Vein hoippuvan kissani kolmannelle eläinlääkärikäynnille.
Olin kotona kuvannut ontuvaa kissaa, joka varoi vasenta etutassuaan. Varasin ajan tutulle eläinlääkärille, joka on hoitanut kissaa aiemmin.
Kissa jälleen koppaan, taksimatka ja eläinlääkärin tutkittavaksi. Lääkäriasemaa pelkäävä kissa sai pysyä kopassa ja eläinlääkäri katsoi sen paranevia silmiä taskulampun avulla. Sain tietää, että kaksi kolmannesta kissan painosta on etutassujen varassa ja siksi toista etutassua varonut kissa ontui.
Näytin eläinlääkärille kotona kuvaamani videon, jossa kissa joi ensin olohuoneessa ja ontui seuraavaksi makuuhuoneeseen.
Ikävältä näyttänyt ontuminen ei ollut vaarallista, mutta paranemiseen voi mennä parikin viikkoa, rauhoitti eläinlääkäri.
Saisin pitää minulle erittäin tärkeän kissan, jonka ostin yksitoista vuotta sitten Helsingin eläinsuojeluyhdistykseltä (Hesy). Sisaruksellani ja minulla oli lapsuudessa kissanpennut Hamu ja Mumu eli harmaa (hänen) ja musta (minun). Hankalan allergiani vuoksi kissanpennut ”muuttivat toiseen perheeseen”. Kuulin paljon myöhemmin, että kissat oli lopetettu ja tunsin syyllisyyttä allergiastani. Onneksi typerä keuhko-ongelmia aiheuttanut allergiani katosi myöhemmin.
Halvalla eli 50 eurolla myivät Hesyllä kahdeksan kuukauden ikäisen steriloidun poikakissan, joka lepäsi häkissään arviolta metrin mittaisena eli pitkin pituuttaan. Kuulin valintapäätökseni jälkeen, että Kirkkonummelta löytyneellä kissalla oli ollut vaikea sienitauti, jonka vuoksi kissalta oli ajettu karvat pois ja kissaa oli lääkitty pitkään. Jos en olisi jo ihastunut kissaan, niin tieto olisi voinut muutaa ostopäätökseni.
Kissa, joka vietti pari ensimmäistä vuorokautta sohvan alla ja kävi salaa juomassa, syömässä ja hiekkalaatikolla. Kesyyntymisen edetessä sain silittää sängyllä pötköttänyttä kehräävää kissaa ja myöhemmin sain nostettua kissan lyhyeksi hetkeksi syliin. Sylikissaa en saanut, mutta sain sympaattisen kissan, joka tuli minua vastaan, kun palasin kotiin.
Eläinlääkäri määräsi kissalle kipulääkettä ja useamman pullon kirvelemättömiä silmätippoja. Hän lupasi huolehtia jatkossa kissastani. Lasku oli vain 55 euroa, mutta taksimatka kotiin (bussimatkoista ei tullut mitään) ja lääkkeet maksoivat. Hain kipulääkkeen ja uudet silmätipat.
Kissa söi eläinlääkärikäynnin jälkeen pakastimesta sulatettua possunsydäntä, jossa oli lääkettä, josta eläimet yleensä pitävät. Kerta jäi ainoaksi.
Tarjosin seuraavaksi kissalle possunsydäntä tai kanaa, joita se suostui syömään ja vedenjuonti jatkui. Kuivamuonaa en laittanut kuppiin, koska se saattoi ärsyttää kissan vatsaa.
Sain putsattua kissan silmiä silmävedellä, mutta reseptitippojen lisäämisestä ei tullut yhtään mitään.
Soitin eläinlääkäriasemalle, kuten lääkäri oli vastaanotolla pyytänyt ja mainitsin, ettei kipulääkkeen antaminen onnistu. Eläinlääkäri soitti takaisin ja kertoi, ettei kaikille eläimille valitettavasti pysty antamaan lääkettä.
Toivottavasti kissa tulee pian parempaan kuntoon.
banaaninkuorella 