Tiistaina matkustin tapaamaan 95-vuotiasta isäpuoltani. Hän ilahtuu vierailusta, mutta väsyy nopeasti, joten kävin ensin Sara Hildénin taidemuseossa Tampereella. Häshtääk Museokortti, häshtääk Tampere ja tietenkin häshtääk Hildén ynnä häshtääk Robert Longo (s. 1953). Voisin myös tviitata Oli kiva kulttuuri_reissu <3, mutta en nyt millään ehdi.
Yhtään selfietä en tietenkään ottanut, mutta monet taideteokset olivat upeita. Ymmärrän selfien, jos kuvattava on todella, todella, todella kaunis tai aivan käsittämättömän komea valtaosan ihmisistä mielestä (ei omasta tai äidin), mutta muuten en. Pahoittelen ääretöntä rajoittuneisuuttani.
Kävelin Särkänniemeen linja-autoasemalta ja kävin katsomassa, mitä Rosson tilalle oli rakennettu Hämeensillan luona. Valoisasta Puisto-ravintolasta saa myös lounasta. Ravintolassa on salaattipiste, kahvio ja pieni ruokakauppa, jossa myydään mm. tuoreita marjoja ja vihanneksia. Minulla ei ollut vielä nälkä niin aikaisin, joten kiersin pikaisesti ravintolan ja jatkoin matkaa.
https://www.raflaamo.fi/fi/tampere/puisto
Katukylteissä mainittiin ilahduttavista Tampereen Valoviikoista, jotka alkavat 27.10.2017 Kiitos kaikesta valosta, jota tuotte pimenevään Suomeen! Vaikka kohta on todellakin joulu taas, metsän pieni väki juhlii jne. jne.
Päätän joka vuosi mennä katsomaan Kukkaisviikkojen tarjonnan kesä-heinäkuussa – ja joka vuosi unohdan mennä. Ohjelman perusteella kaupunki ei peitykään kukkiin eli minulla on selvästi ollut väärä käsitys tapahtumasta. En enää tunne traumaa käymättömyydestä.
Pistäydyin vierailun arvoisessa Tampereen kauppahallissa, koska niin kuuluu tehdä ja ostin isäpuolelle pullakorppuja. Kuten olen maininnut, niin hän pitää teestä, johon hän sekoittaa purkkikaupalla hunajaa – ja rakastaa sokerikorppuja.
Kävelin Finlaysonin kirkkoa kohti ja kävin katsomassa kirkon ulkoseinässä olevia, talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden miesten muistotauluja. Naisilla oli valtavasti tekemistä kotirintamalla, kun miehet puolustivat Suomea. Kaunis, vuonna 1879 rakennettu kirkko, johon kävisin mielelläni tutustumassa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Finlaysonin_kirkko
Tallipihan puodit olivat auki, mutta en käynyt tällä kertaa kiertämässä niitä. Tallipiha on viihtyisä paikka etenkin lapsiperheille.
https://www.tallipiha.fi/tapahtumat-tallipihalla
Pidin kirkon viereen rakennetuista As Oy Tampereen Charlotte -rakennuksista, jotka on rakennettu erittäin viehättävälle paikalle kirkon, Tallipihan ja Näsipuiston läheisyyteen. Katsoin myynti-ilmoituksen ja pidin avaralle pihalle aukeavista ikkunoista. Huoneistojen pelkistetty sisustus hieman yllätti, ts. ei pitäisi seurata Vancouverin tyylikkäitä miljoonataloja Remppa ja muutto -sarjassa.
Kiipesin Näsipuistoon ja kävin nykimässä upean Näsilinnan ovea. Ihan turhaan, koska Milavida-museo on netin mukaan auki talvisin perjantaista sunnuntaihin. Pihalla oli kyltti, jossa todettiin museon olevan auki maanantaista perjantaihin, joten minulta jäi varmaan huomaamatta aukioloaika talvella. En toisaalta ollut ainoa ovennykijä.
Palaan museoon ja kahvilaan jonain viikonloppuna.
https://fi.wikipedia.org/wiki/N%C3%A4silinna
Kävelin puistotietä ja kävin katsomassa suihkulähdettä, jonka ohi aikoinaan säännöllisesti ajoimme. Kaunis puisto, johon kannattaa käydä tutustumassa etenkin syysvärien hehkuessa. Sisäinen moukkani väittää, etten ole ennen käynyt Näsipuistossa. Sisäinen moukka voi olla oikeassa.
