon! Teemme myös mittatilaustyönä mattoja. Tilaukset voit tehdä Putiikissa, laittaa viestiä osoitteeseen taitomo(at)aula-tyokoti.fi tai soittaa numeroon: 044-714 8106.
Työelämän tuoreet tuulet
Aula-työkoti sai vuonna 2016 RAY:ltä avustuksen projektiin, jonka tavoitteena on edistää kehitysvammaisten ihmisten työllistymistä palkkatyöhön. Projekti toteutetaan vuosina 2016–2018.
Projektissa kysytään työnantajilta ja yrittäjiltä millaiset asiat rohkaisisivat palkkaamaan kehitysvammaisia ihmisiä. Tämän tiedon pohjalta kehitetään tukimalli helpottamaan rekrytointiprosessia. Työnantajia ja työpaikkoja pyritään etsimään myös sellaisilta aloilta joille ei aiemmin ole yleisesti totuttu työllistämään kehitysvammaisia ihmisiä.
Projekti on valtakunnallinen ja tekee tiivistä yhteistyötä muiden alan toimijoiden kanssa.
Yhteistyössä saamme levitettyä tietoa työnantajille mahdollisuudesta palkata kehitysvammaisia työntekijöitä, ja näin parannettua kehitysvammaisten ihmisten asemaa työmarkkinoilla.
Jokaisella ihmisellä on oikeus työhön, ja palkkaan tekemästään työstä!
Mandollista!-materiaalit
http://www.aula-tyokoti.fi/mahdollista-materiaalit/
Pidän erittäin hyvänä ideana kehitysvammaisen henkilön palkkaamista tekemään töitä, jotka sopivat heille. Jokaisella on todellakin oikeus työhön – ja palkkaan.
Eirasta kävelimme merenrantaan, ohitimme Merenkulkijoiden ja mereen menehtyneiden muistomerkki, jossa ainakin teoriassa palaa ikuinen tuli, joka sammuu kovalla tuulella ja sytyttäminen vaatii nosturin paikalle.
https://yle.fi/uutiset/3-5644698
Menimme Cafe Carouseliin, totesimme todella pitkän jonon, joten jatkoimme matkaa. Kiva paikka ja hyvä ruokalista, joten ymmärsimme ruuhkan.
Vaahterat ja villiviinit hehkuivat syksyn väreissä, aurinko paistoi ja sää oli kuin jonkin lämpimämmän maan kesäpäivänä.
Galleria- ja museovinkkejä
Marie Mikkonen, The skin of self-compassion 30.9.–26.10.2017, Taidesalonki Piirto, Uudenmaankatu 7
- avajaiset pe 29.9. klo 18–20 – tervetuloa!
Nautinto, HAM 25.8.2017 – 12.11.2017
Taiteilijoina Anna Retulainen, Jukka Korkeila ja Elina Merenmies.
- 45 minuutin opastus museon pääsylipun hinnalla su 12.11. klo 12 taiteilija Anna Retulainen
https://www.hamhelsinki.fi/exhibition/nautinto/
Nautinto, Serlachius museo, Göstan kartano 10.6.2017–4.11.2018
”Jukka Korkeilan, Elina Merenmiehen ja Anna Retulaisen uusia maalauksia vuorovaikutuksessa Serlachiuksen kokoelmateosten kanssa.”
http://www.serlachius.fi/fi/nayttelyt/48-nautinto/
Kyllä, Helsingin ja Mäntän näyttelyillä on sama nimi. Varmistin tiedon.
Puuron uusi aika (2017)
Pikalainasin Tuulia Järvisen ja Tiina Strandbergin kirjoittaman kirjan, jossa oli maidottomia ja gluteenittomia puuroja, vanukkaita ja jogurtteja.
Kiitän kirjasta, jossa ei kertaakaan käytetty goji-marjoja, mutta sitäkin enemmän kookosöljyä, -maitoa ja -kermaa, chiasiemeniä, lucumaa, mulperimarjoja, taateleita, raakalakritsijauhetta, ceyloninkanelia ja kurkumaa. Suosikkeja olivat tietenkin myös mustikka, tumma suklaa, bataatti, luonnollisesti lehtikaali ja vaahterasiirappi. Inkivääriä en sivuilta huomannut, mutta todennäköisesti tuote oli mukana.
Annosten kuvat olivat houkuttelevia ja kirjoittajien ottamia.
Tuulia Järvinen on kirjan mukaan hyvinvointialan yrittäjä ja Tiina Strandberg on hyvinvointivalmentajaksi opiskellut KTM. Kumpikin heistä kirjoittaa blogia.
Googlasin yrityksen. Tuulia Järvisellä on Wellmeals-ateriasuunnittelusivu:
”Haluaisitko voida paremmin, syödä monipuolisesti ja hyvästellä einekset sekä puolivalmisteet arjestasi? Haluaisitko käyttää sesongin kasviksia, karsia gluteenin ja turhat maitotuotteet ruokavaliostasi – ja korvata ne ravintorikkailla, edullisilla sesongin herkuilla ja hyvää tekevillä raaka-aineilla?”
Fiksu idea. Toivottavasti yritys menestyy hyvin.
Tiina Stranbergin My Berry Forest vegaaniresepteistä:
http://www.myberryforest.com/about/
Uutena voimasanana: kärhö
Lähetin ystävälleni viestin kärhö (-kukasta), jonka nimeä aiemmin mietin ja jatkoin, ettei fysiatri ole soittanut. Hän oletti, että kärhö oli kirosana. Hehee!
Lopetan välittömästi käyttämäni Voi sian pää -”kirosanan” (svinhufvud, tiedättehän) ja siirryn ankaraan kärrrrrrrrrrrhöttelyyn, jossa on mielestäni (korostettuna) riittävä määrä suomalaisia ärriä.
SYÖ Helsinki! -kampanja rantautuu kaupunkiin 6.–19.10.2017
Kahden viikon ajan mukana olevat ravintolat tarjoavat maistuvia annoksia 10 euron hintaan.
Mukana olevat ravintolat julkaistaan Cityn sivulla 2.10.2017.
banaaninkuorella 