Kävin Musiikkitalossa kenraaliharjoituksissa seuraamassa kapellimestari Susanna Mälkin mielenkiintoista työtä. Orkesteria suomeksi ja englanniksi ohjaavaa ja toisinaan säveliä laulavaa kapellimestaria oli kiinnostavaa seurata.
Muistin torstain konserttilippuni semiseniilinä vasta myöhään keskiviikkoiltana, joten otin viime tingassa yhteyttä useampaan henkilöön. Tädillä oli flunssa (kuultava ja hyväksyttävä syy), ystävällä oli ”muuta menoa” (hieman epäilyttävä syy ja mahdollista, mutta tietenkin täysin sallittua kulttuurin välttelyä) ja klassiselle musiikille tausta-allergisella (suomennos: vanhemmat pakottivat nuorena konserttiin) kätyrillä oli aloitusaikaan meno terveyskeskukseen (aika uskottava syy nuoruustraumasta huolimatta). Teeskentelen nyt vakavaa ja kunnollista ihmistä ja totean, että pitää oikeasti havahtua aikaisemmin, jos haluaa värvätä aamupäivän konserttiin klassisesta musiikista kiinnostunutta seuraa.
Sain kiskottua itseni ylös sängystä ennen puolta yhdeksää, join vettä ja otin lääkkeet, menin aina pakolliseen aamusuihkuun, puin, levitin kosteus- ja aurinkovoiteen, lisäsin peiteväriä poskien couperosan päälle (syytän kortisonia ihoni turmelemisesta) ja laitoin hieman ruskeaa (ehdottomasti sopivampi väri kuin musta) ripsiväriä. Hiukseni olin onneksi pessyt jo illalla, joten harjaaminen riitti. Pakkasin mukaan kirjan, jossa oli eräpäivä ja tietenkin vesipullon. Aamiainen jäi kiireen vuoksi syömättä, koska bussi lähti yhdeksän jälkeen.
Postitin keskustassa rautatieasemalla muutaman postikortin (ykkösposti kulkee ”päivässä”, hehee), ostin Sanomatalon R-kioskilta pikaisen ja helpon suklaarusina-aski -aamiaisen ja kiirehdin Musiikkitaloon.
En huomannut etukäteen katsoa istumapaikkaani, joten varmistin paikan narikasta. Minut ohjattiin neuvontaan ja ystävällinen vartija näytti paikkani katsomossa. Oli taas ylettömän reipas ynnä nuorekas olo, koska en nähnyt paperilla olevia numeroita. Onneksi vartija kertoi oven ja paikan sijainnin. Toivottavasti minulla ei ole jälkikaihi, koska katsomokartan numerot olivat hyvin pieniä. Pitää käydä uudelleen silmälääkärissä silmätipparumban päätyttyä, koska rahaa palaa edelleen järjettömästi kostutustippoihin.
Kävin vielä pesemässä kädet, söin salaa kävelymatkalla käytävässä pienen kourallisen suklaarusinoita (esimerkiksi graavilohileipien syömistä paheksutaan katsomossa) ja ehdin viime hetkellä paikalleni. Kenraaliharjoitus alkoi kymmeneltä. Käsilaukkuni istui viereisellä penkillä, jonka jälkeen oli vielä ilahduttavasti pari tyhjää penkkiä eli ideaalitilanne yskijävälttelyn kannalta.
OHJELMA
Ernest Bloch (1880–1959)
Schelomo – heprealainen rapsodia sellolle ja orkesterille
Ensimmäinen osa esitystä oli upea ja lumoava taitavan norjalaisen sellistin Truls Mørkin soittoa kuunnellessa.
Tauko
Tauolla kävelin lämpiössä nivelet kitisten ja pistäydyin alakerrassa katsomassa urkuja, joita vierailijat voivat soittaa. Hillitsin itseni enkä leikkinyt tällä kertaa uruilla.
Madetoja ja Tiensuu
Palasin paikalleni Madetojaa (1887–1947) ja Tiensuuta (1948-) kuuntelemaan. Musiikki ei erityisemmin riemastuttanut sieluani, mutta harpistien seuraaminen oli mielenkiintoista ja kanariankeltaiseen paitaan pukeutunut huilisti piristi mukavasti soittajien värimaailmaa. Edellinen värikommentti oli erityisen tärkeä musiikkifakta.