Kävelin Särkänniemeen ja näin yläportin luona kyltin, jonka mukaan alaportti on auki. Kävelin alaportille, joka oli vielä kiinni. Onneksi näin huvipuiston edustajan aidan takana ja varmistin häneltä, miten pääsen taidemuseoon. Yläportista. Alaporttineuvo tarkoitti vain huvipuiston Karmivaan karnevaaliin syyslomaviikolla tulevia. Kävelin takaisin saman reitin, kiipesin yläportille, ohitin Näsinneulan, katselin raitiovaunua esittävää taideteosta ja menin Museokortteilemaan.
Ostin ostanut K-supermarketista suuren, keltaisen krysanteemikimpun tuliaiseksi ja mietin museossa, minne tungen kukat, koska kaapit olivat pieniä. Laitoin ne sivukaappiin, jota ei saanut lukkoon. Jostain syystä oletan, että pahimmat roistot eivät käy taidemuseoissa ja jos käyvät, niin tuskin vohkivat kukkia tai korppuja. Saatan hyvinkin olla väärässä, mutta kukat (ja korput) pysyivät tallella käyntini ajan. Kukaan ei edes haukannut korpuista. Olisin pitänyt haukkaamista ikävänä käytöksenä.
Kiersin yläkerran ja ihailin meren aaltoa ja burkhaan verhottujen naisten kauniita silmiä. Suosikkini oli punaisista ruusuista koottu lattialla ollut teos, joka oli reunustettu musteella. Musteesta oli varoituksia työn ympärillä eli eiköhän joku ns. häshtääk ole käynyt upottamassa pienet tai vähemmän pienet kätösensä tai mahdollisesti puhelimensa musteeseen. Häshtääk musta häshtääk muste, häshtääk sottaa. Häshtääk?
https://www.tampere.fi/sarahilden/nayttelyt/robert-longo.html
Säännöllisenä Sara Hildén -museokävijänä (kävin edellisen kerran ihan hiljattain, lukiossa) näin alakertaan menevät portaat, mutta semiseniilinä unohdin ne ja poistuin kukkineni museosta. Kävin alakerran valoisassa Sara-kahvilassa (kaunis maisema!) syömässä sieniparsapiirakkapalan ja kahvilaan tuli kaksi museossa kiertänyttä miestä sisäovesta. Ai niin, alakerta… Varmistin heiltä, jatkuuko Longon näyttely alakerrassa. Jatkuu. Jos ei olisi jatkanut ja alakerrassa olisi ollut osa vakionäyttelyä, niin olisin ehkä mennyt museoon uudelleen 35 vuoden kuluttua.
Olin heittänyt lippuni roskiin museossa, joten kiipesin ulkoportaat ja kysyin kassalla työskennelleeltä mieheltä, voinko palata näyttelyyn? Onneksi voin eikä minun tarvinnut maksaa uutta lippua. Museokorttia voi käyttää samassa museossa vain kerran päivässä, ts. näin rajoitetaan tilannetta, jossa koko epärehellinen suku/yhteisö/kaveripiiri käy samalla kortilla museossa. Laitoin kukat takaisin kaappiin, laskeuduin portaat ja katsoin hämärässä alakerrassa olleet taideteokset. Hain kukkani kaapista, kiitin ja poistuin.
Kävelin Taidemuseon lähellä olevalle pysäkille ja odottelin bussia. Minulla kävi hyvä tuuri ja isäpuolen lähelle menevä bussi tuli ensimmäisenä paikalle enkä joutunut vaihtamaan bussia hänen paikkakunnallaan.
Kävelin perille, katsoin postilaatikkoon, soitin ovikelloa ja menin avaimellani sisään. Isäpuoli katsoi tv:tä, mutta hän ilahtui käynnistäni. Pesin käteni, laitoin pesukoneen pyörimään, leikkasin kukkiin tuoreet imupinnat, poistin alhaalla olevia lehtiä ja laitoin kukat maljakkoon. Pesin uudelleen kädet, keitin isäpuolelle teetä ja laitoin korput tarjolle. Olin ostanut museon Café Sarasta pari maustekakkupalaa ja jaoimme toisen palan. Toisen palan pakastin eli ensi kerrallakin on tarjolla suklaalla päällystettyä maustekakkua.
