Kävin ensin Oodissa yksin ja myöhemmin palasin kirjastoon ystäväni kanssa. Jo neljäs käyntini, ooh!
Hämmästyin ensimmäisellä (tai no, kolmannella) kerralla, kun nousin liukuportaita pitkin kolmanteen kerrokseen ja jatkoin matalille puuportaille, jotka nousevat Töölönlahden päädyssä. Näin portaiden vasemmalla puolella useita lappuja, joissa kiellettiin liukuminen viereisillä kaltevilla pinnoilla. Lapsoset olivat keksineet, että he voivat liukua kaltevaa puista ”liukumäkeä” pitkin alas.
Lapsettomana minulla oli illuusio siitä, että vanhemmat kiinnittävät huomiota lapsiinsa ja puuttuvat, jos lapsi tekee jotain vaarallista, mutta ilmeisesti erehdyin.
Päädyssä oli merkitty vaarallinen kohta keltaoranssilla – nololta ja epäsiistiltä näyttävällä – hälytysnauhalla.
Varmistin kirjastovirkailijalta, onko joku lapsi jo satuttanut itsensä. Ei, mutta vaaratilanteita on ollut useita.
Ehdotus: jos sinulla on pieniä tai suurempiakin lapsia, älä anna heidän liukua alas mäkeä, jota reunustaa aita. Alhaalla on ikävä pudotus lasten lukuhuoneen eteen tai sivulle.
Kerroin käyntini jälkeen tilanteesta ystävälleni ja hän kummasteli, miksi lapset eivät saisi laskea mäkeä? Palasimme kirjastoon, hän näki kielletyn ”liukumäen” ja ymmärsi hyvin, miksi mäenlasku oli kielletty.
Huono liukumiskohta näkyy mielestäni Palvelumuotoilu osana suunnittelua -kuvassa:
https://www.oodihelsinki.fi/mika-oodi/kayttajat-mukana-suunnittelussa/
Parempi liukumispääty
Ystävä ymmärsi aiemmasta puheestani, että lapset liukuvat kaltevaa mäkeä alas Sanomatalon päädyssä.
Ehdottomasti parempi pääty, jos mäenlasku kirjastossa kuuluu perheen tottumuksiin.
Siivooja
Olin iloinen siitä, että Oodin siivooja/siistijä siivosi lukemattomien vierailijoiden jäljiltä kiviä portaikon lattialta. Esitän parhaat kiitokseni hyvästä työstä!
Kirjasto on kovassa käytössä, koska meitä retkeilijöitä riittää viikosta toiseen.
Maisema
Ihailin päätyikkunasta Töölönlahtea, Karamzinin huvilaa ja Kansallismuseon tornia.
Olen todella tyytyväinen siitä, että meitä kaikkia varten on rakennettu upea, tilava ja viihtyisä kirjasto Musiikkitalon, Eduskuntatalon ja Finlandia-talon lähelle.
Moukka, sis.
Pysyttelin moukkana enkä vieläkään lainannut mitään Oodista.
Lainaan lähikirjastostani mm. tietokirjoja vähintään kerran viikossa. Toivon, että kyseinen tieto alentaa sisäistä moukkaani.
Toinen kerros
Kiersin toisessa kerroksessa, joka on avattu 28. joulukuuta 2018.
Kerroksessa oli paljon Varaamon kautta varattavia huoneita, pelihuoneita ja muita tiloja. Liukuportaiden vieressä oleviin vapaisiin koppeihin ei tarvitse varata paikkaa, kuten arvelinkin.
https://varaamo.hel.fi/search?search=Oodi
Sanomatalon puoleisesta päädystä löysin viherseinän, jonka edessä oli mukavalta vaikuttavia nojatuoleja. Loistoidea! Jokaisessa asunnossa pitäisi olla viherseinä. Tosin kotiseinässäni nukkuisi kaksi kissaa ja viherkasvit näyttäisivät joko maistetuilta tai silputuilta.
Tietokone- ja opiskelupaikkoja oli Oodissa runsaasti ja oli hassua ohittaa ompelukoneita ja saumureita.
Lukuportaita kummastelen, koska ensin niissä kävellään likaisilla ja märillä kengillä ja seuraavaksi joku istuu likaisilla alueilla. Toivon, ettei kukaan portailla kulkeva ensin astu johonkin sellaiseen, jonka koirat tekevät, mutta vastuuttomat omistajat tai ulkoiluttajat jättävät kaduille.
Kahviot
Kahvioiden pöydät ovat olleet tupaten täynnä jokaisella vierailukerrallani, joten kysyntää riittää. Emme testanneet tarjontaa.
Mielipide
Kolmas, viihtyisä ja valoisa kirjastokerros on ehdoton suosikkini jo upeiden maisemien vuoksi.
Alakerta ja toinen kerros ovat ok, mutta ne tuntuvat matalilta ja pimeiltä. Viherseinää, joka on loistava keksintö, tietenkin kannatan mielin vilpittömin.
Lux Helsinki
Jatkoimme Lux Helsinkiin ja ihailimme etenevässä ruuhkassa taideteoksia.
Ihastuimme Musiikkitalon Moonlight-teokseen, Finlandia-talon Töölönlahden puolella olevaan teokseen (mietimme, ettei meistä kumpikaan ole koskaan nähnyt revontulia, mikä melkein hävettää), Hakasalmen huvilan pihan viehättäviin valaisimiin (mm. tanssiaispuku, meduusa ja tutu!) ja Nervanderin aukiolla olleisiin liikkuviin ja värikkäisiin palloihin. Pidimme keltaisista, oransseista ja minä pidin vihreistä, mutta kannatimme muitakin värejä. Taidokas ja kiehtova teos, jonka esitys kesti yllättävän pitkään.
https://www.luxhelsinki.fi/programme/large-pendulum-wave/
Pelkäsin edetessämme ihmismassan mukana, että liukastun ja mätkähdän maahan, mutta näin ei onneksi tapahtunut. Suosittelen nastapohjakenkiä liukkaalle reitille.
Ehdottomaan suosikkiini eli perhosseinään jonotimme Kansallismuseon takana. Kylmä oli tietenkin, koska olemme Suomessa, mutta kestimme pakkasen. Miinus viisi astetta = kylmä ja vielä enemmän miinusasteita = hyvin kylmä.
Kotimatkalla oikaisimme pyynnöstäni sekä Musiikkitalon että Sanomatalon kautta. Kannatan lämpöä, ehdottomasti. Viime kesän kuumina päivinä oli ihanaa, kun tarkenin sekä ulkona että kotona. Ideaalimaailmassa sisälämpötila olisi vähintään 25 astetta. Aiempaan kotiini paistoi aurinko ja lämpötila oli kesällä 34 astetta, joka oli ehkä asteen tai pari liikaa makuuni.
Uskon, että palelun lisäksi sivistyimme ja valistuimme Lux Helsinki -kierroksellamme.
banaaninkuorella 