Leevi Madetoja
Okon Fuoko – unitaikuri op. 58
Jukka Tiensuu
Uusi teos (ke.) Sinfonia 5 (nauhoitteen mukaan)
Ravel
Viimeinen Ravel-esitys oli kaunis ja kiehtova.
Maurice Ravel (1875–1937)
Daphnis ja Chloé sarja nro 2
http://yle.fi/aihe/tapahtuma/2017/04/20/helsingin-kaupunginorkesterin-konsertti-204-klo-19
Voiosuus (ei laulu, vaan voita koskeva osuus)
Ihailin konsertin aikana esiintyjiä, jotka kestivät yleisön lähes tauottoman yskäkuoron. Esitysten aikana oli hieman hiljaisempaa, mutta tauoilla yskiminen oli erittäin kiitettävää.
Mälkin ohjatessa muusikkoja katsomossa kävi tauoton kuhina, kun vieressä istuneen kaverin kanssa vaihdettiin useammalla paikalla melko kuuluvasti kuiskaamalla kuulumisia.
Mietin, miksi ihmiset eivät ole hiljaa seuratessaan kapellimestarin ohjausta tai miksi Suomi on ympäri vuoden täynnä yskijöitä.
Minua huvitti vanhemman herrasmiehen rannekello, koska useamman kerran valo osui kellotauluun ja häikäisi minua viereisessä katsomossa.
Leffateattereissa turhan monet teinit juttelevat esityksen aikana ja kännyköiden tutkiminen on monelle ikävän normaali tapa elokuvan aikana. Konsertissakin voi näköjään jutella esityksen aikana, vaikka ikää olisi huomattavasti enemmän kuin nuorilla.
Kaveri kertoi joskus kirkonmenoista, joissa kävijät ovat seuraavinaan tapahtumia, saarnaa jne., kunnes papin pitämällä puhetauolla kirkossa kaikui ”meillä paistetaan aina voissa” -kommentti. Musiikkitalossakin ilmeisesti riitti voipaistajia taustahälinästä päätellen – tai ehkä gylddyyri-ihmiset käyttävät Välimeren alueen oliiviöljyä?
Kiasma?
Harkitsin konsertin jälkeen Kiasmaa, jossa voi käydä rähinöimässä Trumpia vastustaneille näyttelijöille sähköpostin kautta. En tuntenut tarvetta rähinöimiseen – tai Trumpin kannattamiseen.
Menen katsomaan näyttelyn myöhemmin.
Jäätiköt sulavat, mutta Ameriikkaan pykätään innolla hiilivoimaloita. Eniten minua kauhistuttaa Ison valliriutan korallien tilanne Australiassa. Me ihmiset olemme moraalittomia tuholaisia.
Suuntasin kirjaston, apteekin ja useiden silmätippapakkausten kautta kotiin.
Facebook-muisto kaukaisilta vuosilta eli 14. huhtikuuta 2013
Jalkani turposivat viikonloppuna ankarasti. Pallomaisten käpälieni jatkona olivat tuplaleveät jättipohkeet. Hematologi käskytti Meilahden polille, jossa vietin viime yön. Töppikseni eivät mahtuneet edes leveimpiin talvisaappaisiin, joten sulloin jalkani yltiöihastuttaviin krokogummikenkiin. Minua tutkittiin ja testattiin, mutta mitään erityistä jättikäpäläsyytä ei löytynyt. Hyvä tietenkin, että vältyin veritulpalta. Olen voinut liikkua liikaa, totesi lääkäri. Sillä ei tietenkään ole mitään osuutta asiaan, että olen mahdollisesti kierrellyt Hulluilla Päivillä keskiviikosta lähtien. Ei sitten yhtään mitään… 😀
- töppis = töppöjalka
Suu kuivuu
Kieleni pinta halkeilee ja toisinaan kielen kärki halkeaa inhottavasti. Tein useita täysin paikkansa pitämättömiä diagnooseja netin avulla, kunnes varmistin asian hammaslääkäriltä ja hän muistutti suun kostuttamisesta apteekkinapeilla. Lääkkeet kuivaavat suuta, joten mm. xylitol-tableteista on apua.
Museokortilla on jo miljoona käyntiä
Raja ylittyi Järvenpään museossa 24.3.2017 ja kävijän kortti on voimassa miljoona vuotta – tai ainakin niin pitkään, kun korttijärjestelmä on olemassa.