Juttelimme ehkä tunnin ajan ja isäpuolta alkoi väsyttää. Ehdotin, että hän menee nukkumaan. Viikkasin hänen nukkuessaan pyykkejä, tiskasin ja siivosin hieman hänen kotonaan. Nypin eteisen matolta kasan syystuulen heittämiä lehtiä. En imuroinut, koska en halunnut herättää isäpuolta. Siivooja oli onneksi tulossa parin päivän kuluttua käymään.
Luin hetken ajan olohuoneessa Kaskukirjaa, jossa oli mm. Serpin tarinoita ja kotihoitaja tuli katsomaan isäpuolta. Hän oli, kuten kaikki muutkin kotihoitajat erittäin ystävällinen ja suhtautui isäpuoleen huomaavaisesti ja kohteliaasti. Olen aina todella iloinen nähdessäni heitä, koska olen tyytyväinen siitä, kuinka kauniisti he kohtelevat hoidokkiaan. Kotihoitaja kätteli minua, kerroin olevani korttien lähettäjä (lähetän joka viikko postikortin) ja hän ilahtui saadessaan kasvot korttipostittajalle. Isäpuoli on kertonut hänellekin käynneistäni. Mukavaa, että isäpuolella on seuraa päivisin. Olen erityisen ilahtunut siitä, että hän tunnistaa edelleen minut muistisairaudestaan huolimatta.
Vaihdoin lakanat, kun hoitaja jutteli isäpuolen kanssa, hyvästelin heidät, vein roskat ja kävelin asemalle. Olen aina tyytyväinen, kun saan edes jotenkin autettua isäpuolen luona. Kotihoitajat tekevät paljon ja siivooja käy säännöllisesti, mutta edesmenneen äidin (äiti menehtyi 73-vuotiaana joulukuussa 2014 aivoissa olleeseen non-Hodginin MALT-lymfoomaan) poissaolon huomaa siitä, että monet pienet tehtävät jäävät tekemättä. Isäpuolen tytär käy onneksi usein miehensä kanssa, joten he huolehtivat mm. kauniista pihasta.
Juna tuli ajallaan asemalle ja sama juna jatkoi myöhemmin Helsinkiin. Päivälle tuli mittaa, kun heräsin ennen kuutta ja olin kotona yhdeltätoista illalla. Kotona oli innostunut vastaanotto possunsydänten pilkkojalle.
Menin nukkumaan, koska en nukkunut isäpuolen luona – ja leikatut uroskissat aloittivat harvinaisen hurjan tappelun. Olohuoneessa pyörittiin, sähistiin ja kiljuttiin. Nousin ja hyökkääjä eli mustaturkkinen Hiili juoksi minua karkuun sängyn alle (tilanne ”uhkaajana” huvittaa minua, vaikkei pitäisi) ja oranssivalkoinen, rauhallinen Nökö meni nojatuolin alle turvaan. En ole väkivallan ystävä, joten vastustan ehdottomasti sitä, että kotonani (ts. kotonamme) tapellaan.
Nukahdin onneksi melko pian kyseisen kissa-argumentoinnin jälkeen.
Heijastimia ja liukastumisia
Iltaisin on säkkipimeää ja kadut ovat liukkaita koko päivän ajan, joten kävelkää varovasti ja käyttäkää heijastimia. Valtaosa tapaturma-asemille päätyvistä on kiireisiä työikäisiä, joten kannattaa lähteä ajoissa liikkeelle. Murtunut ranne, kipeytynyt polvi tai katkennut jalka eivät todellakaan ole hyviä vaihtoehtoja.
ArkiDesign kauppaa mm. mustikka- ja puolukkaheijastimia sekä Kekkonen- ja ARGH-heijastimia.
http://www.arkidesign.fi/category/39/heijastimet
Vakuutusyhtiö Ifiä arvostan heijastinmuistutusten vuoksi:
https://turvakauppa.if.fi/heijastimet?p=2
Heijastava reppu on mielestäni tyylikäs ja sukkanauhaa muistuttava Visible-designheijastin on hauska idea.
Pidä läheisesi turvassa ja osta heille heijastimia.
banaaninkuorella 