Kätevää. Museokorttikäyttäjällä on yhtä pitkä tuomio kuin monilla jenkkirikollisilla.
Suomessa rikoksista kiitoksina on yleensä päänsilitystä ja ehdollinen tuomio. Tilanne kertonee joko kriminaalikansasta tai päättäjistä.
Suosikkini on Itä-Suomen hovioikeus. ”Hänellä on vakituinen työ, joten ei häntä voi vankilaan lähettää.” Tilanne olisi melkein ymmärrettävä nykyaikana, jolloin tarjolla on ihan koko ajan ne 100 000 työpaikkaa…
Maaliskuussa 2017 Museokortteja on jo lähes 120 000 suomalaisella. Kauan eläköön kulttuuri!
Lenita Airisto Elämäni ja isänmaani
Kansallismuseon näyttelyn inspiroimana varasin ja lainasin Lenitasta kertovan kirjan ja mietin kirjaa lukiessani, kuinka huikean tapahtumarikas elämä hänellä on ollut. Matkoja, yrityksiä, mielenkiintoisia ihmisiä, kiinnostava suku jne. Kirjassa hän suhtautui mielestäni ymmärtäväisesti hyvin monenlaisiin ihmisiin.
Elämä on varmasti ollut kiinnostavaa älykkäälle ja kauniille naiselle.
Kirjassa hän sai aviopuolisoltaan Ingvar S. Meliniltä neuvon, jota nuorten kannattaisi mielestäni nykyisinkin noudattaa. Opiskelu ruåtsinkielisessä Hankenissa oli huomattavasti parempi investointi tulevaisuuteen, kuin opiskelu suomenkielisellä puolella kaksikielisessä maassa.
Oma lisäys: kuuden ällän ylioppilaat suuntasivat aikoinaan Kauppakorkeaan ja kuutosen papereilla haettiin ja usein päästiin Hankeniin. Kätevää.
Tekemällä oppiminen
”Opettaja pyysi Facebookissa pääsiäismunien muovikoteloita opetuskäyttöön – nämä oivaltavat ideat tekevät oppimisesta hauskaa
Jutussamme kerromme ainakin yhdeksän nerokasta ideaa, miten kierrätysmateriaalia voi hyödyntää opetuksessa. Toiminnallinen lähestymistapa auttaa motivoimaan oppilaita, joita kieltenopiskelu ei kertakaikkiaan kiinnosta.”
http://yle.fi/uutiset/3-9571020
Erittäin mielenkiintoinen kirjoitus opettajasta, joka on kiinnostunut tarjoamaan opetusta myös niille, joille kielenopiskelu on haastavampaa.
Tuoksuherkkyys on todellista, Duodecim 7/2011
En enää onneksi saa keski-ikäisenä lamauttavaa migreeniä, mutta lauantaina 15.4. oli päivä, jolloin haistoin jälleen kaiken mahdollisen. En suosittele tilannetta kenellekään.
Raitiovaunupysäkillä oli naishenkilö, jonka hajuveden haistoin arviolta kymmenen metrin päästä ja jouduin siirtymään kauemmaksi seisomaan. Vinkki tuoksujen käyttäjille: pullossa oleva aine vanhenee eli kannattaa päivittää varastoja säännöllisesti ja hävittää ne ikivanhat HAJUvedet.
Designmuseossa olivat virtuaalilasit, joita olisin halunnut kokeilla, mutta niiden voimakkaan hajuvesi- ja partavesikatkun vuoksi otin nopeasti lasit päästäni.
Stockmannilla jouduin kiertämään kauempaa venäläisturistit, joilla oli vahvoja hajusteita.
Osa näkee paremmin (ei, en minä), osa kuulee paremmin ja osa valitettavasti haistaa paremmin ja toivoo, että ihmiset peseytyvät, pesevät vaatteensa eivätkä kylve hajustepilvessä.
En sano yhtään mitään hajustetuista huuhteluaineista.
Kurkumatahna nivelkipuihin
2-3 teelusikkaa vastarouhittua mustapippuria
70 ml kasvisöljyä (kylmäpuristettua kookosöljyä/pellavansiemenöljyä/neitsytoliiviöljyä)
125 ml/60 g kurkumajauhetta
250 (- 500) ml vettä
Keitä kiehuvaksi vesi ja kurkumajauhe. Alenna lämpötilaa ja hauduta, kunnes saat kurkumatahnaa noin 7-10 minuutissa. Lisää tarvittaessa vettä. Lisää lopuksi lämpimään seokseen mustapippuri ja öljy ja sekoita hyvin. Anna seoksen jäähtyä.
Seos säilyy jääkaapissa pari viikkoa, mutta osan voi pakastaa. (Minä pakastan möykkyjä laittamalla tarjottimen päälle talouspaperia ja pakastan möykyt erikseen. Pienet jäätyneet möykyt on helppo pussittaa.)
Seosta voi lisätä jukurttiin, smoothieen tai sillä voi maustaa ruokaa. Ohjeen mukaan seosta voi tarjota myös lemmikeille. Haluan säilyttää henkeni, joten kissat eivät pääse kokeilemaan kurkumaa.
Tumeric Paste
http://turmericlife.com.au/turmeric-recipes-golden-paste/
Taideristeily Sinebrychoff-Didrichsen la 13.5.2017
Sisältävät edestakaiset vesibussimatkat Hietalahdesta Kuusisaareen, pääsyliput Sinebrychoffin ja Didrichsenin taidemuseoihin sekä opastukset näyttelyihin ”Caesar van Everdingen – Siveltimen mestari Rembrandtin aikaan” ja ”Juho Rissanen – Lapsuuden muisto”. Hinta on 35 euroa, Museokorttilaisille 15 euroa. Lipun ostaneita pyydetään näyttämään Museokortti molemmissa museoissa.
https://holvi.com/shop/didrichsen/
Pari kahvila- ja ravintolalöytöä, joita pitää jossain vaiheessa (ts. Oculacien palattua apteekkeihin) kokeilla
Melt, Suvannontie 18, Vallila
http://eat.fi/helsinki/melt-new-york-eatery
Smyg, Eerikinkatu 2
smyg.fi
http://www.hs.fi/nyt/art-2000005177697.html
- kolmen kerroksen korkuinen, viherkasvein koristeltu ”puutarha”
- ruokakin on varmasti hyvää, mutta ravintolasali on upea!
Lehmät kirmaavat laitumelle Helsingissä Viikissä la 6.5. klo 11–14
Kirmaamishetki on klo 11:30, mutta alueella on makkara- ja kahvimyyntiä ja Valio tarjoaa maistiaisia.
(Huom. päivä oli muuttunut sunnuntaista lauantaiksi.)
Lunta, Helsingissä on lunta!
Näin perjantaina voikukan kukkivan lämpimän seinän luona ja ihailin paluumatkalla kauniin keltaisia onnenpensaan kukkia. Viikko sitten Viikin arboretumin magnoliassa oli jo suuret kukkanuput.
Herätessäni tänään huomasin, että pyörävajan katolla oli lunta. Vääryys. Suuri, suuri vääryys. Nyt on KEVÄT.
Isot sammakot, isot sammakot, ne lystikkäitä on
Näin eilen iltakävelyllä lähiojassa SUURIA sammakoita, joista näkyi vain pää veden pinnalla.
Ihmettelin, miksi nuori mies tuijotti ojaa, joten tietenkin seurasin esimerkkiä ja liityin tuijottajiin. Otin pari kuvaa yksittäisistä sammakoista, kunnes vähän matkan päässä sammakoita oli kymmeniä ja ne pitivät hauskaa ääntä vedessä. En sanoisi ääntä kurnutukseksi, mutta hilpeää metakkaa riitti.
Pikkupojat tonkivat vastapäistä ojaa ämpäri mukanaan ja kiljuivat, kuinka limaisilta sammakot tuntuvat. Mietin saarnaamista eläinten kiusaamisesta, mutta he eivät mielestäni vahingoittaneet sammakoita.
Keräsin lapsena sisareni kanssa sammakonkutua ja suruksemme nuijapäät kuolivat myöhemmin kotona. Näin myöhemmin ajateltuna kiusaamista, mutta me rakastimme mummin mökin pikkusammakoita. Toivoimme, että saamme kasvatettua kotona Luluja. Kaikkien minisammakoiden nimi oli Lulu. Sisiliskot olivat Sisejä. Tieteellinen fakta.
Näinköhän ojassa mölysammakkoja?
banaaninkuorella 